Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheeni ei hyväksy eikä kunnioita miestäni
28.01.2013 |
Olemme aika nuoria, 25 molemmat. Minun suvullani on pitkät akateemisuuden perinteet, tutkijoita, maistereita, tohtoreita jne. riittää. Joukossa omat vanhempani ja sisarukseni, parin vuoden sisällä myös minä. Vanhempani eivät arvosta mitään niin korkealle kuin koulutusta, lukeneisuutta, kielitaitoa jne. Myös sisarusteni kumppanit sopivat tähän muottiin.
Nyt sitten minä menin ja löysin poikaystäväksi duunarin, jolla on vain amistutkinto alalta joka ei ole kovin hohdokas, hyväpalkkainen tai älyllisesti haastava. Mutta juuri tällä alalla mieheni viihtyy.
Meidän kahden välillä tästä on seurannut jonkin verran yhteentörmäyksiä, sillä olemme niin eri maailmoista. Olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta, ja ensimmäisen vuosipäivän paikkeilla meillä oli vaikea jakso, sillä aloin ajatella etten ehkä haluakaan jakaa elämääni ei-akateemisen miehen kanssa. Faktahan on se, että ajatusmaailmamme ovat hyvin erilaiset. Mieheni on suoraviivainen käytännön mies, minä filosofisemmin ajatteleva humanistityyppi (joskaan en opiskele humanistisessa tiedekunnassa). Minä arvostan kirjojen lukemista ja opiskelua, hän talon remontointia ja rikkinäisten kodinkoneiden korjaamista. Pääsin kuitenkin tästä yli, sillä en loppujen lopuksi voinut ajatella olevani ilman miestäni.
Perheeni ja sukuni ei häntä silti hyväksy. He toki myöntävät mieheni olevan kunnollinen, ahkera ja mukava, mutta pitävät häntä myös henkisesti laiskana. Heidän päähänsä ei mahdu ajatus, että joku ei halua opiskella. Ymmärrän tämän hankaluuden, sillä itsenikin oli vaikea tottua ajatukseen. En voi kiistää etteikö mieheltäni puuttuisi perheenjäseniini verrattuna tiettyä sivistyneisyyttä ja kirjaviisautta. Miten ei puuttuisi, kun hän ei ole viettänyt vuosia yliopistossa. Hänen tietonsa ovat enemmän maanläheisiä, mutta vanhempani huomaavat vain sen, ettei mieheni osaa kommentoida esim. jonkin maan poliittiseen tilanteeseen tai johonkin ihmisoikeusasiaan kovin syvällisesti.
Perheenjäseneni eivät tietenkään miehelleni ole sanoneet koskaan mitään ilkeää, mutta minua on varoitettu mm. huonoista geeneistä jos hankimme lapsia, sekä tulevaisuuden palkkaeroistamme. Sisarukseni heittävät välillä vitsiä mieheni ammatista (johon liittyy paljon stereotypioita), mutta huumori on asiasta kaukana sillä tiedän heidän olevan oikeasti tosissaan. Kukaan ei kunnioita miestäni ihmisenä.
Saan varmaan sen tyylisiä vastauksia että olen tyhmä, kun aikuisena välitän näin paljon perheeni mielipiteistä. Olemme kuitenkin läheinen perhe, ja vanhempieni ja sisarusteni ajatukset ovat minulle erittäin tärkeitä. Haluaisin kuulla, jos jollain on samantapaisia kokemuksia ja miten asia ratkesi?
Kommentit (56)
Ja mihin työhön? Se että on akateeminen loppututkinto, ei välttämättä takaa edes työtä. Väitöskirjoja väkerretään mitä turhimmasta, haetaan vaa apurahoja, kun ei uskalleta/viitsitä mennä töihin. Ollaan yhteiskunnan elätteinä, ja tehdään tiedettä, hah hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydämen sivistys ainakin tuntuu perheeltäsi puuttuvan.
mutta tulevaisuudessa harmittelet sitä, ette valinnut miestä lähempää oman sukusi tapoja ja koulutustaustaa, tässä on jo ihan eri yhteiskuntaluokka kyseessä.
perheeni suhtautumistapa on saanut minutkin pelkäämään. Olen nuori ja ensimmäisessä pitkässä suhteessani, ja on tosi ikävää että joudun nyt miettimään että miten tulemme toimeen vaikka 40-vuotiaina.
ap
voi kantaa ikävää perimää, joka periytyy puoleltasi tulevaan lapseenne.
Miksi amis olisi merkki huonosta perimästä? Ihmisen vahvuudet ovat selkeästi muualla kuin lukemisessa. Hän näyttää olevan hyvinkin suvaitsevainen sukunne pönötystä kohtaan. Oletko kysynyt, miten miehesi kokee sukusi? Hänkin voisi halutessaan esittää omaa asiantuntemustaan koskevia kompakysymyksiä perheellesi, mutta ilmeisesti ei esitä.
Mielestäni todellista viisautta esiintyy usein siellä, mistä sitä ei osata ollenkaan etsiä.
t. akateeminen nainen
Mun vaari oli tohtori, isäni on professori, sisaruksistani kaikilla on akateeminen loppututkinto, itse teen väitöskirjaa paraikaa.
Puolisoni on käynyt peruskoulun, hän muutti 16-vuotiaana kotoa. Kaikkien sisarusteni puolisoilla on akateeminen loppututkinto.
Toisin kuin sinulla perheeni käsittää, että koulutus ja viisaus eivät useinkaan mahdu samaan päähän. Itse asiassa meillä on aina vitsailtu tyhmille tohtoreille.
Puolisoni koulutus ei ole koskaan noussut esiin minkäänlaisena ongelmana. Hänellä on vain erilainen elämänpolku, ei sen parempi tai huonompi kuin muillakaan.
En luultavasti kestäisi häpeää, jos perheeni olisi samanlainen kuin sinulla. Koita jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydämen sivistys ainakin tuntuu perheeltäsi puuttuvan.
olet oikeassa. Mutta tietyllä tavalla et. Vanhempani suhtautuvat epäreilusti mieheeni, mutta toisaalta ei heitäkään voi siitä syyttää, ettei heillä ole mitään keskusteltavaa mieheni kanssa. Olen minäkin sitä mieltä että mieheni voisi omata paremmankin kirjasivistyksen, sillä arvostan ihmisiä joilla on paljon tietoa eri asioista. Se on arvo itsessään, näin minulle on opetettu. Vanhempani eivät kuitenkaan näe mieheni hyviä puolia siinä määrin kuin minä, he keskittyvät vain siihen että mieheni "ei kuulu joukkoon".
ap
Olen ollut itse samantyyppisessä tilanteessa. Se ettei oma perhe hyväksy miestä, on pitemmän päälle tosi uuvuttavaa ja aiheuttaa turhaa kitkaa. Helpommalla pääsee, kun ottaa kumppanin samalta koulutustasolta ja mielell. alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei olla koko elämän aikana oltu tekemisissä ei-akateemisten kanssa. Eipä käy kateeksi.
Mutta jos sinua jo nyt epäilyttää suhde mieheesi niin ehkä on parempi lopettaa se jo tässä vaiheessa. Löydät varmasti kumppanin joka vastaa paremmin vanhempiesi odotuksia ja perheenne arvomaailmaa.
jos olisin sinä. Taidat sisimmissäsi jo niin tehdäkin, muuten et edes ajattelisi tätä ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
provohan tämä on, vakiokamaa :DDD
Huonot geenit periytyisivät lapselle, paras!
mitä jos sitä ei pysty käyttämään mitenkään hyödyksi? Meillä suvussa on akateemisia runsaasti mutta vain yksi josta voi sanoa että hänellä on ura omalla alallaan.
Ihan mielenkiintoista pohdintaa ketjussa mutta kyllä minäkin ehdotan että lähdette miehenne kanssa eri suuntiin. Jos jo nyt tuntuu tuolta niin mitä se on kymmenen vuoden kuluttua? Entä haluatko kertoa miten miehesi perhe suhtautuu sinuun, oletko heidän mielestään sopiva heidän joukkoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän se vasta isku oliskin sun vanhemmilles et tulevat lapsenne ovat amisduunareita. Tuo tuollainen huonojen geenien periytymispaskanjauhaminen kuulostaa jo aika natsimeiningiltä. Ehkä on parempikin kun et lisäänny kenekään kanssa. Tyhmyyskin periytyy äidinmaidon kautta! xD
Kyllä vanhemmillesi taisi ilmainen remonttiapu kelvata, kun on joku joka ne osaa tehdä. Olis herra ja rouva akateemikoilla tainnut jäädä remonttikin tekemättä ilman duunari vävypoikaa.
eivät hallitse ilmeisesti small talkia? Lukevat Hesarista näitä pullamössöuutisia, suomalaisille yksinkertaistettuna, vai mistä ne nykyään tietonsa onkii? Missä kerrotaan tieteen "saavutuksista", sun vanhempien mielestä, vai elättekö jossakin ihme sfääreissä, mitä ei todellisuudessa edes ole? Kuulin viikonloppuna lauseen "he kuuluvat Tampereen ylimpään luokkaan" , en tiennyt itkeäkö vai nauraa, mihin sinä kuulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä jos sitä ei pysty käyttämään mitenkään hyödyksi? Meillä suvussa on akateemisia runsaasti mutta vain yksi josta voi sanoa että hänellä on ura omalla alallaan.
Ihan mielenkiintoista pohdintaa ketjussa mutta kyllä minäkin ehdotan että lähdette miehenne kanssa eri suuntiin. Jos jo nyt tuntuu tuolta niin mitä se on kymmenen vuoden kuluttua? Entä haluatko kertoa miten miehesi perhe suhtautuu sinuun, oletko heidän mielestään sopiva heidän joukkoonsa?
perhe suhtautuu minuun oikein sydämellisesti, joskin jopa he ovat joskus kauan sitten maininneet puolittain vitsinä, että mahdammeko pärjätä yhdessä näin erilaisilla taustoilla...
ap
ap:n asema perheessään. Miksi perheen täytyy puuttua puolison valintaan? Olette reilusti täysi-ikäisiä, kellään ei pitäisi olla nokan koputtamista, jos itse olet onnellinen.
Onko sinulla sellainen joskus muulloinkin, että et kelpaa valintoinesi perheellesi? Kuinka paljon sinua ohjailtiin uravalinnassa? Minusta tässä on ongelmana sinun ja vanhempiesi suhde lähinnä, ei se mies.
Alue: Aihe vapaa
ei ole julkisesti pröystäillyt. Vanhempani ovat ihan normaaleja ihmisiä ulkopuolisen silmin, mutta perheen sisällä koulutuksen arvoa kyllä korostetaan. Siinä mielessä ymmärrän heidän mielipiteensä, sillä he eivät ole edes tottuneet olemaan kanssakäymisissä ihmisen kanssa, jolle ei voi puhua akateemisista asioista. Jos mieheni olisi itse ominpäin lukenut itsensä kirjaviisaaksi, niin tuskin ongelmaa olisi.
ap