sain varoituksen töissä
tämä on ensimmäinen varoitus. Jos olen oikein ymmärtänyt, saan potkut seuraavan varoituksen jälkeen.
Nyt kysymys kuuluu, josa työntekijä irtisanoo minut "epäasiallisen käytöksen" vuoksi, saanko silti normaalisti työttömyyskorvauksen? Vai joudunko silloin samalla tavalla karenssiin kuin mitä itse irtisanoessa?
Tilanne nopeasti: äärimmäisen pitkään jatkuneen työstressin jälkeen huusin pomolle ja sanoin häntä jopa kusipääksi. Toisaalta toinen yhtä stressaantunt työntekijä sai sairaslomaa, koska hän oireili eri tavalla, nimittäin saamalla sydänoireita. En tiedä, onko varoitus edes laillinen.
Kommentit (78)
Varoitus on yleensä samalla ei-niin-hienovarainen vihje siihen, että sinun toivotaan irtisanoutuvan itse.
sinulla taitaa itselläsi olla jokin issue, jota projisoit tähän tapaukseen ja olkiukkoilet sitten omien mielikuviesi kanssa. Mikähän se sun taustajuttu on?
Mitä tulee tuohon irtisanomistoiveeseen, niin sanoin, että minut voi irtisanoa. Pomo sanoi, että hän ei tee sitä. Ei tietenkään, koska hän tarvitsee tietotaitoani. Kaikkia työntekijöitä ei ole aivan helppo korvata. Sinut ehkä onkin. Sekö tässä harmittaa?
nyt soittaa itsellesi se lääkäriaika ja jäädä kunnolla sille saikulle.
Ja jotain droppeja tarttet ja terapiaa. On hyvin surullista että ihan aikuinen olet siinä ja kehut miten se on ainoa työpaikka sinulle.
Ei tuo ole asia joka tarkoittaa että saat kenkää ja asiat on täysin solmussa työpaikalla ja sinun hommasi on vaan hommata kenkää sieltä ja pilattava elämäsi, ei vaan sinun täytyy nyt hoitaa jaksamisesi ja saatava elämäsi raiteille. Ehkä jokkut vaihdevuosiasiatkin vaikuttaa negatiivisesti käytökseesi? Olet ehkä aikaisemminkin jo huomannut mielessäsi että se on sinulle muka Suomen ainoa työpaikka ja nyt kun aloit rähjäämään ja sait varoituksen niin tässä on lopputulos.
Hae sairaslomaa. Et vaan ole työkuntoinen. Kun siinä olet edes pohtinut sanaa lopettaa työt niin mikä sitten estää jäämästä saikulle? Koska syy on henkinen voimattomuus? Tuo on silloin vaan entistä surullisempaa. Hoitaisit itseäsi.
ihan kaikella ystävyydellä: empatia ei tarkoita sitä, että ymmärtäisi ja hyväksyisi ihmisen aggressiivisen ja ala-arvoisen käytöksen.
Hae itsellesi apua, tuolla tavalla kohtaat samat ongelmat aina uudestaan ja uudestaan.
kykeneen ymmärtämään jopa vihaa. Tuo sun hammurabin laki -henkinen ankara hyväksymättömyys on todella surkea asenne. Ei ennusta hyvää niille lukuisille ihmisille tässä maassa, jotka kärsivät masennuksen vihaisesta muodosta ja muista nimenomaan aggressiota hyödyntävistä ongelmista. Jos heitä ei lähtökohtaisesti edes empaattinen ymmärrä, miten luulet, että hoitaminen onnistuu? Saman tien kaikki voisi viedä lopetettaviksi. Onneksi maailma ei ole ihan niin sairas. Siinä olisi myös monen lapsen äiti ihmeissään. Vihaisuus ja sen ilmaiseminen ovat yksi inhimillisen toiminnan muoto. On mykistävää lukea tästä ketjusta rinnastuksia jopa joukkomurhiin! Olette te kyllä aika säälittävän kieroonkasvaneita tai sitten todella provoilette provoilun ilosta.
Mä olen töissä eräässä pienenkössä firmassa, missä päivittäisiin rutiineihin ylemmän tahon puolesta alaisten haukkuminen, jatkuva kyttääminen, työpaikkakiusaaminen, jouston odottaminen mutta ei antaminen, itkettäminen ym ym... Valitettavasti.
Jos ko. puljusta lähtee oma-aloitteisesti, niin ei saa karenssia. Tämä vain, koska paikasta on tehnyt niin monta valitusta ja niin monta oikeusjuttua on vireillä, ettei työkkäri (korkeamman tahon kehoituksesta) välitä sinne enää työntekijöitä. Eli kyllä työkkäri joustaa, ainakin tämän minun valitettavan duunipaikkani kohdalla. Kannattaa tiedustella.
Odotat seuraavaa varoitusta ja potkuja? Etsit aktiivisesti uusia töitä? Otat sairaslomaa stressin vuoksi 2 viikkoa aluksi ja jatkat sitä puoli vuotta eteenpäin pienissä paloissa? Millaisessa työpaikassa olet, yksityisellä vai julkisella?
En tiedä mitä teen, nyt hyvät neuvot olisivat paikallaan. Kirjoitin heti liittoa varten kuvauksen tilanteesta ja ajattelin lähettää sen sinne. En ole varma, tuleeko tästä lisää vain ongelmia. Liittohan voi nähdä että mun pitää suurinpiirtein haastaa työnantaja oikeuteen, koska se on ajanut mut ja monta muutakin ihmistä henkisesti ahtaalle. SAmaan aikaan sitten pomon kanssa olisi tilanne voinut laueta itsekseen, näistähän ei tiedä. SE suuttui todella kun vihjasin liitolla. SE oli se taikasana, jonka jälkeen varoitus tuli. Sanoi, että sitten ei auta muu kuin antaa varoitus heti. 2. Olen valmis odottamaan seuraavaa varoitusta ja potkuja. Jos irtisanon itseni, saan joka tapauksessa karenssin, sittenhän asiassa ei ole mitään epäselvää. Mikäli odotan työnantajan toimesta potkuja, niin joutuupa ainakin näkemään sen vaivan ja saan tienata vielä vähän aikaa rahaa. Ongelma: olen pikkupaikkakunnalla ja en saa koskaan enää alani töitä täältä. LIsäksi olen 43 vee (ajatelkaa keski-ikäistä akkaa huutamassa kuin teinikakara :D), joten en tiedä saanko töitä mistään. Niinpä en vältsisti halua luopua duunistani. Olen vähän pihalla nyt. MItä te tekisitte minun tilassani? Hakisitteko kuukauden saikkua ja irtisanoisitte ítsenne ja menisitte kuukauden päästä työkkäriin? Vai loisisitteko ansiosidonnaisella niin kauan kuin voi? Miten uudelleenkouluttautuminen, olisiko se vaihtoehto? VAi jaktaisitte kunnes saatte kenkään esim. puolen vuoden kuluttua? Olisihan se taloudellisesti järkevämpää. En tiedä, miten pääni käy. Nyt olen ihan rauhallinen kyllä, mutta en tiedä onko kyseessä shokkivaikutus.
Jos sinut erotetaan niin et saa mitään kunnon työtä koskaan. Jos haet mitään haastavia töitä niin työnantaja josta haet työtä kyllä soittelee edellisiin työpaikkoihisi. Joten se kyllä kuulee tekosi.
Jos ko. puljusta lähtee oma-aloitteisesti, niin ei saa karenssia. Tämä vain, koska paikasta on tehnyt niin monta valitusta ja niin monta oikeusjuttua on vireillä, ettei työkkäri (korkeamman tahon kehoituksesta) välitä sinne enää työntekijöitä. Eli kyllä työkkäri joustaa, ainakin tämän minun valitettavan duunipaikkani kohdalla. Kannattaa tiedustella.
meillä juuri sama tilanne: paljon irtisanomisia, savustamisia ja osa irtisanomisista on firma joutunut läpikäymään oikeudessa saakka, koska niissä ollut laittomia piirteitä. Firmamme on paikkakunnan kolmen ahdistavimman firman listalla kolmantena sellaisessa yleisessä tietämyksessä. Paikkaa osataan karttaa ja välillä ihmiset naureskelevat kun niille kertoo missä työskentelee.
Jos sinut erotetaan niin et saa mitään kunnon työtä koskaan. Jos haet mitään haastavia töitä niin työnantaja josta haet työtä kyllä soittelee edellisiin työpaikkoihisi. Joten se kyllä kuulee tekosi.
Tämän jälkeen ei kyllä kannattaisi!
On täällä kyllä puurot ja vellit sekaisin:
jälleen yksi ihminen hajonnut palasiksi firmassa, joka syö elävältä ja TUHOAA ihmisiä.... ja se viimeisin uhri onkin sitten syypää kaikkeen ja ansainnut ikuisen karenssin työelämään, koska uskalsi olla se, joka sanoi vastaan.
AV, you really surprise me all the time :D
kirjoitustesi perusteella et ole työkykyinen. Lisäksi kannattaisi nyt todella tarkastella kriittisesti sitä omaa käytöstäsi - kuten moni on tässä ketjussa jo krijoittanutkin, sinä olit todellakin "out of line".
Ja koska hyökkäät niin kovin kaikkia kritisoijia vastaan etkä suostu näkemään itsessäsi mitään vikaa (vaan syy on tietenkin aina muissa, eikös?) niin kannattaisi ehkä pyytää myös jotain keskusteluapua, tuntuu että sinulla on nyt jotain isompia ongelmia siellä taustalla.
huokuu minusta nimenomaan turhautuminen ja masennus. Työilmapiiri ja ristiriidat töissä ovat vaikuttaneet henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Tästä johtuu tuo oikeutuksen tunne verbaaliseen kiukkuun ja purkautumiseen, jonka ymmärrän oikein hyvin.
Nyt tärkeätä on levätä ja miettiä, kuinka saada arki paremmaksi ja oma olo tasapainoiseksi taas:
Itse hakisin saikkua ja etsisin uutta työtä samalla kaikessa hiljaisuudessa. Jatkaisin saikulla mahdollisimman pitkään. Jos menisin takaisin töihin, niin yrittäisin ottaa työhön mahdollisimman etäisen asenteen. Jos rupeaisi liikaa ahdistamaan ja masentamaan, eroaisin lopulta itse.
Ajattele ennen kaikkea omaa jaksamistasi!
kirjoitustesi perusteella et ole työkykyinen. Lisäksi kannattaisi nyt todella tarkastella kriittisesti sitä omaa käytöstäsi - kuten moni on tässä ketjussa jo krijoittanutkin, sinä olit todellakin "out of line".
Ja koska hyökkäät niin kovin kaikkia kritisoijia vastaan etkä suostu näkemään itsessäsi mitään vikaa (vaan syy on tietenkin aina muissa, eikös?) niin kannattaisi ehkä pyytää myös jotain keskusteluapua, tuntuu että sinulla on nyt jotain isompia ongelmia siellä taustalla.
Mitä ihmettä minun pitäisi kritisoijille sanoa? Että he ovat oikeassa? MIksi, jos kerran koen yhtä vilpittömästi olevani itse oikeassa. MInähän siinä tilanteessa olin, rememeber?
Keskustelijat täällä väittelevät periaatteista yleisellä tasolla, minä taas puhun tuosta todellisesta tilanteesta. Puhumme ikään kuin eri asoista, joten mihinkään konsensukseen ei voida edes päästä.
Et ilmeisesti ymmärrä av:n toimintatapaa? Ei täällä olla tosissaan, paitsi silloin kun annetaan neuvoja, joita onkin tässä ketjussa tullut. Mutta muissa tapauksissa provotaan ja esimerkiksi väitellään. Tämä ketju on täynnä hyvää väittelyä puolesta ja vastaan. En ymmärrä, miksi se pitäisi jättää väittelemättä vain jotta voisin todistaa olevani teidän tavallanne hyvä duunari joka pitää suunsa kiinni vaikka sietokyky on moneen kertaan ylitetty monien kärsivällisten vuosien jälkeen.
Vedät todella ihmeellisiä johtopäätöksiä todella hatarien syiden pohjalta. Oletan ja toivon, että vänkäät nyt vain tosiaan ihan vänkäämisen ilosta.
Olen iloinen siitä, että en ole kovin itsetuhoinen tai heikko ihminen. JOs olisin, teidän kovimpien liki hulluksi haukkujien sanat olisivat voineet tehdä todella pahaa jälkeä.
Oikeasti, todella huonossa henkisessä tilassa olevaa ei pitäisi lyodä kuin vierasta sikaa ja tällaisessa tilanteessa on se riksi, että joku olisi voinut sitä ollakin. Siinä mielessä voisitte vähän hävetä. Nostaisin jälleen esiin käsitteen empatia.
SE että olen hyvä väittelemään taitaa nostaa karvat pystyyn ja tekee minut mielestänne lähtökohtaisesti pahaksi ihmiseksi? Mielenkiintoista. Täällä tosiaan oppii joka päivä jotain.
huokuu minusta nimenomaan turhautuminen ja masennus. Työilmapiiri ja ristiriidat töissä ovat vaikuttaneet henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Tästä johtuu tuo oikeutuksen tunne verbaaliseen kiukkuun ja purkautumiseen, jonka ymmärrän oikein hyvin.
Nyt tärkeätä on levätä ja miettiä, kuinka saada arki paremmaksi ja oma olo tasapainoiseksi taas:
Itse hakisin saikkua ja etsisin uutta työtä samalla kaikessa hiljaisuudessa. Jatkaisin saikulla mahdollisimman pitkään. Jos menisin takaisin töihin, niin yrittäisin ottaa työhön mahdollisimman etäisen asenteen. Jos rupeaisi liikaa ahdistamaan ja masentamaan, eroaisin lopulta itse.
Ajattele ennen kaikkea omaa jaksamistasi!
Tämä kuulostaa hyvältä toimintasuunnitelmalta. Nyt painun pehkuihin, jotta en ole seuraavaksi unenpuutteesta täysin sekaisin.
Kiitokset kaikille, niin auttajille kuin vänkääjille. Hauskaa oli!
käytöstäsi-jos kerran on ollut hankalaa,mikset ole ottanut puheeksi asioita esim luottamusmiehen läsnäollessa? Mieluummin olet aikuisesta taantunut teiniksi...enkä usko,että maailma olisi niin iso ettei töitä hakiessasi käytöksesi paljastuisi.
Toivon todella,ettei maineesi kiiri edelläsi ja toisaalta toivon myös,että saikkulappua ei tule vaan ihan itse vastaat huutosi.
Aika jännä että katsot oikeudeksesi ensin saada kolmevuotiaan tasoinen affektikohtaus ja sitten kuolevana joutsenena häipyä saikulle.Aikuista? NOT.
Missään laissa ei ole määrätty, että kuinka monta varoitusta yksi ihminen voi itselleen kerätä.
Mutta jos kirjallisessa varoituksessa lukee toisella kerralla sama teksti kuin ensimmäisessä, voidaan sinut irtisanoa... Eli riippuu aika lailla mitä siihen varoitukseen (syyksi) on kirjoitettu ja oliko luottamusmies tai joku toinen sinun itsesi pyytämä luotettava henkilö paikalla (keskustelussa), kun sait kirjallisen varoituksen.
Saa pyytää jonkun mukaan mutta ellei pyydä niin se on ihan oma valinta. Jos siinä paperissa on työntekijän allekirjoitus niin on saanut tiedoksi. Sama kuin irtisanomisessa.
se, että kävin jo joulukuussa työpaikkalääkärillä valittamassa työstressistä johtuvaa ahdistusta. Hän diagnosoi vakavan masennuksen ja olisi antanut minulle sairaslomaa kuukauden. En voinut ottaa sitä, koska kukaan ei olisi tehnyt töitäni ja toisaalta vanha omistaja-johtaja on savustanut meiltä paljon pois väkeä sairaslomien takia, laitonta kyllä, mutta tällaista tapahtuu. Kynnys jäädä lomalle oli siis kova, mutta nyt näyttää siltä, että lomalle olisi ollut käyttöä.
Mietin vain, eikö työkkäri voi pitää lieventävän asianhaarana sitä, että räjähdin, koska sietämätön työtilanne ajoi minut tilanteeseen jossa sain varoituksen. SAnoin myös tilanteessa sekä omistaja-johtajalle että johtajalle että on väärin, että työntekijä x oireili kropallaan (eräs työntekijä jäi tosiaan saikulla stressin takia), joten hän onnekseen uskalsi jäädä saikulle, koska tilanne oli pakottava. Minä puolestaa saan saman ongelman takia varoituksen, koska itse oireilen päälläni enkä ollut uskaltanut jäädä saikulle.
Ja siis pointti tosiaan, että eikö työkkäri huomioi näitä tapauskohtaisesti olllenkaan? On eri asia olla loppuunajettu ja siksi epäasiallinen kuin muuten vaan epäasiallinen. Olen sentään talossa sietänyt omavaltaista pomoa 11 vee, joten ihan nopeasti mulla ei keittänyt. TAvallaan pieni ihme, että olen jaksanut tähän asti olla sanomatta.
kun sain potkut vaikka johtuikin siitä että jätin tulematta töihi koska pomo olikin täysyi mulkero. tosin olin koeajalla.
Odotat seuraavaa varoitusta ja potkuja?
Etsit aktiivisesti uusia töitä?
Otat sairaslomaa stressin vuoksi 2 viikkoa aluksi ja jatkat sitä puoli vuotta eteenpäin pienissä paloissa?
Millaisessa työpaikassa olet, yksityisellä vai julkisella?
Pidät suusi supussa vastedes, niin sellaista ei tule.
Odotat seuraavaa varoitusta ja potkuja?
Etsit aktiivisesti uusia töitä?
Otat sairaslomaa stressin vuoksi 2 viikkoa aluksi ja jatkat sitä puoli vuotta eteenpäin pienissä paloissa?Millaisessa työpaikassa olet, yksityisellä vai julkisella?
En tiedä mitä teen, nyt hyvät neuvot olisivat paikallaan.
Kirjoitin heti liittoa varten kuvauksen tilanteesta ja ajattelin lähettää sen sinne. En ole varma, tuleeko tästä lisää vain ongelmia. Liittohan voi nähdä että mun pitää suurinpiirtein haastaa työnantaja oikeuteen, koska se on ajanut mut ja monta muutakin ihmistä henkisesti ahtaalle. SAmaan aikaan sitten pomon kanssa olisi tilanne voinut laueta itsekseen, näistähän ei tiedä. SE suuttui todella kun vihjasin liitolla. SE oli se taikasana, jonka jälkeen varoitus tuli. Sanoi, että sitten ei auta muu kuin antaa varoitus heti.
2. Olen valmis odottamaan seuraavaa varoitusta ja potkuja. Jos irtisanon itseni, saan joka tapauksessa karenssin, sittenhän asiassa ei ole mitään epäselvää. Mikäli odotan työnantajan toimesta potkuja, niin joutuupa ainakin näkemään sen vaivan ja saan tienata vielä vähän aikaa rahaa.
Ongelma: olen pikkupaikkakunnalla ja en saa koskaan enää alani töitä täältä. LIsäksi olen 43 vee (ajatelkaa keski-ikäistä akkaa huutamassa kuin teinikakara :D), joten en tiedä saanko töitä mistään. Niinpä en vältsisti halua luopua duunistani.
Olen vähän pihalla nyt. MItä te tekisitte minun tilassani?
Hakisitteko kuukauden saikkua ja irtisanoisitte ítsenne ja menisitte kuukauden päästä työkkäriin? Vai loisisitteko ansiosidonnaisella niin kauan kuin voi? Miten uudelleenkouluttautuminen, olisiko se vaihtoehto?
VAi jaktaisitte kunnes saatte kenkään esim. puolen vuoden kuluttua? Olisihan se taloudellisesti järkevämpää. En tiedä, miten pääni käy. Nyt olen ihan rauhallinen kyllä, mutta en tiedä onko kyseessä shokkivaikutus.
ap, vaikutat hirveän vaikealta ihmiseltä, jonka on pakko olla oikeassa ja jyräät itsesii ja mielipiteesi kaikille. oletko varma, että et ole työpaikkakiusaaja pomoasi kohtaan?