Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pihtaajat suuttuvat pettämisestä?
25.01.2013 |
Täällä on hirveän monta naista, jotka selittävät että seksiin painostaminen on väkivaltaa ja väärin ja että mies ei saa suuttua naisen haluttomuudesta. Jopa sellaisia naisia on tänne kirjoitellut, jotka eivät halua miestään ollenkaan ja ahdistuvat aina kun joutuvat "antamaan". Kuitenkaan nämä ihmiset eivät halua erota.
Miksi miehen pettäminen sitten loukkaa naisia? Mikä siinä on väärin, että ei enää jaksa tulla torjutuksi? Että haluaa kokea itsensä haluttavaksi? Että haluaa tyydyttää naisen joka haluaa miestä? Että haluaa tuntea himoa? Että haluaa saada huipun toisen ihmisen kanssa?
Keneltä se on pois?
Jos ei kerran kiinnosta seksi ja halut eivät kohtaa, miksi täytyy pakottaa toinenkin tylsämieliseksi itsensä inhoajaksi? Miksi täytyy hyväksyä se, että on naisen silmissä epähaluttava?
Luultavasti ne naisenkin halut kasvaisivat, jos miehelle antaisi vapaan luvan metsästää parempaa. Ainakin kaikissa "rakkauden kulttuureissa", kuten Ranskassa viriili elämä myöhäisiälle asti perustuu juuri siihen, että vain luusereilla on pelkästään toisensa.
Kommentit (96)
hoh hoijaa taas. Huomaa, miten ihmiset on erilaisia keskenään, mutta miten puusilmäisiä osa on. "Koska minä ajattelen näin, en suostu ymmärtämään että joku toinen onkin eri mieltä, vaan se toinen on ehdottomasti väärässä." "Eipäs." "Juupas."
Joku sanoi, että tässä olisi tilaisuus pihtareiden kertoa miksi pihtaavat. No, minua voisi kutsua pihtaajaksi - minä haluan seksiä, samoin mieheni, mutten anna miehelle silti. Ai miksi? Koska en halua antaa, ja piste. Mies on itsekeskeinen, keskittyy siihen mitä hän haluaa ja mitä hänen pitää saada, vaatii yhtä jos toista vaikka asiasta olisikin puhuttu ja miehellä olisi tiedossa, etten minä halua sitä samaa, ja perusteluna on se, että hänkin tekee sitä tai tätä, vaikka minä en ole ko. asiaa pyytänyt tekemään, minun halujani hän ei ota huomioon. Tämä kuvio toistuu seksielämässä ja koko avioelämässä muutenkin, ja minua kypsyttää ihan suunnattomasti. Ainoa läheisyyden muoto, jota meillä harjoitetaan, on satunnainen seksi, mies osoittaa minkäänlaista kiinnostusta minuun vain seksiä halutessaan, ja silloinkin hän käyttäytyy törkeästi.
Kotityöt tähän kuvioon eivät liity, koska ne jakautuvat tasaisesti, ainakin suurin piirtein. Toki välillä ärsyttää, kun mies ei vaivaudu pyyhkimään kastikeroiskeitaan hellalta ruuanlaiton jälkeen tai leivänmurusia pöydältä iltapalan jälkeen, mutta ne on niin pikkujuttuja, että minä tyydyn vain motkottamaan niistä. En päätä, että tänään ei sitten seksiä heru, kun noi neljä murusta nyt jäi tohon pöydälle.
Yksinkertaisesti minä koen, että mies on pettänyt minut jättämällä minun tunteeni huomiotta kokonaan. Tiedän, että kyse on suhteen arkipäiväistymisestä, siitä että mies pitää minua itsestäänselvyytenä - tottakai vaimo on siellä kotona, ihan niinkuin sohva ja jääkaappikin on siellä. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, yritän keskustella viikottain miehen kanssa siitä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan ja miltä se minusta tuntuu, olen jopa selittänyt, että haluan seksiä, mutten halua häntä, koska hän on niin piittaamaton, tyly ja törkeä minua kohtaan niin arjessa kuin seksissäkin, olen varannut pariterapia-aikoja, käynyt terapiassa yksin ja pari kertaa jopa yhdessä miehen kanssa, olen ostanut lähes kaikki parisuhdeoppaat sun muut kirjat aiheeseen liittyen, mukaan lukien sen yhden väestöliiton seksuaaliterapeutin kirjan (Mistä halu syntyy tms.), mitä kirjakaupoista olen löytänyt, lukenut ne ja kehottanut miestäkin lukemaan. Ainuttakaan hän ei ole lukenut, ei edes vilkaissut. Jos mies nyt menisi ja pettäisi, ja varsinkin jäisi siitä kiinni, niin aivan taatusti loukkaantuisin, suuttuisin helvetisti ja heittäisin hänet pihalle.
Jos minä pihtaan seksiä, mies pihtaa hellyyttä ja huomiota, ja minä tarvitsen niitä ihan yhtä lailla kuin hän tarvitsee seksiä. Minä en syty seksille ilman hellyyttä ja huomiota - ja tähän kun joku kuitenkin sanoo, että jos antaisin niin kyllä mies sitten antaisi hellyyttä ja huomiotakin, niin turha luulo, olen kokeillut jopa tätä, ja useammin kuin kerran tai kaksi. Silloin, kun luin sen Mistä halu syntyy -kirjan (tai mikä sen nimi sitten olikaan), siinä mainittiin juuri tästä, ja minä kokeilin. Elin puoli vuotta niin, että aina, kun mies halusi, minä annoin. Mies kävi polkemassa ja kehui, miten on kiva kun minäkin taas haluan, ja se siitä, minä en edelleenkään saanut hellyyttä enkä huomiota. Tuolle ajanjaksolle osuivat mm. meidän hääpäivämme, minun syntymäpäiväni ja äitienpäivä, ja hääpäivän kunniaksi miehen piti saada, synttärilahjaksi minä sain taas antaa ja äitienpäivänä mies halusi, koska enhän minä nyt pelkkä äiti ole. En toki, olen myös hänen ilmainen huoransa, näköjään. Minä en saanut yhtään lahjaa, kukkaa, korttia, halausta, pusua, jalka- tai niskahierontaa, silitystä tai yhtään mitään, en yhtään minkäänlaista huomionosoitusta, en edes onnittelua yhtenäkään merkkipäivänä. Oletan, että kaikki tajuavat, että jos merkkipäiviäkään ei vaivaudu huomioimaan, ei arjessakaan ihan hirveästi ruusuja jaella. Niin, ja minä en ole mikään keski-ikää hipova lötsähtänyt ämmä. Täytin tänä aamuna 28 ja painoindeksini on edelleen 20, ja vaikka kolmen lapsen synnyttämisestä on jäänyt mukavat raskausarvet, en ole ihan päässyt plösähtämään kuitenkaan. Käyn salilla kolmesti viikossa ja arkeeni kuuluu paljon hyötyliikuntaa, eli kävelyä paikasta toiseen.
Ja miksi en eroa? Lasten takia. Toki meillä riidellään aiheesta, mutta tämä ei kuulu lasten korville, eli sitä ei lasten kuullen käsitellä. Sitä paitsi viime aikoina olen todennut, että voin varmaankin aika suurella todennäköisyydellä luottaa siihen, että joko tuo mies jättää tälläisen pihtariämmän, tai sitten, jos ihme tapahtuu, tajuaa oman pihtauksensa. Asia siis tulee ratkeamaan johonkin suuntaan omia aikojaan, kunhan antaa ajan kulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 09:11"]
Jos vaimo on haluton, niin miehen olisi aivan ensimmäisenä syytä miettiä, onko vikaa jopa itsessä. Muutaman parisuhdeoppaan lukeminenkaan ei olisi pahitteeksi. Nainen ei ole kone, joka uuvuttavan päivän jälkeen pystyy syttymään seksiin "napin painalluksesta". Suurimmalle osalle naisista seksi vaatii jo valmiiksi hyvän olon, jota on rakennettu edes sen yhden päivän hellyydellä, avuliaisuudella ja huomaavaisuudella. Varsinkin pienten lasten äidit kokevat itsensä pelkiksi äideiksi ja talouskoneiksi, jolloin sitä naiseutta ja seksuaalisuutta on vaikea löytää ja ylläpitää.
Joskus tuntuu uskomattomalta, että mies edes tuomitsee naisen "pihtaajaksi", kun tilanne saattaa olla se, ettei mies tee mitään näyttääkseen rakkauttaan ja huolenpitoa. Nainen saa yksin siivota, tehdä ruuat, hoitaa kaikki lasten asiat ja on illalla aivan uuvuksissa. Mies tulee kotiin, syö ruuan, leikkii 15min. lasten kanssa ja lopun aikaa on omissa oloissaan ja sen jälkeen on vaatimassa seksiä. Haloo? Naisen päivä on ollut täynnä vaatimuksia ja vielä viimeisenä on mies omine vaatimuksineen. Ja sitten jos antaa sääliseksiä, kokemus jää ikäväksi ja nostaa kynnystä seuraavalle kerralle.
Nainen pitää seksistä, kun muut asiat ovat ensin kunnossa. Miehelle taas muut asiat ovat kunnossa vasta sen jälkeen, kun saa tarpeeksi seksiä. Näin se useimmiten on.
Omassa parisuhteessani on myös ollut vaikeaa näiden asioiden kanssa, mutta nykyään asiat ovat hyvin. Muistakaa miehet myös se, että siinä missä mies pettää saadakseen seksiä, niin myös nainen voi pettää saadakseen hellyyttä ja rakkautta.
[/quote]
Höpö höpö, seksin ei pitäisi olla mikään kaupantekoväline. Seksi- ja parisuhde-elämäänsä tyytyväinen mies on kotonakin tehokkaampi. Ja säännöllinen seksi tekee hyvää myön naisen psyykelle. Tuollainen vaihtokauppa ei auheuta kuin tyytymättömyyden kierteen.
Seksi irralleen kotitöistä.
[/quote]
Tosielämää on kuitenkin usein se, että kaikki arjessa painavat asiat heijastuvat myös seksielämään. eikä naisilla seksiin syttyminen tällaisesssa tilanteessa ole helppoa tai edes mahdollista. Ei se ole vaihtokauppaa, se on kokonaisvaltaista toisen huomioimista ja hyvän parisuhteen ylläpitoa.
[/quote]
Tiedän tapauksen missä vaimo rakentaa itselleen tärkeää uraa, urheilee ja tekee paljon "omia juttuja" jotka mies hänelle mielellään suo. Mies on oikeasti ihana, tekee moninkertaisesti enemmän kotitöitä kuin keskivertomies ja kaikkensa että vaimolla olisi kaikki hyvin. Lapsetkin on jo teini-ikäisiä joten väsymyksestä ei ole kyse. Mies on uskollinen, rakastava ja hellä luonne, vastuuntuntoinen ja hyvä isä. Komea, erittäin miehekäs ja itsestään huolehtiva, urheilullinenkin.
Silti vaimo pihtaa. Miksi??
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 14:26"]
tai ei, mutta ap:lla on pointti. Puolison seksuaalinen tyydyttäminen kuuluu mielestäni aviovelvollisuuksiin, niin miehen kuin naisen. Ja mun mielestä on aika käsittämätöntä että joku ajattelee toisin. Mun mieheni ainakin jo ääneen ilmoittaa pitävänsä mut tyytyväisenä myös sängyssä, ettei vaimon tarvi harhautua :)
[/quote]
Mua ällöttää tällainen ajattelu että avioliitossa olisi velvollisuus olla toisen seksiorja. Olen kihloissa mutta en ole enkä aio olla kenenkään tyydytysväline avioliitossakaan. En halua tällä hetkellä seksiä mieheni kanssa koska ällöttää koko tyyppi. Tienaan elannon ja teen ihan kaiken muunkin tässä perheessä, mulla ei ole vapaa-aikaa lainkaan. Toinen ei ees vaivaudu hammaslääkäriin vaikka hengitys haisee niin hirveeltä ettei metriä lähempänä voi olla. Lisäksi painaa miehen seksuaalinen menneisyys mikä ällöttää minua. Eikä ihan menneisyyskään, viimeisen vakavan riidan jälkeen kun lähti kotoa aamulla oli jo alkuillasta jonkun netistä löydetyn naisen luona. Samoin miehen lähentymisyritykset jotka jotain rintojen kourimisia lasten ollessa samassa huoneessa vaikka olen sanonut miljoona kertaa miten vastenmielistä se on.
Vastenmielistä on että etenkin miehet tuppaa ajattelemaan että jos nainen ei halua on vika naisessa. Eikä esim siinä että moni mies naisen saatuaan muuttuu. Kun on se nainen jota käyttää kun haluaa ei tarvitse enää yrittää yhtään. Senkun pierasee ja kourasee tissistä ja jos ei nainen innostu niin eikun pettämään ja näkemään vaivaa että saadaan vieras nainen kiinnostumaan. Jos saman vaivan näkisi omassa suhteessaan niin säästyisi monta perhettä erolta.
[/quote]
Älkää vaan menkö naimisiin!! Tuhoon tuomittu jo kihlausaikana!
HUH
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:32"]
hoh hoijaa taas. Huomaa, miten ihmiset on erilaisia keskenään, mutta miten puusilmäisiä osa on. "Koska minä ajattelen näin, en suostu ymmärtämään että joku toinen onkin eri mieltä, vaan se toinen on ehdottomasti väärässä." "Eipäs." "Juupas."
Joku sanoi, että tässä olisi tilaisuus pihtareiden kertoa miksi pihtaavat. No, minua voisi kutsua pihtaajaksi - minä haluan seksiä, samoin mieheni, mutten anna miehelle silti. Ai miksi? Koska en halua antaa, ja piste. Mies on itsekeskeinen, keskittyy siihen mitä hän haluaa ja mitä hänen pitää saada, vaatii yhtä jos toista vaikka asiasta olisikin puhuttu ja miehellä olisi tiedossa, etten minä halua sitä samaa, ja perusteluna on se, että hänkin tekee sitä tai tätä, vaikka minä en ole ko. asiaa pyytänyt tekemään, minun halujani hän ei ota huomioon. Tämä kuvio toistuu seksielämässä ja koko avioelämässä muutenkin, ja minua kypsyttää ihan suunnattomasti. Ainoa läheisyyden muoto, jota meillä harjoitetaan, on satunnainen seksi, mies osoittaa minkäänlaista kiinnostusta minuun vain seksiä halutessaan, ja silloinkin hän käyttäytyy törkeästi.
Kotityöt tähän kuvioon eivät liity, koska ne jakautuvat tasaisesti, ainakin suurin piirtein. Toki välillä ärsyttää, kun mies ei vaivaudu pyyhkimään kastikeroiskeitaan hellalta ruuanlaiton jälkeen tai leivänmurusia pöydältä iltapalan jälkeen, mutta ne on niin pikkujuttuja, että minä tyydyn vain motkottamaan niistä. En päätä, että tänään ei sitten seksiä heru, kun noi neljä murusta nyt jäi tohon pöydälle.
Yksinkertaisesti minä koen, että mies on pettänyt minut jättämällä minun tunteeni huomiotta kokonaan. Tiedän, että kyse on suhteen arkipäiväistymisestä, siitä että mies pitää minua itsestäänselvyytenä - tottakai vaimo on siellä kotona, ihan niinkuin sohva ja jääkaappikin on siellä. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, yritän keskustella viikottain miehen kanssa siitä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan ja miltä se minusta tuntuu, olen jopa selittänyt, että haluan seksiä, mutten halua häntä, koska hän on niin piittaamaton, tyly ja törkeä minua kohtaan niin arjessa kuin seksissäkin, olen varannut pariterapia-aikoja, käynyt terapiassa yksin ja pari kertaa jopa yhdessä miehen kanssa, olen ostanut lähes kaikki parisuhdeoppaat sun muut kirjat aiheeseen liittyen, mukaan lukien sen yhden väestöliiton seksuaaliterapeutin kirjan (Mistä halu syntyy tms.), mitä kirjakaupoista olen löytänyt, lukenut ne ja kehottanut miestäkin lukemaan. Ainuttakaan hän ei ole lukenut, ei edes vilkaissut. Jos mies nyt menisi ja pettäisi, ja varsinkin jäisi siitä kiinni, niin aivan taatusti loukkaantuisin, suuttuisin helvetisti ja heittäisin hänet pihalle.
Jos minä pihtaan seksiä, mies pihtaa hellyyttä ja huomiota, ja minä tarvitsen niitä ihan yhtä lailla kuin hän tarvitsee seksiä. Minä en syty seksille ilman hellyyttä ja huomiota - ja tähän kun joku kuitenkin sanoo, että jos antaisin niin kyllä mies sitten antaisi hellyyttä ja huomiotakin, niin turha luulo, olen kokeillut jopa tätä, ja useammin kuin kerran tai kaksi. Silloin, kun luin sen Mistä halu syntyy -kirjan (tai mikä sen nimi sitten olikaan), siinä mainittiin juuri tästä, ja minä kokeilin. Elin puoli vuotta niin, että aina, kun mies halusi, minä annoin. Mies kävi polkemassa ja kehui, miten on kiva kun minäkin taas haluan, ja se siitä, minä en edelleenkään saanut hellyyttä enkä huomiota. Tuolle ajanjaksolle osuivat mm. meidän hääpäivämme, minun syntymäpäiväni ja äitienpäivä, ja hääpäivän kunniaksi miehen piti saada, synttärilahjaksi minä sain taas antaa ja äitienpäivänä mies halusi, koska enhän minä nyt pelkkä äiti ole. En toki, olen myös hänen ilmainen huoransa, näköjään. Minä en saanut yhtään lahjaa, kukkaa, korttia, halausta, pusua, jalka- tai niskahierontaa, silitystä tai yhtään mitään, en yhtään minkäänlaista huomionosoitusta, en edes onnittelua yhtenäkään merkkipäivänä. Oletan, että kaikki tajuavat, että jos merkkipäiviäkään ei vaivaudu huomioimaan, ei arjessakaan ihan hirveästi ruusuja jaella. Niin, ja minä en ole mikään keski-ikää hipova lötsähtänyt ämmä. Täytin tänä aamuna 28 ja painoindeksini on edelleen 20, ja vaikka kolmen lapsen synnyttämisestä on jäänyt mukavat raskausarvet, en ole ihan päässyt plösähtämään kuitenkaan. Käyn salilla kolmesti viikossa ja arkeeni kuuluu paljon hyötyliikuntaa, eli kävelyä paikasta toiseen.
Ja miksi en eroa? Lasten takia. Toki meillä riidellään aiheesta, mutta tämä ei kuulu lasten korville, eli sitä ei lasten kuullen käsitellä. Sitä paitsi viime aikoina olen todennut, että voin varmaankin aika suurella todennäköisyydellä luottaa siihen, että joko tuo mies jättää tälläisen pihtariämmän, tai sitten, jos ihme tapahtuu, tajuaa oman pihtauksensa. Asia siis tulee ratkeamaan johonkin suuntaan omia aikojaan, kunhan antaa ajan kulua.
[/quote]
Pidätkö lapsianne tyhminä?? He tajuavat pian että teidän välillänne ei ole mitään aitoja tunteita ja oppivat todella vääristyneen kuvan parisuhteesta. Sitäkö haluat?? ON väärin käyttää lapsia tekosyynä yhdessäpysymiselle.
Teidän liittonne on juuri sellainen kostonkierre-liitto mikä pitäisi purkaa mahdollisimman pian! Ikävää että jo noin nuorina olette pilanneet toistenne elämän!
Luonnollisesti koska heillä on korkea moraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:32"]
hoh hoijaa taas. Huomaa, miten ihmiset on erilaisia keskenään, mutta miten puusilmäisiä osa on. "Koska minä ajattelen näin, en suostu ymmärtämään että joku toinen onkin eri mieltä, vaan se toinen on ehdottomasti väärässä." "Eipäs." "Juupas."
Joku sanoi, että tässä olisi tilaisuus pihtareiden kertoa miksi pihtaavat. No, minua voisi kutsua pihtaajaksi - minä haluan seksiä, samoin mieheni, mutten anna miehelle silti. Ai miksi? Koska en halua antaa, ja piste. Mies on itsekeskeinen, keskittyy siihen mitä hän haluaa ja mitä hänen pitää saada, vaatii yhtä jos toista vaikka asiasta olisikin puhuttu ja miehellä olisi tiedossa, etten minä halua sitä samaa, ja perusteluna on se, että hänkin tekee sitä tai tätä, vaikka minä en ole ko. asiaa pyytänyt tekemään, minun halujani hän ei ota huomioon. Tämä kuvio toistuu seksielämässä ja koko avioelämässä muutenkin, ja minua kypsyttää ihan suunnattomasti. Ainoa läheisyyden muoto, jota meillä harjoitetaan, on satunnainen seksi, mies osoittaa minkäänlaista kiinnostusta minuun vain seksiä halutessaan, ja silloinkin hän käyttäytyy törkeästi.
Kotityöt tähän kuvioon eivät liity, koska ne jakautuvat tasaisesti, ainakin suurin piirtein. Toki välillä ärsyttää, kun mies ei vaivaudu pyyhkimään kastikeroiskeitaan hellalta ruuanlaiton jälkeen tai leivänmurusia pöydältä iltapalan jälkeen, mutta ne on niin pikkujuttuja, että minä tyydyn vain motkottamaan niistä. En päätä, että tänään ei sitten seksiä heru, kun noi neljä murusta nyt jäi tohon pöydälle.
Yksinkertaisesti minä koen, että mies on pettänyt minut jättämällä minun tunteeni huomiotta kokonaan. Tiedän, että kyse on suhteen arkipäiväistymisestä, siitä että mies pitää minua itsestäänselvyytenä - tottakai vaimo on siellä kotona, ihan niinkuin sohva ja jääkaappikin on siellä. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, yritän keskustella viikottain miehen kanssa siitä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan ja miltä se minusta tuntuu, olen jopa selittänyt, että haluan seksiä, mutten halua häntä, koska hän on niin piittaamaton, tyly ja törkeä minua kohtaan niin arjessa kuin seksissäkin, olen varannut pariterapia-aikoja, käynyt terapiassa yksin ja pari kertaa jopa yhdessä miehen kanssa, olen ostanut lähes kaikki parisuhdeoppaat sun muut kirjat aiheeseen liittyen, mukaan lukien sen yhden väestöliiton seksuaaliterapeutin kirjan (Mistä halu syntyy tms.), mitä kirjakaupoista olen löytänyt, lukenut ne ja kehottanut miestäkin lukemaan. Ainuttakaan hän ei ole lukenut, ei edes vilkaissut. Jos mies nyt menisi ja pettäisi, ja varsinkin jäisi siitä kiinni, niin aivan taatusti loukkaantuisin, suuttuisin helvetisti ja heittäisin hänet pihalle.
Jos minä pihtaan seksiä, mies pihtaa hellyyttä ja huomiota, ja minä tarvitsen niitä ihan yhtä lailla kuin hän tarvitsee seksiä. Minä en syty seksille ilman hellyyttä ja huomiota - ja tähän kun joku kuitenkin sanoo, että jos antaisin niin kyllä mies sitten antaisi hellyyttä ja huomiotakin, niin turha luulo, olen kokeillut jopa tätä, ja useammin kuin kerran tai kaksi. Silloin, kun luin sen Mistä halu syntyy -kirjan (tai mikä sen nimi sitten olikaan), siinä mainittiin juuri tästä, ja minä kokeilin. Elin puoli vuotta niin, että aina, kun mies halusi, minä annoin. Mies kävi polkemassa ja kehui, miten on kiva kun minäkin taas haluan, ja se siitä, minä en edelleenkään saanut hellyyttä enkä huomiota. Tuolle ajanjaksolle osuivat mm. meidän hääpäivämme, minun syntymäpäiväni ja äitienpäivä, ja hääpäivän kunniaksi miehen piti saada, synttärilahjaksi minä sain taas antaa ja äitienpäivänä mies halusi, koska enhän minä nyt pelkkä äiti ole. En toki, olen myös hänen ilmainen huoransa, näköjään. Minä en saanut yhtään lahjaa, kukkaa, korttia, halausta, pusua, jalka- tai niskahierontaa, silitystä tai yhtään mitään, en yhtään minkäänlaista huomionosoitusta, en edes onnittelua yhtenäkään merkkipäivänä. Oletan, että kaikki tajuavat, että jos merkkipäiviäkään ei vaivaudu huomioimaan, ei arjessakaan ihan hirveästi ruusuja jaella. Niin, ja minä en ole mikään keski-ikää hipova lötsähtänyt ämmä. Täytin tänä aamuna 28 ja painoindeksini on edelleen 20, ja vaikka kolmen lapsen synnyttämisestä on jäänyt mukavat raskausarvet, en ole ihan päässyt plösähtämään kuitenkaan. Käyn salilla kolmesti viikossa ja arkeeni kuuluu paljon hyötyliikuntaa, eli kävelyä paikasta toiseen.
Ja miksi en eroa? Lasten takia. Toki meillä riidellään aiheesta, mutta tämä ei kuulu lasten korville, eli sitä ei lasten kuullen käsitellä. Sitä paitsi viime aikoina olen todennut, että voin varmaankin aika suurella todennäköisyydellä luottaa siihen, että joko tuo mies jättää tälläisen pihtariämmän, tai sitten, jos ihme tapahtuu, tajuaa oman pihtauksensa. Asia siis tulee ratkeamaan johonkin suuntaan omia aikojaan, kunhan antaa ajan kulua.
[/quote]
Pidätkö lapsianne tyhminä?? He tajuavat pian että teidän välillänne ei ole mitään aitoja tunteita ja oppivat todella vääristyneen kuvan parisuhteesta. Sitäkö haluat?? ON väärin käyttää lapsia tekosyynä yhdessäpysymiselle.
Teidän liittonne on juuri sellainen kostonkierre-liitto mikä pitäisi purkaa mahdollisimman pian! Ikävää että jo noin nuorina olette pilanneet toistenne elämän!
[/quote]
Kerropa minulle että miksi tämän kirjoituksen naisen pitäisi suostua miehensä vaatimaan yksipuoliseen seksiin? Ei avaudu minulle. Eikö vaan ole niin että mies on ihan yksipuolisesti pilannut heidän parisuhteensa olemalla piittaamaton. Ei ole huono sanonta se,että tangoon tarvitaan kaksi.
Pelastaisiko liiton sinun mielestäsi se että nainen suostuisi seksiin jatkuvasti vaikka ei saa siitä itselleen haluamaansa nautintoa,pelkän miehen rynkytyksen? Sekö on ihanaa ja parisuhteitten pelastus?
Voi elämän kevät.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:32"]
hoh hoijaa taas. Huomaa, miten ihmiset on erilaisia keskenään, mutta miten puusilmäisiä osa on. "Koska minä ajattelen näin, en suostu ymmärtämään että joku toinen onkin eri mieltä, vaan se toinen on ehdottomasti väärässä." "Eipäs." "Juupas."
Joku sanoi, että tässä olisi tilaisuus pihtareiden kertoa miksi pihtaavat. No, minua voisi kutsua pihtaajaksi - minä haluan seksiä, samoin mieheni, mutten anna miehelle silti. Ai miksi? Koska en halua antaa, ja piste. Mies on itsekeskeinen, keskittyy siihen mitä hän haluaa ja mitä hänen pitää saada, vaatii yhtä jos toista vaikka asiasta olisikin puhuttu ja miehellä olisi tiedossa, etten minä halua sitä samaa, ja perusteluna on se, että hänkin tekee sitä tai tätä, vaikka minä en ole ko. asiaa pyytänyt tekemään, minun halujani hän ei ota huomioon. Tämä kuvio toistuu seksielämässä ja koko avioelämässä muutenkin, ja minua kypsyttää ihan suunnattomasti. Ainoa läheisyyden muoto, jota meillä harjoitetaan, on satunnainen seksi, mies osoittaa minkäänlaista kiinnostusta minuun vain seksiä halutessaan, ja silloinkin hän käyttäytyy törkeästi.
Kotityöt tähän kuvioon eivät liity, koska ne jakautuvat tasaisesti, ainakin suurin piirtein. Toki välillä ärsyttää, kun mies ei vaivaudu pyyhkimään kastikeroiskeitaan hellalta ruuanlaiton jälkeen tai leivänmurusia pöydältä iltapalan jälkeen, mutta ne on niin pikkujuttuja, että minä tyydyn vain motkottamaan niistä. En päätä, että tänään ei sitten seksiä heru, kun noi neljä murusta nyt jäi tohon pöydälle.
Yksinkertaisesti minä koen, että mies on pettänyt minut jättämällä minun tunteeni huomiotta kokonaan. Tiedän, että kyse on suhteen arkipäiväistymisestä, siitä että mies pitää minua itsestäänselvyytenä - tottakai vaimo on siellä kotona, ihan niinkuin sohva ja jääkaappikin on siellä. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan, yritän keskustella viikottain miehen kanssa siitä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan ja miltä se minusta tuntuu, olen jopa selittänyt, että haluan seksiä, mutten halua häntä, koska hän on niin piittaamaton, tyly ja törkeä minua kohtaan niin arjessa kuin seksissäkin, olen varannut pariterapia-aikoja, käynyt terapiassa yksin ja pari kertaa jopa yhdessä miehen kanssa, olen ostanut lähes kaikki parisuhdeoppaat sun muut kirjat aiheeseen liittyen, mukaan lukien sen yhden väestöliiton seksuaaliterapeutin kirjan (Mistä halu syntyy tms.), mitä kirjakaupoista olen löytänyt, lukenut ne ja kehottanut miestäkin lukemaan. Ainuttakaan hän ei ole lukenut, ei edes vilkaissut. Jos mies nyt menisi ja pettäisi, ja varsinkin jäisi siitä kiinni, niin aivan taatusti loukkaantuisin, suuttuisin helvetisti ja heittäisin hänet pihalle.
Jos minä pihtaan seksiä, mies pihtaa hellyyttä ja huomiota, ja minä tarvitsen niitä ihan yhtä lailla kuin hän tarvitsee seksiä. Minä en syty seksille ilman hellyyttä ja huomiota - ja tähän kun joku kuitenkin sanoo, että jos antaisin niin kyllä mies sitten antaisi hellyyttä ja huomiotakin, niin turha luulo, olen kokeillut jopa tätä, ja useammin kuin kerran tai kaksi. Silloin, kun luin sen Mistä halu syntyy -kirjan (tai mikä sen nimi sitten olikaan), siinä mainittiin juuri tästä, ja minä kokeilin. Elin puoli vuotta niin, että aina, kun mies halusi, minä annoin. Mies kävi polkemassa ja kehui, miten on kiva kun minäkin taas haluan, ja se siitä, minä en edelleenkään saanut hellyyttä enkä huomiota. Tuolle ajanjaksolle osuivat mm. meidän hääpäivämme, minun syntymäpäiväni ja äitienpäivä, ja hääpäivän kunniaksi miehen piti saada, synttärilahjaksi minä sain taas antaa ja äitienpäivänä mies halusi, koska enhän minä nyt pelkkä äiti ole. En toki, olen myös hänen ilmainen huoransa, näköjään. Minä en saanut yhtään lahjaa, kukkaa, korttia, halausta, pusua, jalka- tai niskahierontaa, silitystä tai yhtään mitään, en yhtään minkäänlaista huomionosoitusta, en edes onnittelua yhtenäkään merkkipäivänä. Oletan, että kaikki tajuavat, että jos merkkipäiviäkään ei vaivaudu huomioimaan, ei arjessakaan ihan hirveästi ruusuja jaella. Niin, ja minä en ole mikään keski-ikää hipova lötsähtänyt ämmä. Täytin tänä aamuna 28 ja painoindeksini on edelleen 20, ja vaikka kolmen lapsen synnyttämisestä on jäänyt mukavat raskausarvet, en ole ihan päässyt plösähtämään kuitenkaan. Käyn salilla kolmesti viikossa ja arkeeni kuuluu paljon hyötyliikuntaa, eli kävelyä paikasta toiseen.
Ja miksi en eroa? Lasten takia. Toki meillä riidellään aiheesta, mutta tämä ei kuulu lasten korville, eli sitä ei lasten kuullen käsitellä. Sitä paitsi viime aikoina olen todennut, että voin varmaankin aika suurella todennäköisyydellä luottaa siihen, että joko tuo mies jättää tälläisen pihtariämmän, tai sitten, jos ihme tapahtuu, tajuaa oman pihtauksensa. Asia siis tulee ratkeamaan johonkin suuntaan omia aikojaan, kunhan antaa ajan kulua.
[/quote]
No eihän tuo muuhun ratkea kuin eroon, sen verran katkeralta kuulostat. Kuulostaa myös siltä, että seksi on kauppatavaraa, seksiä ruusuja vastaan.
Kun tilanne kuitenkin jossain vaiheessa eroon johtaa, miksei samantien? Nyt lapset joutuvat tulevan eron lisäksi elämään tunnekylmässä ja todennäköisesti ahdistavassakin ilmapiirissä jopa pitkään ennen sitä väistämätöntä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinhän se usein on, että jos nainen "pihtaa" niin mies pihtaa myös kuten aiemmassa pitkässä tekstissä tuli ilmi.
jos mies ei pihtaisi esileikkiä, joka sekin on seksiä, niin nainenkaan tuskin pihtaisi itse yhdyntää. mies siis usein aloittaa pihtaamisen just esim esileikin pihtaamisella josta seuraa se, että nainen ei ole enää kiinnostunut.
Nainen vaatii mieheltä jatkuvaa toimintaa vs max. puolen tunnin seksisessio. Kyllä näitä naisia on, mies joutuu koko päivän liehittelmään ja palkinnoksi saat ehkä seksiä. Saatat ehkä tehdä pikkumunauksen loppusuoralla ja päivän työt on tehty tyhjäksi. Onneksi en ole mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 14:53"]
Miehet pihtaavat ja monet naiset kärsivät.
Milloin on stressiä tms., niin eipä mikään onnistu.
[/quote]
En ole aiemmin kuullut pihtaavista miehistä, haluttomista kylläkin. Se on minusta eri asia, sukupuolesta riippumatta. Osa naisista jopa kehuu pihtaamisellaan (tälläkin foorumilla). Osalla naisista kyse on haluttomuudesta. Siihen suositellaan usein lääkkeeksi miehen tekemiä kotitöitä, lastenhoitoa ja romanttisia hetkiä kohden kesken ilman vihjettäkään seksistä. Miesten haluttomuuteen suositellaan usein lääkärikäyntiä tai viagraa.
Näkeekö joku muu tässä mitään outoa?
Kerran naispuoleinen ystävä kieriskeli baarissa tuskissaan, kun hänen unelmiensa mies ei tehnyt aloitetta. Ehdotin, että voisi mennä juttelemaan ja tekemään itse aloitteen. Ei voinut, kun olisi saattanut tulla torjutuksi. Ja sehän olisi ollut nöyryyttävää. Ystäväni suuttui, kun totesin, että mietippä sitä ennen kuin seuraavan kerran annat pakit. Ei ole kuulemma ollenkaan sama asia.
En voi käsittää, miten edes yritetään puhua tasa-arvosta samalla kun vaalitaan eri sääntöjä miehille ja naisille.
@95:
Meillä naispuolinen oli "haluton", sitä jatkui muutaman vuoden. Se oli pysyvää, lopulta ongelma alkoi ratketa kun sain hänet vihdoin kertomaan mistä asia hänen mielestään johtuu. Eli syyt ongelman takana. Niissä ei ollut mitään järkeä, tajusi lopulta itsekin. Oli kerännyt ikävien asioiden vyyhden mieleensä ja päättänyt, että asiat nyt vain ovat näin.
Asiat, jotka olivat huonosti, vaativat toimivan seksielämän korjaantuakseen. Ainoa keino oli lisätä seksiä, joka oli aikanaan loppunut. Ihme ja kumma, tuloksiakin alkoi heti tulla. Kahdessa vuodessa tilanne korjaantui sitten lopullisesti. Nykyään hänkin uskoo, että seksillä voi korjata ja sen puutteella rikkoa minkä tahansa parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 10:38"]
Ehkä siihen jotkut pystyy, sekstailemaan vaikka sydän olisi vereslihalla. Sanotaan vaan että joo naidanaksutellaan nyt ja jatketaann sitten taas riitelyä tms kun sessio on ohi. Onnea vaan sulle- minä en siihen pysty ja tiedän että ei suurin osa naisista.
Ja meidän seksitön aika kesti vajaat kaksi viikkoa kun saatiin asiat puhuttua pois alta ja nytten on kaikki taas hyvin- kukaan ei kärsinyt kohtuuttomasti seksittömyydestä. Jos mies olis tuona parina viikkona lähtenyt vieraisiin, tuon ajan takia niin enpä olis paljoa perään huudellut.
[/quote]
No tuossa tapauksessa liitto on finaalissa ja kannattaa joka tapauksessa lopettaa. Samalla loppuu pihtaaminen ja vonkaaminen. Yksinkertaista.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 14:59"]
@95:
.... Nykyään hänkin uskoo, että seksillä voi korjata ja sen puutteella rikkoa minkä tahansa parisuhteen.
[/quote]
Liikakin voi olla liikaa ja kohtuumäärä voi jollekin olla liian vähän eli jos ääripäät otetaan pois niin tuosta on todella paljon kysymys.
Olen mieheksi ehkä liian tunteellinen, mutta minuun vaikuttaa suuresti, jos toinen ei huomioi mm. erotiikan ja seksin kautta.
Mieli menee helposti surulliseksi ja "kuplaotsassapeus" vaikuttaa jopa kykyyn tehdä työtehtäviä ja päätöksiä (keskitason asiantuntijatehtävät) saatikka sitten yhteiseloon kotona.
Päinvastainen kokomus oli, kun jokin aikaa sitten erotiikan alueella oli pientä vaihtelua ja tunsi todella olleensa haluttu. Siinä oli onnellinen melkein viikon vain kuin fiilisteli juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti oma pihtari kiinnostui sen jälkeen kun tuli esiin että käytän rahat mieluummin
huoriin kuin ilkeään ja itaraan ämmään kotona. Meillä koko pihtaus oli yksinomaan
valtatrippi emännälle koska mitään fyysistä käyttöhäiriötä ei ollut puolin eikä toisin.
omia sekoilujaan emäntä ei edes pitäny pettämisenä mutta jokainen nainen joka
korostaa seksin henkisyyttä on miestään suurempi kusettaja pettämisen suhteen koska
meille miehille siinä ei ole välttämättä sen kummempaa henkistä arvoa kuin
hammaslääkärissä käynnissä.
Mutta yhtä kaikki suosittelen lämpimästi kaikille samassa tilanteessa oleville miehille
huorissa käyntiä. Kiinnijäännistä on vain hyviä seurauksia, ainakin pihtaus loppuu tavalla
tai toisella.
vie ihan hirveästi energiaa. Eikö olisi parempi kekskittyä syihin, kuin seurauksiin.
Voisi kaikki osapuolet oppia itsestään jotakin, eikä vain syyllinen tekemästään virheestä.
Mitä väliä sillä on kuka on syyllinen, kun ongelma ei sillä ratkea. Jos petturi on syyllinen, ei seksiä ole yhtään enempää, jos pihtari on syyllinen, ei vähempää.
Sen sijaan on mun mielestä itsestään selvää, että jossain vaiheessa houkutus pettää käy ylivoimaiseksi, jos toinen on patologinen pihtari. Se pettäminen ei tällaisessa tilanteessa tunnu ollenkaan pahalta.
Mitä sillä on väliä, tietääkö pihtari toisen puuhista, kun ne eivät häntä muutenkaan kiinnosta?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 14:26"]
tai ei, mutta ap:lla on pointti. Puolison seksuaalinen tyydyttäminen kuuluu mielestäni aviovelvollisuuksiin, niin miehen kuin naisen. Ja mun mielestä on aika käsittämätöntä että joku ajattelee toisin. Mun mieheni ainakin jo ääneen ilmoittaa pitävänsä mut tyytyväisenä myös sängyssä, ettei vaimon tarvi harhautua :)
[/quote]
Mua ällöttää tällainen ajattelu että avioliitossa olisi velvollisuus olla toisen seksiorja. Olen kihloissa mutta en ole enkä aio olla kenenkään tyydytysväline avioliitossakaan. En halua tällä hetkellä seksiä mieheni kanssa koska ällöttää koko tyyppi. Tienaan elannon ja teen ihan kaiken muunkin tässä perheessä, mulla ei ole vapaa-aikaa lainkaan. Toinen ei ees vaivaudu hammaslääkäriin vaikka hengitys haisee niin hirveeltä ettei metriä lähempänä voi olla. Lisäksi painaa miehen seksuaalinen menneisyys mikä ällöttää minua. Eikä ihan menneisyyskään, viimeisen vakavan riidan jälkeen kun lähti kotoa aamulla oli jo alkuillasta jonkun netistä löydetyn naisen luona. Samoin miehen lähentymisyritykset jotka jotain rintojen kourimisia lasten ollessa samassa huoneessa vaikka olen sanonut miljoona kertaa miten vastenmielistä se on.
Vastenmielistä on että etenkin miehet tuppaa ajattelemaan että jos nainen ei halua on vika naisessa. Eikä esim siinä että moni mies naisen saatuaan muuttuu. Kun on se nainen jota käyttää kun haluaa ei tarvitse enää yrittää yhtään. Senkun pierasee ja kourasee tissistä ja jos ei nainen innostu niin eikun pettämään ja näkemään vaivaa että saadaan vieras nainen kiinnostumaan. Jos saman vaivan näkisi omassa suhteessaan niin säästyisi monta perhettä erolta.
[/quote]
=D Kannattaiskohan tossa vaiheessa jo erota, ei ainakaan edes ajatella avioliittoa :) Ja koska sua ällöttää koko mies, tuskin haittaa vaikka vieraissa kävisi? Joten teillä homma on aika selvä :)