Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka ei usko saavansa miestä?
31.01.2013 |
Niin kuin joku yhdessä keskustelussa osuvasti sanoi, ei se ole mitenkään varma että kaikki löytävät jonkun. On ihmisiä, jotka eivät sitä onnea löydä ja jotka elävät ja kuolevat yksin.
Varmasti ykkössyy siihen, että olen yksin, on ulkonäköni. Piirteeni ovat ns. vastenmieliset, ehkä jopa tiedostamattomalla tasolla - ehkä viestivät sairauksista tai jostain? Kukaan ei hakeudu lähelleni. Ja tähän on turha sanoa, että "se johtuu siitä kun et pidä itse itsestäsi", höpöhöpö! Joutuuko huonoitsetuntoinen, ujo mutta KAUNIS nainen olemaan yksin? Harvemmin. Ujous on silloin vain viehättävää.
Ja ehkä joku sanoisi, että olen liian vaativa, kyllä joku aina huolii. Niin, ehkä voisin mennä puistoon ja kysyä ensimmäiseltä vastaan tulevalta pultsarilta, että kelpaiskos. Ei tunnu kovin miellyttävältä vaihtoehdolta, ymmärrättehän, ja ehkä tässä tapauksessa yksin on parempi.
Surullisinta on se, että minusta rakkaus on tärkein asia elämässä. En haaveile rahasta, hienosta autosta tai talosta.
Kommentit (74)
Olin aiemmin viehättävä, mutta ilkeä. Inhoan pettäjiä, joten suhtaudun nihkeästi miehiin.
Sairastamani syöpä on tehnyt minusta heikon ja voimattoman ihmisen. Kortisoni vaikutti kasvoihini. Ulkonäköni on muuttunut.
Haluaisin älykkään, mukavan ja uskollisen miehen, joten yhtälö on vaikea.
Inhoat pettäjiä, joten suhtaudut nihkeästi miehiin? Mielenkiintoisesti sanottu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä yhtään näitä, joiden mielestä suhteen pitäisi perustua täysin muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen. Tietysti hyvässä parisuhteessa on paljon muutakin kuin halua, mutta miettikää mikä erottaa hyvän kaverisuhteen ja parisuhteen? Vastaus on seksuaalinen vetovoima. Ei siinä sen kummempaa ole.
En ymmärrä yhtään näitä, joiden mielestä suhteen pitäisi perustua täysin muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen. Tietysti hyvässä parisuhteessa on paljon muutakin kuin halua, mutta miettikää mikä erottaa hyvän kaverisuhteen ja parisuhteen? Vastaus on seksuaalinen vetovoima. Ei siinä sen kummempaa ole.
suhteen ei pitäisi perustua PELKÄSTÄÄN seksuaalisuuteen, sen ei pitäisi olla MERKITTÄVIN asia suhteessa. Eli itse en ainakaan ole sitä mieltä, ettei sillä olisi _mitään_ merkitystä.
Ap
Saan miestä ja naista just niin kun huvittaa. Diilaan seuraavan sulle Ap kun hinnasta sovitaan. Eikä oo mitään pultsareita, niin kuin aiemmin itkit: on kaikkea balettitanssijoista johtajiin ja misseistä taiteilijoihin. Puss o kram, hymy tarttuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2013 klo 12:19"]
Joutuuko huonoitsetuntoinen, ujo mutta KAUNIS nainen olemaan yksin? Harvemmin. Ujous on silloin vain viehättävää.
Surullisinta on se, että minusta rakkaus on tärkein asia elämässä. En haaveile rahasta, hienosta autosta tai talosta.
Olen perussöpö, hyvä vartalo, fiksu jne. Olen vain aika ujo ja en puhu paljoa miehille, enkä käy missään ulkona -> kukaan ei pyydä ulos.
Ja silloinkin jos joku pyytää, ei hän ole tarpeeksi hyvä. En etsi mitään mallia, mutta sellaista, jonka kasvoihin voin katsella. Lisäksi en tunne vetoa usein ihmisiin. On ollut vain pari tyyppiä, joiden kanssa olen halunnut jotain enemmän kuin ystävyyttä, ja nämä ovat vain halunneet saada minut sänkyynsä ja sen jälkeen jättäneet.
Tässähän se naisten ongelma kiteytyy hyvin. Panomarkkinoilla ollaan opittu, että minä kelpaan huippumiehille ja uskotaan, että sellaista voidaan ja suorastaan pitää vaatia pitkään parisuhteeseenkin. Asia nyt on niin, että panohaluisia miehiä on baarit täynnä, eikä parin kaljan jälkeen kohteella ole niin väliä, joten kaikki naiset kelpaavat. Kysyntä ja tarjonta jyllää siis. Sama mies voi myös panna kymmentä naista kuukaudessa, joten miehen penis ei ole erityisen niukka resurssi ja siksi varsin edullinen.
Vakavassa parisuhteessa sen sijaan käy niin, että suhteeseen ryhtynyt henkilö on sen jälkeen poissa markkinoilta. Silloin keskitason naiselle ei riitä muita kuin keskitason miehiä, sillä paremmat naiset ovat jo vieneet parhaat miehet.
Tämä peruslogiikka kannattaisi tämän ketjun naistenkin ymmärtää ja miettiä, että olisiko sittenkin järkevämpää ottaa omantasoinen mies kuin jäädä marttyyrimaisesti ilman rakkautta loppuiäkseen. Ei se elämä onnellista silloinkaan ole, jos jatkuvasti katkeroituu, kun ei ole huippupalkkaa, luksuskämppää eikä superautoa tallissa. Pitää nauttia siitä mitä on.
Kauneus ei takaa kumppanin löytämistä. Tuskin löydän sellaista joka haluaa suhteen. Pidän eräästä miehestä mutta hän haluaa vain seksiä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu ujous olevan viehättävää, vaikka ulkonäössäni ei pitäisi olla erityisemmin vikaa. En usko ikinä löytäväni ketään.
N21
[quote author="Vierailija" time="31.01.2013 klo 22:32"]
sen verran, että vähän siedettävämmäksi tilanteen tekee se, että kukaan muu ei tiedä mieheni hitaudesta, sillä hän tajuaa olla hiljaa jos ei osaa sanoa mitään fiksua. Toisin sanoen häntä pidetään todella ujona ja hiljaisena.
[/quote]
Älä vaan tee tuon tyhmän miehesi kanssa lasta! Kuulostaa karulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oikeassa että rakkaus tärkeintä maailmassa. Mutta kovin ahtaaksi luokittelet rakkauden, jos se on vain henkilökohtaisella tasolla, kahden aikuisen välillä.
Rakkautta on erilaista, ei vain romanttista rakkautta, joka on rakkaudenlajeista se isekkäin.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 16:49"]Parisuhteen saamista voi verrata työpaikan hankkimiseen. Sitä kannattaa ehdottomasti hakea eikä odotella, että joku kiinnostuisi teistä. Sen saamiseen kannattaa myös nähdä PALJON vaivaa. Siis näette vaivaa ollaksenne hyvän parisuhteen arvoisia, aivan kuten ahkeralla työhön kouluttautumisella tekee itsestään hyvän työpaikan arvoisen.
Teillä täytyy olla "jotain". Ette kai edes haluaisi miestä, jolla kelpaa kuka tahansa? Siinä tapauksessa teillä täytyy olla jotain mitä kaikilla muilla ei ole. Älkää ajatelko "tällainen minä olen ja saan kelvata", olkaa paras itsenne! Kaikissa on potentiaalia erittäin hyvästä erittäin huonoon! Ette voi lopettaa itsenne kehittämistä ja todeta, että tämä saa nyt kelvata, "ota tai jätä", koska siinä tapauksessa jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu.
Olen hyvin perillä siitä mitä naiset yleisesti ottaen haluavat, koska olen nähnyt paljon vaivaa sen selvittämiseen. Jokainen on sen lisäksi yksilö omine tarpeineen. Kiinnostavan naisen tavatessani käytän aikani sen selvittämiseen mitä kyseinen nainen kaipaa ja haluan olla se mies hänelle.
Tämän vuoksi saan minua kiinnostavat naiset kiinnostumaan minusta. Jos annan heille mitä he kaipaavat he haluavat antaa minulle mitä minä kaipaan pitääkseen minut. Lopulta olemme molemmat tyytyväisiä ja onnellisia. Se on hyvän parisuhteen perusta. Ei se, että "olen mitä olen ja ansaitsen silti sen mitä haluan". Sillä asenteella ei saa mitään.
Kuten työpaikoissa, parisuhteissakin pätevimmät ja ahkerimmat hakijat saavat parhaat paikat. Sen vuoksi kannattaa kehittää itseään monipuolisesti. Kaikilla ei ole hyvää ulkonäköä, kaikilla ei ole synnynnäisiä sosiaalisia lahjoja. Mutta jokainen voi parantaa itseään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jokainen voi laihtua, kuntoilla, opetella käytöstapoja, parempaa huomioon ottamista, vaatimaan kunnoitusta, pukeutua paremmin, opetella vähemmän ujoksi, flirttailemaan paremmin ja loputtomasti muita asioita. Ihmiselämä ei edes riitä kaikkeen.
On väärin laittaa kaikkea vain luonnollisten lahjojen puuttumisen (kauneus, sosiaalisuus tms) piikkiin, jos ei onnista ja nostaa kädet ilmaan luovutuksen merkiksi. Olisin itse täällä murehtimassa kanssanne yhä, jos en olisi tarttunut toimeen. Olin ujo (en enää), huonon itsetunnon omaava (en enää) ja huonossa fyysisessä kunnossa (en enää) ja paljon muuta. Kaikki ylläolevat puutteet korjasin kovalla työllä, vaikka minulla oli masennusta ja vaikka mitä ongelmia.
Mutta mikäli ette niin kovasti halua parisuhdetta, että näkisitte paljon vaivaa... ehkä menetys ei sitten ole teillä suuri.
[/quote]
Just näin. Olin ikisinkku yli nelikymppiseksi, kunnes analysoin puutteeni ja tartuin toimeen ja aloin korjata niitä. Ulkinäkö oli tietty itsestäänselvyys lähtökohdaksi ja aloin parantaa sitä. Yksi puute oli, että en osannut flirttailla, joten opettelin. Toinen, etten kokenut olevani kovin seksuaalinen, kehitin sitäkin puoltani tietoisesti. Kolmas, että odotin miesten tekevän aloitteen, aloin itse tehdä aloitteita. Neljäs, että odotin heti ensitapaamisesta unelmien rakkautta, aloin tapailla katsoen, tuleeko se ajan myötä. Viides naisten perisynti, etsin ennen siekunkumppania ja pidin seksiä vähäarvoisempana. Tein päinvastoin, aloin pelkkäänseksisuhteeseen ja ajan mittaan huomadin, että mies onkin sielunkumppanini. Olemme naimisissa nykyään. Jos aikaisempi tapa ei ole siis toiminut, on tyhmää toistaa sitä.... Kannattaa siis muuttaa jotain ja katsoa mitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herpes vei viimeisimmänkin toiveen :(
Alue: Aihe vapaa
Väittäisin, että sulla on paljon paremmat mahdollisuudet löytää aito rakkaus nimenomaan tässä ajassa. Vai mitäköhän "romanttista" vuosikymmentä tai -sataa oikein päässäsi pyörittelet?