Lapsuuden uskonnollinen kasvatus

Onhan se ihan kauhita laulaa suvi virttä, lausua joulu evankeliumia, hyppiä tonttu leikkejä, laulaa åitienpäivä lauluja, muistaa isijänpäivää, ym. Hilipatsuijaa, jos me emme pidä niistä vanhoista perinteistä kiinni, kuka pitää? Kansainvälisyys on hyvä juttu, mutta pitää niitä oman maankin perinteitä säilyttää.

Semmonen pikku huomautus vaan, että kaikki mitä luettelit, ovat muualta Suomeen tuotuja "perinteitä", eivät "omassa maassa" kehittyneitä.

Jouluevankeliumi kirjoitettiin Välimeren itärannalla noin vuonna 80 tai 150 jälkeen ajanlaskun alun, eräällä kreikan kielen murteella. Tekstin kirjoitusajankohdasta ei ole varmuutta. Mutta se tiedetään että missään tapauksessa sitä ei kirjoitettu Suomessa eikä suomeksi!

Suvivirren sanat on kirjoitettu Ruotsissa 1600-luvulla, ja laulun melodian arvellaan tulleen saksasta, tai sitten Ruuotsista. Tätä laulau lauetaan Ruotissa ja Suomessa juuri koilujen päättäjäisissä.

Äitienpäivä keksittiin Jenkeissä 1900-luvun alussa, samoin isänpäivän vietto alkoi siellä.

Perisuomalaisia alkuperäisiä vuotuisjuhlia ovat olleet esimerkiksi nuutinpäivä ja kekri, mutta niistä ei ole juuri mitään jäljellä, kun nämä ulkosuomalaiset tavat ovat valloittaneet maan. :-)

jos lasten kanssa ei jo pienestä pitäen kerrota ja jutella erilaista tavoista ajatella? Lapsia kiinnostaa ns, perimmäiset kysymykset ja silloin on luotevaa tuoda esiin erilaisia tapoja ajatella ja millaisia tapoja eri ihmisillä eri uskonnoissa on. Mitä ihmeen tuputtamista se on?

Onhan se ihan kauhita laulaa suvi virttä, lausua joulu evankeliumia, hyppiä tonttu leikkejä, laulaa åitienpäivä lauluja, muistaa isijänpäivää, ym.

Hilipatsuijaa, jos me emme pidä niistä vanhoista perinteistä kiinni, kuka pitää?

Kansainvälisyys on hyvä juttu, mutta pitää niitä oman maankin perinteitä säilyttää.

Vanhempani pitivät perinteistä kiinni. Isä ei käynyt kirkossa kuin perhejuhlissa, äitini oli peräti eronnut kirkosta, mutta silti hän pelotteli minua maallisilla ja tuonpuoleisilla rangaistuksilla pienimmistäkin rikkeistä. Kun laitoin hiuksiani kiinni peilin edessä, sain kuulla pauhausta siitä, ettei ulkonäöllä kuulu koreilla ja että taitaa olla pojat mielessä. Nättejä vaatteita ei voinut hankkia. Tiedän oikein hyvin millaista kunniakulttuureista tulevien maahanmuuttajatyttöjen elämä on, samanlaista kyttäämistä ja rajoittamista se minulla oli.

Uskosta oli luovuttu, mutta kulttuurista ei. Tutustuin taustalla vaikuttaneeseen herätysliikkeeseem vasta aikuisena, tai siis huomasin että täältähän nämä tutut jutut onkin kotoisin. Sukulaisillani olevat vanhat valokuvat ovat lähinnä hengellisissä yhteyksissä otettuja, lapsuudenkodissa ei ollut kuvia isovanhemmistani.

Totta, lapsi on hyvinkin looginen ja tarkka ajattelija. Enkelien suojelusta phuessaan aikuinen usein lohduttaa ehkä eniten itseään ja torjuu omia pelkojaan.



Järkevämpää olisi varmistaa että pitää huolen ettei lapsi liian pienenä joudu kantamaan liian suurta vastuuta omasta turvallisuudestaan, ja että opastaa lasta kunkin ikävaiheen mukaisesti varomaan riskejä.



Tämä auttaa enkeliuskoa tehokkaammin ennalta torjumaan vahinkoja.

vaikuttaneen haitallisesti elämässäni.

Kun tulin teininä uskoon, koin lapsuudenkodissani pilkkaa. Vanhempien pitäisi kunnioittaa lapsen vakaumusta etenkin teini-iässä.

Omien vanhempien mitätöivää a pilkallista asennoitumista on tosi vaikeaa unohtaa. Itseäni on tässä auttanut semmoinen psyykkinen prosessi jonka tuloksena aloin nähdä vanhempani tavallisina erehtyväisinä ja monilta osin tietämättöminä ihmisinä. He tekivät vakavia virheitä minun kohdallani (kuten myös sisarusteni kokemuksissa näkyy että heidänkin kohdallaan).

Minun ei kannata juuttua siihen vaan elää omaa elämääni.



Omat vanhempani olivat vanhoillislestadiolaisia ja hyvin ankaria ja syyllistäviä.



Tsemppiä meille kaikille "kotivammaisuudesta" kärsiville!

Onhan se ihan kauhita laulaa suvi virttä, lausua joulu evankeliumia, hyppiä tonttu leikkejä, laulaa åitienpäivä lauluja, muistaa isijänpäivää, ym. Hilipatsuijaa, jos me emme pidä niistä vanhoista perinteistä kiinni, kuka pitää? Kansainvälisyys on hyvä juttu, mutta pitää niitä oman maankin perinteitä säilyttää.

Semmonen pikku huomautus vaan, että kaikki mitä luettelit, ovat muualta Suomeen tuotuja "perinteitä", eivät "omassa maassa" kehittyneitä. Jouluevankeliumi kirjoitettiin Välimeren itärannalla noin vuonna 80 tai 150 jälkeen ajanlaskun alun, eräällä kreikan kielen murteella. Tekstin kirjoitusajankohdasta ei ole varmuutta. Mutta se tiedetään että missään tapauksessa sitä ei kirjoitettu Suomessa eikä suomeksi!

Suvivirren sanat on kirjoitettu Ruotsissa 1600-luvulla, ja laulun melodian arvellaan tulleen Saksasta, tai sitten Ruuotsista. Tätä laulua lauetaan Ruotsissa ja Suomessa juuri koulujen päättäjäisissä.

Äitienpäivä keksittiin Jenkeissä 1900-luvun alussa, samoin isänpäivän vietto alkoi siellä.

Perisuomalaisia alkuperäisiä vuotuisjuhlia ovat olleet esimerkiksi nuutinpäivä ja kekri, mutta niistä ei ole juuri mitään jäljellä, kun nämä ulkosuomalaiset tavat ovat valloittaneet maan. :-)

Heh hee... näinhän se asia on. :-D