Mummot jaksaa antaa " tosi hyviä" neuvoja :/

Meille annetaan aika varovasti neuvoja.



Johtuukohan siitä, että olen äidilleni aina silloin tällöin kertonut näitä juttuja tältä palstalta... Rivien välissä antanut ymmärtää, että hermohan tossa menisi (ja välit ja terveys), jos edellinen sukupolvi tuohon tyyliin skitsoilisi. ;P Ja naureskellut, että on ne ennen outoja neuvoneet neuvoloissa. Tosin ei äiti itsekään järkevänä pitänyt sitä, että minulle oli 6 vk iästä kehotettu juottamaan tuoremehuja.



Voimia teille kaikille!!!

että neuvola täti sanoi niin ja näin ja se auttanut hieman. Esim. alkuajan imetyksestä oli aina äitini kauhuissaan...sanoi, että syötät ihan liikaa(liian usein ja liian kauan kerrallaan) yms. sitten kun vaaka " todisti" toisin ja sanoin, että neuvolatäti sanoi, että saa syöttää enemmän ,jos vauva vaan jaksaa ja haluaa niin sanoin vaan äidille että pojan TÄYTYY syödä enemmän(en sitä et jos vauva haluu, koska äitini mielestähän vauva ei varmasti voi haluta, kun nytkin lyhyet syönti välit oli äidilleni tuskaa, kummallista). siis sanoin vaan kun kerroin muutakin neuvola käynnistämme. jos vaik tajuais ottaa vinkkinä.Äitini hoki sitä, että ennen oli sääntö, että 4h välein syötöt ja 15min/rinta. Tähän asiaan joutui jo miniänsäkin puuttua, koska se oikeesti jankutti sitä miljoona kertaa ja aina kun aloin syöttää. Sain kuulla että joko taas sä syötät, pidä nyt taukoa välillä, huh.



sanoin siihen, että se oli ennen ja nyt on nyt.

Äitini oli jo odotusaikana varma, ettei mun imetys kauaa kestä, koska hänelläkään ei oikein onnistunut. Häneltä ei tullut riittävästi maitoa (ruokapunnituksen mukaan) ja joka rinta-aterian jälkeen piti sekä mulle että siskolleni juottaa tuttelia. Ja tästä johtuen maidontulo väheni ja loppui sitten pikku hiljaa, luulisin. Nykyäänhän sanottaisiin että imetä, imetä vaan, sillä se maitomäärä lisääntyy.



Ilmeisesti tästä johtuen hän jankutti alusta asti vauvani joka inahdukseen " sillä on nälkä, anna pulloa" . Vaikka vauva olisi juuri syönyt ja puklannut, pulloa olisi vaan pitänyt antaa.



Kun poika sai viisiviikkoisena rintaraivareita (joiden jälkikäteen luulen johtuneen vatsakivuista), äitini oli sitä mieltä että poika koettaa vieroittaa itsensä rinnasta (!) ja oikea ratkaisu on -yllätys yllätys- pullo ja korvike. Sitkeästi kuitenkin vaan imetin ja poika oli täysimetyksellä 5kk ja edelleen saa rintamaitoa 4-5 kertaa päivässä (nyt 7kk).



Kun poika oli kolme kuukautta täyttänyt, alkoi tietysti kyselyt, eikö se muuta saa kuin tissiä, anna velliä, anna velliä, anna velliä... Ja on se kumma kun perustelin täysimetystä sillä, että suositukset on nyt ne mitkä ne on, 6kk ikään asti vauvalle riittää rintamaitoa, niin aina yhtä loukkaantunut ilme: " Annettiin sinullekin velliä 2kk iästä asti ja ihan terve olet" . Joopa joo.



Ja toinen ikuisuusaihe meillä: Pukeminen. Mummin mielestä mummin kullalle tulee kylmä, kun äiti pukee liian vähän päälle. Ei auta vaikka sanon että kokemukseni mukaan poika hikoilee ihan hulluna, jos puen enemmän, kun mummi tuputtaa tumppuja ja talvipukua ja äp:n makuupussia ja peittoa päälle, kun ulkona on +-asteita! Olen kuitenkin ehkä hieman useammin pojan kanssa ulkoillut, ja tiedän mikä riittää ja varaan mukaan aina lisävaatetta/peittoa kylmän varalle, mutta ei. Argh!



Ja tutti... Synnärille tuore mummi toi muiden tuliasten lisäksi tuttipaketin. Harmi vaan kun ei vauva osannut niitä imeä eikä osaa vieläkään. Ja mummin mielestä kun vauvan itkuun auttaa korvikepullon lisäksi parhaiten tutti. Tätä muuten jaksoi anoppikin aluksi kummeksua; kysyi aina luvan, saako antaa pojalle tutin kun luuli että olen jotenkin periaatteesta tutinvastainen! Sanoin että senkun annat, mutta turhaan yrität, kun ei se poika ymmärrä tutin päälle. Onneksi anoppi lopulta uskoi =)



Onneksi anoppi ei ole yhtä rasittava kuin oma äitini. Hän ei ehkä uskalla =). Helpottipa muuten purkaa tähän nää puolen vuoden aikana kerääntyneet puhinat! =)

Kumpikaan ei puutu mitenkään meidän lastenhoitoon. Eivät tuputa neuvoja eivätkä vertaile mihinkään eikä keneenkään. Anoppi ei lasten kanssa juuri ole eikä koskaan tarjoa apua mihinkään, eli on vähän liiankin varovainen ja välinpitämätön. Minun äitini tarjoaa ihan konkreettista apua ja hänestä on todella suuri apu ollutkin varsinkin esikoisen kanssa puuhastellessa.

Mutta kyllä meidänkin suvuissa kaheleita riittää, tosin olen täräyttänyt niille luun kurkkuun sillä tyylillä että ei ole enää neuvoja jaeltu. Suosittelen lämpimästi muillekin koska aikuisia ihmisiähän me kuitenkin ollaan, ei meidän tarvitse kettuilua kuunnella.

että osaa ne ukitkin neuvoa! Esikoisen ollessa vajaat puoli vuotta ja kova peukun imijä, totesi avomiehen isä että se oppii tutin imemiseen sitten vähän myöhemmin!! Ikäänkuin sen ikäistä enää haluaisin opettaa tutille. Ja sama ukki sanoi että kyllähän sitä voi avoliitossakin tehdä lapsen mutta menette sitten naimisiin KUN toinen lapsi tulee... No eipä olla menty! Ja JOKA kerta kun näemme näitä isovanhempia, saan kuulla kuinka meidän tytöt on niin isänsä näköisiä, ihan kuin meidän " marko" pienenä... Siis joka kerta :/

puin pojan eilen ja laitoin päähän semmosen hiirihatun, joka on " syvä" malli ja sopii meidän pojalle. Se peittää siis hyvin myös otsan ja ulottuu niskaan hyvin. Laitoin pojan lattialle ni jo oli anoppi nykimässä, että pipokin on silmillä(nosti ylemmäs), vaikka ei edes ollut. Otin pojan ja kantaessa autoon vedin takaisin alas. Ja sitten kauppaan mentäessä, kun juttelin kaverini kanssa ja samalla kiinnitin pojan kaupan kärryyn ni eikös se anoppi jo ole taas pipoa nykimässä. aargh. eikö ne sormet pysy erossa. Minä olen pojan pukenut ja kun se pipo ei oikeesti ollut silmillä. se nyt vaan on semmonen syvä mallinen. Anoppi veti sen niin ylös ja rumasti törölleen, että oli taas pakko salaa vähän kiskaista alemmas, kun kaverinikin jonka tapasin kaupassa katsoi ihmeissään. En tiedä olenko nyt jotenkin pikku asioihin takertuja....hmmm...ymmärtäisin että korjataan , jos esim.oikeesti silmillä jne. Ja kun se on jo muutenkin sellanen korkee " tonttulakki" mallinen. ..



ihana käydä purkamassa paineet ennen nukkumaan menoa ;)



onneksi on teitä joille kertoa niin ei tarvi miehelle kaikesta aina valittaa ;)

kertoi että oli syöttänyt kaikkia lapsiaan kellon kanssa kun olivat imeväisiä. Kello oli kuulemma ollut herättämässä yöllä 2h välein ja ei kun vauvan ylös kesken hyvien unien..jankutti tätä minulle tämän tästä-rivien välistä-sinunkin kuuluisi tehdä niin..



Oma äitini on kova neuvomaan aivan kaikessa ja hänen mielipiteet oikeita. Sen takia olen etääntynytkin hänestä toosi kauas. Raskausaikana ei uskaltanaut oikein puuttua, koska olin tehnyt asian hälle selväksi että nyt antaa olla.



Muutamaa asiaa se pelkäsi, etten herää yöllä kun vauva herää itkemään, kun olen kuulemma niin syvässä unessa(vauva ihan vieressä ja kyllä se äidinvaisto herätti ihan heti vaikka kuinka syvässä unessa olisin ollut,joka kerta) ja että osaanko laittaa vauvaa oikein nukkumaan ettei se yöllä tukehdu kuoliaaksi. Nämä se sanoi ihan tosissaan.



Olen aina olut erittäin omatoiminen ihminen ja neuvoja ei olla tarvittu juurikaan, maalaisjärjellä pärjätty pitkälle. Äiti ei osaa millään päästää irti vaikka kohta 10 vuotta asunut pois kotoa, oma perhe ja naimisissa.



JA KAIKKEIN eniten inhotti kun kaikki vanhemmat ihmiset jankuttivat kun lapsi jäyti jotain suussa että hampaita hampaita, kyllä ne tietää sitä ja tätä. Ei auttanut vaikka kun sanoin että se tutustuu tähän maailmaan aluksi suullaan, maistellen kaikkea, juu ei se niin mene. Tottakai niitä hampaitakin, mutta ei koko ajan, alusta asti.



Ja kun vauva aivasteli silloin tällöin ihan vastasyntyneestä asti anoppi ja äiti oli aina kauhusta kankeana että nyt se tulee kipeäksi, ihan varmasti, tämä alkoi jo synnäriltä asti :( Lapsemme oli ensimäisen kerran kipeä 8kk vanhana. Sanoin että ihan luonnillsta kun vähän aivastelee, mutta hirvee haloo tuli. Itse pysyin kyllä ihan koko vauva-ajan kohtuurauhallisena, päivä kerralaan, niin kuin nytkin mennään.



Nää ei pahoja, mutta asummekin kaukana sukulaisita että harvoin nähdään lyhyitä pätkiä.. jos asuisimme samalla paikkakunnalla, tilanne olisi aivan varmasti toinen, kerrottavaa olisi enemmän.

Näin hyvä :)

täälläkin. Poika on nyt 5,5 kk. Äitini jankutti imetyksestä että riittäkö maito ja nyt ei varmaan riitä kun ei hänelläkään riittäny ku 2kk. No, mulla olis riittäny mutta 4kk iässä tuli ehdoton stoppi. Ei tarvinnu ku näyttää tissiä pojalle niin alko ihan hirveä huuto. Joten luovutin. Jälkeenpäin harmittaa, mutta toivottavasti seuraavalla onnistuu paremmin.



Ja kiinteät olis pitäny äitini mielestä alottaa 2,5kk iässä. Me alotettiin 4kk iässä. Ja koko ajan äitini pelkäsi että tukehdutan pojan kun nukutin sen viereen. Ja on joko liikaa tai liian vähän vaatteita. Ja aina pitää tarkistaa että punottaako kaulapoimut että oonko pessy poikaa!!! Se alkaa vähän riipoa. Hän saa katsoa kun oma äitinsäkin on katsonu. Ja vaippa pitäis vaihtaa tunnin välein (kotona menee ainakin kolme tuntia!) oon koittanu selittää että kertakäyttövaipat imee vähän toiseen malliin ku harsot eikä ne tunnu märältä ihoa vasten. Ja pojan iho on pysyny tosi hyvänä, rasvaan pari kertaa viikossa =). Kauhea päivitys kuuluu aina kun äitini vaihtaa vaippaa että kun on ihan likomärkä, vaikka vaipassa olis yks pieni liru!



Anoppi ei puutu eikä sano, mutta appi kyllä. Minä hemmottelen pojan pilalle kun en antanu sen itkeä ihan pienenä ja tissiä pitää antaa ainakin 10kk (yhdyn mutta ei nyt onnistunu) ja enemmän pitää olla lattialla. Ja jos ukolla itellään on likaiset&haisevat vaatteet (meillä on maatila) ja pyydän vaihtamaan ennen ku ottaa pojan niin se on ihan turhaa! Poika oppii liian hienoksi! Minähän ne pojan vaatteet pesen ja likaantuu seuraavakin pitelijä! Kasvatusneuvoja tulee vähän väliä miten sitte pitää tehdä ja lihavahan poika on ollu 2kk iästä saakka!!! Ihan keskikäyrillä mennään... Tosin viimeisin kommentti on että ei saa väkisin syöttää kun sitte vaan oppii kieltäytymään kun he koitti esikoistaan (tyttöä) ja meni ihan väärin ja sitte he oppi ja miehestäni ja pikkusiskoaan ei oo pakotettu. Mieheni on joutunut istumaan kellarissa monta tuntia lautasen kanssa kun ei syönyt!!!!!!! Voisin tuosta apesta purkautua niin kovaa että lukijan korvia kuumottais mutta ei taida enää liittyä tähän aiheeseen. Tuleepa ainakin valkea joulu!!!

Jos haluaa vähentää neuvojen määrää, niin älkää vaan valittako asioista mummoille :) Jos meinaan valittaa, että vauva nukkuu/syö huonosti jne, niin alkaa neuvoja tulvimaan. Mä voin jotain tokaista äidilleni, joka vastaa jotain takaisin ja jättää sitten asian siihen, mutta kun anopille sanoo jotain (esim ihmettelen erilaista kakkaa), niin se alkaa asiaa pohtimaan ja ehdottelee, et missä vois olla syy ja se ei lopu sitten ei koskaan. Kun en minä ensinnäkään halunnut siitä sen kummempaa keskustelua aloittaa. Eli olen aika hiljaa nykyään ja kaikki on hyvin vauvalla ja meillä, jos kysytään :) (Mä olen sellainen, että kysyn, jos neuvoja haluan)



Kaikkea muutakin anopista olisi sanottavaa, mutta antaa olla. Äitini töksäyttelyt ei niin pahasti haittaa, jostain syystä anopin kommenteista taas menee hermot. Antaisi ihmiset olla neuvomatta, jos ei kysytä.

Saa nähdä miten meilläkin joulu menee anoppilassa. Mä kuuntelin melkeen puoli vuotta anopin neuvoja ja motkotuksia miten lasta pitää hoitaa ja miten minun tulisi hänen poikaansa palvella. Koskaan motkottaessaan ei uskaltanut edes katsoa minua suoraan vaan touhusi muka aina jotain selkä minuun päin. Tällä lailla hän teki siitä jotenkin hyväksyttävää ja vähemmän pahaa. Hän ei silloin omasta mielestään ollut sanonut mitään. Kaikista eniten hän syyllisti ja haukkui minua millon mistäkin ja ihan turhaan. Kertoi kuinka HÄN oli lapset hoitanut jne. Minä en todellakaan halua olla samanlainen äitinä kuin hän ja ajat on tosiaan pikkuisen muuttuneet! Mulla kiehu sisällä viimeiseen pisteeseen siinä puolen vuoden aikana sit annoin tulla oikein kunnolla. Enkä ole katunut. Onpa oppinu pitämään suunsa kiinni.



Tyttö vielä vierasti anoppia ja minä olin hyvilläni kun se vaivasi anoppia. Motkotti minulle kun niin harvoin kävin heillä ja välimatkaa oli puoli kilsaa. Eipä paljon huvittanu vapaaehtoisesti lähtee kuunteleen sen pään aukomista. Ja olis ite tullu. Yksin kotona kaiket päívät ja puoli eläkkeellä. Sama matka se olis sillä ollu.



Jonkin aikaa välit oli sit huonot sen mun purkauksen jälkeen mut ei kukaan jaksa ikuisesti pitää vihaa ja nyt on jo hyvät välit. Olen onnellinen että suuni vihdoin avasin. Ei minun tarvitse sellaista kuunnella enkä olisi jaksanut sitä. Nyt osaa tosiaan pitää suunsa kiinni.

Luen myöhemmin, kun en nyt ehdi...

Anoppi:

Anopin onnittelusanat kun kerroimme että meille tulee toinen vauva oli " Kai sinä sitten tällä kertaa hoidat itsesi paremmin." (meillä esikoinen syntyi SGA-keskosena rv 31, koska minulla oli toksemia). Kiitos anoppi! ja kun sitten tässäkin raskaudessa sairastuin toksemiaan ja jouduin sairaalaan soi päässäni ihan mukavasti koko ajan tuo anoppini lause..



Nyt kun tyttäremme kanssa pääsimme kotiin (tiistai) ja anoppi saapui meille sitten perjantaina vauvaa katsomaan (vauvalla ikää tasan viikko) hän ihmetteli että eikös vauva mitään muuta saa kuin tissiä , niin joo tapanahan on antaa viikon ikäiselle vauvalle kahvipöydästä pullaa ja suklaa keksiä ja palan painikkeeksi limsaa.



Lisäksi kun anoppi hoito esikoista ja kielsin antamasta välipalaa (meillä on tarkat ruoka-ajat ja välipala-ajat) kun ei ole välipala-aika ja ruoka on syöty 1/2 tuntia sitten, selitin asian vielä niin tyhmästi kuin että ei sitä nyt koko ajan mussuttaa jotain pdä, että hampaat saa levätä ettei ole koko ajan happohyökkäyspäällä, johon anoppi että olisikin antanut korppua, kun siitä ei tule happohyökkäystä kun se ei ole makeaa, minä tyhmänä kun ole kuvitellut että kyllä se happohyökkäily tulee iahn kaikesta mitä suuhunsa laittaa.



Samoin ei tajua miksi ei esikoinen vieläkään saa mehua ikää 1,5 vuotta, mehua olisi pitänyt antaa jo n. 1,5 vuotta.... poika on ihan tyytyväinen piimään ja veteen, miksi tuputtaisin mehuja.



myös imetys oli hälle ihmetyksen aihe, tein esikoisen kohdalla tosi ison homman jotta imetys onnistui, imetin sitten yli 10 kk (lopetin kun olin raskaana uudestaan) ((meillä esikoinen kun oli sairaalassa yli 2 kuukautta syntymänsä jälkeen.))



Anoppi kyseli useasti, että enkö aio ollenkaan imetystä lopettaa.



Anopin mielestä lasta on myös turha laittaa turvaistuimeen kun ajetaan vaan ihan lyhyt matka, niin kaikki onnetomuudethan tosiaan sattuu kun on ajettu vähintään 10 kilometriä...







Nyt menen imettämään...





kiitos terapiasta.

Meillä kumpikin neuvoo..siis anoppi ja äitini, mutta kohtuudella onneksi. Oman äitin neuvot on jotenki helpompi sulattaa kun ne on silleen tutumpia ja kun tasan tarkkaan tiedän ja äitinikin tietää, että teen juuri niin kuin tahdon. Tokihan joissakin asioissa ihan neuvoa kysynkin.



Anoppi osaa kyllä pitää suunsa kiinni, mutta joskus jotain tokaisee kuitenkin. Mutta ajattelen ja näytän ajatukseni, että teen niin kuin itse tahdon. Jotain pikkujuttuja, jotka ärsyttää, tapahtuu silloin tällöin.



Nyt tuli mieleen lapseni tätin (24v) ja mieheni mummon (89v) " toilailut" . Olen tietoisesti useaan otteeseen puhunut ääneen omia periaatteitani.. Siis, että pyrin täysimettämään 6kk ja kiinteitä ei ennen anneta...herkkuja lapsi saa sitten kun osaa niitä pyytää...ja että itse en syötä lastani omalla lusikallani, eikä kukaan muukaan saa niin tehdä.. No kerran sitten kuulin mummon sanovan, että kyllähän tytölle maistui hyvin jäätelö. Voi että mua ärsytti. Neiti 3kk oli ollut tätinsä kanssa käväsemässä naapurissa siis mummolassa ja oli itse siellä syönyt jäätelöä. Mummo oli sitten sanonut, että anna sille jäätelöä kun niin haluaa ja tätihän oli antanut... En tiedä, enkä edes halua tietää, luputtiko neiti samaa jäätelöä vai samalla lusikalla. Voi aaaarrrrrghhh!!!!!!! Täti kyllä tasan tarkkaan tiesi ajatukseni eikä itse ollut asiaa minulle uskaltanut kertoakaan. Mutta ei pääse neiti toista kertaa " yksin" mummolaan...EI! Muutenkin anoppilassa saa olla aina sanomassa, kun itse menee esim saunassa käymään, että tytölle ei sitten saa antaa mitään.. Huumorillahan sen sanon, mutta totta toinen puoli... tai tottahan se on kokonaan.

No..mulla on kuitenkin hyvät välit anoppiini ja miehen sukuun, joten toivottavasti he eivät tätä lue... :)

Täytynee minunkin kirjoittaa... Tulipa käytyä ensimmäistä kertaa mummolassa ja isomummolassa puolivuotiaan kanssa.Matkaa on aikalailla joten tuli vasta nyt tehtyä tuo matka kun en aiemmin viitsinyt koliikin kanssa reissata kun mies siellä viimeksi kävi. Isovanhemmat ovat kyllä käyneet parit kerrat meillä. Anoppi ei onneksi jakele neuvoja kun tietää mielipiteeni, appiukko kylläkin jakaa milloin mistäkin imetys mukaan lukien. Tiukat keskustelut on käyty mm aiheesta karamellit ja muun makean tuputtaminen, alle vuoden ikäiselle kun pitäisi jo kuulemma makeisia tarjoilla. Olen kauhulla katsellut kuinka isoja määriä karkkeja mieheni lapsille ovat antaneet. Apen kommentit mm siitä, että minun olisi oltava 4 seinän vankina vauvan kanssa ovat saaneet karvat pystyyn.Toki kyllä kun mieheni oli lapsi, appi ei koskaan alentunut edes kaupassa käymään, vaan anoppi se sinne joutui aina menemään. Kyllä hirvittää ajatuskin päästää lastani ilman omaa valvontaani heillä käymään, mieskin lihoo viikon reissulla jo silminnähtävästi kun kaikenlaista epäterveellistä siellä tarjotaan. Enkä tosiaankaan halua lapseni oppivan kaikenlaisen karkin ym puputtajaksi vielä pienenä, että kyllä siihen ehtii myöhemminkin. Niin ja pikkumatkoille (puoli tuntia) kun on ihan turha nipottaa turvavöistä ja turvaistuimista kun ei siinä autojakaan tule paljoa vastaan, mutta kun mielestäni ei tarvita kuin se yksi auto jonka kanssa voi kolaroida ja omallakin voi kaikenlaista sattua, niin, että kyllä pelottaa päästää ilman valvontaa kyytiinkin...

Sitten tuohon anopin äidin ensitapaamiseen:tarjoi heti puolivuotiaalle piparia (ollut täysimetyksellä puolivuotiaaksi ja oli viikon tutustunut vasta perunaan).Sanoin,että eipä taida tämä tuota saada ottaa niin siihen isomummo tokaisi, että eihän se sitä syö kunhan vaan imeskelee ja mutustaa (on jo 2 terävää hammasta suussa joilla osaa hyvinkin purra). No, kun ei piparia saanut, niin olisi antanut leipää ja voita täytyy päällä olla. Enpä antanut sitäkään antaa niin sitten voivotteli, että oisipa niitä silakan häntiä imeskeltäväksi.Onneksi ei ollut tarjota! Kun nyt ei mitään saa syödä niin laitetaan sitten kahvia, kyllä hän on ihan vastasyntyneille kahvia jo tarjonnut. Onneksi siinä vaiheessa mieheni vihdoin puuttui keskusteluun ja sanoi, ettei taida olla mitään pöydässä jota voisi vauvalle nykyään tarjota. Isomummo uskoi vasta sitten puhetta kun sanoin, meillä olleen aikamoiset imettäjän ruokavaliot kun vauvalle tuli vatsavaivoja kaikenlaisesta syömästäni niin sitten sanoi, että kyllähän minä allergiat ymmärrän eikä sitten enää keskusteltu vauvan ruokinnasta.

Oma äitini ja isänikään eivät onneksi turhaia neuvoja jakele ja uskovat sen minkä niille sanon. Ymmärtävät, että ei tarvitse vauvalle tuoda kuin itsensä, turhaan oppivat odottamaan, että aina olisi tuliaisia. Vanhempani kyllä asuvat samalla paikkakunnalla ja hyvin olen uskaltanut jättää heille vauvan hoitoon, että olen päässyt hetkeksi tuulettumaan. Siskoni ja moni muu ei kyllä tahtonut ymmärtää päätöstäni olla antamatta kiinteitä ennen puolta vuotta. Itse olen tyytyväinen päätökseeni ja mieskin on siihen tyytynyt, vaikka edelliset lapsensa ovat saaneet kaikenlaista jo paljon aiemmin.

minun että mieheni äidit käyttäytyvät suhteellisen hyvin. Mielipiteitä ja neuvoja tulee kyllä, mutta ei mitenkään tietäväiseen tai komentelevaan tyyliin, pikemminkin kysyvästi " Mitäs jos..." " Onkohan..." ja niin edelleen. Ja molemmat osaavat jopa kysyä että mitäs ne nykyään tästä ja tästä sanoo tai mitenkäs tämä ja tämä nykyaikana, ennen kuin alkavat neuvomaan sen mukaan kuinka heidän aikanaan oli. Varsinkin anopista olen jopa hieman yllättynyt, hän kun on melkoisen topakka ja tehokas ihminen jonka voisi kyllä uskoa aiheuttavan ongelmia. Mutta kyllä vaan on raskauden alusta asti suhtautunut minuun oikein kivasti ja sillä kunnioituksella kuin ihmisiin yleensäkin suhtaudutaan, mutta mikä usein raskaana olevilta ja pienten lasten äideiltä evätään :) Paljon kyllä puhutaan lapsenhoidosta sun muusta, mutta yleensä saan ihan rauhassa kertoa miten nykyään ja miten meillä toimitaan. Välillä tulee jotakin " täytyy niitä kertakäyttövaippoja kuitenkin olla kun ulos lähdetään, eihän niitä likaisia voi edestakaisin kuljetella" " Ei se kohta muualla suostukaan olemaan kuin sylissä" ja pitää ihmeellisenä aikomustani imettää vuoden ikään asti mikäli mahdollista, ja ohittaa korvikevaiheen. mutta eipä mitään pahaa. Ja tosiaan kuuntelee kyllä mitä sanon. (tosin joskus hiipii epäilys että se kuunteleminen ja kunnioittaminen on vain pintaa, että oikeasti hän pitää minua ihan homssuna... Mitä heidän perheeseensä verrattuna olenkin. Tästä voisin kirjoittaa toisen pakinan. :( )



Appiukko ärsyttää välillä olemalla uskomattoman neuroottinen. Vauvan on kylmä tai kuuma tai lamppu häikäisee tai rokotusjälki on kipeä tai joku puhuu liian kovaa tai on liian karhea villapaita eikä voi mennä markettiin vauvan kanssa kun siellä on pöpöjä ja onkohan meillä liian kylmä kun heillä vauva nukkuu aina niin sikeästi ja kaikesta mahdollisesta se keksii huolehdittavaa... Varmaan oikeasti käärisi vauvan pumpuliin jos voisi. Mutta on se sympaattistakin kun se niin kamalasti tuosta vauvasta tykkää :)

Mä saan kanssa kuulla usein moisia tarinoita, mutta olen jättänyt ne omaan vitsikkääseen arvoonsa. :-)



Itse ajattelen asian niin, että nykymaailman opit on mummoille ja isomummoille vähintäänkin yhtä kummallisia kuin heidän lastenkasvatustapansa meille. Eli kunnioitan heidän näkemyksiään, mutta nätisti totean, että mepä teemmekin toisin. Ei niistä kannata hermostua tai loukkaantua! Varmasti hekin ihmettelevät, että mitä kummaa heidän tavassaan on, kun kerran ihan terveitä lapsia ovat kasvattaneet.

joten en tiedä onko toisilla ollut jotain vastaavaa kuin itselläni, mutta kerrompa kuitenkin. Alkupino sai kyllä hymyn huulille, vaikkakin jos olisin ap, en varmaan nauraisi =)



Meillä anoppi on se pahin..." Ei myö mittään äitiä tarvita" , " eikö ne ossaa hoitaa" , " ku aina vaan yksin pietään" , " on se kumma, ku ei ruokaa anneta" (annan aina ku kitisee, ei vaan enää halua ku kolmen tunnin välein=))...ja ekan kohdalla näitä ruokajuttuja: 4kuiselle hän halusi OIKEASTI tarjota vähän suklaata kielellä lipaistavaksi ja sitten ne tavalliset appelsiinimehut, sokerivedet yms., joita tosiaan tyrkytetään aina sukulaisvierailuilla. Rasittavaa, kun ei ymmärretä mitä tarkoittaa EI!



Iloista joulua sukulaisten keskuudessa itse kullekin!

On ollut ihan rentouttavaa lukea, mitä muille neuvotaan. Itse en kyllä pahemmin loukkaannu, mitä sanotaan, mutta kyllä mullakin jossain vaiheessa alkaa kiehumaan :-)



Meillä on tosiaan kissa ja kun odotin lastamme, sain kuulla tuhanteen kertaan: " vieläkö teillä on se kissa? mitä siitä tulee, kun on se kissa?" plaa, plaa... Nyt sitten kun vauva syntyi, niin sama: " miten se kissa suhtautui?" eniten kyllä ärsytti anopin kommentti siitä, että mun kissa olisi pitänyt lopettaa, kun vauva syntyi... ja kun kissa oli viikon ajan mustasukkainen musta, niin voi sitä päivittelyn määrää. Sen jälkeen kisu on hyvin suhtautunut, joten se siitä :-)



Äitini aikoi olla neuvomatta ja joopa joo... nyt on pikku hiljaa alkanut kuulumaan: " laulatko/jutteletko sä ollenkaan vauvalle?" joopa joo, oon varmaan kaikki päivät hiljaa vauvan kanssa... sitten, pidätkö sä vauvaa ollenkaan lattialla, että oppii kääntyyn ja kannatteleen päätä? enpä varmaan pidä... ja anoppi jaksaa aina muistuttaa pään tukemisesta.



Sitten vauvamme oli alle 2kk ikäinen, niin olisi pitänyt unikoulua alkaa antamaan kun vauva herää yöllä syömään! Ja tuosta yöheräilystä on saanut paljon kuulla... sekihän kun vaan on ihan normaalia, että vauvat syö yöllä :-)



Vauvamme saa sekä rintaa että korviketta, muuta ei oo onneksi vielä vieraat tuputtaneet. Mutta vauvallamme on aina joko liian kylmä tai kuuma muiden mielestä... ja jos vauvamme esimerkiksi kylässä inahtaa, niin aina sillä on liian kuuma... ja jos vauva nukkuu kylässä, niin tietty se pitäisi herättää, jne. Voi että ärsyttää, kun ihmiset tökkii vauvaa tahallaan hereille! Mutta eipähän niiden tartte kuunnella illalla sitten sitä väsymysitkua, kun uni ei tuukaan uudestaan....



No, tässä näin alkuun purnausta... saapi nähdä, mitä näin joulun aikaan sukulaisilta taas kuuleekaan! Niin ja loppuun se, että mun isän mielestä turvaistuinta ei tarvita vauvalle... just joo... joka tapauksessa mukavat joulut kaikille! :-)

P.S Appiukko on varmaan ainut, joka ei oo kommentoinu mitään!

Eläimistä ihan ekana. Kun esikoista aloin oottaa kukaan juuri ei onnitellut vaan kysyivät ensimmäisenä et mitä sä meinaat kissoille ja koirille tehä??? Mitäköhän.... Navetan taa tietty joo! No kun toinen syntyi kukaan ei kyselly eläimistä mut kun toinen kissoista piti laittaa pois ja toinen ei sit pärjänny ilman sitä toista niin kyllä oli porukka iloisia et johan ne lähti! Kyllä meillä aina huolta pidettiin ettei eläimet vahingoittaneet lapsia eikä lapset eläimiä.

Ja toinen juttu jonka takia pahoitin mielen joka kerta ku asiasta puhuttiin oli, yllätys yllätys, se imetys! Kun äitilläni ja siskollani maidot riitti hyvin kaikkien lasten kohalla niin pitäisihän mullaki riittää. Itkua väännettiin ja yritettiin mutta kun ei tullut niin ei tullut! Pakko tähän sanoa et kaverillani oli sama tilanne, sen anoppi hoki aina et hällä tuli ihan myytäväksi asti. Kaverini tähän kyllästyneenä sit tuumaili et ei hän mikään lehmä oo! Siihen loppui anopin kehuskelut ;)

Onneksi neuvot ovat vähentyneet ku toinen synty, nykyään vaan viittaan kinttaalla

Oikein terapeuttista!

Meillä anoppi on nyt jonkin verran rauhoittunut kun on jo kolmas lapsi kyseessä. Lastenhoitoon liittyen ei enää tule kauheasti kommentteja.

Sain ensimmäisen lapsen ollessani 22 vuotias - olin anopin mielestä liian nuori, koulutus kesken ja hänen mielestä aioin elää mieheni siivellä kun olen kotona. Toisen lapsemme saimme vajaan kahden vuoden päästä edellisestä ja olin edelleen kotona ja opiskelin samalla. Olin vieläkin siivellä eläjä anopin mielestä ja sanoi, että oli lyönyt mieheni siskon kanssa vetoa, että avioliittomme ei kestä kun olen tälläinen " siivelläeläjä" ja vielä ilman koulutusta tuossa vaiheessa.

Sitten kun valmistuin ja lähdin töihin, lapset olivat 3.5 v ja 1v 9 kk niin olin kauhea äiti kun hylkään lapset päiväkotiin ja menen kokopäivä töihin - Eli meni puheet aika ristiin.

Nykyään kun olen hyvissä hommissa anoppi ja sen puolen suku jaksaa aina kehua mitä teen työkseni jne. Ainoat kommentit anopilta yleensä tulee perheemme matkoista - kauheaa kun maksaa paljon tuo alituinen reissaaminen (muutamia kertoja vuodessa, jos sukulointia Ruotsissa ei lasketa...), uusista huonekaluista ja vaatteista: aina minä kuulemma tuhlaan liikaa (omaa) rahaa lasten ja omiin vaatteisiin. Saan seuraavanlaisia kommentteja anopilta ja miehen siskolta joka kerta tavatessa: -oletpas taas tuhlannut ja ostanut lapsille kalliita vaatteita (eikös sitä saisi pukea lapsiaan kauniisti ja eihän noissa hintalaput roiku) - miksi olet ostanut itsellesi uudet saappaat/talvitakin/käsilaukun/villatakin tms. kun sulla on noita ennestäänkin...



Oma äitini on ihana. Vaikka hän on lastentarhaope, niin ei latele ohjeitaan ellen kysy. Taitaa tuntea mut sen verran hyvin, ettei viitsi ärsyttää mua :)



Ja anoppi ja miehen sisko nähdään jouluna... Pitäsköhän vetästä itselleni ja lapsille tosi vanhat ja kuluneet releet päälle ettei saada kommentteja rahan tuhlaamisesta... Kun vielä ollaan anopin mielestä tuhlattu ja lähdetään ihan Ruottiin sukuloimaan joulun jälkeen. Anoppi on taas viettänyt unettomia öitä ja miettinyt miten pärjätään kun olen äitiyslomalla ja vaan reissaillaan. Pitäsköhän ottaa tiliotteet mukaan ja näyttää että ihan ok pärjätään...



Hyvää joulua kaikille sekä anopeille!



t. Kaisastiina