Lue keskustelun säännöt.
Voi saatana. Perintöasiaa.
30.01.2013 |
Appiukko vaihtoi hiippakuntaa ja anoppi odottaa sairaalassa matkalippua samaanpaikkaan.
Asunto ja tavarat pitäis jakaa mieheni ja hänen siskonsa kesken. Tää on siis aivan kauheeta, mies kysy multa että olisko siellä meidän kotiin mitään kivaa mun mielestä ja mä sitten sanoin että olis siellä Sohvat, senkki, astiasto, valaisin ja se yksi taulu.
No Miehen sisko on sitten jo jaellut tavarat oman mielensä mukaan ja ottanut nuo kaikki mitä suunnittelin meille.
Ei siinä mitään mutta kaavaili meille kaikki sellaiset mitä me ei tarvita ja laski nämä samanarvoisiksi kun ne mitä itse otti.
Mies sanoi että me ei oteta niitä vaan ne menee myyntiin ja rahat jaetaan ja miehen siskon tavaroille katsotaan käypä arvo.
No nyt se sisko on minulle kiukkuinen kun ei suostuta ottaan tavaroita ja ne ei menekkään päikseen. Tuputtaa meille esim. keittiön pöytäryhmää mitä ei todella tarvita.
Huoh, olispa anoppi ja appi aikoinaan tuhlanneet kaikki ja kirjoittaneet testamenttiin että tavarat annetaan kodittomille. Näin aio n ainakin itse tehdä kun olen sivusta seurannut.
Kommentit (151)
Eihän ap tässä ole tehnyt mitään väärää, miksi hänelle olisi joku ongelma, vaikka miehen sisko sattuisikin lukemaan nämä viestit ja tunnistaisi itsensä? Sisko on tehnyt yksiselitteisesti väärin, hyvähän se vain olisi, jos kalikka vähän kalahtaisi.
se sisko lukee tätä palstaa, se osaa laskea yhteen yksi plus yksi, vaikka totuutta olisi vähän muunneltu esim. muuttamalla esineiden nimiä, koska muita yksityiskohtia tuli aika runsaasti: toinen appivanhemmista kuollut, toinen kuolemassa, sanailua siitä, kumpi sisaruksista saa mitäkin, erilliset omaisuudet syystä tai toisesta appivanhemmilla jne. Vaikka olisi muunneltu niinkin paljon, että miehen veljen vaimo on muutettu miehen siskoksi. En ihan oikeasti usko, että kukaan olisi niin hölmö, että ottaisi riskin jäädä kiinni tällaisesta kirjoittelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin riippuu aika paljon kuviosta ja väreistä, meneekö kaupaksi. Käytetyn jenkkisängyn ja ruokailuryhmän hinta on korkeintaan satanen per setti, sitä enemmän jos onnistuu saamaan, niin aika fakiiri saa olla :D
Ryijyn hinta oli 300e, jenkkisängyn 600e yritä noita nyt sitten saada kaupaksi tai keittiön pöytää ja tuoleja 400e
Meillä ei ole mitään tarvetta noille ja aika vaikea tuollaisia on saada kaupaksikaan noilla hinnoilla, luulisin..Ap
Siellä laitoksessa ei välttämättä katsota kovin hyvällä, jos sinne raahattaisiin mammalle miehensä kuolinpesästä tavaroita. Ne joko myydään tai sitten jaetaan. Ja ymmärrän vallan hyvin APta. Kumpikin perillisistä voisi haluat isältään jonkun muiston, mutta voi tosiaan olla että siellä oli vain muutama tavara jota kumpikin haluaisi katsella vielä tulevaisuudessakin. Ja todellakin kummallakin olisi oikeus valita jotain mieluista, ei sellaista mitä toinen ei halua. Ja sitten yhteisvoimilla loput myyntiin ja rahat tasan.
Millään perinnöllä ei mammaa siellä laitoksessa hoideta. Laitosasukkaan hoito maksetaan kuukausieläkkeestä 85 %. Tilillä olevia rahoja ei käytetä. Jos mamma on sänkypotilaana, joka ei tunne edes lastaan, ainoa kuluerä joka tililtä pitäisi tulevaisuudessa löytyä on hautajaiskulut.
Pitää olla aika arvokasta huonekalua, että ne arvotetaan erikseen perunkirjoituksessa, vaikka niistä myydessä jokunen tonni sitten irtoaisikin.
AP: Tavarat uudelleen jakoon jos sisko ei suostu siihen, että on saanut pesästä sovitun arvoisen erän. Ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Miehesi sen vain selvästi sanoo, että tässä on vaihtoehdot. Ja sitten kaikki loput myyntiin ja rahat on helppo jakaa, niin että miehesi saa ensin sen osuuden minkä sisko on saanut tavarana (ja muistoarvot siinä mukana, sitähän ei rahassa ole). Ja sopimukset myös siitä että miten ja millä hinnalla mitäkin myydään. 10% myyntihinnasta aina sille joka on tavaran myynyt ja loput yhteiseen kassaan. Muuten siinä käy niin että lopulta sinä saat tehtäväksesi hoitaa kaiken myynnin ja sisko tyytyväisenä ottaa rahapussista puolet.
Täyttä asiaa.
Vielä sellainen huomio, että tavaroiden "arvo" on täsmälleen se summa, jolla ne tavarat saadaan myytyä. Miehen siskon määrittelemät hinnat ovat yhtä tyhjän kanssa. Niille tavaroille, joita ei myydä vaan sisko tai mies pitää, tulisi löytää myöskin ulkopuolisen arvioijan näkökulmasta järkevä arvo, ellei jaosta muuten päästä sopimukseen (ja näyttää siltä ettei päästä).
Anna miehesi ja miehen siskon hoitaa tämä asia parhaaksi katsomallaan tavalla. Älä puutu ollenkaan asiaan, älä kommentoi mitään nyt etkä jälkikäteen. Syy on seuraava: asia ei kuulu SINULLE mitenkään. SINÄ et ole kuolinpesän osakas. (Ellei sitten appi ole testamentannut juuri sinulle jotain) SINUN suunnitelmillasi ja ajatuksillasi ei ole tässä asiassa mitään virkaa. SINÄ et ole kuolinpesän osakas. Kuolinpesässä asioista päättävät VAIN pesän osakkaat. He voivat jakaa pesän keskenän sopien tai sitten hakea pesänjakajaa.
Toistan vielä pysy erossa asiasta. SINÄ et ole pesän osakas!
ja yritä ymmärtää lukemasi, pyydä vaikka miehesi tavaamaan sinulle teksti, jos et itse osaa. Toistan vielä lue viestit huolella ja tarkkaan. Pyydä ulkopuolisen apua mutta lue viestit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos perittävä on elossa????
Jos anoppi olis ollu järjissään olis saanut ne mutta kun on olut jo vuosia sänkypotilas.ap
Eli anopilla on osuus asunnosta ja tavaroista. Vai voiko lapset viedä ja periä järjettömän ihmisen omaisuuden vielä tämän ollessa elossa? Kai se osuus on edes rahana anopin tilillä?
kaikki asiaankuulumatonkin pitää selittää.
Anopilla ja Appiukolla oli siis omat asunnot ja erilliset tavarat ja erilliset rahat.
Perunkirjoituksen on laatinut lakimies ja se on oikeaksi todettu.
Jos anoppi olis ollut elossa oltais ilman muuta annettu sille niitä tavaroita vaikkei sillä laillista oikeutta niihin ollutkaan mutta kun on sielläkin asunossa aikoinaan asunut ja sitä sisustanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtivätkö erota? :)
viidenkympin villityksen aikaan ja olivat erossa 10 vuotta kunnes päätyivät taas yhteen. Tällöin tehtiin avioehto ja näin heille tuli erilliset tavarat ja asunnot.
Heillä oli oikeasti niin ihana tarina että siitä riittää kerrottavaa lapsenlapsille:)
ap
Jos anoppi on laitoksessa, on hän holhouksen alainen ja hänelle on haettava maistraatista virkaholhooja. Todennäköisesti miestä tai siskoaan ei hyväksytä koska ovat osallisina samassa kuolinpesässä kuin anoppi. Virkaholhooja on "ammattilainen" ja hoitaa asiat siltä kantilta. Ilman avioehtoa puolet omaisuudesta on anopin, oli se sitten kenen nimissä tahansa. Todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että puolet irtaimistosta on anopin, mutta se on järkevää jakaa nyt jos asunto menee myyntiin. Asunnosta saadusta rahasta puolet talletetaan anopin tilille ja se tulee jakoon vasta kun anoppi kuolee.
Irtaimiston jaon sopii mies ja sisko keskenään, jos eivät pääse sopuun, otetaan asialle pesänjakaja. Sinulla ap ei ole mitään sanavaltaa miten irtaimisto jaetaan.
Suosittelen lakimistä apuun joka kertoo teille tämän saman päin naamaa.
Olen varmaan kymmeneen kertaan sanonut että appiukko on kuollut ja asunto ja tavarat siellä olivat hänen ja luulisi että sinäkin sen ymmärtäisit kun sanoin että perunkirjoitus on tehty ja oikeaksi todettu.Esineet on hinnoiteltu ja nyt kun mies sanoo että loput myyntiin niin sisko veti herneet nenään koska tajusi että mies saa enemmän rahaa kuin hän koska mies ei ottanutkaan tavaraa ja tämän hän vieritti minun syyksi koska minä en näitä tavaroita halua.
ap
ps. Myyntiin nen menee ja meille tulee enemmän rahaa mutta kyllä tästä sanomista siskon puolelta varmaan tulee vielä monta vuotta
Perästä kuuluu. Te nyt ette vaan voi jakaa anopin omaisuutta kun elää. Se holhooja on oltava, huomaatte vielä. Puolet omaisuudesta on anopin jos EI OLE ollut avioehtoa. Sillä ei ole merkitystä vaikka kaikki olisi appiukon nimissä. Ymmärrätkö?
Kirjoitin että tavarat ja asunto oavt appiukon.
Ja perunkirjoitus on tehty ja oikeaksi todettu.Eikö jo ala raksuttaa että heillä oli avioehto ja anopilla on omat tavaransa mihin ei olla koskettu ja oam asuntokin, tämä nyt ei millään avalla liity taas tähän.
Kyllä nämä asiat on ihan virallisesti selvietty ennenkuin pesää on jaettu.Se nyt aan on normaali tapa toimia eikö niin???
ap
Miten perunkirjassa on sovittu tehtäväksi irtaimiston jako? Jos se ei ole arvokas, menee se vaan sovulla jakoon. Jos ei onnistu sovulla, pesänjakaja voi myydä kaiken ja jakaa rahat tasan. Näin toimitaan, eikö niin? Vai onko mies jo sopinut siskonsa kanssa ja sua ketuttaa kun asiat ei menneet sun mielen mukaan?p.s. Fiksu mainitsee avioehdon jo aloitusviestissä eikä vasta sitten kun muuta oljenkortta ei ole.
riittää kun mainitsen että kamat ja asunto oli appiukon, tarjoitus ei ollut keskustella siitä mikä osuus kenellekkin menee ( sen olin jo kertonut) mutta yllätys että tällä palstalla aletaan jauhaan paskaa asian vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinaan keksii jatkoa sitä mukaan kun osoitetaan vääräksi.
Ratkaisuna oli huutokauppa.
Jokainen sai huutaa esineitä sisarusten keskeisessä huutokaupassa. Korkein tarjoaja/huutaja sai kyseisen tavaran. Maksu laitettiin hattuun talteen.
Tavarat, joita kukaan ei huutanut, si ottaa lopuksi ilman maksua.
Tavarat, jotka eivät kelvanneet kellekään vietiin kaatopaikalle. Hatusta otettiin kaatopaikkamaksu.
Lopuksi hattuun jääneet, kertyneet rahat jaettiin kaikkien kesken tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioehdot ja eri kodit ja tämä paljastuu tarinan edetessä :)
avioehdolla ja kodeilla on tekemistä sen kanssa että tarkoitus oli keskustella mieheni ja hänen siskonsa tavasta jakaa kuolinpesää.
En kai mä voi tähän kirjoittaa koko appiukon elämänkertaa ja sairauksia kun en voi aavistaa mihin suuntaan tätä tarinaa viedään..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerta tavaroiden arvo menee tasan siskon mukaankin, otatte loput tavarat itsellenne. Myytte sitten ne tai viette hyväntekeväisyyteen/kaatopaikalle ja asia selvä. Kai omalla omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa, kun sen on saanut. Jako on tehty tasapuolisesti ja sillä selvä. Sisko myyköön vastaavasti saamansa tavaran, jos enemmän rahaa haluaa.
avioehdot ja eri kodit ja tämä paljastuu tarinan edetessä :)
mitä anopin asunto edelleenkään kuuluu tähän?
Tai jos sanon että perillisiä on mieheni ja tämän sisko niin miksi pitää inttää vastaan että anoppi myös??
ap
Jos kerta tavaroiden arvo menee tasan siskon mukaankin, otatte loput tavarat itsellenne. Myytte sitten ne tai viette hyväntekeväisyyteen/kaatopaikalle ja asia selvä. Kai omalla omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa, kun sen on saanut. Jako on tehty tasapuolisesti ja sillä selvä. Sisko myyköön vastaavasti saamansa tavaran, jos enemmän rahaa haluaa.
ei kukaan maksa niistä niiden todellista arvoa ja tiedä kuinka kauan niitä joutuisi myymään ja säilytys jne.
Ne viedään kierrätykseen ja katsotaan mitä niistä saa ja se summa menee puoliksi ja miehen siskonottamat tavarat sisko saa sitten maksaa käteisellä miehelle.
Tästä se homma kiikastaa, ei halua antaa omaa rahaansa miehelle.
ap
Jättäätarinaan pienen täkyn johon muiden on helppo tarttua. Saatuaan ihmettelyä ja haukkuja, kirjoittaja sitten vähitellen selvittää tämän täkynsä. Sulla se oli anoppi, joka makaa sairaalassa ja lapset jakaa tavaroita. Kätevästi sitten paljastui, ettei dementikkomummoa peritäkään elävänä vaan heillä olikin viidenkympin villityksen jälkeen tehty avioehto ja jopa omat asunnot. Hieno tarina ja mikä parasta kirjoittaja pääsee näpäyttämään häntä haukkuneita. Hän ei ollutkaan tarinan pahis, vaikka ens alkuun antoi niin ymmärtää jättämällä tiettyjä asioita kertomatta. Näinhän nää provot täällä aina menee :) Lisäksi kirjoittaja yleensä loukkaantuu syvästi jos häntä sanotaan provoksi :)
Pappani kuoli ja mamma huonona. Perilliset ovat riidelleet papan kuolemasta asti. Tuntuu, että ihmisen ahneudella ei ole rajaa. Se mukava tätikin muuttuu rahankiilto silmissään inhottavaksi hamstraajaksi, jolla on ensimmäisenä kiire kotitalolle ottamaan parhaat päältä.....
Siis aivan kamala katsoa miehen ja siskon riitelyä näinkin mitättömistä asioista. Ja nyt mutkin on tähän sotkettu.
En ikinä olis arvannut että näistä tavaroista tulee näin kovaa sanomista.
ap
Ai ap vain "katsoo" miehensä ja tämän sisaren riitelyä?!? Salli mun nauraa! Justhan itse ap kirjoitit, että SINÄ et suostunut miehesi siskon suunnittelemaan tavaroiden jakoon ja arvotukseen - ei se nyt ihan pelkältä katselulta vaikuta!
Kannattaiskohan sun ap nyt vaan antaa lähiomaisten (tässä tapauksessa perivien lasten) hoitaa nuo jaot ja olla puuttumatta asioihin!?! Eihän kyse ole sun vanhemmistasi tai sun perinnöstäsi!
Anna miehesi ja miehen siskon hoitaa tämä asia parhaaksi katsomallaan tavalla. Älä puutu ollenkaan asiaan, älä kommentoi mitään nyt etkä jälkikäteen. Syy on seuraava: asia ei kuulu SINULLE mitenkään. SINÄ et ole kuolinpesän osakas. (Ellei sitten appi ole testamentannut juuri sinulle jotain) SINUN suunnitelmillasi ja ajatuksillasi ei ole tässä asiassa mitään virkaa. SINÄ et ole kuolinpesän osakas. Kuolinpesässä asioista päättävät VAIN pesän osakkaat. He voivat jakaa pesän keskenän sopien tai sitten hakea pesänjakajaa.
Toistan vielä pysy erossa asiasta. SINÄ et ole pesän osakas!