Mitä mieltä väitteestä: iäkkäämmät vanhemmat ovat lapsen mielestä turvallisemmat kuin nuoret?

" ei ole sitten tarkoitus loukata, mutta"...



Mä taas uskon, että lapselle on paljon ihanampaa ja turvallisempaa kun on nuoret ja jaksavat ja energiset vanhemmat, jotka eivät ole kangistuneet kaavoihin ja mökkiytyneet ryppyisinä höperehtimään vain neljän seinän sisälle.



Lapselle on myös paljon TERVEEMPÄÄ kasvaa osana perheen elämää, ei minään mummovanhempien elämän tarkoituksena ja nuoruuden jatkeena.



Mutta siis mulla ei ole mitään mummovanhempia vastaan, kuten huomaat.

ovat yleensä vielä tiukasti työelämässä.

Itse olen vähän kateellinen heille joilla vanhemmat on jo eläkkeellä ja ehtivät paljon enemmän touhuta lastenlastensa kanssa.

Ei se että mummo on 50 v suinkaan tarkoita että hän touhuisi enemmän lastenlasten kanssa kuin 65-vuotias. yleensä on ihan päinvastoin.

Itse olen iäkäs äiti. Monet nuoret äidit ei jaksa olla kotona, eikä hoitaa omia lapsiaan. Nuorten äitejen lapset justiinsa tarvitseekin ne jaksavat isovanhemmat, kun äideistä ei ole hoitamaan omaa lastansa.

Niin mummo on elossa ja ikää 74 v. ja toinen mummo kuoli nuorena syöpään.

kirjoittamaan et ole oppinut... ÄITEJEN???

Ei ihme että sua ärsyttää kun muut voi luoda uraa, eihän tuollaista pöljäkettä kukaan edes huolisi mihinkään töihin.

Fakta on että nuorilta, alle 25-vuotiailta huostaanotetaan paljon enemmän lapsia kuin vanhemmilta.

Mulla on kuule hyvä työpaikka ja hyvä palkka. Taidat hoidattaa lapsesi mummolla ja nyt sitten vituttaa.

on niin vanha. Niin vanha että kuolee varmaan kohta. Mieheni oli kasvattanut parran, ja oli 23-vuotias. Kyllä vanhat vanhemmat ahdistaa lasta!

Toisilla vaan on niin tyhmät lapsetkin.

...niiden lasten kokemuksia, joilla on sekä nuoret että vanhat vanhemmat.

varsinkin miehiä. Tuskin lapsi tarkkaan erittelee kuolinsyytä.

Oamt vanhempani olivat keskimääräistä iäkkäämpiä kun synnyin. Sanoivat, että sopiva ikä oli saada lapsi kun ei enää tehnyt mieli käydä ulkona. Perheelle oli aikaa.

En tiedä miten olisin suhtatutunut baareiluun, voi olla että se olisi ollutkin normaalia.

Oma äitini sai lapset 28-, 30- ja 35-vuotiaana. Minusta oli välillä silti kiusallista jos äiti oli vanhempainillassa tai vastaavassa vanhimpia. Onneksi niin ei juuri koskaan käynyt. Muistan hämmästelleeni lapsena, kun yhden samanikäisen kaverin äiti oli huomattavasti vanhempi kuin oma äitini. Kävi jopa sääliksi. Sille ei mitään voi, jos lapsia ei nuorena saa, mutta mielestäni paras ikä lasten kannalta on noin 25-33. Silloin on monella jo työ, vakaa parisuhde ja riittävä kypsyys, mutta vielä riittää energiaa ja intoa.



Tällä hetkellä toivoisin kovasti, että nyt 58-vuotiaat vanhempani olisivat nuorempia. Meistä lapsista kun kukaan ei ole vielä onnistunut synnyttämään kaivattua lastenlasta, tosin jos kaikki menee hyvin, tulee ensimmäinen näinä päivinä:)

tuo, joka sai esikoisen 18v, niin aika vaikea mun on lastani vanhemmillani hoidattaa. Äiti, kun tosiaan täyttää vasta 50v tänä vuonna ja isä 58, kummatkin tiiviisti kiinni työelämässä. Ihan itse olen lapseni hoitanut :)

Vanhempani ihan itse pyytävät, että saavatko poikani yökylään, heillä olisi tällöin ja tällöin vapaa viikonloppu. Enkä tietenkään kielläkään, kun kerta itse haluavat :) Ovat jo suunnitelleet, että kesällä kun heillä on kesäloma, ottavat pojan mukaansa viikonlopuksi, menevät mökille ja vievät pojan kotieläintarhaan. Pitäisi nyt varmaan kieltää, koska tämähän katsotaan vanhempieni hyväksikäytöksi ja hoidatan lapseni omilla vanhemmillani! -_-

Kertoo se siitä että lapsi on turvaton.

Uskon että vanhempi äiti/isä on turvallisempi kuin nuori. Nuoret ovat usein niin ehdottomia ajatusmaailmaltaan. Pitää olla tietynlaiset vaatteet ja juostaan kavereiden kanssa pitkin ostoskeskuksia. Monet nuoret tupakoivat ja bilettävät reilusti.

30 vuotias on jo hyvänikäinen vanhemmaksi mutta 20v ei. Toki 20v luulee näin olevan mutta tajuaa asian vanhemmiten.

Ihminen kypsyy ja viisastuu hitaasti. 20v kehitys on vielä täysin kesken. Itse olen nyt yli 40 reippaasti ja ajatusmaailma aivan toinen kuin 20v jolloin luulin omaavani elämänkokemusta ja pidin itseäni niin fiksuna.

Itsellä kokemusta toisenlaisista iäkkäistä vanhemmista. Saivat minut nelikymppisinä, eivät jaksaneet koskaan ola läsnä millään tavoin.

oma kokemus on se, että ne jotka ovat vastuuttomia nuorena, ovat sitä myös vanhempana.

Toiset kykenevät asettamaan lapsen edun oman edelle iästä riippumatta, toiset eivät pysty siihen koskaan.



Ja muuten, mitä vikaa siinä on jos vanhempi haluaa joskus käydä ulkona?

Tarkoittaako hyvä vanhemmuus sitä, että pitää unohtaa kaikki omat menot ja oman itsensä seuraavaksi 20 vuodeksi? Karmivaa.

Uskon että liian vanhat vanhemmat eivät ymmärrä nuoria samalla lailla kun hieman nuoremmat vanhemmat. Myös vaihdevuodet, iän mukanaan tuomat vaivat jne. aiheuttavat sen että murrosikäisen ja "mummo"vanhempien sukset menevät ristiin ja jaksaminen on koetuksella molemmin puolin.



Itse sain lapset nuorena; vakaa toimeentulo meillä on, myös ihana ja turvallinen koti löytyy. Meillä on myös aikaa, ja ennenkaikkea voimia olla lastemme (nyt jo nuorten) kanssa. Harrastamme yhdessä, matkustelemme, urheilemme, vietämme arkea ja koti-iltoja. Uskon että tämä on ollut aivan ihanteellinen ratkaisu koko perheen hyvinvoinnin kannalta.



P.S. Minä ja mieheni olemme käyneet "juhlimassa" viimeksi n. 15 vuotta sitten; sehän on selvä että toisille se juhliminen ei maistu nuorenakaan, ja toisille se maistuu iän myötä aina vain paremmin.. kaikki kun olemme erilaisia, eikä pelkkä ikä määritteenä ole kovin luotettava laadun mittari. ;)

että iän perusteella suoraan turvallisemmat. Itse sain lapseni 19- ja 21-vuotiaana, eikä ap:n ennakkoluulot nuorista äideistä sovi minuun ainakaan yhtään.

Uskon että lapselle tuo enemmän turvaa se jos on iäkkäämmät vakaat vanhemmat, joita ei enää niin paljon juhliminen kiinnosta, on elämänkokemusta ja kypsyyttä, vakaa taloudellinen pohja ja siihen jos päälle tarjoaa kauniin ja siistin kodin, sekä paljon hellyyttä ja läsnäoloa lapsille ja hyvän kasvatuksen niin uskon että niistä lapsista kasvaa paljon onnellisempia ja tasapainoisempia kuin joidenkin kypsymättömien ja taloudellisesti epävakaiden nuorten vanhempien tuotoksista.

Iäkkäät vanhemmat tuntuu yhtä hyviltä, kuin turvallinen pullan tuoksuinen mummo tai ukki lapsuusajoilta.

Minua ei ole esimerkiksi juhliminen kiinnostanut ikinä, ei nuorenakaan. Olin sellainen kirjoja lukeva, rauhallinen perhetyttö, joka haaveili omasta kodista. Kun lapset hankimme oli myös vakaa taloudellinen pohja ja kaunis koti, koska minua 15 vuotta vanhempi mies oli hyväpalkkaisessa työssä. Hellyyttä ja läsnäoloa on tarjottu paljon lapsille, jopa siinä määrin että olin lasten kanssa kotona kunnes nuorempikin meni kouluun. Ihan tasapainoisilta vaikuttavat lapset nyt 11- ja 13-vuotiaina, vaikka toinenkin onkin jopa hui hirveää teiniäidin lapsi ;-)

Uskon että liian vanhat vanhemmat eivät ymmärrä nuoria samalla lailla kun hieman nuoremmat vanhemmat. Myös vaihdevuodet, iän mukanaan tuomat vaivat jne. aiheuttavat sen että murrosikäisen ja "mummo"vanhempien sukset menevät ristiin ja jaksaminen on koetuksella molemmin puolin. Itse sain lapset nuorena; vakaa toimeentulo meillä on, myös ihana ja turvallinen koti löytyy. Meillä on myös aikaa, ja ennenkaikkea voimia olla lastemme (nyt jo nuorten) kanssa. Harrastamme yhdessä, matkustelemme, urheilemme, vietämme arkea ja koti-iltoja. Uskon että tämä on ollut aivan ihanteellinen ratkaisu koko perheen hyvinvoinnin kannalta. P.S. Minä ja mieheni olemme käyneet "juhlimassa" viimeksi n. 15 vuotta sitten; sehän on selvä että toisille se juhliminen ei maistu nuorenakaan, ja toisille se maistuu iän myötä aina vain paremmin.. kaikki kun olemme erilaisia, eikä pelkkä ikä määritteenä ole kovin luotettava laadun mittari. ;)

Sisareni saivat lapset nuorina, ja kyllä murrosiässä silti meni sukset ristiin. Jotkut ovat jo nuorina aika jämähtäneitä, toiset vanhoinakin suvaitsevia ja joustavia. Ei mun muistissa ole vikaa, kyllä muistan hyvin miltä itsestaäni tuntui nuorena. Jos vanhemmilla on aikaa kuunnella, keskustella ja olla myös nuorten elämässä läsnä, niin uskoisin suurimmilta ristiriidoilta vältyttävän. Ja mielestäni vaihdevuosiakin liioiteltaan, en ainakaan ole huomannut jo vaihdevuosissa olleiden siskojeni muuttuneen mitenkään vaikeiksi. Mielestäni kuukautiset nuorena kiristi mun pinnaa enemmän ( nyt h-kierukan takia en enää kärsi oireista)

Mä sain lapseni nuorena ja väitän, että olin tosi hyvä äiti. En juhlinut enkä rellestänyt. Mutta lasten kanssa jaksoin leikkiä, ulkoilla, tehdä kaikkea pöljää ja pitää hauskaa. Jos mä nyt, 36 vuotiaana saisin ekan lapseni, niin olisin todennäköisesti aivan toisellainen enkä välttämättä hyvällä tavalla.

Monet lapset häpeävät vanhoja vanhempia, kun heitä haukutaan tahallaan koulussa isovanhemmiksi ja onhan heilla paljon suurempi riski sairastua. Ja jos lapset saavat myös lapsensa vanhana, niin saavatko lapsenlapset nauttia yhtään isovanhmmista vai ovatko he jo ihan kiikkustuolitavaraa?

Meillä oli talolaina maksettu, kun mä olin 28 v. ja olen ollut pitkän linjan kotiäiti.

Monilla vanhemmillä ura on tosi tärkeä ja lapset menevät siinä sivussa. Mä olin ennen lapsia valmistunut, ollut töissä sen verran, että sain hyvät äitiysrahat ja sen jälkeen keskityin lapsiin ja olin myös pullantuiksuinen. =9

Eli kukin tyylillään. Toiset aikuistuvat ajoissa ja toiset taas tykkäävät hillua baareissa vielä 30 vuotiaanakin eikä puhettakaan asuntolainasta saati lapsista.

Toiset aikuistuvat ajoissa ja toiset taas tykkäävät hillua baareissa vielä 30 vuotiaanakin eikä puhettakaan asuntolainasta saati lapsista.



onko asuntolaina hyvän vanhemmat mittari? Ja kyllä ihminen voi viettää hyvää aikaa ilman että se baareissa hillumista:-). Itse opiskelin, olin ulkomailla töissä, matkustelin, osallistuin yhdisty yms harrastustoimintaan ja tein töitä koko ajan. Tärkein syy oli, etten sopivaa miestä löytänyt kun yli 30-v. Ja silloinkin piti ensin tutustua, perheen perustaminen on suuri päätös, jota ei pitäsi tehdä vain siksi kun "muutkin tekee". Lapsellani ei ole oikeita isovanhempia, mutta esim meillä vanhemmat sisarukseni puolisoineen ovat aina olleet lapsen elämässä, ja jo aikuisten lasten ( ei lastenlapsia) vanhempina mielellään viettäneet aikaa lapseni kanssa. Samoin eräät perheystävämme ovat lapselle kuin isovanhemmat, hoitaneet, vieneet kalaan, oopperaan yms. Ja ennenkaikkea viihtyneet lapsen kanssa.