Mitä ajattelette perheestä joille ei saa koskaan mennä sisälle?

Olen silmäkkäin joka päivä vähintään 100 ihmisen kanssa. Kotona haluan olla ihan rauhassa. Kotona teen myös paljon töitä, täällä on välillä levällään oppilaiden papereita, tulossa olevia tai jo tehtyjä kokeita, ym. työpapereita. Oma lapseni tietää, että työhuoneeseen ei ole asiaa ja minun papereihini ei kosketa, mutta jos joku kaveri tulee kylään, hän haluaa heti mennä koneelle surffaamaan tai pelaamaan, ja siinä on silloin oppilaideni tietoturva vaarassa. Vai haluaisitteko te, että teidän lastanne koskevia tietoja lukisi joku naapurin lapsi ja levittelisi niitä sitten pitkin kyliä?

Joten sorry, en nyt osta tota sun stooriasi alkuunkaan.

ei pääse! Syy: lapsen eka kaveri osoittautui kleptomaaniksi. Krooniseksi sellaiseksi. Luotto lapsiin meni täysin.

ei pääse! Syy: lapsen eka kaveri osoittautui kleptomaaniksi. Krooniseksi sellaiseksi. Luotto lapsiin meni täysin.

Lapsia ei voi diagnosoida sairaaloisiksi varastelijoiksi.

Se, että pieni lapsi ei vielä erota moraalisääntöjä aukottomasti tai ei osaa vastustaa kiusausta - se ei tee lapsesta kleptomaania, vaan edellyttää, että sinä käräytät hänet teosta ja yhdessä lapsen vanhempien kanssa panette lapsen vastuuseen: palauttamaan varastetut tavarat, pyytämään anteeksi jne.

Jos lapsen vanhemmat eivät reagoi asianmukaisesti, vanhemmissa on vika, ei lapsessa.

Ja jos sinä olet katsonut varastelua sormien lävitse ja korkeintaan lopettanut vierailut siihen - ilman, että lasta on pantu oikeasti tilille - olet toiminut täysin väärin ja tavallaan palkinnut lasta.

Neljä kertaa ekan kiinnijäännin jälkeen se vielä yritti varastaa, mutta sitten tuli porttikielto. Joka kerta yhteys vanhempiin, jotka vakuutti ,ettei enää varasta, kun ovat niin tiukasti puhutelleet.



Lapsi oli silloin tokaluokkalainen, kun jäi kiinni. Oli varmaankin varastellut pikkuleluja jo pitkään. Mukava lapsi noin muuten, mutta minkäs teet.

kai tietsikallasi on salasana?

Olen silmäkkäin joka päivä vähintään 100 ihmisen kanssa. Kotona haluan olla ihan rauhassa. Kotona teen myös paljon töitä, täällä on välillä levällään oppilaiden papereita, tulossa olevia tai jo tehtyjä kokeita, ym. työpapereita. Oma lapseni tietää, että työhuoneeseen ei ole asiaa ja minun papereihini ei kosketa, mutta jos joku kaveri tulee kylään, hän haluaa heti mennä koneelle surffaamaan tai pelaamaan, ja siinä on silloin oppilaideni tietoturva vaarassa.

Vai haluaisitteko te, että teidän lastanne koskevia tietoja lukisi joku naapurin lapsi ja levittelisi niitä sitten pitkin kyliä?

ihan vain siltäkin varalta, että joku murtovaras sattuisi pöllimään tietsikkasi?

vaan ihan paperinippuna pöydällä odottamassa korjaamista. Samoin jaksoarvosanalistat ovat paperiversiona, koska meillä ne pitää antaa koulusihteerille paperilla eikä koneella.

Neljä kertaa ekan kiinnijäännin jälkeen se vielä yritti varastaa, mutta sitten tuli porttikielto. Joka kerta yhteys vanhempiin, jotka vakuutti ,ettei enää varasta, kun ovat niin tiukasti puhutelleet. Lapsi oli silloin tokaluokkalainen, kun jäi kiinni. Oli varmaankin varastellut pikkuleluja jo pitkään. Mukava lapsi noin muuten, mutta minkäs teet.

Kleptomania on sairaus, jota ei diagnosoida pienillä lapsilla: se liittyy usein syömishäiriöihin ja addiktioihin ja muihin vastaaviin pakko-oireisiin kuten pakonomaiseen uhkapeliin, pyromaniaan ja pakonomaiseen ostohimoon.

kai tietsikallasi on salasana?

Olen silmäkkäin joka päivä vähintään 100 ihmisen kanssa. Kotona haluan olla ihan rauhassa. Kotona teen myös paljon töitä, täällä on välillä levällään oppilaiden papereita, tulossa olevia tai jo tehtyjä kokeita, ym. työpapereita. Oma lapseni tietää, että työhuoneeseen ei ole asiaa ja minun papereihini ei kosketa, mutta jos joku kaveri tulee kylään, hän haluaa heti mennä koneelle surffaamaan tai pelaamaan, ja siinä on silloin oppilaideni tietoturva vaarassa. Vai haluaisitteko te, että teidän lastanne koskevia tietoja lukisi joku naapurin lapsi ja levittelisi niitä sitten pitkin kyliä?

ihan vain siltäkin varalta, että joku murtovaras sattuisi pöllimään tietsikkasi?

vaan ihan paperinippuna pöydällä odottamassa korjaamista. Samoin jaksoarvosanalistat ovat paperiversiona, koska meillä ne pitää antaa koulusihteerille paperilla eikä koneella.

Jos et saa yhtä lasta uskomaan, että työhuoneeseen ei mennä, et millään pärjää oppilaittesikaan kanssa.

Luulisi opettajan osaavan sanoa lapsille "ei".

Olen silmäkkäin joka päivä vähintään 100 ihmisen kanssa. Kotona haluan olla ihan rauhassa. Kotona teen myös paljon töitä, täällä on välillä levällään oppilaiden papereita, tulossa olevia tai jo tehtyjä kokeita, ym. työpapereita. Oma lapseni tietää, että työhuoneeseen ei ole asiaa ja minun papereihini ei kosketa, mutta jos joku kaveri tulee kylään, hän haluaa heti mennä koneelle surffaamaan tai pelaamaan, ja siinä on silloin oppilaideni tietoturva vaarassa. Vai haluaisitteko te, että teidän lastanne koskevia tietoja lukisi joku naapurin lapsi ja levittelisi niitä sitten pitkin kyliä?

Joten sorry, en nyt osta tota sun stooriasi alkuunkaan.

Minun oma lapseni kyllä tietää, mitä "ei" tarkoittaa. Kaikkien muiden lapset eivät tiedä. Jos minä olen keittiössä tekemässä ruokaa tai kipaisen kaupassa tai lenkitän koiraa, sillä välin joku naapurin mukula menee lapseni estelyistä huolimatta työhuoneeseen kopeloimaan tietokonetta ja saman tien näkee ne työpaperini. On käynyt näin kerran ja toisenkin. Sen seurauksena meille ei kavereita tule niinä päivinä, kun minulla on työpapereita kotona. Eli lukuvuoden aikana. Kesälomalla saa sitten tulla heti ehtolaiskuulustelupäivän jälkeen.

Jos et saa yhtä lasta uskomaan, että työhuoneeseen ei mennä, et millään pärjää oppilaittesikaan kanssa.

vahditko sinä heidän jokaista liikettään? Et esimerkiksi häärää pihalla, keittiössä, television ääressä tms. vaan olet koko ajan samassa huoneessa kuin lapset? Sori vaan, mutta minä en huohota muiden niskaan. Leikkiä saa yhdessä ja pihalla saa peuhata, mutta koska minulla ei ole velvollisuutta työpäiväni jälkeen valvoa yhtäkään vierasta mukulaa, en sitä myöskään tee, joten kaverit eivät ole tervetulleita meille sisälle.

lapset ovat vielä niin pieniä, että kavereita ei juuri ramppaa, mutta meillä on iso piha, missä mahtuu leikkimään. Ulkona on parempi purkaa energiaa ja ulkoilma tekee hyvää. Enkä toisaalta halua sisälle mekkalaa ja sählinkiä yhtään enempää, päin vastoin, varmaan mahtavaa tehdä rauhassa jotain välillä, jos lapset ovat ulkona kavereitten kanssa.



Eikä tietääkseni olla mt-ongelmaisia, alkoholisteja ja kotikin on ihan asiallisessa kunnossa.

Luulisi opettajan osaavan sanoa lapsille "ei".

Olen silmäkkäin joka päivä vähintään 100 ihmisen kanssa. Kotona haluan olla ihan rauhassa. Kotona teen myös paljon töitä, täällä on välillä levällään oppilaiden papereita, tulossa olevia tai jo tehtyjä kokeita, ym. työpapereita. Oma lapseni tietää, että työhuoneeseen ei ole asiaa ja minun papereihini ei kosketa, mutta jos joku kaveri tulee kylään, hän haluaa heti mennä koneelle surffaamaan tai pelaamaan, ja siinä on silloin oppilaideni tietoturva vaarassa. Vai haluaisitteko te, että teidän lastanne koskevia tietoja lukisi joku naapurin lapsi ja levittelisi niitä sitten pitkin kyliä?

Joten sorry, en nyt osta tota sun stooriasi alkuunkaan.

Minun oma lapseni kyllä tietää, mitä "ei" tarkoittaa. Kaikkien muiden lapset eivät tiedä. Jos minä olen keittiössä tekemässä ruokaa tai kipaisen kaupassa tai lenkitän koiraa, sillä välin joku naapurin mukula menee lapseni estelyistä huolimatta työhuoneeseen kopeloimaan tietokonetta ja saman tien näkee ne työpaperini. On käynyt näin kerran ja toisenkin. Sen seurauksena meille ei kavereita tule niinä päivinä, kun minulla on työpapereita kotona. Eli lukuvuoden aikana. Kesälomalla saa sitten tulla heti ehtolaiskuulustelupäivän jälkeen.

Jos et sä osaa lapsesi kavereita panna ojennukseen, et osaa oppilaitakaan.

Ammatti vaihtoon vaan.

Meille ei koskaan pääse. Syitä: teen töitä kotona ja meillä on ahdasta omallakin väellä, joten en jaksa ylimääräistä hässäkkää.



Joskus, tosi tosi harvoin viikonloppuisin voin olla niin kiva, että lasten kaverit pääsee leikkimään. Voin olla tylsä äiti, mutta ei meillä mitään salattavaa ole. Se, että on pieni koti, joka toimii myös työpaikkana on kai ihan yleisessä tiedossa.

Jos et saa yhtä lasta uskomaan, että työhuoneeseen ei mennä, et millään pärjää oppilaittesikaan kanssa.

vahditko sinä heidän jokaista liikettään? Et esimerkiksi häärää pihalla, keittiössä, television ääressä tms. vaan olet koko ajan samassa huoneessa kuin lapset? Sori vaan, mutta minä en huohota muiden niskaan. Leikkiä saa yhdessä ja pihalla saa peuhata, mutta koska minulla ei ole velvollisuutta työpäiväni jälkeen valvoa yhtäkään vierasta mukulaa, en sitä myöskään tee, joten kaverit eivät ole tervetulleita meille sisälle.

Mulle on ihan sama, mitä kaltaisesi ihminen selittää, et ole sopiva opettajaksi.

Ja minä en päästä kaltaisesi "mua ei vaan huvita, kun siitä voi olla vaivaa" -ämmän lapsien tulla meille, että se siitä.

Silitelköön äitensä tukkaa soffalla, kun se on niiiiiiiin rasittunut 26 tunnin työviikon takia.

No ethän osaa. Ei ne sun luokan oppilaatkaan ole sun omiasi.

Jos et sä osaa lapsesi kavereita panna ojennukseen, et osaa oppilaitakaan.

Ammatti vaihtoon vaan.

Koulussa minä olen opettaja läsnäoleville lapsille ja pidän kyllä tarpeeksi tiukan kurin. Koulu on kuitenkin eri asia kuin koti ja vapaa-aika. Kotona minulla ei ole minkäänlaista halua/velvollisuutta/tarvetta opettaa tai vahtia vieraita lapsia. Käytöskasvatuksen pitää tulla ihan sieltä jokaisen lapsen omasta kodista, ei naapurustosta asuvalta opettajalta iltasella. Jos vieras lapsi ei osaa olla menemättä minun työhuoneeseeni, silloin hänellä ei ole asiaa meille sisälle.

Sinä taidat vain olla niitä, jotka haluavat keinolla millä hyvänsä sysätä vastuun oman lapsen kasvattamisesta ja hoitamisesta jollekin muulle kuin itsellesi.

Meille ei pääse, koska en ole mikään ilmainen iltapäivä-, ilta- ja viikonloppuhoitopaikka. Omille lapsille olen ilmoittanut, että heillä ei ole mitään asiaa kavereilleen ilman minun lupaani. Siksi kukaan ei voi valittaa, että lapseni on heillä jatkuvasti, mutta meille ei pääse lainkaan.

Meille ei koskaan pääse. Syitä: teen töitä kotona ja meillä on ahdasta omallakin väellä, joten en jaksa ylimääräistä hässäkkää.

Joskus, tosi tosi harvoin viikonloppuisin voin olla niin kiva, että lasten kaverit pääsee leikkimään. Voin olla tylsä äiti, mutta ei meillä mitään salattavaa ole. Se, että on pieni koti, joka toimii myös työpaikkana on kai ihan yleisessä tiedossa.

tokaluokkalaiset yleensä sisällä pelaa joten peliä, joten ovat suht hiljaa lapsen huoneessa. JOs meno muuttuu villiksi niin sitten patistan ulos.

Oletkos ajatellut sitä, että sun lastakaan ei kohta pyydetä minnekkään sisälle leikkimään, kun teillekkään ei koskaan pääse. Ei ole hirmu reilua, että aina ollaan sillä toisella kaverilla.

Etkai sä koko päivää töitä tee?

Pidän epäilyttävänä tuollaista - ties millainen neurootikko siellä on äitinä tai sitten tosi isoja muita ongelmia.

Ja koska vaadin vastavuoroisuutta, en myöskään anna lapsen kutsua sellaisen perheen lasta meille. Leikkikööt ulkona tai koulussa, se saa riittää.

Eikä nämä ymmärrä, että ihmisten tilanteet on erillaisia? Jos esim. tekee töitä kotona, ei ole ihan kauhean kiva jos siinä pyörii lapsia jaloissa. Omalle lapselle voi sanoa, että nyt on oltava hiljaa, mutta kiva pyytää kaveri kylään ja sitten ei saakaan puhua mitään.

Harmi, että oma lapseni joutuu sitten kärsimään sinunkaltaisistasi dystoopikoista, joilla kaikki erilainen kuin omassa elämässä, on jotain tosi outoa ja pelottavaa. Ja sitten piiloudutaan tuon vastavuoroisuuden taakse. Ei maailma toimi täydellisen vastavuoroisuuden periaatteella, vaikka kuinka haluaisit. Eikä vastavuoroisuus ole sitä, että tasan 100% pitää mennä joka asia tasan, jotta voidaan puhua vastavuoroisuudesta. Vastavuoroisuuteen kuuluu mielestäni oleellisesti myös hyvä tahto, ja sitä sinulta kyllä selkästi ei löydy.

Tuskin kaikki lasteni kaverit (heidän vanhemmistaan puhumattakaan) tietävät, miksi meille ei pääse. Se on niin itsestäänselvyys, että ehkä lapseni ei edes syytä kerro jos joku meille olisi tulossa. Voi vaan sanoa, että ei se käy ja haihattelee menemään jo muissa asioissa. Joten voihan olla, että meidänkin tilanne joistain näyttää oudolta, vaikka siis ihan vaan rehellistä työtä teen kotona. Työtä, joka vaatii 100% keskittymistä, ja joka ei katso virastoaikaa. Työpäivä voi olal myös viikonloppuna tai illalla tai keskellä yötä.

Mulle on ihan sama, mitä kaltaisesi ihminen selittää, et ole sopiva opettajaksi.

Ja minä en päästä kaltaisesi "mua ei vaan huvita, kun siitä voi olla vaivaa" -ämmän lapsien tulla meille, että se siitä.

Silitelköön äitensä tukkaa soffalla, kun se on niiiiiiiin rasittunut 26 tunnin työviikon takia.

Täällä on siis tällainen keskustelija, joka vain periaatteessa vihaa opettajia, joka ei tunne minua ja joka ei tiedä pätkääkään, millainen minä olen työssäni. Puhut nyt itsesi ristiin. Minähän teen töitä myös täällä kotona, siinähän se pointti on. Töitä ei ole vain siellä oppituntien aikana. Koska osan töistä teen täällä kotona, minulla on salassapitovelvollisuus koskien oppilasasioita.

Jos olisin sanonut olevani sosiaalityöntekijä, joka välillä tuo asiakaspapereita kotiin, olisi ollut eri ääni kellossa. Siinä kohtaa olisi moni tälläkin palstalla kauhistellut, että hyvänen aika, joku naapurin mukula voisi päästä lukemaan ne oikeat syyt, miksi teille on tehty ls-ilmo tai millaista vippivelka-, päihde- tai väkivaltaongelmaa missäkin kodissa on. Mutta ei, kun on kyseessä opettaja, niin periaatteessa vaan paskaa niskaan.

No, sitä saan ihan tarpeeksi työaikanakin. Siksi en tarvitse sitä teidän kakaroiltanne enää iltasella. Sori, katselkaa ihan itse niitä aikaansaannoksianne.

pimeä tulee nopeasti, eikä ulkona aina ole tekemistä. Tämän vuoksi lapset pääsee ainankin meille sisälle leikkimään. Jos alkavat riehua niin sitten takaisin pihalle.

Kesällä leikitään sitten pääasiassa ulkona, kauniina kesäpäivänä ei meillä nintendoa pelata!

lapset ovat vielä niin pieniä, että kavereita ei juuri ramppaa, mutta meillä on iso piha, missä mahtuu leikkimään. Ulkona on parempi purkaa energiaa ja ulkoilma tekee hyvää. Enkä toisaalta halua sisälle mekkalaa ja sählinkiä yhtään enempää, päin vastoin, varmaan mahtavaa tehdä rauhassa jotain välillä, jos lapset ovat ulkona kavereitten kanssa.

Eikä tietääkseni olla mt-ongelmaisia, alkoholisteja ja kotikin on ihan asiallisessa kunnossa.

Meille ei koskaan pääse. Syitä: teen töitä kotona ja meillä on ahdasta omallakin väellä, joten en jaksa ylimääräistä hässäkkää.

Joskus, tosi tosi harvoin viikonloppuisin voin olla niin kiva, että lasten kaverit pääsee leikkimään. Voin olla tylsä äiti, mutta ei meillä mitään salattavaa ole. Se, että on pieni koti, joka toimii myös työpaikkana on kai ihan yleisessä tiedossa.

tokaluokkalaiset yleensä sisällä pelaa joten peliä, joten ovat suht hiljaa lapsen huoneessa. JOs meno muuttuu villiksi niin sitten patistan ulos.

Oletkos ajatellut sitä, että sun lastakaan ei kohta pyydetä minnekkään sisälle leikkimään, kun teillekkään ei koskaan pääse. Ei ole hirmu reilua, että aina ollaan sillä toisella kaverilla.

Etkai sä koko päivää töitä tee?

En ole ajatellut sen olevan ongelma, koska kaverit asuvat hulppeissa omakotitaloissa ja heidän vanhempansa ovat usein vielä siihen aikaa töissä kun lapseni kavereillaan on: koulun jälkeen. Plus, että tietävät mun tekevän töitä kotona.

Jos ongelmia ilmenee niin täytyy varmaan miettiä jotain ratkaisua asiaan. Tähän mennessä olen voinut luottaa siihen, että lasteni ystävyyssuhteet perustuu jollekin muulle kuin sille, saako meille tulla vai ei.