Mistä näistä mielestäsi eniten johtuu, ettemme sairastele JUURI KOSKAAN???:

- Syömme pääasiassa lisäaineetonta ja luomuruokaa. Teemme itse ruokaa, ei juuri koskaan eineksiä - Nukumme riittävästi. Lapset aina tyyliin 11h/yö ja minäkin 9h/yö - D-vitamiinia otetaan enemmän kuin viralliset suositukset Suomessa - Meillä on uusi talo ja hyvä sisäilma - Ei liikenteen saasteita omassa lähiympäristössä - Meillä on lemmikkejä (kissoja) - Lapset ovat leikkineet paljon pihalla pienestä pitäen ja liikutaan luonnossa - Ei lutrata käsidesillä - Ei toohoteta stressaantuneina ympäriinsä, vapaa-aika ei ole aikataulutettua - Kotona on hyvä ilmapiiri, ei kireyttä, isoja huolia tai riitoja Lapset (5v ja 8v) on päivähoidossa ja koulussa eli pöpöjä kyllä liikkuu. Muutamat lasten kaverit ovat vähän väliä kipeinä ja sitten sairaudet käy koko perheen läpi. Mikä meillä sitten mahtaa olla, ettei niin tartu??

mutta toisaalta listastasi löytyy ihan loogisia kohtia ,jotka mahdollistavat vähäisen pöpökannan. Ensinnäkin kysyisin vanhemien työpaikkoja. Moni kuvittelee, että asiakaspalvelija on ns. pöpöalttiissa työssä, mutta kontaktit muihin ihmisiin ovat aika vähäiset, jos muuten pitää normaalista hygieniasta huolen. Esim. vaatekaupan myyjä ei koskettele jokaista asiakastaan eikä survo niitä asiakkaan sovittamia vaatteita naamaansa. MInusta pöpöalttiimmat työpaikat ovat esim. päiväkodit ja sairaalat/terveyskeskukset. Tärkeää on myös muistaa, että jos lapset ovat eri kouluissa, eri ryhmissä jne. niin pöpökanta on eri ja mahdollisia tauteja enemmän. Toiseksi jos lapset eivät harrasta tai perheessä on vain yksi harrastus, niin pöpökanta on taas oleellisesti pienempi. Myös harrastuksen laatu vaikuttaa tähän.Isossa ryhmässä/joukkuelajissa riski sairastumiseen on isompi kuin vaikkapa soittotunnilla käynti. Meillä sairastetaan paljon. Olem ammatiltani opettaja, mieheni työskentelee maisemakonttorissa ja lapset ovat eri ryhmissä päiväkodissa ja isoin koulussa. Kaikilla lapsilla on harrastus, isoimmalla kaksi. Käymme myös viikonloppuisin paljon uimassa. Perheemme käy läpi 3-4 flunssaa ja näistä yksi vähintään on sellainen viikon tai kahden kestävä influenssa. Tähän mennessä on kolmas flunssa alkamassa, kuopus on ollut kovassa kuumeessa. Edellinen oli marraskuuussa ja ensimmäinen elokuussa, kun koulu alkoi. Kolmena peräkkäisenä vuotena olemme saaneet keväällä myös vatsataudin. Ekana vuonna hiihtolomalla, toisena vuotena huhtikuussa ja viime vuonna huhti-toukokuun vaihteessa. Koko perhe siis sairastaa viisi kertaa vuodessa noin viikon kestävän taudin. Olemme jo pitkään syöneet vitamiinilisiä ja d-vitamiinia tupla-annoksen. Maitohappobakteerit ovat käytössä. Yritän kovasti olla olematta ylihygieeninen, mutta koska meillä on aika sotkuista, olenkin miettinyt, pitäisikö käsideseillä lutrata oikein urakalla. Syömme monipuolisesti, usein luomua mutta joskus myös eineksiä.

"Kaikilla lapsilla on harrastus, isoimmilla kaksi."

Ja hyvin usein teidänlaisenne paljon sairastelevat ihmiset ovat juuri niitä, jotka toohottavat ympäriinsä kaiken vapaa-aikansa. Toisin sanoen, lapsilla ei ole riittävästi lepoa ja rauhallista oleilua, vaan vapaa-aikakin on suorittamista. Kyse ei aina ole niinkään vain pöpöistä ja niiden määrästä, vaan myös siitä, miten stressitilassa elimistö on, ja miten hyvin ja riittävästi se saa toipua välillä. Monet eivät edes tajua, että heidän elämänrytminsä on liian kiivastahtinen pienille lapsille.

ap

Lähdin tähän ihan toisella asenteella, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Se, että vanhin käy kaksi kertaa viikossa harrastuksessa ja nuoremmat kerran viikossa muskarissa, ei tee elämästämme hektistä. Isomman soittotunti on koulupäivän päätteeksi ja edelleen koulussa, joten ei tee hänelle edes ylimääräistä lenkkiä. Toinen harrastus, salibandy, on sekin koulun jälkeen ja koulun salissa. Lapsi nauttii näistä paljon ja aloitti salibandyn siis tänä vuonna. Sitä ennen on ollut siis yksi harrastus.

Olemme sairastelleet siitä lähtien, kun kuopus syntyi eli kolmen vuoden ajan. Tuolloin kaikki lapset olivat kotona vuoden ja sairastimme ihan putkeen joka ikinen kuukausi. Ekan vuoden aikana kuopus sairasti kaksi korvatulehdusta, kurkunpääntulehduksen, rs-viruksen, vesirokon ja kolme tavallista räkätautia. Isommat sairastivat kumpikin 3 räkätautia, joista yksi oli influenssa ja erittäin paha koko perheellä sekä yhden vatsataudin.

Lapset ovat kaikki olleet hyväunisia, kuopus ei valvottanut ihan ekojen kuukausien jälkeenkään, joten stressitaso oli takuulla kaikilla ihan matala. Tautikierre ei jättänyt tosiaan tilaa toipumiselle, kun viimeisenä sairastuneen tauti oli ohi, alkoi ensimmäisellä jokin uusi. Aluksi isompien piti olla kerhossa mutta jouduttiin perumaan, kun ei sairastumisilta ehditty siellä käydä.

D-vitamiinia syötiin tunnontarkasti, samoin maitohappobakteereja mutta tuplasin tuon d-vitamiinin vasta tuon vuoden jälkeen.

Perheemme on aina pitänyt uimisesta, mutta tuon vuoden aikana emme kyenneet edes sitä harrastamaan. Nykyään käymme uimassa koko perheen voimin pari kertaa kuussa viikonloppuisin ja vietämme lomia kylpylöissä. En koe, että viikonloppuisin uimahallissa käynti olisi jotenkin stressaavaa ja kiireellistä elämää. Ihan yhtä hyvin voisin väittää, että se, että ulkoilet lastesi kanssa, nostaa lasten stressitasoa, koska ulkoilu on pakollista, jokapäiväistä ja estää rentoa kotilököilyä.

Syksyn aikana nuorimmalla oli vain lievää flunssaa, muut on olleet ihan terveitä.



- syömme tavallista ruokaa, joukossa einestä ja muutakin, luomua en osta

- lapset nukkuu tarpeeksi, aikuiset 7 tuntia yössä

- meillä on 70-luvun talo ja välillä pitää tuulettaa, ettei ole ummehtunut ilma

- asumme kaupungissa

- ei lemmikkejä

- lapset leikkii ulkona

- emme käytä mekään käsidesiä

- ollaan hemmetin stressaantuneita, vapaa-aika kortilla

- stressistä huolimatta ei tapella



Lapset 2 ja 8.

- Syömme pääasiassa lisäaineetonta ja luomuruokaa. Teemme itse ruokaa, ei juuri koskaan eineksiä - Nukumme riittävästi. Lapset aina tyyliin 11h/yö ja minäkin 9h/yö - D-vitamiinia otetaan enemmän kuin viralliset suositukset Suomessa - Meillä on uusi talo ja hyvä sisäilma - Ei liikenteen saasteita omassa lähiympäristössä - Meillä on lemmikkejä (kissoja) - Lapset ovat leikkineet paljon pihalla pienestä pitäen ja liikutaan luonnossa - Ei lutrata käsidesillä - Ei toohoteta stressaantuneina ympäriinsä, vapaa-aika ei ole aikataulutettua - Kotona on hyvä ilmapiiri, ei kireyttä, isoja huolia tai riitoja Lapset (5v ja 8v) on päivähoidossa ja koulussa eli pöpöjä kyllä liikkuu. Muutamat lasten kaverit ovat vähän väliä kipeinä ja sitten sairaudet käy koko perheen läpi. Mikä meillä sitten mahtaa olla, ettei niin tartu??

mutta toisaalta listastasi löytyy ihan loogisia kohtia ,jotka mahdollistavat vähäisen pöpökannan. Ensinnäkin kysyisin vanhemien työpaikkoja. Moni kuvittelee, että asiakaspalvelija on ns. pöpöalttiissa työssä, mutta kontaktit muihin ihmisiin ovat aika vähäiset, jos muuten pitää normaalista hygieniasta huolen. Esim. vaatekaupan myyjä ei koskettele jokaista asiakastaan eikä survo niitä asiakkaan sovittamia vaatteita naamaansa. MInusta pöpöalttiimmat työpaikat ovat esim. päiväkodit ja sairaalat/terveyskeskukset. Tärkeää on myös muistaa, että jos lapset ovat eri kouluissa, eri ryhmissä jne. niin pöpökanta on eri ja mahdollisia tauteja enemmän. Toiseksi jos lapset eivät harrasta tai perheessä on vain yksi harrastus, niin pöpökanta on taas oleellisesti pienempi. Myös harrastuksen laatu vaikuttaa tähän.Isossa ryhmässä/joukkuelajissa riski sairastumiseen on isompi kuin vaikkapa soittotunnilla käynti. Meillä sairastetaan paljon. Olem ammatiltani opettaja, mieheni työskentelee maisemakonttorissa ja lapset ovat eri ryhmissä päiväkodissa ja isoin koulussa. Kaikilla lapsilla on harrastus, isoimmalla kaksi. Käymme myös viikonloppuisin paljon uimassa. Perheemme käy läpi 3-4 flunssaa ja näistä yksi vähintään on sellainen viikon tai kahden kestävä influenssa. Tähän mennessä on kolmas flunssa alkamassa, kuopus on ollut kovassa kuumeessa. Edellinen oli marraskuuussa ja ensimmäinen elokuussa, kun koulu alkoi. Kolmena peräkkäisenä vuotena olemme saaneet keväällä myös vatsataudin. Ekana vuonna hiihtolomalla, toisena vuotena huhtikuussa ja viime vuonna huhti-toukokuun vaihteessa. Koko perhe siis sairastaa viisi kertaa vuodessa noin viikon kestävän taudin. Olemme jo pitkään syöneet vitamiinilisiä ja d-vitamiinia tupla-annoksen. Maitohappobakteerit ovat käytössä. Yritän kovasti olla olematta ylihygieeninen, mutta koska meillä on aika sotkuista, olenkin miettinyt, pitäisikö käsideseillä lutrata oikein urakalla. Syömme monipuolisesti, usein luomua mutta joskus myös eineksiä.

"Kaikilla lapsilla on harrastus, isoimmilla kaksi."

Ja hyvin usein teidänlaisenne paljon sairastelevat ihmiset ovat juuri niitä, jotka toohottavat ympäriinsä kaiken vapaa-aikansa. Toisin sanoen, lapsilla ei ole riittävästi lepoa ja rauhallista oleilua, vaan vapaa-aikakin on suorittamista. Kyse ei aina ole niinkään vain pöpöistä ja niiden määrästä, vaan myös siitä, miten stressitilassa elimistö on, ja miten hyvin ja riittävästi se saa toipua välillä. Monet eivät edes tajua, että heidän elämänrytminsä on liian kiivastahtinen pienille lapsille.

ap

Lähdin tähän ihan toisella asenteella, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Se, että vanhin käy kaksi kertaa viikossa harrastuksessa ja nuoremmat kerran viikossa muskarissa, ei tee elämästämme hektistä. Isomman soittotunti on koulupäivän päätteeksi ja edelleen koulussa, joten ei tee hänelle edes ylimääräistä lenkkiä. Toinen harrastus, salibandy, on sekin koulun jälkeen ja koulun salissa. Lapsi nauttii näistä paljon ja aloitti salibandyn siis tänä vuonna. Sitä ennen on ollut siis yksi harrastus.

Olemme sairastelleet siitä lähtien, kun kuopus syntyi eli kolmen vuoden ajan. Tuolloin kaikki lapset olivat kotona vuoden ja sairastimme ihan putkeen joka ikinen kuukausi. Ekan vuoden aikana kuopus sairasti kaksi korvatulehdusta, kurkunpääntulehduksen, rs-viruksen, vesirokon ja kolme tavallista räkätautia. Isommat sairastivat kumpikin 3 räkätautia, joista yksi oli influenssa ja erittäin paha koko perheellä sekä yhden vatsataudin.

Lapset ovat kaikki olleet hyväunisia, kuopus ei valvottanut ihan ekojen kuukausien jälkeenkään, joten stressitaso oli takuulla kaikilla ihan matala. Tautikierre ei jättänyt tosiaan tilaa toipumiselle, kun viimeisenä sairastuneen tauti oli ohi, alkoi ensimmäisellä jokin uusi. Aluksi isompien piti olla kerhossa mutta jouduttiin perumaan, kun ei sairastumisilta ehditty siellä käydä.

D-vitamiinia syötiin tunnontarkasti, samoin maitohappobakteereja mutta tuplasin tuon d-vitamiinin vasta tuon vuoden jälkeen.

Perheemme on aina pitänyt uimisesta, mutta tuon vuoden aikana emme kyenneet edes sitä harrastamaan. Nykyään käymme uimassa koko perheen voimin pari kertaa kuussa viikonloppuisin ja vietämme lomia kylpylöissä. En koe, että viikonloppuisin uimahallissa käynti olisi jotenkin stressaavaa ja kiireellistä elämää. Ihan yhtä hyvin voisin väittää, että se, että ulkoilet lastesi kanssa, nostaa lasten stressitasoa, koska ulkoilu on pakollista, jokapäiväistä ja estää rentoa kotilököilyä.

Minä olen töissä päiväkodissa, lapset kolmessa eri koulussa, mies työssä jossa liikkuu paljon ja tapaa ihmisiä, syö "yleisissä" ruokaloissa. Muuten olemme kuin ap:n perhe. D-vitamiinia lapset ottaa 50 mikrogrammaa ja minä 150. Mies vaihtelevasti. Olemme harvoin sairaina ja jos olemme menee taudit nopeasti ohi. Emme hössää käsienpesun ja ylihygienian kanssa. Päivävaatteet vaihdetaan joka päivä puhtaisiin. Asunnossa on hyvä sisäilma ja talossa ei ole muovimattoja tms. riskejä. Geenitkin vaikuttaa, mutta ei ne kaikkea selitä.

t.ohis

-syömme lisäaineetonta luomuruokaa

-D-vitamiinia otetaan enemmän kuin viralliset suositukset Suomessa



Loput vaikuttaa myös. Kun hoitaa sekä päätä että kehoa niin ihminen voi hyvin :)

Tosta listaltasi ehkä ainoat joilla on käytännössä mitään merkitystä on yleinen stressittömyys ja riittävä uni.

Mut nekään ei vaikuta niin paljon kuin geenit. Jos teillä sattuis olemaan geneettisesti heikko vastustuskyky, olisitte paljon sairaana vaikka eläisitte ihan tasan samoin kuin nyt. Ette tietysti ehkä yhtä paljon kuin jos löisitte kaiken ihan läskiksi, mutta kuitenkin enemmän kuin hyvän geneettisen vastustuskyvyn omaava perhe (vaikka he eläisivät paljon "huonommin" kuin te).

Itselläni on geneettisesti poikkeuksellisen hyvä vastustuskyky enkä sairasta juuri koskaan, edes silloin kun olen elänyt pidempiä aikoja todella epäterveellisesti (ruoka lähinnä roskaruokaa, sipsiä ja karkkia, yöunet viittä-kuutta tuntia, saakelinmoinen stressi ja muutenkin ahdistava elämäntilanne). Samaan aikaan ympärillä oli todella terveellisesti ja tasapainoisesti eläviä, henkisesti hyvinvoivia ihmisiä, joihin ne kaikki samat flunssat ja mahataudit, joilta itse vältyin, tarttuivat.

On huikeasti tutkimustuloksia ympäri maailmaa jossa on todettu aukottomasti et kissojen pitäminen parantaa ihmisen vastustuskykyä, alentaa verenpainetta ja estää tulehduinfektioita.

mutta veikkaan perimää myös. Toisaalta meillä on yksi lapsi, joka ei koskaan sairasta (kaksi vatsatautia 10 vuoden aikana, ei edes nuhaa tai yskää), vaikka muut sairastaisivatkin, eli ei sekään välttämättä kaikkea selitä.

Sen jälkeen valitsisin tuosta listastasi stressittömyyden ja riittävän unen. Geenit kuitenkin tärkein syy.

Meillä ei juuri koskaan sairasteta myöskään, eivätkä sisarukseni tai vanhempani. Miehen puolella sama juttu.

Me syömme terveellisesti joka on peiytynyt kotikasvatuksen myötä, ei syödä juuri koskaan eineksiä. Lapset eivät ole leiki pihalla paljon kun asumme isossa kaupungissa, pitäisi olla aina ulkona vanhempien kanssa. Nukumme ihan hyvin mutta emme popsi mitään vitamiini pillereitä, emme D-vitamiinia tai muuta.

Ihminen joka on homealtistunut sairastaa paljon enemmän koska homemyrkyt vie immuniteetin ja sit tarttuu kaikki liikeellä oleva pöpö.

Huomenna telkkarissa Inhimillinen tekijä klo 22

Kannattaa katsoa ja miettiä todellakin sitä millaista happea siellä himassa hengität jos taudit helposti tarttuu

- En juurikaan ole kiinnostunut luomuruoasta ja lisäaineitakaan ei kovinkaan vakavalla innolla tule välteltyä.



- Useimmiten teen ruoan ihan itse, joskus eineksiä, joskus roskaruokaa. Herkkuja/alkoholia silloin tällöin.



- En nuku riittävästi. Tai no sitten kun oikein nukun, niin sitten kyllä, mutta valitettavan usein unet voivat jäädä sinne neljään-kuuteen tuntiin.



- En syö d-vitamiinia. Onhan noita nappipurkkeja tuolla kaapissa, mutta jotenkin se on niin mahdottoman hankalaa se vitamiinipilleri muistaa ottaa päivittäin.



- Vanha talo ja ei ihan kaikkein paras sisäilma.



- Kissa löytyy.



- En ole liikunnallinen ulkoilmaihminen, vapaa-aika menee lähinnä sisällä laiskotellessa.



- Ei käsidesiä.



- Joskus stressittää, töistä johtuvaa lähinnä kun on kiire ja liian vähän porukkaa ja liikaa töitä ja liian vähän vapaa-aikaa. Muuten ei mitään isompia murheita.



Kipeänä taisin olla viimeksi joskus kolme vuotta sitten. Eli olisiko perintötekijöilläkin sitten osuutensa asiaan.

Nämä syyt ainakin meillä, ei sairastella juuri koskaan. Lisäksi meillä on perussiistiä, aika usein ihan sotkuistakin. Eli hyvin on siedätetty.

Ruokavalioksi riittää mielestäni riittävän monipuolinen ruoka, jossa sallitaan myös herkuttelu ja einekset satunnaisesti.

mutta sairastellaan aika paljon. Lapset pienempiä kuin teillä ap.



Mies joka möyrii työkseen luonnossa on todella harvoin kipeänä. Lapset ovat kesäajan yleensä terveenä mutta talvet ollaan pääsääntöisesti vuoron perään flunssassa.



En osaa sanoa mistä voisi johtua meillä sairastelu tai teillä sairastelemattomuus kun ihan samalla tavalla elellään..

Sen jälkeen valitsisin tuosta listastasi stressittömyyden ja riittävän unen. Geenit kuitenkin tärkein syy.

uni, ulkoilu, lemmikki vaikuttavat varmaan myös

ja D:tä otetaan 10ug/vrk. Silti sairastelemme ihan jatkuvasti.

Kyllä se perimästä enemmän on kiinni. Näin uskon. Itse en ole koskaan elänyt terveellisesti: kärsin unettomuudesta, syön roskaruokaa, olen alkon suurkuluttaja, en syö mitään lisäravinteita, en harrasta liikuntaa - enkä ole aikuisiällä kertaakaan sairastanut edes flunssaa. Vanhempani ovat samanlaisia että eivät ole ikinä eläissään (ikää jo 70) sairastaneet oikein mitään. Heillä tavanomaiset ikäpolvensa elintavat, ei erityisen epäterveelliset muttei erityisen terveellisetkään (ruoka pääosin lihaa ja perunaa, ei lisäravinteita, ei kuntoliikuntaa).



Sitten taas tiedän joitain naispuolisia tuttuja, jotka ovat erittäin terveysfriikkejä eikä näistä kaikki ole ollenkaan erityisen terveitä. Yhdessä tapauksessa jopa ihan päinvastoin, aina puhuu jostain kolotuksistaan tai päänsäryistään tai väsymyksestään.

stressin puuttuminen lienee isoin tekijä, ja sen kanssa hyvät perintötekijät, olette siis perusterveitä.

kiinnostava kysymys, mutta varmaan kokonaisuus ratkaisee ja lisäksi hiven hyvää tuuria. Sairastavuus johtuu osittain immuniteetista, joka on taas osin perinnöllistä, osin riippuu ympäristöstä. Esim. pihalla leikkiminen ja lemmikit vähentävät allergioita, mutta tuskin niillä on vaikutusta moniin muihin sairauksiin.



Oscar.

Minäkin lisään listasta puuttuvat geenit!



Olen itse ollut sairasteleva lapsi, sen sijaan siskoni ollut "aina" terve.

Myös mieheni on sairastellut lapsena paljon.

Ei liene yllättävää, että meidän lapset ovat sairastelleet paljon (antibioottikuureja on tarvittu kymmeniä), kun taas siskoni lapset olleet terveitä kuten äitinsä aikanaan.



Tokana sanon riittävät yöunet!

Kolmantena hyvä/huono tuuri - isossa päiväkodissa liikkuu enemmän pöpöjä kuin pienessä ja toisaalta on tuurista kiinni, onko kädet pesty juuri sopivasti ennen kuin lelusta tarttuneet leikkikaverin bakteerit ehtivät pienokaisen suuhun.

Emme voi kuin kadehtia ja palvoa teitä.

Kyllä meillä joskus sairastellaan, mutta harvemmin pitkiä aikoja ja vakavasti. Jotain pieniä nuhia *kop kop*.



Tuo olisi voinut olla kuin meidän elämästämme itse asiassa. Teen ruokaa alusta saakka, en tosin aina luomua, mutta joskus. Ja käytän paljon kasviksia ja hedelmiä. Lapset eivät syö paljon karkkiakaan, limut ja sipsitkin vähissä. Kissa ja 3 marsua löytyy :). Lapsilla vähän harrastuksia, paljon ollaan kotosalla.