Mummot jaksaa antaa " tosi hyviä" neuvoja :/
Huh huh...Ollaan asuttu kaksi kuukautta perheeni kanssa minun vanhempieni luona ja olen kuullut päivittäin varmaan tuhat valitusta kuinka hoidan poikaamme. Ja usein samasta asiasta. Esim. Miksi annat niin vähän maitoa kerralla, kun minä juotin teille aina ison pullollisen eli 200ml. Äitini ei sitten ymmärtänyt, että täytän pikku pulloon loput siitä tetrasta, kun on hieman pullo tyhjentynyt, joten poika juo yleensä aina sen 200ml. Jankutti vain että, miksi en anna isoa pullollista..argh! Ja jaksaa aina sanoa, että yöt pitäs nukuttaa ilman sukkia ja että pojalla on liikaa päällä. Todellisuudessa täällä asuessa pojan reidet ovat välillä olleet viileähköt ja sukat on pakko pitää, kun koko iso talo lämmitetään vain takkatulella. Välillä itelläkin kylmä. Onneksi pian päästään omaan uuteen kotiin. Ja kun poikamme ei vielä liiku (8,5kk) niin se on minun syyni, kun pidän aina sylissä ja sitterissä äitini mielestä. Sitä se on hokenut vieraillekkin, että ei kai se nyt opi liikkumaan, kun on aina sitterissä ja sylissä. Suurimman osan ajasta poika on oikeesti lattialla. Tuntuu, että niin turhaa jankutusta turhista asioista. Joskus mietin, että onko joku asia sellainen, että se on totta ja siitä voi ottaa opikseen, mutta ei ne sellaisia yleensä ole. Kuuntelen enkä ikinä sano takaisin( kerran tai kaksi sanonut,mutta ei auta, jatkaa vain)...siis toisesta korvast sisään ja toisesta ulos. Näitä äitini kommentteja olis vaikka miljoona. ( Tässä vielä jotain...miksi pitää ottaa kuvia niin tuhottomasti, Miksi se ei voi olla kahden kilometrin matkaa autossa sylissä ilman turvaistuinta(Emme halua, koska istuin on olemassa ja jos sitten tuolla matkalla juuri jotain sattuisi), Sanoi vauvana läskiksi(poika ei edes ikinä ollut pullukka), äitiäni inhottaa kun isäni " lässyttää" pojalle, Nyt puet pojan ja viet ulos(juuri herännyt ja syöttö ja vaipanvaihto ensin yms. sitten ulos)yms.
No, sitten mieheni äidin kanssa vietin juuri yhden päivän(Nähdään harvoin, koska asuvat kaukana)...Ja samantapaisia ihme kommentteja tuli...Oltiin lähdössä ulos ja laitoin pojan puettuna istumaan lattialle niin siitä tuli kauhee valitus, että höh, miksi sä sen pojan taas sinne lattialle pistit. Kumma juttu, kun istuu ja kohta konttaa niin ainahan se siellä lattialla on. Että näin. Ja sitten tein kotihommia ja poika pari kertaa inahti niin heti tuli kommentti että laitatko sä sitä ruokaa :( ..huh huh
Ja eilen minun oma mummoni sanoi, että laita vaan velliin sokeria ja voita ja anna imeä suolasillin häntää niin saa vähän suolaaa, koska kyllä vauvakin suolaa tarvitsee voidakseen hyvin...Nää on näitä neuvoja, kun oma nuorin lapsi hänellä 47vee. No, ei nuo mummoni jutut ole yhtään ärsyttäviä...Pikemminkin huvittavia vain ja kuuntelin innoissani mitä keksii aina sanoa ;)
Onko teillä samantapaisia kokemuksia? Taitaa olla " hyvät neuvot" mummoilla aina mielessä ? Onko joku pahasti pahoittanut mummojen mielen, jos olette sanoneet,että ei tartte kokoajan sanoa jostain?
Eli eikun suolasillin häntää suuhun laittamaan :)
Kommentit (71)
nyt jo edesmennyt anoppini ilmoitti tyynesti poikamme ollessa 3kk ikäinen, että nälkään tuo kuolee, jos et muuta kuin maitoa anna. Siis haloo, kovin on eläväinen poika vaikka reilu 6kk täysimetettiin. Toinen on mieheni veljen vaimo, joka jaksaa kauhistella kuinka suuri poikamme on. Ikää siis 7kk ja pituutta 71cm. Ei tuo nyt mielestäni jättiläinen ole. Oman äitini mielestä aina kun poika aivastaa, hänen on kylmä ja vaatteitahan ei koskaan voi olla liikaa...
Äitini sanoo erittäin usein, että anna nyt vähän ruisleipää ja juustoa ja mä haluun syöttää sille jäätelöä yms....poika oli n.6kk, kun äitini laittoi pojan huulille juustoviipaleen :/ . Ja on näitä kertoja, milloin mitäkin. Viimeksi yritti saada meitä antamaan pojalle kaupan mokkakreemi kakkua ja kun emme tietenkään suostuneet niin äitini suutahti ja alkoi nimitellä ja hieman haukkuakin minua, miestäni ja isääni.( Ikävä edes sanoa, että oma äiti haukkuu, mutta välillä ei ajattele mitä sanoo!)Vielä jatkoi hieman, että ihan vähän vaan lusikan kärjellä...Isäni tokaisi, että mitä järkeä siinä on ja miksi pitäisi antaa ollenkaan!!!!
Ihmeen kova hinku syöttää kaikkea....Kyllä meidän poika vielä jonain päivänä lusikoi kakkua itse innoissaan suuhun ;)
Meillä ei pahemmin meidän kasvatukseen puututa. Ehkä sanotaan, että kuulostaa aika sairaalta, veisitkö lääkäriin tms. Olen täysin tyytyväinen tilanteeseen. Sen sijaan huvittaa noi 70-luvun ohjeet mitä sillon oli. Parikuisena oli pakko jo juottaa appelsiinimehua kun on niin terveellistä. Sit mun eka kiinteä ruoka n. 3 kk iässä oli maksapataa! Tuntuu, että ompa maailma tosiaan muuttunut tosi paljon ruokien suhteen. Joo ja kananmunaa piti kans alkaa ihan pienenä syömään ja sekottamaan moniin ruokiin. No onneks sentään sain d-tippoja :)
Mun oma äiti on aina sitä mieltä, että mitä teenkin, niin se on oikein. Alussa oli kertavaippojen puolesta, kun hommasin kestot, niin myötäili siinäkin. Mahtavaa siis!!
Mutta anoppi...
2kk ikäiselle olisi pitänyt antaa perunaa...
Alle 3kk iässä olisi pitänyt viedä löylyihin...
Vaippaa en tajua vaihtaa riittävän usein...
20 minsaa kun 3kk ikäistä vahti, niin sain kummasteluja kun olin vesipullon unohtanut... Siis täysimetyksellä mennään...
Juu ja olen kumma kun en vieläkään suostu jättämään tyttöäni hänelle VIIKOKSI hoitoon (tyttö on kohta 5kk vanha...)
... ja lukea vasta myöhemmin kun en nyt ehdi. Sori...!
Äitini on sitä mieltä, että minä rääkkään lastani, jos en tytön jokaisesta pienestä parkaisusta ota häntä syliin/ anna ruokaa, jne. Mummo vaan lässyttää tytölle, " niin, taas se äiti rääkkää" , se vasta rasittavaa onkin. Äitini väittää, että minä ja veljeni ei vauvana itketty koskaan =). Eikä siitä ole kuin 17 vuotta, kun veljeni on ollut vauva. Ja äitini mielestä tytön (vajaa 5kk) pitäisi ryömiä jo. Mutta tiedän, että äitini ei tarkoita kommenteillaan mitään pahaa, joten yritän vaan olla kuuntelematta.
Anoppi taas 5 lasta kasvattaneena tietää, että lapset on hyvin erilaisia, eikä hän pahemmin neuvoja tuputa. Hän taas antaa mieheni siskon (7v) pitää tyttöä sylissä aj leikkiä tämän kanssa. Minä en ole niin kovin innostunut asiasta, koska mielestäni 7 vuotias ei vielä tiedä/ymmärrä miten lapsen kanssa voi leikkiä, jne. En vaan ole kehdannut asiasta sanoa.
hänellä aika monta l eikä vielä kovin vanhojakaan. olimme kylässä, tyttö vajaa 4kk, mummu kysyi että mitäs me tolle pikkuselle annettas, kaivoi jo ikivanhaa tuttipulloa esiin että jokos oot keittänyt sokerimehua, keitänkö pullollisen???!!!! ja sitte katto ku jotain vähä järkistä kun sanoin että joo ihan tissiä syö ja ei mitään mehuja ainakaan vuoteen....hohhhoijaa
Meillä anoppii sanoo " että vauvat ei itke mitään muuta kuin nälkäänsä.." ja kokoajan pitäis olla ruokaa antamassa. Ja kokoajan kysyy riittääkö maito. Aargh kuinka rasittavaa.
Mutta sen verran voin puolustella vanhaa sukupolvelua. Sain äitiltäni (puoli vitsinä) ikivanhan (1970) Benjamin Spockin kirjan Järkevää lastenhoitoa ja olenkin sitä lukiessani saanut erittäin hyvär naurut. Kirjan mukaan kannattaa esim polttaa tupakkaa imettäessä. Syöttää vain ja ainoastaan neljän tunnein välein, ei nostaa itkevää lasta koska silloin hänet hemmotellaan pilalle, kastaa tutti sokeriveteen jne jne ja tämä kirja oli siis sen ajan raamattu.
Kyllä ne ajat muuttuu!! Mutta toisaalta onhan meistä tullut ihan terveitä ja viisaita vaikka meidät vähän toisilla metodeilla kasvattettu onkin.
Hauskaa Joulunodotusta kaikille!!
--M
Meillä äiti ei anna neuvoja. Hän on vain tukenut päätöksiäni, mm. yrittää imettää mahdollisimman paljon. Hän imetti minua ja veljeäni aikanaan 6 kk täysimetyksellä ja silloin 70-luvun lopussa oli neuvolanväki ollut kauhuissaan :) No, äitini oli kuitenkin pitänyt päänsä ja terveitä ollaan :)) Äidinäiti eli mummini taas kertoilee kyllä, millaista hänellä oli neljän lapsen kanssa, mutta koskaan ei väheksy tätä " helppoa" aikaa, jolloin vesi on aina lämmintä jne... Hän tuli tänne meille kylään ja halusi välttämättä kuoria perunat ja auttaa vauvanhoidossa. Ihana. Mummo on mulle tosi tärkeä ja läheinen samoin äiti.
Anoppi antaa joskus neuvoja, esim. tuo tutin sokeriin kastaminen. Mutta harvemmin sanoo mitään. Lähinnä joskus mainitsee, että voisimme käydä useammin tai miksi olemme vain vauvan päiväunivälin kylässä. (Jos käymme niin olemme vain sen pari tuntia, kun vauva on hereillä... SIllä en jaksa olla siellä kauempaa :)
Että näin meillä...
Laurukka ja pikku-E 3kk+
Heh, tässä meidän sukujen parhaat:
Meidän mukula (10 kk) ei ole kertaakaan ollut " sopivasti" puettu, vaan aina vaatteita joko riisutaan tai vastavuoroisesti vauva tempaistaan vaatteiden lisäksi makuupussiin tuossa +20 asteessa. Sisällä on aina kuuma, ulkona ja autossa aina kylmä. ;) Aivastellessa ja hikotellessa on myöskin aina kylmä. Meidän suosimat bodyt ja housut on NIIN epäkäytännöllisiä ja epämukavia ja liian aikuismaisia, niinpä lahjaksi saadaan aina eläinkuvioisia potkupukuja ILMAN haaranapitusta.
Anoppi ehdotti tuossa kuukausi sitten, että " josko malttaisitte odottaa kuukauden, niin ei tulisi niin helposti noita kallovammoja" , kun poika opetteli kävelemään tukea pitkin 9 kk:n iässä. Kysäisin vaan, että " milläs se jäpikkä tuohon lattiaan kuukaudeksi naulitaan" ...
Oma mummoni ehdotti vauvan NIPISTELEMISTÄ ratkaisuna rintaraivareihin ja puremiseen.
Täysimetin poikaa 7 kk:n ikään saakka, eikä suku tietenkään uskonut, että sieltä mitään maitoa enää tulee. :) Nenä kiinni tississä sitten ihmeteltiin naisissa ja miehissä, että " kyllä se juo!!!" . Onneksi en ole ihan kauhean ujo tuon asian suhteen, no ainakaan enää... :D
Muutaman kuukauden ikäistä vauvaa ei saanut pitää lattialla, vaan sitterissä tai sylissä, kun väsyyhän se tuohon pään kannatteluun. :)
Lea ja Luka 10,5 kk
Koliikkinen lapsi vasta saakin kaiken maailman naapurin tädit kertomaan ' totuuksia' vauvanhoidosta.
Oma anoppiní ei ehdottanut kastamaan tuttia sokerivetten vaan JUOTTAMAAN sokerivettä pullosta. Niin ja tutti oli vääränlainen.
Vauvan pitäisi nukkua omassa sängyssä päiväunia (mikäs siinä, mutta koliikkinen vauvamme ei aluksi päikkäreitä osannut nukkua). Niin ja kissat olisi pitänyt saman tien viedä lopetettavaksi.
Aina ollaan huolissaan vauvan vaatetuksesta ja ennen kaikkea anoppi on hygienia-friikki. Hoki loputtomiin että tutti pitää aina pestä jos se tippuu (ai ihan tosi) ja varmaan steriloisi koko vauvan jos voisi.
Niin kuin minä olisin joku aivoton idiootti joka ei tajua itse mitään!
Ja kaikenlaiset naapurin mummot selittää että ' anna sen itkeä, keuhkot vahvistuu' ja ' anna vettä' ja ' nukuta mahallaan' jne. Ihan kuin koliikkivauvan vanhemmat ei kokeilisi aivan kaikkea saadakseen lapsensa rauhoittumaan.
Onhan sitä saatu vaikka millä metodeilla terveitä ihmisiä kasvamaan, mutta eipä me kuljeta hevosellakaan enää vaikka pääsee sillä eteenpäin.
vaikka eipä ole tainnut paljon naurattaa erinäisiä neuvoja kuunnellessa. Itse en ole neuvoja kovin paljon saanut, onneksi. Syynä lienee, että työkseni hoidan vastasyntyneitä sairaalassa. Anoppi on muutaman kerran innostunut neuvomaan. Olimme ekaa kertaa vauvan kanssa kaupassa. Otimme vaunut mukaan, jotta vauva voisi siellä olla kaikessa rauhassa ostoksiemme ajan. Kauppaan tullessa riisuin vauvan ulkovaatteet ja laitoin vaunuihin pakkauksen makuupussiin. Anoppi sattui juuri soittamaan miehelleni kun oltiin kaupassa ja kuulleessaan meidän olevan kaupassa ryntäsi sinne katsomaan suurta tapahtumaa. Ensimmäinen kommentti, kun anoppi näki vauvan vaunuissa, että " riisu nyt vähän, ettei sille tule kuuma" . Minä tokaisin, että enhän riisu kun se on sisävaatteissa. Meni anoppi hiljaseksi. Ei ole sen jälkeen neuvoja jaellut.
Raskausajan anoppi hoki kuinka hän on niin myötäraskaana ja millaista oli odottaa miestäni, joka myös esikoinen ja syntyi ennen aikojaan. Mieheni syntyi viikolla 38, meidän vauvamme viikolla 33+4...
Nyt kun anoppi ei enää neuvoja ole jaellut niin nyt hän juoksee kaupoissa ostelemassa kaiken maailman turhanpäiväsiä vaatteita. Piti käydä ostamassa mm. tonttupuku vauvalle jouluksi koko 62 cm. Neidillä pituutta tällä hetkellä 47 cm. Ei taida olla meillä käyttöä.
Ja se joulu...alkoi jo painostus että tulettehan te jouluksi meille, kun miehen 15v. siskonikin niin kovasti toivoo...taidetaan olla kotona.
Nyt vauva kutsuu, mutta valloittavia joulunhetkiä niille jotka sen anoppinsa tai jonkun muun neuvojan kanssa viettää!
Aivan hilpeitä juttuja¿ Meillä ei mummot ole olleet niinkään pahoja. Oikeastaan aika hyviä typpejä. Sen sijaan appiukko on ihan mahdoton jakamaan mielipiteitään. Esikoista odottaessani (olin vain lukion käynyt silloin) sain kuulla, että nyt kyllä pitää sitten jättää ne opiskeluhaaveet ja hakeutua nopeasti esim. kaupan kassalle ja siitä sitten edetä ehkä työpaikan sisäisten koulutusten myötä vuosien saatossa vaikka joksikin myymäläesimieheksi. Kyllä siitä sitten haloo nousikin kun hain yliopistoon vauvan ollessa 1 vuotta ja pääsin eka kerralla sisään, ¿Eihän tuosta nyt mitään tule ja kannattaisi vaan tyytyä johonkin järkevään ja hyvään ammattiin, johon ei koulutusta tartte¿ =D Sain tietenkin opintoni ihna kunnialla läpi, eikä aikaakaan kulunut ihan ylenmäärin, vaikka lapsia oli tuolloin kaksi.
Seuraavat kommentit oli kissoista, että ¿koskas noi kissat nyt sitten lopetetaan kun vauva tulee?¿
Niin ja pojalla piti olla hattu päässä AINA. Myös kesähelteellä autossa, koska ¿veto aiheuttaa kaikki flunssat ja korvatulehdukset ja angiinatkin¿ Ei auttanut, että sanoin, että kyllä yleensä ne on infektiotauteja, jotka leviää ihmisestä toiseen. .. ¿Ei kun veto!!¿
No, kaiken huippu kyllä oli se, kun poika jo isompana noin 4-vuotiaana oli niiden kanssa maalla, niin sillepä ei annettu astmalääkkeitä. Pojalla oli infektioastma, joka oli saatu säännöllisellä ja pitkäaikaisella lääkityksellä kuriin. Olin korostanut ja painottanut, että nämä lääkkeet on erikoislääkärin määräämiä ja että säännöllisyys on hoidon a ja o. Voi olla että säännöllinen pitkäaikainen lääkitys johtaa siihen, että lapsi ihan paranee tuosta lapsuusiän infektioastmasta (niin kuin kävikin) Kuitenkin mökiltä soiteltiin, että ¿Ei me anneta noita lääkkeitä, kun tekee hyvää pitää taukoa säännöllisestä lääkityksestä. Pienen lapsen keho ei kestä jatkuvaa lääkkeiden tuputusta. Eikä se ole täällä yskinytkään yhtään.¿ Ei yskinyt, kun oltiin just saatu yskät kuriin. Mutta yski kotiin tullessaan ja kesti taas kauan ennen kuin astma tilanne oli yhtä hyvä kuin reissuun lähtiessä. Arvatkaa menikö poika enää mökille niiden kanssa vähään aikaan?!?
Näitä juttuja appiukosta riittäisi yhden kirjan verran¿ Onneksi olen jo oppinut olemaan huomioimatta mitä se oikein sanoo =)
Ihan itseni vuoksi ajattelin listata tähän anopin parhaat. Kun tosiaan ottaa nämä huumorilla, niin tämähän on täyttä terapiaa.
- vauva vajaa 2kk ja kovasti mahavaivainen: anoppi neuvoi antamaan perunaa... " ei huuda näläntunnettaan"
- 2kk iässä hampaat olivat selvästi jo tulossa... anopin mielestä ne eivät ikää katso. Nyt vauva 4kk ja hampaita ei vieläkään...
- " kun vauvan pyllyyn puhaltaa (vaihdettaessa vaippaa) niin pissa tulee varmasti ja aina..." No ei meidän vauvalta ainakaan. On muuten huvittavan näköistä, kun anoppi puhaltelee vauvan paljaaseen pyllyyn... :D
- " kaupan soseissa on hirveän paljon lisäaineita" Anoppi ei ole vaivautunut edes tarkistamaan tätä harhaluuloa! Puhuu vain naapurin lapsistakin, jotka saavat niin paljon purkkiruokaa. Ja sehän on kauheaa...
- " Meidän suvun vauvat ei sitten nuku vaunuissa" No meidän vauva on kai sitten poikkeus :)
- " Siinä äitiyspakkauslaatikossa vauva ei nuku kuin korkeintaan viikon. Haluaa sitten jo nähdä maailmaa, kuten isänsäkin." No meillä nukuttiin siinä 2kk... Ja varmasti olis nukuttu pitempäänkin.
Onhan näitä enemmänkin, mutta onneksi ne unohtuvat :) Kamalaa, jos anoppi näkisi mitä kirjoitan. Ollaan KUITENKIN ihan hyvissä väleissä....
Vinkkejä tulee...joka suunnasta...ensimmäinen meille sekä molempien vanhemmille joten kaikki on uutta ja ihanaa :)
Oma mummuni hokee aina että en anna tarpeeksi ruokaa...mutta tämän hän sanoo vitsaillen (pojan pallero on aikas tukeva, mutta suloisella tavalla). Omalta äidiltäni sain ilkeitä heittoja raskausaikana (painoa tuli 26kiloa josta onneksi on lähtenyt 20).
Imetyksestä olen saanut ohjeita niin etten kiittelemään en ehdi. Maitoa olisi tullut mutta poikapa ei suostunut syömään tissiä...niimpä se on nyt päättynyt.
Anopilta ei ole tullut ohjeita, mutta appiukko kiusaa minua kasvatusperiaatteistani, esim. saunaan vieminen...en tod aio viedä poikaa ennen kun ikää on 1v, mutta appi pelottelee mua sillä että hän vie pojan HETI kun tulee hoitoon...no eipä olla sinne viety.
Mutta onneksi meillä ei tosiaan kukaan " terrorisoi" kamalasti ohjeilla...
On näemmä muillakin kaikki tietäviä anoppeja ;)
Meillä sukset alkoi mennä ristiin jo raskausaikana, johtuen mm. siitä että mahani taputtelu alkoi jo n. 10 rv alkaen (loppui kyllä myös siihen kun en enää päästänyt anoppia kosketus etäisyydelle) ja siitä että minun koirani (meillä 2 koiraa, toinen tullut miehen matkassa, toinen minun) pitää antaa pois tai lopettaa ennen vauvan syntymää... Lisäksi en olisi saanut ostaa vauvalle ollenkaan 56-62cm vaatteita, sillä " nehän on jo pienet valmiiksi!" Ei olisi tullut mieleenkään hukuttaa vastasyntynyttä 68cm vaatteisiin, vaikka poika isokokoinen olikin. Koko raskausajan sai kuulla " silloin kun meidän pojat oli pieniä, tehtiin niin ja näin ja plaaplaa, eli sinullakin pitää tehdä näin" , ei vaan anoppi tajunnut että siitä on jo 30v kun heidän pojat oli pieniä, aika muuttuu! Hän kritisoi myös sitä että päätin käyttää kertisvaippoja enkä sideharsoja niin kuin " heidän pojilla oli pienenä!"
Anopin valitut palat pojan syntymän jälkeen:
- Calmettea ei olisi saanut pistää koska suurin piirtein kaikki rokotukset ja yleensäkin lääketieteelliset jutut on haitallisia
- Appiukko kysyi pojan ollessa muutaman päivän ikäinen että " itkeekö se?" Tokaisin vaan että niin ne vauvat ruukaa tehdä!
- D-vitamiineja ei olisi saanut aloittaa koska niistä voi saada yliannostuksen! Joo, tarkoitus ei ollut niitä kerralla pullotolkulla antaa...
- Kummien valintaan puuttui törkeästi, vihjasi ja sanoi suoraan ketä pitää pyytää
- Pyytelee poikaa vähän väliä hoitoon, ja ei edes osaa vauvaa sylissä pitää, koko ajan pitää olla itsellä vieressä varmistamassa ettei pojan pää retkahda tai ole muuten vaan solmussa koko poika.
- Viimeisimpänä tuli kommentti että poikamme katsoo liikaa telkkaria! (pojalla ikää 2,5kk...) Poika on yleensä lattialla tai sitterissä tv:n edustalla, ja onhan se nyt selvää että välillä sitäkin katsoo.
- Tv:n takia poika ei tiedosta käsiään, ja kuvaputken väreily (mikä lie väreily, ei meidän tv ainakaan väreile...!) aiheuttaa ties mitä kehityshäiriöistä alkaen...
- Lapsi pitäisi totuttaa hiljaisuuteen koska nykymaailma on aivan liian meluinen, anoppi ainakin kaipaa hiljaisuutta!
Ja tässä oli vain muutama kommentti, joka tapaamisella ja puhelulla tulee yhtä hyviä neuvoja ;)
Jaksamista kaikille äitien, anoppien ja muiden kanssa!
Kiva lukea että neuvoja satelee muillekin!
Ehkä näille kaikille mummoille ja anopeille on yhteistä se, että asioiden täytyy mennä juuri kuin he itse haluavat?
Meillä nämä neuvot eivät tule suoraan henk.koht., vaan anoppi lässyttää vauvalle tyyliin: ' Voi,voi oliko äiti laittanut vaipan liian tiukalle' tai ' Pitäisi sinulla kyllä olla enemmän päällä.' ja tähän tyyliin..vaikea siihen on sitten väliin kommentoida kun minulle ei kerran puhuta?!
Ja tämä on varmaan vielä tuoreen vauvan (2,5kk) äidin mielipide, mutta en todellakaan tykkää siitä että en saa pitää vauvaani anoppilassa ollenkaan. Siis tämä ei ole liiottelua, syötöt saan hoitaa ja anoppi odottaa vierestä milloin lopettaa ja ottaa vauvan taas. Ja vauvan hän ottaa aina sylistä sanomatta mitään ja kysymättä lupaa.
Tiedän että joskus arvostan sitä että saan omaa aikaa, mutta jotenkin nyt tuntuu että tahtoisi vaan olla vauvan kanssa lähekkäin koko ajan ja oikein sydäntä riistää olla erossa :/ Pöhköksi joku kutsuisi ;)
Emme asu mitenkään kaukana ja nähtykin on usein, ei vaan huvittaisi mennä lähiaikoina takaisin.
Oma äiti ei ole nyt eikä raskaana ollessa jakanut neuvoja pyytämättä,
ehkä tässä on kyse vain erilaisista ihmisistä.. mitä kukin haluaa ja mihin on tottunut.
T:Merry
Raskaus aikana tuli muutama kommentti. Heti kerrottuamme raskaudesta hän ilmoitti että nyt pitää syödä kahden edestä. Se oli yhtä tuputtamista syö,syö! Myöskään innostua ei olisi saanut kun katsottiin jalkapalloa..
Sitten pojan synnyttyä kun olimme hänen luona niin meinasi hermot palaa. Poika oli n. 1kk ja meillä oli imetyksen kanssa suuria ongelmia ensimmäiset 2-3kk. Joka kerta kun poika edes inahti niin heti tuli anopin suusta" nyt ei ole kaikki kunnossa!!" Miehen piti suuttua ja korottaa ääntä ennenkuin lopetti. Imetettäessä ja vauvan samalla kitistessä hän kyseli koko ajan että " tuleekohan sitä maitoa, ei varmaankaan tule" vaikka suihkusi. Hän ei ole aikoinaan voinut lapsiaan imettää ja kun minä sanoin ääneen toiveen että voi kun saisi ainakin vuoden imettää, niin hän ilmoitti että" tuskinpa sinulta onnistuu kun ei hänelläkään..." Minä purin huulta ja yritin olla itkemättä hänen edessä. Oli todella arka aihe silloin. Nykyisin edelleen imetän, poika 7,5kk.
Hänestä oli kovin huvittavaa kun pidimme vauvan käsissä lapasia sisällä kun oli viileää ja pojan kädet kylmät. Lapaset kädessä,heh heh.
Konttaaminen olisi pitänyt opettaa kun hänkin oli mieheni opettanut. Hänen esikoinen ei kontannut. Meillä oppi konttauksen pari viikkoa sitten ihan itse.
Viimeksi nähdessämme reilu kuukausi sitten hän hoki kokoajan kuinka poika on täysin samanlainen kuin isänsä pienenä.
Onneksi on pitkä välimatka ja nähdään harvoin.
ne pakolliset anopin kommentit ja neuvot ja kysymykset ja ihmettelyt sanottaisiin sitten suoraan minulle, eikä ne tulisi mieheni kautta. Semmoista supittelua selkäni takana en kestä.
Parempi oli vielä se, kun vauva kerran itki kovasti, eikä meinannut rauhoittua. (Ilmavaivoja oli, kun lopulta se selvisi) Koitin sitten poissulkea itkun syytä, eli koitin imettää. Anoppi huoneen toisessa päässä, silti lähelläni, sanoi normaaliin ääneen (mutta niin, että minun ei kai ollut tarkoitus kuulla) miehelleen, että " Ei sillä ole ollenkaan nälkä" . Koitappa siinä sitten imettää ja saada vauvaa rauhoittumaan, kun oma pulssi hyppää kattoon. Olin niinkuin en olisi kuullut (virhe)
Appivanhempani asuvat eri maassa, joten harvoin nähdään :) mutta sitten tapaaminen onkin heti viikon pituinen ja on siinä kestämistä :0 Ovat he ihan kivoja, mutta mä en ole hyvä neuvojen ottaja ollenkaan, pyydän sitten neuvoa, jos sitä haluan. Heidän läsnäollessaan vauva varmasti aistii mun muuttuneen olotilani.
Olen jotenkin takertunut tähän keskusteluun :) Tuntuu hyvältä, että muilla on ihan samanlaisista jutuista tullut keskustelua.
Niistä hampaista mekin muuten ollaan saatu kuulla jatkuvasti, aivan kuten Tea kirjoitti. Jo parin kuukauden ikäisenä oli kuulemma jo hampaat tulossa. Ja nyt 4 kk iässä entistä enemmän jankuttavat niistä hampaista... Ja kaiken huipuksi anoppi tunki oman likaisen sormensa meidän vauvan suuhun ja koitti ikeniä tunnustella. Ja niin kuulemma on hampaat ihan varmasti tulossa... No kai ne nyt joskus tulee!? Enpä ole vielä kuullut, että jollekin vauvalle jäisi tulematta! Mitä ihmeellistä niissä hampaissa on, kun niitä pitää jokaisen ihmetellä... Niitä tulee, sitten kun tulee. Piste.
Tulipas taas asiaa näin lauantai-illan kunniaksi. Hyvät illan jatkot kaikille!