Mummot jaksaa antaa " tosi hyviä" neuvoja :/
Huh huh...Ollaan asuttu kaksi kuukautta perheeni kanssa minun vanhempieni luona ja olen kuullut päivittäin varmaan tuhat valitusta kuinka hoidan poikaamme. Ja usein samasta asiasta. Esim. Miksi annat niin vähän maitoa kerralla, kun minä juotin teille aina ison pullollisen eli 200ml. Äitini ei sitten ymmärtänyt, että täytän pikku pulloon loput siitä tetrasta, kun on hieman pullo tyhjentynyt, joten poika juo yleensä aina sen 200ml. Jankutti vain että, miksi en anna isoa pullollista..argh! Ja jaksaa aina sanoa, että yöt pitäs nukuttaa ilman sukkia ja että pojalla on liikaa päällä. Todellisuudessa täällä asuessa pojan reidet ovat välillä olleet viileähköt ja sukat on pakko pitää, kun koko iso talo lämmitetään vain takkatulella. Välillä itelläkin kylmä. Onneksi pian päästään omaan uuteen kotiin. Ja kun poikamme ei vielä liiku (8,5kk) niin se on minun syyni, kun pidän aina sylissä ja sitterissä äitini mielestä. Sitä se on hokenut vieraillekkin, että ei kai se nyt opi liikkumaan, kun on aina sitterissä ja sylissä. Suurimman osan ajasta poika on oikeesti lattialla. Tuntuu, että niin turhaa jankutusta turhista asioista. Joskus mietin, että onko joku asia sellainen, että se on totta ja siitä voi ottaa opikseen, mutta ei ne sellaisia yleensä ole. Kuuntelen enkä ikinä sano takaisin( kerran tai kaksi sanonut,mutta ei auta, jatkaa vain)...siis toisesta korvast sisään ja toisesta ulos. Näitä äitini kommentteja olis vaikka miljoona. ( Tässä vielä jotain...miksi pitää ottaa kuvia niin tuhottomasti, Miksi se ei voi olla kahden kilometrin matkaa autossa sylissä ilman turvaistuinta(Emme halua, koska istuin on olemassa ja jos sitten tuolla matkalla juuri jotain sattuisi), Sanoi vauvana läskiksi(poika ei edes ikinä ollut pullukka), äitiäni inhottaa kun isäni " lässyttää" pojalle, Nyt puet pojan ja viet ulos(juuri herännyt ja syöttö ja vaipanvaihto ensin yms. sitten ulos)yms.
No, sitten mieheni äidin kanssa vietin juuri yhden päivän(Nähdään harvoin, koska asuvat kaukana)...Ja samantapaisia ihme kommentteja tuli...Oltiin lähdössä ulos ja laitoin pojan puettuna istumaan lattialle niin siitä tuli kauhee valitus, että höh, miksi sä sen pojan taas sinne lattialle pistit. Kumma juttu, kun istuu ja kohta konttaa niin ainahan se siellä lattialla on. Että näin. Ja sitten tein kotihommia ja poika pari kertaa inahti niin heti tuli kommentti että laitatko sä sitä ruokaa :( ..huh huh
Ja eilen minun oma mummoni sanoi, että laita vaan velliin sokeria ja voita ja anna imeä suolasillin häntää niin saa vähän suolaaa, koska kyllä vauvakin suolaa tarvitsee voidakseen hyvin...Nää on näitä neuvoja, kun oma nuorin lapsi hänellä 47vee. No, ei nuo mummoni jutut ole yhtään ärsyttäviä...Pikemminkin huvittavia vain ja kuuntelin innoissani mitä keksii aina sanoa ;)
Onko teillä samantapaisia kokemuksia? Taitaa olla " hyvät neuvot" mummoilla aina mielessä ? Onko joku pahasti pahoittanut mummojen mielen, jos olette sanoneet,että ei tartte kokoajan sanoa jostain?
Eli eikun suolasillin häntää suuhun laittamaan :)
Kommentit (71)
että piti vedet kantaa sisään ja ulos ja viisi lasta oli pikkuisessa tuvassa...että miksi nykyään ei äidit jaksa mitään eikä ehdi muka mitään. Selittää kuinka teki itse kaiken ruoat yms. pesi käsin pyykit jne.
Ja viimeksi sanoi, kun olimme sukulaisten luona kylässä muutaman päivän poikamme kanssa niin että kotona saat kaikista rauhallisimman. ja nyt eilen tokasi kun poika meinasi vierastaa häntä, että sun pitää käydä sen kanssa aina kylässä ja jossain, että ei vierasta ketään. Huh heh....menikö nyt vähän mummon sanomiset ristiin ;) ...Mummoni on ihana ja sen neuvot ovat lähinnä omia kokemuksia vuosien takaa...mielenkiintoisia juttuja.
..Meillä näitä kultaisia ohjeitaan jakelee anoppi. Hän yleensä tietää minun lapsestani ja lapseni hoidosta enemmän kuin minä itse. Perhepeti on maailman paras asia. Itse haluaisimme totuttaa vauvamme (5vko) omaan sänkyyn, tai ainakin niin että hän nukahtaa illalla omaan sänkyynsä. Sitten jos kuitenkin nukumme kaikki samassa sängyssä, anoppi motkottaa että minä käännyn lapsen päälle unissani ja vauva tukehtuu..no niinpä niin. Parasta kai olisi jos vauva nukkuisi meidän sängyssä ja minä istuisin sängynlaidalla valvomassa=)
Väsynyt ei saa olla. HÄN on ollut väsynyt aikoinaan. Minulla on helppoa yhden kanssa. En voi olla väsynyt.
Opiskelut tai töihin paluun voin unohtaa. Ei hänelläkään ollut mahdollisuutta kouluttaa itseään. Elämäntehtäväni on nyt olla lapsen kanssa kotona ja ennenkaikkea tehdä kaikkeni ettei vauva vaan itke. Vauvan itku on kaikista pahinta. Jos vauva itkee, on se äidin vika ja häntä huudatetaan tahallaan ja turhan takia.
..en edes viitsi luetella mitä kaikkea ohjeistusta olen saanut hänen taholtaan lapseni hoitoon. Mutta lohdutukseksi kaikille, Kyllä näitä neuvojia on!
hermot kireällä! Ainakin minulla olisi jos koko ajan joku neuvoisi, hyviä tai huonoja neuvoja. Anoppini kysyi kun nuorempi tyttöni oli 5kk, että vieläkö sinä imetät?? Ja tyttö siis syntyi keskosena, ja oli onni että maitoni riitti ja että tyttö ylipäätään oppi rinnalle. Ja olisi sitten ilmeisesti pitänyt vieroittaa 5-kuiseksi mennessä jolloin tyttö oli vielä reilusti alle 5kg!! Edelleenkin juo ainoastaan rintamaitoa ja ikää 8kk.
Olimme vasta kyläilemässä anoppilassa, jossa oli myös mieheni sisko. Ruuaksi oli makkarakeittoa ja tämä sisko kysyi minulta ihan pokkana että eikö meidän 8-kuinen saa vielä tuota? Onko tuossa ruuassa jotain mitä tyttö ei vielä saa syödä? Ja kahvipöydässä oli pakastesuklaakakku ja siitäkin sisko kysyi että eikö X saa vielä sitä?? Kysymykset olisi tietysti ok jos kysyjänä olisi joku hieman nuorempi henkilö (tai mummon mummo...) mutta tällä siskolla itselläänkin on 2-vuotias lapsi! Enkä yhtään ihmettele että oli varsinkin pienempänä vaikeasti allerginen. (Alkoi juottaa vellejä 2-kuiselle kun " ei se muuten nuku kunnolla öisin" ) Olen joskus koettanut sanoa jostain asiasta että ei ehkä vielä kannata... niin anopin säestyksellä tulee vastaukseksi että se ja sekin teki niin ja nyt on jo niin iso ja terve poika...Tai muuta vastaavaa. En jaksa puuttua heidän tekemisiinsä kun on kuin kuuroille korville puhuisi.
Mutta ihan hupsuja kommentteja sinun äitisi tuntuu laukovan. Sama kai se on minkä kokoisesta pullosta juotat maidon, ja ei kai kaikki juo samaa 200ml:aa kerrallaan! Ja muka pulska vauva, ihan järjetöntä. Ei vauvaa saa lihotettua!
Pitkää pinnaa, Annfrid
tyttö siis syö monipuolisesti ja hyvin syökin, mutta maitona on vain rintamaito! Ei elä pelkällä maidolla jos tuosta sai sen käsityksen :)
=) Eivät siis ole ikinä sanoneet sanaakaan siitä miten pitäisi lasta kasvattaa...
Mut taas näitä kivoja " tokaisuja" tulee omalta mummultani (isäni äiti, ikää 75v.)...
Oltiin kyläilemässä...
Ja hän teki ruokaa ja annettiin sitä sitten neidille...
Isomummu sit koko ajan tuputti voita...
-Laita ny voita sinne joukkoon... Et saa rasvaa... xD
No tokaisin sit siin ettei rasvaa tarvi antaa näin pienelle jos kerran kasvaa hyvin, eikä sais antaa edes suolaa ja luettelin näit kaikkia mitä ei saa antaa ennen vuoden ikää...
Isomummu sit hieman kauhistu ku hän nyt tapansa mukaan oli laittanu suolaa ruokaan... (Eihän ne lapset ny siihen kuole jos nyt joskus vähän suolaa saavat)
No kuiteskin ku ruoka oli syöt, niin isomummu sit kysäsee pokkana et
-Keitetäänkö neidille maitoa?
Mä sit vaan sanoin ettei tarvi et neidillä on ihan omat maidot tuolla kassissa ja ettei tavallista hapanmaitoa saa nykypäivänä antaa kuin vast lähempänä 1v. ikää ja sitä ennen pitää pikku hiljaa totuttaa hapanmaito tuotteisiin...
No tähän hän sit vaan sano et
-Jo on omistuiseks menny tää maailma jolle lapselle saa mitään antaa, kyl on isäs ja tätis saanu vauvoina rasvaa, suolaa ja ihan tuoretta lehmän maitoo...
No sitähän se on maailma muuttuu... xD
Niitä on tosiaan meilläkin riittänyt!! Kun kerroimme reilu vuosi sitten, että heistä on tulossa mummo ja vaari, alkoi heti älytön neuvominen. Eikä neuvoissa mitään huonoa sinänsä, mutta kun ne ovat aivan ihmeellisiä ja siihen suuntaan, että jos tyttö ei ole " sellainen ja tällainen" niin sitten katkeavat välit.. jne!! Eka tokaisu anopilta oli, että nuista nyt syödä marjoja paljon (odotusaikana), koska se vaikuttaa suoraan vauvan älykkyyteen!! Meni heti alussa aika överiksi neuvomiset ja sama linja on jatkunut.. En epäile marjojen terveellisyyttä, mutta tosissaan sanottuna tallainen neuvo on raskauden alussa aika ihmeellinen. Ei ihan ensimmäisenä siinä omassa hämmennyksessä ja vauvan tulon jännittämisessä ole vauvan älykkyys mielessä!!
Eilen viimeksi anoppi tokaisi tosissaan, että onkos sinun puolella punaista tukkaa luonnostaan kenelläkään, kun näytäisi vauvalle tulossa punertava. Sitten kyllä katkeavat välit meillä!! Ja tosi asia on, että hänen omilla veljillään on vaalea iho ja punertavat hiukset.... ei tietenkään heiltä periytymässä.. ei!! Mitä tuiohon olis pitäny sanoa, en tiedä?!
Tässä tosiaan vain pari kommenttia, näin meillä! Mutta tärkeintä vauvan hyvinvointi punatukkaisena tai ei!!
Onneksi sentään asuu satojen kilometrien päässä joten neuvominen tulee lähinnä puhelimitse.
Raskausaikana äiti jankutti jatkuvasti sitä, että minun olisi pitänyt lopettaa kaikki liikunta " ettei tule keskenmenoa" . Vauvan synnyttyä suurin huoli taitaa olla ollut siitä, ettemme anna täysimetyksessä olevalle vauvalle vettä pullosta. Kuulemma vauva itkee siksi, että hänellä on jano kun ei saa vettä. Myöskään emme saisi viedä vauvaa ulos vaunuissa, kun hän nukkuu siellä liian hyvin (!) ja ei sitten sen takia nuku yöllä, ja siksikin että talvella jos vauvan vie ulos niin sille tulee nuha ja yskä joihin se voi vaikka kuolla (ihan oikeasti, näin on äitini pelotellut). Samoin on minun omaa keksintöäni ettei muka vastasyntynyttä voisi laittaa sitteriin istumaan pystyasentoon, olenhan itsekin istunut ihan pienestä asti. Vielä aivan turhaan pidämme vauvaa kotona paljon sylissä, se oppii sillä lailla liiaan vaativaiseksi. Toisaalta sitten vauvalle pitäisi antaa paljon virikkeitä (nähtävästi 70-luvun taikasana), en äidin mielestä osaa riittävän hyvin kehittää vauvan eri kykyjä. Joo kyllä näitä riittää.
Ainoa asia, jossa olen saanut äidin kunnioituksen on imetys, kun minulle täysimetys on ollut helppoa toisin kun hänelle itselleen aikoinaan (ei ollut maito riittänyt). Hän monesti on sanonut, miten hienoa on että " jaksan" imettää, mutta sitten kyllä taas samaan hengenvetoon lisää, että täytyykin jaksaa sitten vuoden ikäiseksi asti.
Anoppi yrittää onneksi olla hienotunteisempi, ja hyvä niin. Ei tuputa neuvoja, vaikka selvästi huolissaan onkin ;-)
Tai lähinnä anopilta. Hänen suosikkinsa kuopuksen ollessa vauva oli myös tuo jos pitää " liikaa" sylissä niin sitten vauva tottuu siihen ja saa olla aina pitämässä. Ja kun hänen koiransa sai pentuja päivää ennen kuin meidän neiti syntyi, on jaksanut loputtomiin jauhaa sitä kuinka vaikea synnytys oli koiralla ja päätyikin keisarinleikkaukseen ja nyt on koira niiiiiin kipeä ja hänellä on jalat kipeenä kun joutui kyykkimään lattailla auttaessaan koiraa. Kuuntelin vaan hiljaa, itsekin melkein 10 tunnin kärvistelyn jälkeen sain kuopukseni sektiolla...
Meillä takana viikonloppu anoppilassa ja kyllä on taas neuvoja sadellut. Rasittavinta on varmaan se, että appivanhemmilla on hirmuinen kiire kasvattaa vauvaamme isoksi. Koko ajan pitäisi oppia uusia juttuja... Nyt neitimme on neljä kuukautta ja mummun mielestä pitäisi jo istua ja eiköhän se jo kohta ryömikin... Istumista sitten piti mummun sylissä harjoitella ja kamalaa katsottavaahan se oli. Vauva-parka horjui ja huojui ja mummu piteli vain yhdellä kädellä kiinni. Ja jostain syystä sitä vertailua anopin omaan vauva-arkeen (30 v. sitten!) pitää kuunnella jatkuvasti... Aivan säälittää, että eikö hänellä tosiaankaan ole muuta elämää kuin muistella sitä omien lasten hoitoa. Toivon tosiaankin, ettei itsestäni tule vanhana samanlaista. Täytyy yrittää huolehtia siitä, että lasten kasvatuksen jälkeen on vielä elämää. Matkustelua ja harrastuksia... Kuinkahan saisi anopin tekemään muutakin, kuin kutomaan meidän vauvalle sukkia ja soittelemaan meidän kuulumisia??? Huokaus. Olisiko kenelläkään vinkkejä näihin mummupulmiin? Olen yrittänyt olla kuuntelematta, mutta kuitenkin niitä neuvoja tulee sitten ajateltua. Ja oman mielenhän niistä vain pahoittaa, vaikka hyvää olisikin tarkoitettu. Ja riitaa ei viitsisi haastaa...
meillä on perheessä jo viides lapsi, joten mummot ja anoppi taitaa jo tietää, että turha tulla neuvomaan. Kun esikoinen oli pieni, anoppi toi muutaman kerran tuliaisiksi karkkipussin (eka kerta, kun vauva oli 8kk), Otin pussin, sanoin : Kiitos, vauva ei kyllä näitä saa, mutta mulle kyllä maistuu. Parin kerran jälkeen toikin sitten pussillisen hedelmiä, josta näyttävästi lapselle heti banaania syötinkin...
Ja Iiris78, ei meidänkään mummolla taida kovin hektistä elämä olla; pyysin anoppia neulomaan 8v:lle yhdet lapaset, no, neuloi seitsemän paria ja kaikki ovat ihan hullun kokoisia (peukku ihan liian ylhäällä), siis täysin käyttökelvottomia *huoh*.
Mutta siitä neuvomisesta olen päässyt eroon kun olin ihan kuuromykkä niille neuvoille ja vaihdoin vaan puheenaihetta. Kotona sitten puhisin...
........ lähes 60v?!?!?!?!?
Täytyy kyllä myöntää, että hermot on menny ihan totalisesti tätiini, joka aina tietää kaiken paremmin!! Itsellään ei ole lapsia ja päivääkään ei ole pieniä elämässään hoitanut, kun ei ole kuulemma uskaltanut, mutta siitä huolimatta on niin kaikki tietävää, niin kaikki tietävää että!! Enpä ole synnytyksen jälkeen jaksanut olla kyseisen henkilön kanssa enää juurikaan tekemisissä, kun flaidishan siinä aina tulee kun kanssa jankuttaa ja jankuttaa suut silmät täyteen. Ja vaikka jankuttaiski ihan vaan mulle päin naamaa, mutta kun se on päivitelly koko muullekkin suvulle kuinka lastani hoidan!!!!!! JÄRKI LÄHTEE!!!!!!!
........ettei koko suku todellakaan ole tätini riveissä ihmettelemässä ja neuvoja antamassa vaan valittavat mulle, kun eivät jaksaisi moista marmatusta kuunnella. Mikään sanominen kun ei auta vaan tätini vain hokee ja vaahtoaa. Ja lapseton ihminenhän on viho viimeinen henkilö jolta minäkään neuvoja otan vastaan mitä lasten hoitoon tulee!!!
Lisäisi vielä, että kyllä teki hyvää kun sai vähän valittaa!!!! Kiitos pinon alkuun panijalle!!!! :)
tukset varsinkin kun asun ulkomailla niin jopa on paljon apua sieltä Atlantin takaa tulevista neuvoista (kun itse yritän täällä parhaani mukaan selvitä vauvanhoidosta ilman kenenkään apua, mieskin tekee tosi pitkiä päiviä, eikä täällä isyyslomaa tunneta). Milloin on liikaa päällä ja milloin liian vähän, äitini mukaan pitäis vauvalla olla lakki päässä aina, koska aukileesta menee kylmä sisään:) Ja että älä pidä vauvaa liikaa sylissä, jottei se opi siihen " onhan sulla siellä pyykkiä ja siivoamista ja vaikka mitä" Sidkoni kyselee, että paljonko painaa ja kun kerron että 4 kg (2 kk iässä) niin ihmettelee, että niin vähän (on pienikokoinen, oli syntyessäänkin) ja jatkuvasti kyselee, että paljonko nyt painaa ja täytyy vain todeta, ettei amerikassa ihan joka viikko lääkärissä hypätä (eihän Suomessakaan neuvolassa kovin tiuhaan käydä, suurinpiirtein samalla tavalla täälläkin). Sitten kun siskoni kuulee tyttöni itkevän kyselee, että onko sillä nälkä, oletko katsonut vaipan... (luulee vissiin, että olen niin idiootti, että en huolehdi perusasioista, tyttöni itkee tosi paljon, varsinkin aikaisemmin). Vauvan itkun kuunteleminen tuntikaupalla päivässä on varsin raskasta ja kun sitten vielä kysellään, että ruokinko vauvaa ja vaihdanko vaippaa... Siskoni kyselee, että kuinka usein syö ja kun vastaan, että 3-4 h välein, niin siskoni mielestä PITÄISI syödä harvemmin (vaikka siskoni onkin huolissaan pienipainoisuudesta...) Ja jos kerran huutaa nälkäänsä, niin siinä ei PITÄISI-jutut auta. Ja kun alle kuukauden iässä kerroin että itkee öisin, oli ehdotuksena että pidä iltaisin hereillä, jotta nukkuu paremmin...miten PIDÄT alle 1 kk ikäistä hereillä (eikä syynä varmasti ollut liika nukkuminen)
Anoppini ei ole saanut minua ärsyyntymään. Hänen huolenaiheensa vaikuttaa olevan, että kun lapsi ei nuku ulkona. Olemme vain vastanneet, että ei täällä lapsia nukuteta ulkona, emme mekään sillä naapurit varmasti soittaisivat poliisin:)
Joo, hyväähän ne vaan tarkoittavat ja yritän kuunnella rauhallisena...saa nähdä kuinka rauhallisena jaksan kuunnella, kun tulemme Suomeen jouluna.
mun äiti on usein alkanut riisumaan poikaamme sanoen, että oi joi kun sulla on kuuma, että kyllä se äiti pukee sulle aina liikaa. Ja tosi usein puhuu niin kuin vauvamme puolesta...Kerran hoki ruokapöydässä varmaan kaksikymmentä kertaa, että mä haluun lattialle, mä haluun lattialle jne. (poika istui silloin sitterissä hetken)....Sitten lopulta kun asian vaihtaminenkaa ei auttanut niin tokaisin, että mene lattialle jos noi kovasti tekee mieli. Kaikki muut alkoivat nauraa ja äitini katsoi ihmeissään.
En todellakaan ole sellainen ihminen,joka haluaisi pahoittaa toisten mieliä ja saada riitaa. Antaa heidän olla ja höpöttää. Mieheni on tiukempi ja sanoi yksipäivä että tuosta täytyy tehdä loppu...en todellakaan halua mitään sellaista. Kyllä mä nää jutut kestän. Ja haluan elää sulassa sovussa kaikkien kanssa.
Ja pian muutetaan omaan kotiin niin en kuule noita neuvoja ihan jokapäivä ;)
Ai niin yksi juttu tuli vielä mieleen...Näitä kun riittää. Poikamme oli kerran sairas ja menimme tosi pian lääkäriin niin äitini sanoi,että mitä tosta nyt, jos vähän itkee(ei hyväksynyt lääkäriin menoa) yms. Pojallamme todettiin paha korvatulehdus. Ja nyt täällä mummolassa ollessa oli jo toistamiseen kipeä ja heräsi yöllä itkemään(Poikamme ei ole ikinä itkenyt juuri ollenkaan). Mietimme kokoajan , että lähdemmekö päivystykseen. No, meni kaksi tuntia ja sitten päätimme, että nyt lähdemme, että joku on hätänä. Silloin äitini kömpi sängystä (Klo:03.00) ja tuli ovelle ja otti puetun pojan syliin ja sanoi monesti, että se on kauhean nälkäisen oloinen ja vaan väsynyt. Pojan itku vaan kiihtyi. Me päätimme lähteä sairaalalle ja tuli vaan semmonen jotenkin kiusaantunut olo, että pitääkö oma äitini nyt ihan hölmönä. No, onneksi lähdimme. Pojalla oli pahasti ahtautunut ja kiihtynyt hengitys yms. Monen tunnin siellä olon jälkeen ja lääkärin mietittyä päästääkö meitä kotiin vai joudutaanko osastolle jäämään kuitenkin pääsimme kotiin. Nukuimme aamupäivän todellahyvin ja kyllä oli äitini hiljaa ja vaikea kokopäivän. Itsekin pelästyimme, koska oikeasti oli ollut hätä ja lääkäri sanoi,että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Kuinkahan araksi tälläinen kokemus meidät saa. No, niinhän ne sanoi, että mielummin lähdette yliherkästi ettekä jää miettimään. Totta, oman lapsen parastahan me halutaan ja nyt tiedetään että ei se noloa ole. Mielummin käy tarkistuttamassa tilanteen, jos jotain epäilee. Tämä nyt hieman kurjempi esimerkki, mutta kyllä alkoi silloin yöllä melkein itkettää, kun äitini hokee sillä on kova nälkä yms.( oli syönyt hyvin hetki ennen)ihme kun ei alkanut riisua ja lämmittää maitoa :/
Loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt poika on taas terve ja reipas oma itsensä. Paha flunssa ilmeisesti. ( toivotaan, että ei astmaa tai allergiaa)
Kiva huomata että muillakin on samanlaista. Näiltä sivuistoilta on kyllä löytynyt alusta asti vinkkejä ja tukea kaikkeen...niin rintaraivareihin kuin kiinteiden aloitukseen...
Mukavaa joulunodotusta kaikille!
kommentin anopistani. Ilmoitti mulle et hän pitää lomaa sen ja sen viikon, että OTTAA pojan hoitoon silloin. Pojalla ikää 4kk ja on ollut muutamia tunteja hoidossa omalla äidilläni. Anopin luona käydään n. kerran kahdessa viikossa parin tunnin ajan. En vaan olisi valmis jättämään poitsua hälle hoitoon :(
Samalla kerralla kyseli myös et kastanko tuttia sokeriveteen. (Poika ei tuttia huoli kuin toisinaan nukkumaan mennessä) Sanoin että en ole enkä aiokkaan. Anoppipa fiksusti tokaisi, että kun poika tulee hoitoon niin kyllä hän ainakin kastaa!
Monesti oon autoon mennessä purnannut miehelle ja onneksi ymmärtää tilateen. Tietää äitinsä, joka ei aina ajattele mitä suustaan päästää.
Susa81! En yleensä käy toisia neuvomaan, mutta nyt kyllä kehoitan olemaan viemästä vauveliasi anopille hoitoon! Meillä on saman ikäinen poika kotona ja tukka nousi pystyyn anoppisi kommentista esim sokeriveden suhteen! En ymmärrä näitä neuvojia muutenkaan, eiköhän se ole jokaisen vanhemman asia päättää, mikä on omalle lapselle parasta ja muiden tulisi näitä päätöksiä kunnioittaa.
Mulla itsellä käämit kiehahtaa usein mieheni isoäidin kanssa, joka JOKA AINOA KERTA siellä käydessämme muistaa kertoa, miten raskasta sitä ennen oli, kun oli 8 lasta ja 8 lehmää ja pyykit piti pestä käsin ja lämmin vesikin keittää ja blaa-blaa-blaa. Kun poika jossain vaiheessa nukkui huonosti päivällä, piti lapsen kuulemma antaa vaan huutaa. Sanoin, ettei näin pientä saa jättää karjumaan itseään uneen mutta tämä " ohje" on kuulemma vain näitä nykyajan kotkotuksia. Viimeksi oli tarjoamassa vauvalle tiramisua (!), mansikkahilloa ja colaa, kun selvästi mieli tekee. Ja joka kerta ihmettelee, kun heijaamme väsynyttä lasta auton turvakopassa, kun ei siihen muuten millään nukahda. Tulee kuulemma merisairaaksi... Kun sitten emme viimeksi heiluttaneet ja poika jatkoi karjumista, niin soitti mulle seuraavana päivänä, että mikä sillä teidän pojalla on vikana, kun se on niin levoton!! Sitä ennen vauva oli naureskellut ja jutustellut pitkät tovit. Ei voi isoäiti ymmärtää, että näin pieni väsyy alle parissa tunnissa. AAARRRGGGHHH!!!!!
Mukava lukea, että muillakin on näitä samoja ongelmia. Kuinkahan ihmeessä sitä selviää joulun pyhistä, kun silloinhan sukulaisia riittää... Anopin harmiksi, täytyy kyllä sanoa, että muut sukulaiset ovat onneksi paljon mukavampia. He kuitenkin luottavat meihin ja antavat sopivasti tukea. Anoppi haluaa vain päteä niillä omilla jutuillaan... Aivan kuin haluaisi omia koko vauvan itselleen. Ilkeyksissäni olen toivonut, että neitimme alkaisi häntä vierastamaan. Tosin siihenkin varmaan löytyisi joku ihmeellinen neuvo tai keino, jonka me tyhminä vanhempina olemme jättäneet käyttämättä...
Odottelen jatkuvasti, että neuvominen loppuisi, mutta ei se varmaan koskaan lopu. Aina löytyy uusia juttuja, jokaiseen ikävuoteen.
Pääskylle terveisiä, että eipä ne meidänkään anopin kutomat sukat häävejä ole. Kummallisen malliset, tiukat, eivätkä silti pysy jalassa :)
Kiitos päivän parhaista nauruista! Voi herttileijaa näitä mummoloita! Vai suolasilliä :-D
Meillä eka lapsi ja miehen puolelta eka lapsenlapsi. Neuvoja riittää tai lähinnä vertausta siihen kun HÄN on kuitenkin kolmen lapsen kanssa pärjännyt, valvonut jne jne...Että kyllähän nyt yksi menee vaikka päällään seisten :) Kerran erehdyin sanomaan että olen väsynyt niin alkoi tää HÄNEN valvominen tulla esiin. Hänen lapsillaan on ikäeroa mielestäni aika paljon (kolme lasta, 4 vuotta kaikilla ikäeroa) joten ei hänellä nyt ihan kolmea PIENTÄ lasta ole ollut...mielestäni siis...
Mutta enivei..oma äitini ei neuvoja tuputa ellei kysy ja siitä nostan hattua. Anoppikaan ei ole pahimmasta päästä neuvomaan mutta tää vertailu on mielenkiintoista.
Yritä kestää, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos....tai yritä suodattaa sieltä ne hyvät neuvot jos niitä tulee! Ajat muuttuu ja sinä kuitenkin tunnet sinun lapsesi parhaiten!
T: Noora 9kk ja Nasulina
Ps. ei meilläkään vielä liikuta, anopin mielestä syynä kävelytuoli :)