Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheeni ei hyväksy eikä kunnioita miestäni
28.01.2013 |
Olemme aika nuoria, 25 molemmat. Minun suvullani on pitkät akateemisuuden perinteet, tutkijoita, maistereita, tohtoreita jne. riittää. Joukossa omat vanhempani ja sisarukseni, parin vuoden sisällä myös minä. Vanhempani eivät arvosta mitään niin korkealle kuin koulutusta, lukeneisuutta, kielitaitoa jne. Myös sisarusteni kumppanit sopivat tähän muottiin.
Nyt sitten minä menin ja löysin poikaystäväksi duunarin, jolla on vain amistutkinto alalta joka ei ole kovin hohdokas, hyväpalkkainen tai älyllisesti haastava. Mutta juuri tällä alalla mieheni viihtyy.
Meidän kahden välillä tästä on seurannut jonkin verran yhteentörmäyksiä, sillä olemme niin eri maailmoista. Olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta, ja ensimmäisen vuosipäivän paikkeilla meillä oli vaikea jakso, sillä aloin ajatella etten ehkä haluakaan jakaa elämääni ei-akateemisen miehen kanssa. Faktahan on se, että ajatusmaailmamme ovat hyvin erilaiset. Mieheni on suoraviivainen käytännön mies, minä filosofisemmin ajatteleva humanistityyppi (joskaan en opiskele humanistisessa tiedekunnassa). Minä arvostan kirjojen lukemista ja opiskelua, hän talon remontointia ja rikkinäisten kodinkoneiden korjaamista. Pääsin kuitenkin tästä yli, sillä en loppujen lopuksi voinut ajatella olevani ilman miestäni.
Perheeni ja sukuni ei häntä silti hyväksy. He toki myöntävät mieheni olevan kunnollinen, ahkera ja mukava, mutta pitävät häntä myös henkisesti laiskana. Heidän päähänsä ei mahdu ajatus, että joku ei halua opiskella. Ymmärrän tämän hankaluuden, sillä itsenikin oli vaikea tottua ajatukseen. En voi kiistää etteikö mieheltäni puuttuisi perheenjäseniini verrattuna tiettyä sivistyneisyyttä ja kirjaviisautta. Miten ei puuttuisi, kun hän ei ole viettänyt vuosia yliopistossa. Hänen tietonsa ovat enemmän maanläheisiä, mutta vanhempani huomaavat vain sen, ettei mieheni osaa kommentoida esim. jonkin maan poliittiseen tilanteeseen tai johonkin ihmisoikeusasiaan kovin syvällisesti.
Perheenjäseneni eivät tietenkään miehelleni ole sanoneet koskaan mitään ilkeää, mutta minua on varoitettu mm. huonoista geeneistä jos hankimme lapsia, sekä tulevaisuuden palkkaeroistamme. Sisarukseni heittävät välillä vitsiä mieheni ammatista (johon liittyy paljon stereotypioita), mutta huumori on asiasta kaukana sillä tiedän heidän olevan oikeasti tosissaan. Kukaan ei kunnioita miestäni ihmisenä.
Saan varmaan sen tyylisiä vastauksia että olen tyhmä, kun aikuisena välitän näin paljon perheeni mielipiteistä. Olemme kuitenkin läheinen perhe, ja vanhempieni ja sisarusteni ajatukset ovat minulle erittäin tärkeitä. Haluaisin kuulla, jos jollain on samantapaisia kokemuksia ja miten asia ratkesi?
Kommentit (56)
Ei se koulutustausta ole ratkaiseva, ihan muut asiat ovat.
Olen itsekin ns. akateemisesta suvusta, isovanhemmat ja vanhemmat ovat akateemisia. Myös meillä kaikilla kuudella lapsella on vähintään maisterintutkinnot, pari on tohtoreita. Meidän puolisotkin ovat akateemisia yhtä lukuun ottamatta, sisaren mies on ns. duunari.
Tämä vävy/lanko on kuitenkin hyväksytty perheeseen ihan samoin kuin muutkin, ja siskon avioliitto on hyvin onnellinen. Mies itse on niin mukava, että häntä voisi pitää melkein vanhempieni suosikkivävynä/miniänä.
Hyvää elämää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta anna ajan kulua, jossain vaiheessa perheesi ehkä tajuaa miehesi arvon. Jos hän on esim. erityisen hyvä isä ja aviomies, se saattaa korvata puutteet akateemisessa sivistyksessä.
Maailma on täynnä tuollaisia ennakkoluuloja, eikä niille vaan voi mitään, ne katoaa ajan myötä jos on kadotakseen. Siihen saakka sinun täytyy hyväksyä se, että vanhempasi eivät kunnioita tarpeeksi miestäsi (ja sinua sopivan miehen saamisesta?), sen on riitettävä, että he käyttäytyvät hyvin ja osaavat arvostaa edes jotain miehesi hyviä puolia.
Itsellä ollut vähän samoja onglemia, mutta vahempieni (lähinnä isän) ennakkoluulot ovat täysin hävinneet ajan myötä. Tähän toki liittyy se, että mieheni on menestynty työelämässä erinomaisesti riippumatta siitä, ettei hänellä ole akateemista koulusta.
Nyt oikeasti ap omat aivot käyttöön.
Sinun pitää itse päättää ja pohtia, oletko tyytyväinen parisuhteeseenne. Häiritseekö sinua se, että miehesi ei ole yhtä kirjaviisas kuin sinä? Onko teillä yhteisiä keskustelunaiheita, yhteistä tekemistä? Viihdytkö hänen kanssaan? Kunnioitatko häntä?
Se, että olet löytänyt miehen, jonka kanssa olet onnellinen, on jo iso juttu. Oli sitten akateeminen tai ei! Kaikki eivät löydä. Jos päästät irti hänestä, uskotko löytäväsi paremman?
Tästä tässä koko tilanteessa on mielestäni kysymys. Jos olet itse varma suhteestanne, tee se myös selväksi perheellesi tai puhu heidän kanssaan suoraan aiheesta! Jos vanhempasi sanovat suoraan, että toivovat sinulle akateemista puolisoa, oletko itse tästä samaa mieltä?
Minusta tuntuu käsittämättömältä, että parinvalinnassa olennaista olisi koulutustaso. Sen ymmärrän, jos mielenkiinnon kohteet ovat tyystin erilaiset, tai arvomaailma. Lisäksi vielä se, että tokihan vanhempasi tietävät, että pelkin tohtorinvoimin yhteiskunta ei pitkään pyörisi. Eikö se riitä, että pitää työstään ja elättää itsensä? Keskustelemaan oppii mistä asioista tahansa.
Anteeksi, mutta en osaa pitää sivistyneinä ihmisiä, jotka lokeroivat muut taustan perusteella.
Sinäkin olet kovaa vauhtia menossa samaan suuntaan kuin vanhempasi ja se tarkoittaa sitä, ettei teidän suhteellanne taida tulevaisuutta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtaa olla hankala elämä. Tämähän voi olla heille ihan positiivinen tilaisuus uudistua hieman.
Täytyy sanoa, että en itse tunne ns. sivistyneitä/korkeakoulutettuja ihmisiä joilla olisi vakavia vaikeuksia jutella kenenkään kanssa (ellei sitten ole yleisiä sosiaalisia vaikeuksia, jotka ovat tietty ymmärrettäviä).
Esim. mun isä on erittäin sivistynyt (useampi korkeakoulutus, ammatti klassisen musiikin alalta) mutta todellakin pystyy puhumaan esim. siskoni maalarimiehen kanssa pitkät jutut vaikka mistä. Samoin appeni on korkeakoulutettu, sivistynyt ja jopa joidenkin mielestä tällaisesta hienommasta suvusta mutta kyllä vaan juttu luistaa esim. lähihoitajakälyni kanssa. Mä itse olen tohtori humanistiselta alalta enkä todellakaan koskaan mieti kenenkään koulutuksia, jos juttu ei luista jonkun kanssa niin ensimmäiseksi haen syytä itsestäni ja yritän olla mukavampi/kiinnostavampi.
Mutta itse asiaan, sun on vaan yritettävä irtautua siitä, että perheesi mielipide vaikuttaa sinuun noin. Yritä päästä sellaiseen vähän huvittuneeseen suhtautumiseen (ikään kuin vanhemmillasi ja sisaruksillasi olisi joku anteeksiannettava sosiaalinen vajavuus, johon yrität olla kiinnittämättä liikaa huomiota).
ei täyty perheesi/sukusi kohdalla. En ikinä alkas kehumaan mun sukua/perhettä, millään akattemisuuksilla, se ei kuulu sivistykseen että pröystäillään oppiarvoilla. Toivottavasti on provo.
ei ole julkisesti pröystäillyt. Vanhempani ovat ihan normaaleja ihmisiä ulkopuolisen silmin, mutta perheen sisällä koulutuksen arvoa kyllä korostetaan. Siinä mielessä ymmärrän heidän mielipiteensä, sillä he eivät ole edes tottuneet olemaan kanssakäymisissä ihmisen kanssa, jolle ei voi puhua akateemisista asioista. Jos mieheni olisi itse ominpäin lukenut itsensä kirjaviisaaksi, niin tuskin ongelmaa olisi.
ap
että voi luoja jos pitäisi aina puhua vain "akateemisista asioista" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mieheni kanssa aivan sama tilanne! Minä olen akateemisesti koulutettu, hän on amiksen käynyt. Perheeni, etenkin isäni suhtautui häneen aluksi todella törkeästi ja nyttemmin suht välinpitämättömästi. Olemme isäni kanssa ottaneet asiasta yhteen ja siitä tilanne vähän parani. Mutta kaikesta näkee ja huomaa, että isäni olisi todella halunnut minulle paremmin koulutetun puolison. Yritän olla ajattelematta asiaa, koska se tuntuu niin pahalta. Mieheni on maailman kiltein ihminen, ahkera, tunnollinen ja lapsillemme hyvä isä. Eikä todellakaan ole mikään tietämätön ja huonokäytöksinen, jollaiseksi duunari helposti mielletään. Mieheni käyttäytyy fiksusti ja hänen yleistietonsa on erittäin hyvä. Hän ei todellakaan ansaitsisi saamaansa kohtelua. Olemme jotenkin ehkä vian oppineet elämään asian kanssa, emme jaksa enää puhua asiasta isäni kanssa, Ei se siitä muuksi muutu, joten haluamme käyttää aikamme johonkin positiivisempaan. Mutta tiedän ap, täysin miltä sinusta tuntuu! Kyllä tuollainen asia loukkaa kovasti.
"minua on varoitettu mm. huonoista geeneistä jos hankimme lapsia"
Hienoa, ovatko vanhempasi persuja tai natseja? Siis ihan tosissaan tuollaisia heittävät? En haluaisi itse olla missään tekemisissä tuollaisen roskasakin kanssa, välit poikki vaan, sukua tai ei! Huhhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ajankohtaisista ihmisoikeusasioista yliopistossa kerrota (ainakaan kovin monessa tiedekunnassa), mutta tiedot ajankohtaisasioista ovat kaikkien saavutettavissa, kun vaan vaivautuu katselemaan vähän oman elinpiirinsä ulkopuolella. Olisikohan ap kuitenkin kyse enemmän yleissivistyksen kuin muodollisen tutkinnon puutteesta?
Eipä tuo muuksi ole muuttunut koulutuksen myötä. Voi kun meillä joku korjaisi ja remonttoisi. Sun vanhemmille kuitenkin remontti kelpasi. Eikö rahat riittäneet maksulliseen apuun vai eikö vasara pysy kädessä? Voi vittu sanon minä. Siinä sulle sivistystä. Inhoan ihmisten luokittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ajankohtaisista ihmisoikeusasioista yliopistossa kerrota (ainakaan kovin monessa tiedekunnassa), mutta tiedot ajankohtaisasioista ovat kaikkien saavutettavissa, kun vaan vaivautuu katselemaan vähän oman elinpiirinsä ulkopuolella. Olisikohan ap kuitenkin kyse enemmän yleissivistyksen kuin muodollisen tutkinnon puutteesta?
siinä, että kyse voi olla enemmän yleissivistyksestä kuin tutkinnoista. Vanhempani painottavat voimakkaasti eteenpäin pyrkimistä, niin ammatillisessa kuin henkisessäkin mielessä. Luulen että heitä hämmästyttää ja ärsyttää se, että miehessäni he eivät havaitse samanlaista pyrkimystä? Kuten sanoin, mies viihtyy työssään hyvin eikä siksi pyri etenemään kovin tarmokkaasti. Mutta ei hän kyllä myöskään kovin oma-aloitteisesti sivistä itseään. Minun isälle voisi antaa esimerkiksi tuhatsivuisen kirjan jostain pianonvirityksestä tai kalastusvieheistä, ja hän lukisi sen silkkaa uteliaisuuttaan. Tätä ominaisuutta minäkin arvostan ja yritän ylläpitää itsessäni.
ap
En käsitä miten noin hienon perheen tytär kirjoittelee lapsellisuuksiaan tällaiselle palstalle. Onkohan kasvatus mennyt kuitenkin vähän pieleen.
Vaihda miestä, tätä toivon nykyisen puolisosi takia. Anna hänelle mahdollisuus löytää itsenäisesti ajatteleva oikeasti sivistynyt nainen rinnalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä miten noin hienon perheen tytär kirjoittelee lapsellisuuksiaan tällaiselle palstalle. Onkohan kasvatus mennyt kuitenkin vähän pieleen.
Vaihda miestä, tätä toivon nykyisen puolisosi takia. Anna hänelle mahdollisuus löytää itsenäisesti ajatteleva oikeasti sivistynyt nainen rinnalleen.
ihan tavallinen ihminen hyvine ja huonoine puolineni - laskettakoon huonoksi nyt sitten se että "alennuin" tälle palstalle kirjoittamaan.
Jos meni ohi korvien, niin minä hyväksyn mieheni. On ollut vaikeampi aika jolloin tuskailin asiaa ja ajattelin että olemme liian erilaisia. Nyt meillä menee oikein hyvin. Sivistystä on monenlaista: minä olen lukenut ja kielitaitoinen, mieheni osaa käytännön juttuja vähintään yhtä hyvin. Kuitenkaan perheeni ei arvosta tätä, he näkevät vain sen, että mieheni ei pysty osallistumaan ja kommentoimaan läheskään kaikkiin keskusteluihin mitä meillä kotona käydään.
ap
minusta hän on saanut ihan asiallisiakin kommentteja täältä
-akateeminen äiti
pitää miettiä, elätkö sitä elämää, jonka perheesi on mielessään käsikirjoittanut sinulle, vai elätkö omaa elämääsi ja rakennat oman perheesi. Olen vähän sinua vanhempi ja tässä vaiheessa, kun on lapset ja työpaikka jossa viihtyy ja mieskin, niin ei piiruakaan kiinnosta, mitä mieltä muut on, pääasia on, että itsellä on hyvä olla. (Mun perheelle ei ole koskaan kelvannut mun miehet, mun valinnat koulutuksen/työpaikan suhteen, eikä liioin nuo lapsetkaan - ihan yksi lysti, mulle MUN perhe on tärkein ja mulla on hyvä. Toiset joko sopeutuu tai sitten eivät.)
Tiedän yhden akateemisesti koulutetun naisen, joka arvostaa omaa koulutustaan erittäin suuresti.
Ja koska hän on akateemisuutensa takia NIIN paljon parempi ihminen, kuin kaikki muut yhteensä, niin hän ei voi mennä tavistöihin ollenkaan, sillä onhan hän sentään akateemisesti koulutettu.
Noh... siellähän kyykkii työkkärin pitkäaikaistyöttömien listalla. Haha-haaa!
Mutta, joo... Kannattaa lempata tuo mies mahdollisimman pian, ettei vain "tavis"-geenit pääse tarttumaan.
Ja ota puolisoksesi mieluiten josku puhdasverinen-tohtori, vaikka joku serkkusi, niin pysytte sopivasti sisäsiittosina (niin ei viisaus pääse leviämään rahvaan joukkoon).
Tiedän yhden akateemisesti koulutetun naisen, joka arvostaa omaa koulutustaan erittäin suuresti.
Ja koska hän on akateemisuutensa takia NIIN paljon parempi ihminen, kuin kaikki muut yhteensä, niin hän ei voi mennä tavistöihin ollenkaan, sillä onhan hän sentään akateemisesti koulutettu.
Noh... siellähän kyykkii työkkärin pitkäaikaistyöttömien listalla. Haha-haaa!
Mutta, joo... Kannattaa lempata tuo mies mahdollisimman pian, ettei vain "tavis"-geenit pääse tarttumaan.
Ja ota puolisoksesi mieluiten josku puhdasverinen-tohtori, vaikka joku serkkusi, niin pysytte sopivasti sisäsiittosina (niin ei viisaus pääse leviämään rahvaan joukkoon).
aikeissa jättää miestäni enkä myöskään pidä häntä tyhmänä. Hänen suhtautumisensa koulutukseen, lukemiseen, oppimiseen ja tiedon arvoon on vain todella erilainen kuin omani ja vanhempieni.
ap
Ja minä erosin lopulta ammattikoulun käyneestä ex-miehestäni, joka myös oli aivan eri yhteiskuntaluokasta. Suomessa on niin paljon eroja, koska ihmiset ei myönnä yhteiskuntaluokkien olemassaoloa. Ja pidemmän päälle elämä käy sietämättömäksi: toisella tunne ettei koskaan riitä -> muuttuu pikkuhiljaa ilkeäksi kyttääjäksi.
Alue: Aihe vapaa
Kuin pässi narussa....