nyt oikeasti tarvitsen neuvoja,älkää tulko aukomaan päätä,jooko?

Aloita lähimmästä mahdollisesta, eli koulukuraattorista ja -terkkarista. Mikä mahtaa olla muutoksen syy? Koulun väki tietänee, onko koulussa tapahtunut jotain sellaista, josta sinä et tiedä.



Laitos on todellakin viimeinen vaihtoehto. Mieti ensin, olisko heti mahdollista muuttaa vaikka kevätlukukaudeksi vaikkapa jonkun luotettavan sukulaisen luo, jotta pääsisi irti nykyisestä kaveripiiristä, ja lapsi näkisi että nyt olette tosissanne.

Juu, surkea menneisyys sinulla mutta entä jos nuori ei vaan tahdo kuunnella "lässytystä" ja silti vaan jatkaa toimintaansa?



Sisarellani on vuosikausia kestänyt tilanne että tytär laittaa kampoihin. Koulu tietää että ei tule kouluun koska ei vaan nappaa. Niin jää nukkumaan.



On ollut erilaisissa hoidoissa ja osa on auttanut mutta niihin ei pääse toistamiseen. Edessä on enää huostaanotto. 9 luokka päättyy tänä vuonna.

Joskus teini yllättää ja lähtee kouluun mutta valtaosa päivistä menee kotona ollessa tai lähtee kotiin keskenpäivän.



Oma henkilökohtainen mielipide on (jonka siskoni tietää) on että sijoutus tai koulukoti tai mistä tahansa lapsen ottaminen kotoa valvottuun paikkaan olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.



Lapsen kohdalta on mennyt liian monta vuotta vaan elettyä ohi kaikesta. Mitään normaaliakaan tuo tilanne ei ole ettei lapsi tee mitään ja haistattelee kaikille.

Omassa kodissani en tuota menoa katselisi vaan lapsi lähtisi jo aikaisemmin omasta aloitteestani.



Vaikuttaa suuresti myös koko perheen muihinkin jäseniin kun yksi satuttaa sanoillaan ja tekemättömyydellään. Sairaslomat vanhemmille on tuttua.



Ei siihen vaan auta hellyys ja ymmärrys. Tämäkin on meinaan nähty että menee vuosia vaan ohi kun yhtä paijataan ja sallitaan. Toivotaan että lapsi tokenee ja ryhdistäytyy kun saa vähän olla itsekseen ja koitetaan antaa TLC.tä.



Kyllä 15- vuotiaan vaan täytyy tajuta että kaikille on sama oppivelvollisuus, eikä valtaosalle koulu ole mikään nautinto.

Jos ei mene tunneille niin tippuu opinnoista ja kun taas yrittää niin muut on pidemmällä.

Heikolla itsetunnolla varustetulle se tarkoittaa taas pettymistä ja luovutusta joka masentaa lisää.

Ei sitä mikään halaaminen auta, vaan lisää opiskelu. Pitää lopettaa uhrina olo. Mennä vaikka pelkästään terapiaan puhumaan raiskauksista ja kun pääsee yli ja sietää itsensä niin voi taas opiskella.

Koittaa pyytää lisäapua opiskeluun koska on muita jäljessä.



Mutta vittuilu ja lintsaaminen ei vaan auta.

parikymppinen, seesteinen äiti-ihminen olen nyt,elämä tasapainossa. vielä about neljä vuotta sitten aloittajan kuvaus olisi sopinut minuun. poliisinkin kanssa tuli asioitua harva se viikonloppu...



ensinnäkin, heti siinä kohtaa menee pieleen että ylipäätäänsä mietit noin avoimesti mitä teet. teinit haistaa vanhempiensa avuttomuuden ja käyttää tilannetta hyväkseen. teini ei silti ole tyhmä ja alkaa pikkuhiljaa aikuistua. kuitenkin: sinä laitat rajat, piste. vaikka kovin keinoin. sitten kun olet asettanut tiukat rajat, voit alkaa asia kerrallaan keskustelemaan teinin kanssa siitä mitä hän haluaisi ja alkaa tehdä kompromisseja nuoren ja oman tahtosi väliltä. ja kerrot selkeästi rajojen asettamisen yhteydessä millä pelisäännöillä mennään. tilanne on nyt tämä, sitten kun käyttäydyt näin, tapahtuu näin.



ja muistutan vielä, teini ei ole tyhmä eikä toivoa ole menetetty!



...ja sitten on vielä pakko laittaa ehkä jonkun mielestä tyhmä vertaus....jos olet seurannut laumaeläimiä, oletko huomannut kuinka kovakouraisesti lauman teinejä komennetaan? esim. hevoset. vanhimmat tammat suorastaan kyykyttävät nuorempiaan, mutta sillä on tarkoituksesna. lauma pysyy kasassa ja hyvin käyttäytyvänä.



ja laitoksella uhkailu...pahimmillaan nuori voi ajatella että hän on todellakin arvoton, jos omat vanhemmat voivat hänet tuosta vain heittää laitokseen kun on huono kausi elämässä. se itsetuntoa hivele. toisakseen, teini voi kaivata nimenomaan sitä että kun itse on hukassa, äiti tulee ja sanoo mitä tehdään, jos äiti ei tiedäkään ja laittaa laitokseen, se on nuorelle merkki siitä että hän on todella toivoton tapaus. että yrittämimsenkin voi lopettaa.

eli oletko kokeillut vanhanaikaista keskustelua?

Pelottaa kaikenlaiset viranomaisilla uhkailut. Se teinityttö kaipaa rakkautta, kuuntelua, apua elämänsä suurimpiin kuuluvassa murroksessa. Se ei saa olla teeskenneltyä vaan pitää olla aitoa.

Miettikää, miltä tuntuu tulla kotiin kun on kaikenlaista tappelua tiedossa. Kyllä siellä se pikkutyttö on kovan kuoren alla.

Meillä 18v poika esittää aikalailla hurjaa välillä. Keskustelu ja myönteinen suhtautuminen (uhkailujen vastakohta) kaataa muurin tehokkaasti. Olin aivan onnessani kun esimerkiksi tuo poika lämmitti lähiaikoina saunan ja oma-aloitteisesti kutsui minut, isänsä saunaan kanssaan. Me miehet sitten otimme oluet ja juttelimme niitänäitä. Jäi mieleen.

Nuoren kiukuttelu on monen asian summa. Ihan perusturvallisuutta tarvitaan. Ennenkaikkea aitoa rakkautta ja välittämistä tarvitaan. Muuten sitä yritetään hakea liian aikaisin mm seksistä. Raha ei pysty korvaamaan läheisyyttä. Vanhempien eroaminenkin voi olla syy lapsen kriisiin monta vuotta.

Minulle itselleni sanottiin 20v sitten että lapsia kuuluu pitää paljon sylissä. Edelleen tuo itseäni pidempi miehenalku antaa halia itseään :).

itse tulee tylsyyttään availtua kaikenlaisia otsikoita olis siinä sitten asia tai sen vierestä,enemmän tosiaan vaivaa tuo kun aina saa haukut niskaan. Olen uhkaillut,että jos ei noudata meidän perheen sääntöjä,eikä pärjätä niin nuorisokoti kutsuu kohta,eniten pelkään 6 v pikkuveljen puolesta,että miten tämä häneen vaikuttaa ap

Lähetä hänet laitokseen ja anna huoltajuutesi valtiolle.

Olen nähnhyt elämäni aikana liikaa tuollaisia tapauksia (veljeni oli sellainen). Heitä ei voi opettaa, heidän kanssa ei voi jutella, eivätkä he opi.

Jos hän jää asumaan teidän kanssa niin hän aiheuttaa harmeja teille ja muille.

Varma on että tuollainen ihminen tulee joutumaan vankilaan jossain vaiheessa elämää. Älä anna pikkuveljen kärsiä tuosta roskasta.

Sinun kannattaa laittaa se laitokseen ja katkaista kaikki välit häneen. Pyytää oikeudelta mahdollisuus julistaa hänet perinnöttömäksi. Perusteet siihen on.

Voi kyllä jotkut oppivat! Itse olen ollut ongelmanuori, huumeet, alkoholi, lääkkeet, tarkkis, laitokset ja sossut tulleet tutuiksi aikoinaan. Mutta kyllä meistäkin joistain tulee ihmisiä.

Ei kannata heittää kirvestä kaivoon, toivottavasti lapsesi on yksi niistä jotka selviävät. Itse olen esimerkki siitä, kuinka ongelmanuoresta tulee ns. tavallinen, hyvä ihminen. Olin vasta melkein 18v kun pääsin peruskoulusta, oppivelvollisuushan olisi päättynyt tuolloin, mutta onneksi ehdin saamaan päästötodistuksen. Sittemmin koulu onkin maistunut ja korkeakoulututkintokin suoritettu.

Minulla muuttui elämä täysin kun tapasin pojan joka oli päinvastainen kuin minä. Rakastuin tähän ihmiseen ja se muutti minut. Ilman häntä en olisi tässä. Vaikkakin olemme jo eronneet, on hän edelleenkin elämässäni, kiitän häntä siitä mitä olen tänä päivänä, en koskaan unohda.

Eli ei kannata yleistää että kaikista nuoruuden luusereista tulee myös aikuisena luusereita. Vanhemmalle toki nuoren pahoinvointi on todella raskasta eikä siihen oikein neuvoja ole. Muutos lähtee nuoresta itsestään, se joko tulee tai sitten ei tule, ei siihen ole mitään reseptiä millä "parantaa".

itse tulee tylsyyttään availtua kaikenlaisia otsikoita olis siinä sitten asia tai sen vierestä,enemmän tosiaan vaivaa tuo kun aina saa haukut niskaan. Olen uhkaillut,että jos ei noudata meidän perheen sääntöjä,eikä pärjätä niin nuorisokoti kutsuu kohta,eniten pelkään 6 v pikkuveljen puolesta,että miten tämä häneen vaikuttaa ap

Lähetä hänet laitokseen ja anna huoltajuutesi valtiolle. Olen nähnhyt elämäni aikana liikaa tuollaisia tapauksia (veljeni oli sellainen). Heitä ei voi opettaa, heidän kanssa ei voi jutella, eivätkä he opi. Jos hän jää asumaan teidän kanssa niin hän aiheuttaa harmeja teille ja muille. Varma on että tuollainen ihminen tulee joutumaan vankilaan jossain vaiheessa elämää. Älä anna pikkuveljen kärsiä tuosta roskasta. Sinun kannattaa laittaa se laitokseen ja katkaista kaikki välit häneen. Pyytää oikeudelta mahdollisuus julistaa hänet perinnöttömäksi. Perusteet siihen on.

joutui tuommoisessa tilanteessa johonkin nuorisokotiin. Tarkemmin en tiedä miten hänet sinne saivat, mutta perheen omasta toiveesta lapsi sinne kuitenkin päätyi.

Ongelmat eivät siellä loppuneet, vaan lapsi käyttäytyi miten sattuu ja karkaili ja teki pikkurötöksiä.

Välejä he eivät katkaisseet, vaan ovat koko ajan olleet yhteyksissä.

Nyt tämä lapsi on jo aikuinen ja elää omassa kodissaan. Ilmeisesti aika vilkasta elämää viettää edelleen, mutta ei kuitenkaan mitään rikoksia enää tehtaile. Parisuhdekin hänellä kuuluu olevan.

Älä nyt ainakaan millään laitoksella uhkaile ellet ihan 100% varmuudella ole teiniä moiseen tunkemassa.

Mikään ei ehkä ole huonompi keino kuin katteettomat uhkaukset. Itse olin myös tuollainen ongelmateini ja kun äitini yritti selittää laitoksesta, otin minä puhelimen ja soitin numerotiedustelusta lähimpään lastenkotiin (satuttiin asumaan suhteellisen lähellä moista). Eihän homma tietenkään noin olisi edes sujunut, mutta äitini sulki puhelimen ennen kuin kukaan ehti edes vastata.

Lopputuloksena se, että äitini oli silmissäni taas vähän surkeampi tapaus.



Pointtina tuossa nyt ehkä on ennemminkin se, että miten teini hoitaa muun elämänsä? Esim. minä huolimatta siitä, että touhusin vähän mitä sattuu, olin varsinkin äidilleni aivan järkyttävä, niin esim. koulussa keskiarvoni ei tippunut alle kahdeksan.

Jotkut siis myös vain kapinoivat, mutta samalla tietävät hyvinkin tarkkaan missä kulkee rajat.



Minä en totellut, mitään enkä ketään ellei siihen ollut mielestäni jotain syytä ja perustetta. "Turhat" auktoriteetit olivat vain sitä varten, että niitä kiusataan ja provosoidaan.



Nyt olen hyvin kouluttautunut, on hyvä mies ja elän muutenkin ihan hyvää ja tavallista elämää.

tässä ketjussa puhuu ne, jotka ovat jääneet eloon. He sanovat, että "paijaa ja rakasta ja ota syliin, kun sisältä se teini on rikki".



Hyvä neuvo, mutta täydellisen toimimaton. Mun lapsuudenkaveri tapettiin huumevelkoihin. Se meni väärään porukkaan 14-vuotiaana ja 19-vuotiaana meidän yhteinen lapsuudenkaveri tappoi sen maksamattomian rahojen takia.



Kaverin vanhemmat olivat rakastavaisia ja hyvätuloisia, syliä piisasi ja ymmärrystä.



Vittu että olisi ollut fiksumpaa hoitaa poikansa huumeongelmia sossun, poliisin ja nuorisokodin kautta! Ja mieluummin jo siinä vaiheessa, kun se vasta oli kapinoiva typerä teini.

mutta kun mietin pelkästään oman nuoruuteni perheet, kyse oli aina virtahevosta olohuoneessa. Vaikka oli varakas perhe, siellä oli juoppo isä tai tunnevammainen äiti tai rajoja ei oltu pidetty tai pahoinpitelyä tms.

Ei varakkuus ole merkki hyvästä vanhemmuudesta. Moni lapsuuden kaverin perhe oli köyhä ja niissä aidosti välitettiin lapsista ja lapsilla menikin hyvin. Monessa ns. varakkaassa ja hyvässä perheessä lapset oli saaneet kaiken periksi, ettei mitään rajaa. Tai sitten oli kotijuopottelua ja vaikka mitä kauheaa.

vastaan ketjuun. Omakohtaisia kokemuksia ei siis ole, koska omat lapset leikki-ikäisiä, mutta eräällä tuttavalla oli tyttönsä kanssa tässä jokunen vuosi sitten hankaluuksia. Hankaluuksia kai oli useita vuosia erilaisia, mutta "todelliset" alkoivat siinä 15 ikävuoden pinnassa. Tyttö lintsasi koulusta, haistatteli kaikille (niin opettajille, vanhemmille kuin muillekin), ryyppäsi, ei tullut yöksi kotiin, varasteli pieniä asioita, liikkui hyvin epämääräisissä porukoissa ja vanhemmat epäilivät jo välistä tytön käyttävän muutakin kuin tupakka ja alkoholia, mutta tästä ei koskaan tullut varmistusta. No, vanhemmat eivät kuitenkaan saaneet tyttöön otetta ja yrittivät tosiaan kaikki kiristyskeinot ja uhkailut ja ottivat tosissaan monia, monia, monia kertoja yhteen hyvin rajustikin. Vanhemmat soittivat myös useita kertoja poliisin hakemaan tytön kotia, kun tyttö oli mm. ryyppäämässä (kai tällöin virkavallan velvollisuus puuttua asiaan, kun kyseessä alaikäinen). Vanhempien voimat ja keinot loppuivat ja lopulta laittoivat tytön johonkin nuorisokotiin tai muuhun vastaavaan. En muista, kuinka kauan tyttö siellä oli, mutta ainakin kahteen otteeseen sinne laittoivat. Tyttö itki laitoksessa haluavansa kotiin jne, mutta vanhemmat olivat kovana (vaikka sisällä itkivät ja surivat) ja sanoivat tytölle, että vasta kun tulemme sinun kanssa toimeen. Tätä pahinta vaihetta taisi kestää aikalailla parisen vuotta ja nyt tyttö on rauhoittunut. Kai vieläkin jotain kuohuntaa on, mutta ei enää noin "pelottavia". Tytöllä nyt jopa suunnitelmia hankkia itselle ammatti, kun peruskoulun jälkeen ei halunnut.

Ja tosiaan tässäkin tapauksessa vanhemmat korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia (voisi sanoa varakkaaksikin) ja mielestäni mukavia, rajat pitäviä vanhempia, jotka aina huolehtineet lapsistaan. Toki heissä myös tietty "pintakiilto" ominaisuus, mutta ei mitenkään korostavasti. Ehkä odotukset lasten suhteen on olleet keskimääräistä kovemmat ja tyttö kapinoinut sitä..en tiedä, tämä omaa arvailua.

Mutta helppoa ei varmasti ap ole, mutta neuvon, että ettette anna periksi ja huolehditte, että lapsi uskaltaa tulla kotiin tai soittaa teille, missä kunnossa tahansa. Voimia!

tässä ketjussa puhuu ne, jotka ovat jääneet eloon. He sanovat, että "paijaa ja rakasta ja ota syliin, kun sisältä se teini on rikki".

Hyvä neuvo, mutta täydellisen toimimaton. Mun lapsuudenkaveri tapettiin huumevelkoihin. Se meni väärään porukkaan 14-vuotiaana ja 19-vuotiaana meidän yhteinen lapsuudenkaveri tappoi sen maksamattomian rahojen takia.

Kaverin vanhemmat olivat rakastavaisia ja hyvätuloisia, syliä piisasi ja ymmärrystä.

Vittu että olisi ollut fiksumpaa hoitaa poikansa huumeongelmia sossun, poliisin ja nuorisokodin kautta! Ja mieluummin jo siinä vaiheessa, kun se vasta oli kapinoiva typerä teini.

Ei se ole noin yksiselitteistä. Toiset on rikki, toiset on itsetuhoisia, toiset vaan kokeilee rajojaan jne.

Tärkeintä olisi, kun saataisiin joku keskusteluyhteys, kenties vaikka joku täti, naapuri, joku, joka osaisi jutella teinin kanssa siten, että selviäisi mikä teinin käytöksen pohjana on. Onko kyseessä vain vahva teiniangsti vai onko siellä jotain sellaista, joka vie yli sen tietyn rajan.

On munkin luokkakavereista ainakin yksi tapettu ja toinen täysnisti. Mutta me kahdeksan muuta ollaan saatu ihan hyvä elämä. Tarkkislaisista siis on puhe.

Olisi aika väärin, jos meidät kaikki kahdeksan, jotka vaan kapinoitiin vähän turhan rajusti, olisi lyöty laitoksiin ja ikuinen leima otsaan sen takia, että muutama meistä sitten oli sitä ns. oikeasti ongelmallista ainesta.

Maailma ei ole mustavalkoinen.

Toimi omalla kohdallani kun olin kamala teini

en osaa auttaa :/



Mutta sen voin sanoa, että ihme on tapahtunut, jos et saa täällä jumalatonta määrää kuraa ja syytöksiä niskaasi!



Tsemppiä teinin kanssa!

Oikeat ihmiset eivät ymmärrä avata ketjuasi.