Mitä mieltä väitteestä: iäkkäämmät vanhemmat ovat lapsen mielestä turvallisemmat kuin nuoret?

Kun ei se niiden vanhempien iästä edes mitenkään riipu miten on... Esim. meillä nähdään tosi harvoin isovanhempia, ihan vaan pitkän välimatkan takia. Asialla ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun aiheen kanssa, eli sen kanssa onko ne lapset tehty nuorena vai vanhana.

Itse ainakin pidän nuorina vanhempina heitä, jotka saavat lapset alle 30v iässä. Senkin jälkeen on normaalin ikäiset vanhemmat, n. 40v iässä on iäkkäät vanhemmat. Näin itse siis ajattelen :)



Nro57 taitaa puhua teini-ikäisistä vanhemmista?

Heistäkin kyllä harva taitaa jäädä vanhempiensa nurkkiin?

että saa pelätä, koska ne heittää lusikat nurkkaan, kun ovat niin tolkuttoman vanhoja.

Lisäksi sellainen ikävä ongelma tulee myöhemmin vastaan, ettei sen lastesi lapset tule koskaan tutustumaan isovanhempiinsa, teihin täydellisiin, koska ootte jo mullan alla.

Voitko kuule kuvitella, että minä, joka 20-vuotiaana sain ensimmäisen lapseni, pystyn tarjoamaan ihan tuota samaa minkä luettelit tuossa? Lisäksi bonuksena on oikeat isovanhemmat, joiten meidän vanhempien ei tarvitse leikkiä heitä.

Mut siis sinänsä kiva, että susta tuntuu, että teet oikein ja täydellisesti. Ikävää vaan, että et voi uskoa samaa muista.

Kuopuksenkin vielä 41 v. Eipä tuosta isoäidin nuoresta iästä ole ollut kyllä meille mitään hyötyä. Sen enempää kuin ukinkaan iästä, joka sai mut 18 v. Kummastakaan ei ole ollut apua eikä isommin iloa.

Ja varmasti paljon vakaampaa ja turvallisempaa elämään pystyn tarjoamaan kuopukselle kuin esikoiselle.

Iäkkäämpien vanhempien lapsille tapahtuu vähemmän tapaturmia kuin nuorempien, sairaalahoitoa tarvitaan vähemmän ja kuolleisuus on pienempää.

Jos lapsi itkee 23 vuotiaan isin kuolemaa,

Kertoo se siitä että lapsi on turvaton.

Siis ihanko totta ihmiset ajattelevat näin mustavalkoisesti? Viedään ihmeessä asia eteenpäin, että saadaan laki, joka määrää kaikille alle kolmenkymppisille pakkoehkäisyn. Säästettäisiin paljon verorahoja kun ei tarvitsisi tehdä huostaanottoja. ;) Sain esikoisen 20 vuotiaana, seuraavan 24 vuotiaana. Esikoinen oli suunniteltu, mutta en silti ollut valmis äiti. Minä KASVOIN äidiksi. Kukaan ei ole syntyessään äiti, eikä kaikki kasva äidiksi, vaikka synnyttäisivät lapsen. Pelkän iän ja saavutusten perusteella ei voi sanoa kuka on hyvä äiti. Olen teininä nähnyt, kun 9-vuotias poika peittelee sammuneen äitinsä. Voin kertoa, että äiti ei tosiaankaan ollut enää mikään teini. Hän oli lähempänä mummoikää. Olen myös nähnyt, kuinka nuori äiti seisoo porukan kanssa kaupan edessä tupakalla vauva sylissä. Rakkaat äiti-ihmiset, lakatkaa pönkittämästä omaa itsetuntoanne toisten kustannuksilla. Suurin susi äidille on se toinen äiti, valitettavasti. Tämä aloitus ei saanut minua vihaiseksi, surulliseksi kyllä. :( Ja mitä vikaa baareilussa on? Käyn kerran kuussa laulamassa karaokea tai tanssimassa ja välillä tulee juotuakin. Lapset ovat silloin isän huomassa kotona tai joskus kummilassa. Tämän teen ilman mitään tunnontuskia. Mun mielestä on parempi mennä baariin juomaan ja antaa jonkun muun hoitaa lapsia sen sijaan että tissuttelisin kotona ja väittäisin, että ihan hyvin voi viinipullollisen jälkeen hoitaa itse lapsia. Ensimmäinen vaihtoehto tuskin aiheuttaa lapselle traumaa, ellei äiti tai isi rymistele kännissä kotiin, niin että lapset heräävät. Jälkimmäinen vaihtoehto sen sijaan voi aiheuttaa turvattomuutta. Teillä on nyt väärät mittarit käytössä...

Ikuisuusaihe kiinnostaa ja puhuttaa vuodesta toiseen :)



Kyllähän se on aina tapauskohtaista. Itse olen ainakin nähnyt työni kautta hyvin turvattomia ja kahdoinkohdeltuja lapsia ihan kaikenikäisiltä vanhemmilta. Samoin varallisuus/koulutustasojen perheistä.

Laitetaan tähän alkuun nyt vielä, että minun tarkoitukseni ei ole loukata sitten nuoria vanhempia ja toivon että uskotte tämän ensimmäisellä kertaa jo kun sanon.

Olen kyseistä asiaa vain itse pohtinut viime päivinä hyvin paljon...

Syntynyt olen marraskuussa 1957 ja saanut kaksi lasta, joista ensimmäisen 38-vuotiaana vuonna 1995 ja toisen 40-vuotiaana vuonna 1997. Tällä hetkellä olen siis 55-vuotias nainen.

Uskon että lapselle tuo enemmän turvaa se jos on iäkkäämmät vakaat vanhemmat, joita ei enää niin paljon juhliminen kiinnosta, on elämänkokemusta ja kypsyyttä, vakaa taloudellinen pohja ja siihen jos päälle tarjoaa kauniin ja siistin kodin, sekä paljon hellyyttä ja läsnäoloa lapsille ja hyvän kasvatuksen niin uskon että niistä lapsista kasvaa paljon onnellisempia ja tasapainoisempia kuin joidenkin kypsymättömien ja taloudellisesti epävakaiden nuorten vanhempien tuotoksista.

Iäkkäät vanhemmat tuntuu yhtä hyviltä, kuin turvallinen pullan tuoksuinen mummo tai ukki lapsuusajoilta.

Nuorella voi myös olla vakituinen työ, omaisuutta, varakkuutta, kaikkia niitä ominaisuuksia mitä tuossa luettelit. Mutta nuori ei koskaan kuvittele olevansa lapsensa mummi vaan VANHEMPI:

Iäkkäät vanhemmat eivät ole henkisesti sen turvallisempi kuin nuoret. Se turvattomuus tosin saattaa näkyä erilailla, kuten jaksamisessa, curlaamisella, sukupolvien kuilulla, isovanhempien puutteella jne.

t. päikyn täti joka on nähnyt monta nuorta ja iäkästä vanhempaa. Oma mielipide on, että jos mahdollista, tehkää lapsen 30 molemmin puolin, ei teininä eikä keski-ikäisenä.

ns. mummovanhempia, eli kävisivät isovanhemmistakin. Mitäs tässä aikasempaa perintöä odotellessa. Plussana tavallaan ehkä mua on enemmän hemmoteltu kun omaisuuttakin on kerääntynyt ennen lapsia.



Eivätkä ne tajua nuykymenosta varmaan niin paljoa mitä nuoremmat. Ja haluavat uskoa parasta lapsistaan. Onneksi olen ollut suhteellisen helppo tapaus sillä he olisivat olleet paskat housussa sellasen pahemmanluokan teinihoron kanssa:D

Ja kyllä, kaveria kiusattiin tämän vuoksi jatkuvasti!

...ala-asteikäinen tai tarhaikäinen erottaa aikuisista kuka on 30- ja kuka 50-vuotias?? Muistelkaapa nyt omaa lapsuuttanne... kaikki ne ikälopuilta vaikuttavat tädit oli oikeasti hädin tuskin 3-kymppisiä.

ja arvaa kiusattiinko sitä? entäs köyhien lapsia tai alkoholistien. Kaikkein kurjinta olis sillä lapsella jonka äiti oli mt-ongelmainen.

Eli vain kauniilla, rikkailla ja älykkäillä on oikeus lisääntyä. Ja me muut sästäkäämme lapsemme mahdollisilta kiusaajilta ja älkäämme lisääntykö.

Pidän häntä nuorena vanhempana. Ajattelen, että teinivanhempi on alle 18-vuotias tai tasan 18-vuotias (lapsi alulle alaikäisenä), nuori vanhempi on alle 25-vuotias, sellainen keskivertoikäinen vanhempi on 26-38-vuotias ja vanha vanhempi on 38-. Ihan on tällainen oma mielikuva vanhemmuudesta.



Äitini oli 23-vuotiaana valmistunut ammattiin, ollut kaksi vuotta naimisissa, asui omistusasunnossa ja oli tehnyt jo useamman vuoden töitä. Samoin isäni. Toki asuntovelkaa löytyi, mutta ei mitään taloudellista turvattomuutta, työttömyyttä, biletystä tms. joka olisi tehnyt lapsuudestani turvattoman. Oikeasti välillä ihan harmittikin, kun eivät koskaan jättäneet meitä hoitoon. :)



Itse olen saanut esikoisen 32-vuotiaana. Valmistuin ammattiin 27-vuotiaana ja sain vakituisen työn 28-vuotiaana. Naimisiin mentiin 29-vuotiaana, jolloin lapsellekin annettiin lupa tulla ja esikoinen tosiaan syntyi kolme vuotta myöhemmin. Ihan yhtä turvallisen lapsuuden olen tarjonnut omilleni kuin vanhempani tarjosivat minulle, vaikka kuulumme aivan eri ryhmään. Asuntovelkaa on meilläkin.



On aivan eri asia saada lapsi alle 20-vuotiaana ammattitaidottomana ja ehkä työttömänäkin kuin samanikäisenä opinnot suorittaneena ja vakituisen työpaikan saaneena. Tällaisten ikää tuijottavien kyselyjen sijaan pitäisi pohtia niitä elämäntilanteita, sitä, onko vanhemmalla ammattia, opinnot kesken, maksuhäiriömerkintöjä jne. Tällaiset vanhemmat aivan varmasti iästä riippumatta tarjoavat taloudellisesti turvattomamman lapsuuden kuin vaikkapa ne 20-vuotiaat vanhemmat, joilla molemmilla on ammatti ja asuntovelka.



Joskushan sitä ruvetaan opiskelemaan uuteen ammattiin yli 30-vuotiaana. Voiko tuolloin iän puolesta päättää, että kyseessä on turvallisempi vanhempi kuin se 20-vuotias? Toki jos on kerätty omaisuutta ja opiskelut eivät vaikuta perheen elintasoon, voidaan toki vedota siihen ikään, mutta muuten ei. Elämäntilanteet siis ratkaisevat.



Mielestäni on kuitenkin luonnollista epäillä, että teinivanhempi ei ehkä tarjoa turvallista lapsuutta tai iäkäs vanhempi ehkä ei tajua, mitä on olla nuori/lapsi ja on alttiimpi sairauksille. Silti ei ole mitään syytä yleistää ja tehdä tätä kautta suoria päätelmiä. Elämäntilanteet ratkaisevat. Jos isäksi on tulossa 50-vuotias ohitusleikkauksen käynyt mies, on syytä epäillä, että hänen ikänsä ja myös sairaskertomuksensa tekevät hänestä epävarman isän eli isän, joka ei kykene tarjoamaan lapsilleen turvallista lapsuutta jo ihan siksi, kun sairaus vie perheen ajasta ison osan. Tai sitten ei. Se isä on voinut tehdä ison elämäntapamuutoksen ja pärjää hienosti niin, että lapset eivät huomaa mitään isänsä kunnossa.

Siis kysyn vaan että miten se ikä liittyi koko asiaan? Minä olen 2 lapsen äiti ja pystyn tarjoamaan lapsille kaiken mitä aloituksessa sanottiin. Miksi siis se ikä piti vetää tähän mukaan?

Iäkkäät vanhemmat tuntuu yhtä hyviltä, kuin turvallinen pullan tuoksuinen mummo tai ukki lapsuusajoilta.

Nuoret vanhemmat ovat kuin raikas kesän aamukaste niityllä, jossa kukat kukkivat ja linnun laulu soi kauniina melodiana taustalla värimaailman luodessa lumoavaa loistettaan.

Me saimme pitkän yrittämisen ja hoitojen jälkeen lopulta lapsen. Olin itse silloin 42 v. ja mieheni 47 v.



Tällä hetkellä 9-vuotias lapsi ei voisi olla ylpeämpi vanhemmistaan. Lapsen mielestä (poika kyseessä) isä hipoo jo ylivertaisuuden rajoja ja äiti on ihana.



Olemme johtotason väkeä, mutta elämä on priorisoitu kulkemaan lapsen ehdoilla.

Meillä on kaunis koti, hyvä toimeentulo ja pukeudumme nuorekkaan tyylikkäästi. Harrastamme ja matkustelemme koko perhe yhdessä. Lapsi on käynyt useissa kohteissa, joissa harva senikäinen on käynyt, jos kohta vanhempikaan.



Yleistys asioissa kuin asioissa on takuuvarma kiistan aihe.

Yhtä ainoaa oikeaa tietä kaikille ei ole, onneksi.

Muutenhan olisimme robotteja, jotka syntyvät, lisääntyvät ja kuolevat täsmälleen samaan aikaan.

Nuoret vanhemmat ovat kuin raikas kesän aamukaste niityllä, jossa kukat kukkivat ja linnun laulu soi kauniina melodiana taustalla värimaailman luodessa lumoavaa loistettaan.

Riitoja, alkoholismia, pettämistä, ero...

Onneks ite sain valita toisin.