Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ennen feministi ikisinkku ja nyt konservatiivinen kotirouva!?
31.01.2013 |
Ystäväni siis oli pitkään sinkkuna ja sinä aikana erittäin feministinen ja halveksui julkisesti heteronormatiivisiä parisuhteita ja konservatiivista mallia, että nainen ottaa avioituessaan miehen sukunimen, jää kotiin hoitamaan lapsia jne. Kotirouvat olivat hänen mielestään alinta pohjasakkaa ja miehissään riippuvia.
Noh, sitten tää kaveri löysi miehen ja nyt muutamia vuosi myöhemmin suunnittelee prinsessahäitä, aikoo ottaa miehensä "hienon" sukunimen ja kuulemma haluaa ehdottomasti hoitaa tulevia lapsia kotona ainakin kolme vuotta. Naisen ulkonäkökin on muuttunut konservatiiviseksi pikkurouvaksi. Aina myös jaksaa jauhaa miehensä työstä jne.
miten ihminen voi muuttua noin paljon? Voisiko olla, että aiemmin femmaripauhu oli vain defenssi sille, että tunsi itsensä epäonnistuneeksi. Että oikeasti on aina halunnut elää oikeistolaista porvariunelmaa?
mitä mieltä te olette?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2013 klo 11:14"]
Kun ihminen kokee saaneensa elämässä riittävästi itselleen, hänen ei tarvitse enää pitää kiinni kynsin hampain ideologiasta josta on kasvanut yli. Voi tulla ulos poterostaan ja lakata taistelemasta, koska silloin ei enää näe vihollisia kaikkailla.
[/quote]
Tarkoitat että lakkaa kamppailemasta paremman maailman puolesta, kun omalle kohdalle sattuu hyvä tuuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut yliopistolla töissä tutkijana nyt 10 vuotta, sitä ennen tietty opiskellut siellä, ja tässä on tullut seurattua monia, monia pariskuntia. Ja kyllä lähes kaikilla menee niin, että konservatiiviset päätyvät näihin porvarillisiin liittoihin ja feministit päätyivät tasa-arvoisiin liittoihin feministimiehien kanssa. Monet jälkimmäisistä ovat myös pysyneet keskustassa asumassa lasten kanss eivätkä ole lähteneet lähiöön.
Ihmiset muuttuvat. Hän on kasvanut tuohon suuntaan, joku toinen taas vaihtoehtoisempaan suuntaan.
Olisi hauska joskus kuulla näillä palstoilla myös sen varsinaisen asianosaisen näkökulma asiaan. Voi olla että arvostelun kohteena oleva henkilö hädin tuskin itsensä tunnistaa näistä aloituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tunne että jotkut voivat ajatella minustakin noin, kun nykyään olen aika perhekeskeinen. Aina riittää niitä, joille jo Espoossa asuminen on punainen vaate :) Olen silti edelleen feministi, en mikään konservatiivinen 'pikkurouva'. En kyllä koskaan ole julistanut mielipiteitäni tai paheksunut muita.
Vaan millainen huuto tulisikaan, jos hän kaiken lisäksi tunnustaisi tykkäävänsä seksin harrastamisesta miehen kanssa muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai vähän tattia ja arvot muuttui saman tien. Naiset on.
Tuo on aika yleistä kun ihan samanlaisia tiedän. Hassuinta on että ne aviomiehet on pahoja poikia. Tai niin pahoja kuin akateemiset nyt voi olla. Naisia on ollut joka sormelle yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee.
Kuten eräässä ketjussa kirjoitin, feministinkin sisällä asuu ihan normaali nainen. Jonkun pitää vain sulattaa se jääkuori.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.01.2013 klo 10:55"]
Ei minusta tuo tarkoita että se ystäväsi olisi aiemmin ollut jotenkin epäaito, oikeasti silloinkin haaveillut porvariunelmasta tms. Hän todennäköisesti ihan oikeasti ja vilpittömästi silloin arvosti niitä arvoja joista puhuikin.
Mutta sitten tuli rakastuminen ja mies, ja sitä kautta ajattelu muuttui. Biologiahan siinä paljon vaikuttaa. Ihminen useimmiten pariutuessaan haluaa lisääntyä, ja lisääntymien taas vaatii aika vakaat olot mielellään, sitä vaistot käskee järjestelemään jälkeläiselle mahdollisimman turvallisen tulevaisuuden. Siihen voi kuulua muodollinen sitoutuminen (häät isän kanssa), se että haluaa olla kotiäitinä koska tuntuu että se on lapselle parasta jne.
Toive saada lapsi muuttaa yleensä hyvinkin paljon. Minäkin olin 35-vuotiaaksi asti sellainen että ajattelin etten ikinä halua lapsia enkä vakimiestä, enkä mitään perheleikkejä. Sitten iski kuitenkin vauvakuume, ja totesin että minun boheemi elämäntapani ja vauva eivät oikein sovi yhteen, että on luovuttava joko hulttiobailaajaelämästä tai lapsihaaveesta. Minä valitsin luopua hulttioboheemin elämästä ja hankkia sen perinteisen avioliiton, lapsen ja rivitaloasunnon Espoosta ;-)
[/quote]
Elämäsi on minun pahin painajaiseni. En ole koskaan ollut ihmisläheinen persoona muutenkaan, mutta jos viihdyt, niin hyvä juttu.