Onko tässä aihetta (perintö)riitaan?

periaatteessaha mummun ja papan omaisuus ei ole hävinnyt mihinkään. Ennen heillä oli kiinteistö, nyt tod. näk. rahaa tilillä. Heillä on tietysti oikeus käyttää rahansa niin kuin parhaaksi katsovat.

Olet vielä asiaan täysin sivullinen.



Ihmiset (jopa vanhat) saavat tehdä omaisuudellaan mitä haluavat.

Teille olisi kysymys: oletteko niitä, jotka aina saavat ja vieressä lällättelevät niille, joita väheksytään, että ette ole tarpeeksi hyviä, mepä ollaan?



Tiedättekö, että tuollainen suosiminen ja epäreilu kohtelu on lähtenyt jo lapsuudesta liikkeelle (huonot isovanhemmat ovat olleet huonoja vanhempiakin) ja että suosimalla yhtä lasta luodaan katkeruutta, vihaan ja tulehtuneet välit sisarusten/suvun kesken? MIksi?



Mitä on hyvä vanhemmuus/isovanhemmuus? Minusta vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsistaan oikeudenmukaisia ja empaattisia, mahdollisimman ehjiä ja itsetunnoltaan terveita kansalaisia. Suosimalla yhtä ei sitä tehdä.



Kaikki ei voi mennä tasan. Siinä olen samaa mieltä. Ap:n tapauksessa lisäksi ei edes tiedetä, onko maksettu ihan käypä hinta. Isovanhemmat/vanhemmat saavat myydä ja lahjoittaa omaisuuttaan kenelle haluavat. Mutta jos nämä olisivat hyviä vanhempia/isovanhempia, he kertoisivat lapsilleen

1) Miksi jotain myyvät/lahjoittavat?

2) Miksi juuri kyseiselle henkilölle?

3) Millä hinnalla?

4) että rakastavat kaikkia ja perustelevat toimintansa niin, että kukaan ei ole katkera kenellekään.



Avoimuus on tärkeää, jos haluaa tiiviin suvun, jossa ei ole hampaankolossa kenelläkään mitään eikä tarvitse katkeroitua epäreilusta kohtelusta. Rahanahneushan on harvoin motiivi vaan siinä kisataan vanhempien suosiosta. Tyhmät vanhemmat/isovanhemmat eivät tätä tajua ja tyhmät sivulliset kuvittelevat, että raha on tässä tärkein. Tärkein on se tunne, että ei kelpaa. Että on tehnyt jotain väärin. Yhden suosiminen on ikään kuin lyönti keskelle naamaa: näytänpä koko maailmalle, että olet epäonnistunut lapsi ja lapsenlapsi. Ihanko oikeasti joku luulee, että siitä selvitään olkia kohauttamatta?



Surullisinta näissä tapauksissa on se, että yleensä siinä suututaan sille lahjansaajalle/ostajalle, kun halutaan edelleen kerjätä sitä huomiota omilta vanhemmilta/isovanhemmilta. Ei osata syyttää sitä, joka ne olosuhteet on luonut ja joka oikeasti kohtelee epäreilusti.



Ap:n tapaukessa ei välttämättä ole mitään epäreilua kohtelua. Serkku asuu paikkakunnalla, on maksanut ihan käyvän hinnan pienellä sukulaisalennuksella ja tapaa ehkä isovanhempia useammin, auttaa, vie kaupoille jne. Ihmisillä on erilaiset tarpeet ja erilaiset elämäntilanteet, ja isovanhemmilla/vanhemmilla on oikeus vastata niihin valitsemallaan tavalla. Mutta silloin pitää olla avoimia, rehellisiä ja nostaa kissa pöydälle.



Ap, kysykää niiltä isovanhemmilta asiasta suoraan. Turha sitä serkkua on syytellä.

elossa yksi sukupolvi välissäkin? Siis noiden elossa olevien isovanhempien lisäksi? Eli miniä on laittamassa lihoiksi ei pelkästään miehensä isovanhempia vaan myös vanhempia ja setiä/tätejä?



Kohtuullisen rahanahne ihminen sanoisin...

Teille olisi kysymys: oletteko niitä, jotka aina saavat ja vieressä lällättelevät niille, joita väheksytään, että ette ole tarpeeksi hyviä, mepä ollaan?

Tiedättekö, että tuollainen suosiminen ja epäreilu kohtelu on lähtenyt jo lapsuudesta liikkeelle (huonot isovanhemmat ovat olleet huonoja vanhempiakin) ja että suosimalla yhtä lasta luodaan katkeruutta, vihaan ja tulehtuneet välit sisarusten/suvun kesken? MIksi?

Mitä on hyvä vanhemmuus/isovanhemmuus? Minusta vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsistaan oikeudenmukaisia ja empaattisia, mahdollisimman ehjiä ja itsetunnoltaan terveita kansalaisia. Suosimalla yhtä ei sitä tehdä.

Kaikki ei voi mennä tasan. Siinä olen samaa mieltä. Ap:n tapauksessa lisäksi ei edes tiedetä, onko maksettu ihan käypä hinta. Isovanhemmat/vanhemmat saavat myydä ja lahjoittaa omaisuuttaan kenelle haluavat. Mutta jos nämä olisivat hyviä vanhempia/isovanhempia, he kertoisivat lapsilleen

1) Miksi jotain myyvät/lahjoittavat?

2) Miksi juuri kyseiselle henkilölle?

3) Millä hinnalla?

4) että rakastavat kaikkia ja perustelevat toimintansa niin, että kukaan ei ole katkera kenellekään.

Avoimuus on tärkeää, jos haluaa tiiviin suvun, jossa ei ole hampaankolossa kenelläkään mitään eikä tarvitse katkeroitua epäreilusta kohtelusta. Rahanahneushan on harvoin motiivi vaan siinä kisataan vanhempien suosiosta. Tyhmät vanhemmat/isovanhemmat eivät tätä tajua ja tyhmät sivulliset kuvittelevat, että raha on tässä tärkein. Tärkein on se tunne, että ei kelpaa. Että on tehnyt jotain väärin. Yhden suosiminen on ikään kuin lyönti keskelle naamaa: näytänpä koko maailmalle, että olet epäonnistunut lapsi ja lapsenlapsi. Ihanko oikeasti joku luulee, että siitä selvitään olkia kohauttamatta?

Surullisinta näissä tapauksissa on se, että yleensä siinä suututaan sille lahjansaajalle/ostajalle, kun halutaan edelleen kerjätä sitä huomiota omilta vanhemmilta/isovanhemmilta. Ei osata syyttää sitä, joka ne olosuhteet on luonut ja joka oikeasti kohtelee epäreilusti.

Ap:n tapaukessa ei välttämättä ole mitään epäreilua kohtelua. Serkku asuu paikkakunnalla, on maksanut ihan käyvän hinnan pienellä sukulaisalennuksella ja tapaa ehkä isovanhempia useammin, auttaa, vie kaupoille jne. Ihmisillä on erilaiset tarpeet ja erilaiset elämäntilanteet, ja isovanhemmilla/vanhemmilla on oikeus vastata niihin valitsemallaan tavalla. Mutta silloin pitää olla avoimia, rehellisiä ja nostaa kissa pöydälle.

Ap, kysykää niiltä isovanhemmilta asiasta suoraan. Turha sitä serkkua on syytellä.

Mehän EMME tosiaan tiedä asiasta ap:n kertomaa enempää.

Se että saa vaikka ostettua talon sukulaiselta, vähän ohi muiden, EI tarkoita, että muuten ne sukulaiset kohtelisivat eriarvoisesti.

Tympeää vain, mutta nykyään ei taida ihmiset mitata kuin tavarassa ja rahassa tuota.

Se on oikeasti typerää kun on muitakin tapoja arvioida miten tärkeä ihminen on.

kiinteistökauppojen (esim. omakotitalojen myyntien) hintatiedot ovat täysin julkista tietoa. Voit koska tahansa selvittää julkisista lähteistä, mitä serkku on kyseisestä omakotitalosta maksanut ilman, että serkkua tai isovanhempia tarvitsee sotkea selvittelyyn. Riittää, että tiedät myydyn talon osoitteen.

Kun te ihmiset myytte kotinne, kysyttekö tosiaan lapsiltanne ja muilta perintökaaressa olevilta, sopiiko kauppa heille?



Älkää nyt hyvät ihmiset naurattako!



Jokainen saa tehdä omaisuudellaan ihan mitä haluaa niin av-mamma kuin KAIKKI MUUTKIN.

Teille olisi kysymys: oletteko niitä, jotka aina saavat ja vieressä lällättelevät niille, joita väheksytään, että ette ole tarpeeksi hyviä, mepä ollaan?

Tiedättekö, että tuollainen suosiminen ja epäreilu kohtelu on lähtenyt jo lapsuudesta liikkeelle (huonot isovanhemmat ovat olleet huonoja vanhempiakin) ja että suosimalla yhtä lasta luodaan katkeruutta, vihaan ja tulehtuneet välit sisarusten/suvun kesken? MIksi?

Mitä on hyvä vanhemmuus/isovanhemmuus? Minusta vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsistaan oikeudenmukaisia ja empaattisia, mahdollisimman ehjiä ja itsetunnoltaan terveita kansalaisia. Suosimalla yhtä ei sitä tehdä.

Kaikki ei voi mennä tasan. Siinä olen samaa mieltä. Ap:n tapauksessa lisäksi ei edes tiedetä, onko maksettu ihan käypä hinta. Isovanhemmat/vanhemmat saavat myydä ja lahjoittaa omaisuuttaan kenelle haluavat. Mutta jos nämä olisivat hyviä vanhempia/isovanhempia, he kertoisivat lapsilleen

1) Miksi jotain myyvät/lahjoittavat?

2) Miksi juuri kyseiselle henkilölle?

3) Millä hinnalla?

4) että rakastavat kaikkia ja perustelevat toimintansa niin, että kukaan ei ole katkera kenellekään.

Avoimuus on tärkeää, jos haluaa tiiviin suvun, jossa ei ole hampaankolossa kenelläkään mitään eikä tarvitse katkeroitua epäreilusta kohtelusta. Rahanahneushan on harvoin motiivi vaan siinä kisataan vanhempien suosiosta. Tyhmät vanhemmat/isovanhemmat eivät tätä tajua ja tyhmät sivulliset kuvittelevat, että raha on tässä tärkein. Tärkein on se tunne, että ei kelpaa. Että on tehnyt jotain väärin. Yhden suosiminen on ikään kuin lyönti keskelle naamaa: näytänpä koko maailmalle, että olet epäonnistunut lapsi ja lapsenlapsi. Ihanko oikeasti joku luulee, että siitä selvitään olkia kohauttamatta?

Surullisinta näissä tapauksissa on se, että yleensä siinä suututaan sille lahjansaajalle/ostajalle, kun halutaan edelleen kerjätä sitä huomiota omilta vanhemmilta/isovanhemmilta. Ei osata syyttää sitä, joka ne olosuhteet on luonut ja joka oikeasti kohtelee epäreilusti.

Ap:n tapaukessa ei välttämättä ole mitään epäreilua kohtelua. Serkku asuu paikkakunnalla, on maksanut ihan käyvän hinnan pienellä sukulaisalennuksella ja tapaa ehkä isovanhempia useammin, auttaa, vie kaupoille jne. Ihmisillä on erilaiset tarpeet ja erilaiset elämäntilanteet, ja isovanhemmilla/vanhemmilla on oikeus vastata niihin valitsemallaan tavalla. Mutta silloin pitää olla avoimia, rehellisiä ja nostaa kissa pöydälle.

Ap, kysykää niiltä isovanhemmilta asiasta suoraan. Turha sitä serkkua on syytellä.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että aikuiset ihmiset on tilivelvollisia koko suvulle siitä mitä omalle omaisuudelleen tekevät? Missä on isovanhempien ihmisoikeudet? Oikeus päättää itse tekemisistään? Meneekö ne sillä sekunnilla kun saavat lapsia, vai vasta kun saavat lapsenlapsia? Kai sinä itsekin aina kyselet koko suvulta luvan ostaa tai myydä omaisuuttasi, ettei nyt vaan kenellekään tule paha mieli?

jos kerran aikuisten ihmisten omaisuus ei ole heidän vaan jälkipolvien, niin olisi aika reilua, että heiltä myös kysyttäisiin lupaa siihen, miten laajan perikunnan haluavat.



Isovanhempien ei tarvitse ajatella kuin itseään!



Meillä oli suvussa aikanaan samanlainen tilanne, serkut ryhtyivät riitelemään talosta, jota toinen oli ostamassa isotädiltä alhaisella hinnalla. Riita päättyi siihen, että alkuperäinen ostaja perui kaupat ja se riitelijä teki kaupat. Vasta kaupantekotilanteessa selvisi, että hinta oli halpa, koska siihen kuului syytinki sille isotädille eli elinikäinen asunto ja ruoka ko. talossa.



Isotäti eli vielä 18 vuotta, joten sille talolle tuli hintaa!

käy isovanhemmilla enempää kuin toinen? Onhan lastenlasten kohtelu samanlaista eli jokainen vierailee tismalleen yhtä usein ja tuo samanlaiset tuliaiset, auttaa yhtä paljon vaikka lumenluonnissa jne.