Tukistin 11v lastani tänään!!

... ja pyytää anteeksi puolin ja toisin. Sinä sitä, että annoit itsesi hermostua niin paljon, että tukistit ja lapsi sitä, että venytti hermosi äärimmilleen aivan tahallaan. Kerro, että kaduttaa ja harmittaa. Lapsi oppii että aikuinenkin tekee virheitä, katuu niitä ja pyytää anteeksi. Elämä jatkuu.

Väkivalloin ei opita kuin väkivaltaa.



Lyöty lapsi on aina loukkaantunut, vihainen ja nöyryytetty. Rangaistus osoittaa lapselle, että hän on tehnyt väärin. Rangaistus ei kuitenkaan kerro lapselle, mikä olisi oikea tapa toimia – eikä hän sitä halua itkuisena ja nöyryytettynä kuullakaan. Muisto rangaistuksesta voi seurata mukana läpi elämän, mutta syyt unohtuvat nopeasti. Siksi rangaistus tuntuu sitäkin epäoikeudenmukaisemmalta.

Katkaise väkivallan kierre: älä kurita.



Väkivallan käyttöä kasvatuksessa puolustavat vetoavat usein siihen, että väkivallan käyttö silloin kun kasvatus muuten on huolehtivaa ja rakastavaa ei olisi haitallista. Se kuitenkin opettaa lapselle, että läheisissä suhteissa käytetty väkivalta olisi jotenkin vähemmän paha kuin muu väkivalta ja lapsi vie tämän mallin helposti mukanaan aikuisuuteen.

Väkivallan käyttö kasvatuksessa opettaa lapselle, että väkivalta on hyväksyttävä konfliktien ratkaisukeino.



Tällöin kasvattaja opettaa lapselle omalla esimerkillään juuri sellaista käytöstä, jota hän ei lapselta hyväksy. Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden aikuisten kasvuaika on usein ollut hyvin väkivaltainen: väkivalta opettaa piittamattomuuteen toisen kärsimyksiä kohtaan.



Harmittomaltakin tuntuvan kurittamisen seuraukset voivat olla yllättävän kauaskantoisia.

... ja pyytää anteeksi puolin ja toisin. Sinä sitä, että annoit itsesi hermostua niin paljon, että tukistit ja lapsi sitä, että venytti hermosi äärimmilleen aivan tahallaan. Kerro, että kaduttaa ja harmittaa. Lapsi oppii että aikuinenkin tekee virheitä, katuu niitä ja pyytää anteeksi. Elämä jatkuu.

Ja miettikää yhdessä, mitä pitäisi tehdä jatkossa toisin, ettei näin kävisi. Lapsi voi ehdottaa jotain.

lapsella ei siis ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Se on aikuisen etuoikeus. esimerkillänne kasvatatte lapsia. Älkää ihmetelkö jos käyvät esim. koulussa käsiksi fyysisesti toisiin lapsiin kun pinna palaa...

lapset ja aikuiset ei ole samallatasolla tässä asiassa,edelleenkään.

En kyllä todellakaan usko, että kevyen kuritusväkivallan käyttö ja kouluväkivalta olisivat 1:1 sovitettavissa. En sitten millään. Miten on sitten mahdollista, että kouluväkivalta ja muu kiusaaminen yhä edelleen raaistuu ja lisääntyy, vaikka rankka kuritusväkivalta kotona on jäänyt melkein kokonaan pois?

paitsi jos äitipuoli sattuu siinä sivussa tappamaan lapsen kasvatuksen nimissä. Kouluväkivalta kuvastaa lapsen kokemuksia. Kun kotona äiti oikeuttaa lasta syyllistämällä oman väkivallankäyttönsä, käyttää lapsi samaa mallia koulussa ja kaveripiirissä.

...kyllä kyllä, AV-palstan mamoilla riittää kyllä psykologista silmää enemmän kuin joukkueella jarisinkkosia. En puolusta kuritusväkivaltaa erityisesti. Voin silti väittää seuraavaa: 1) Lievä kuritusväkivalta harvoin käytettynä EI jätä lapsen henkiseen kehitykseen sen kummoisempia haavoja kuin huutaminen, syyllistäminen tai muu vastaaava rangaistus. 2) Lievä kuritusväkivalta kotona EI johda lasten väkivaltaiseen käyttäytymiseen koulussa. Siihen johtavat aivan muut syyt, esimerkiksi laiminlyönnint lapsen huomioon ottamisessa tms. 3) Lievällä ja harvoin käytetyllä kuritusväkivallalla (esim. ap:n kuvaileman kaltaisessa tilanteessa) ja Eerikan tapauksen kaltaisella sadistisella käytöksellä ei ole mitään yhteistä.

Jyväskylässä tehtyjen tutkimusten mukaan jo lievä kuritusväkivalta johtaa lapsella häiriökäyttäytymiseen, koska ikinä se väkivalta ei ole ainoa pahoinpitelytapa. Se on eräänlainen jäävuoren huippu sillä hetkellä, pahempaa on tulossa.

Lievää väkivaltaa puolustelevat itse lapsena saman kokeneet, joiden mielestä siitä ei ollut heillekään haittaa.

Myös Eerika koki ensin lievää väkivaltaa. Siitä oli helppo siirtyä pahempaan vedoten siihen, että vika on lapsessa.

Väkivalloin ei opita kuin väkivaltaa. Lyöty lapsi on aina loukkaantunut, vihainen ja nöyryytetty. Rangaistus osoittaa lapselle, että hän on tehnyt väärin. Rangaistus ei kuitenkaan kerro lapselle, mikä olisi oikea tapa toimia – eikä hän sitä halua itkuisena ja nöyryytettynä kuullakaan. Muisto rangaistuksesta voi seurata mukana läpi elämän, mutta syyt unohtuvat nopeasti. Siksi rangaistus tuntuu sitäkin epäoikeudenmukaisemmalta. Katkaise väkivallan kierre: älä kurita. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa puolustavat vetoavat usein siihen, että väkivallan käyttö silloin kun kasvatus muuten on huolehtivaa ja rakastavaa ei olisi haitallista. Se kuitenkin opettaa lapselle, että läheisissä suhteissa käytetty väkivalta olisi jotenkin vähemmän paha kuin muu väkivalta ja lapsi vie tämän mallin helposti mukanaan aikuisuuteen. Väkivallan käyttö kasvatuksessa opettaa lapselle, että väkivalta on hyväksyttävä konfliktien ratkaisukeino. Tällöin kasvattaja opettaa lapselle omalla esimerkillään juuri sellaista käytöstä, jota hän ei lapselta hyväksy. Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden aikuisten kasvuaika on usein ollut hyvin väkivaltainen: väkivalta opettaa piittamattomuuteen toisen kärsimyksiä kohtaan. Harmittomaltakin tuntuvan kurittamisen seuraukset voivat olla yllättävän kauaskantoisia.

On aika kamalaa, että läheinen ihmissuhde oikeuttaa väkivallan. Vieraita ei saa lyödä, omia saa?

Meneekö raja siinä, ettei lasta satu? Onko tukkapölly lievää vai rankkaa? Meneekö raja siinä, että jääkö hiustuppo käteen vai ei?

Haloo, eikö nyt yritettäisi kasvattaa lapsiamme kunnioittaen heidän oikeuttaan fyysiseen koskemattomuuteen.

T:hippiäiti

lapsella ei siis ole oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Se on aikuisen etuoikeus. esimerkillänne kasvatatte lapsia. Älkää ihmetelkö jos käyvät esim. koulussa käsiksi fyysisesti toisiin lapsiin kun pinna palaa...

lapset ja aikuiset ei ole samallatasolla tässä asiassa,edelleenkään.

En kyllä todellakaan usko, että kevyen kuritusväkivallan käyttö ja kouluväkivalta olisivat 1:1 sovitettavissa. En sitten millään. Miten on sitten mahdollista, että kouluväkivalta ja muu kiusaaminen yhä edelleen raaistuu ja lisääntyy, vaikka rankka kuritusväkivalta kotona on jäänyt melkein kokonaan pois?

paitsi jos äitipuoli sattuu siinä sivussa tappamaan lapsen kasvatuksen nimissä. Kouluväkivalta kuvastaa lapsen kokemuksia. Kun kotona äiti oikeuttaa lasta syyllistämällä oman väkivallankäyttönsä, käyttää lapsi samaa mallia koulussa ja kaveripiirissä.

...kyllä kyllä, AV-palstan mamoilla riittää kyllä psykologista silmää enemmän kuin joukkueella jarisinkkosia.

En puolusta kuritusväkivaltaa erityisesti. Voin silti väittää seuraavaa:

1) Lievä kuritusväkivalta harvoin käytettynä EI jätä lapsen henkiseen kehitykseen sen kummoisempia haavoja kuin huutaminen, syyllistäminen tai muu vastaaava rangaistus.

2) Lievä kuritusväkivalta kotona EI johda lasten väkivaltaiseen käyttäytymiseen koulussa. Siihen johtavat aivan muut syyt, esimerkiksi laiminlyönnint lapsen huomioon ottamisessa tms.

3) Lievällä ja harvoin käytetyllä kuritusväkivallalla (esim. ap:n kuvaileman kaltaisessa tilanteessa) ja Eerikan tapauksen kaltaisella sadistisella käytöksellä ei ole mitään yhteistä.

Väkivalloin ei opita kuin väkivaltaa. Lyöty lapsi on aina loukkaantunut, vihainen ja nöyryytetty. Rangaistus osoittaa lapselle, että hän on tehnyt väärin. Rangaistus ei kuitenkaan kerro lapselle, mikä olisi oikea tapa toimia – eikä hän sitä halua itkuisena ja nöyryytettynä kuullakaan. Muisto rangaistuksesta voi seurata mukana läpi elämän, mutta syyt unohtuvat nopeasti. Siksi rangaistus tuntuu sitäkin epäoikeudenmukaisemmalta. Katkaise väkivallan kierre: älä kurita. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa puolustavat vetoavat usein siihen, että väkivallan käyttö silloin kun kasvatus muuten on huolehtivaa ja rakastavaa ei olisi haitallista. Se kuitenkin opettaa lapselle, että läheisissä suhteissa käytetty väkivalta olisi jotenkin vähemmän paha kuin muu väkivalta ja lapsi vie tämän mallin helposti mukanaan aikuisuuteen. Väkivallan käyttö kasvatuksessa opettaa lapselle, että väkivalta on hyväksyttävä konfliktien ratkaisukeino. Tällöin kasvattaja opettaa lapselle omalla esimerkillään juuri sellaista käytöstä, jota hän ei lapselta hyväksy. Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden aikuisten kasvuaika on usein ollut hyvin väkivaltainen: väkivalta opettaa piittamattomuuteen toisen kärsimyksiä kohtaan. Harmittomaltakin tuntuvan kurittamisen seuraukset voivat olla yllättävän kauaskantoisia.

Pistät kirjoituksessasi puurot ja vellit sekaisin. Eiköhän tämä tapaus ole hiukan kaukana siitä, millaisia kokemuksia väkivaltarikollisten lapsuudesta löytyy.

Voi jeesus sentään. Itsekin olen saanut lapsena mm. luunappeja, kun en ole totellut. Tukkapöllyä en muista, voi olla että olen saanut tai sitten en. Nämä ovat tulleet AIHEESTA.



Itse uskon, että lasta vahingoittava fyysinen kuritus on yllättävää ja tilanteeseen liittymätöntä, ns. puun takaa tulevaa väkivaltaa. Rangaistusmielessä annettu luunappi tai tukistus ei vahingoita ketään. Sietäisi nykyajan kurittomien penskojen saada enemmänkin niitä, pysyisi meno vähän ruodussa. Nykyään mukulat käyttävät häikäilemättä hyväkseen sitä tietoa, että kaikki fyysinen kuritus on laitonta.



terv. 22v

sano lapselles että soittaa poliisille jos kerran tietää, että mamma teki rikoksen:D

suurinpiirtein saman ikäisenä, kaksitoistavuotiaana.



Äitini siivosi otsa hiessä asuntoa ja minä lojuin sohvalla jotain lehteä lukien. Äiti pyysi minua siirtymään siivoamisen tieltä jolloin ärtyneenä avauduin jotain, en muista tarkalleen mitä sanoin mutta kritisoin sitä että arvokasta oleskeluani häiritään.



Yhtäkkiä äiti tarttui otsatukasta ja tukisti! Herrajjesta. Oli kyllä niin yllättävä tapaus että jäin suu auki. Saman tien tilanne valkeni minulle, se miten ylimielinen ja suorastaan törkeä olin ollut, se miten väsynyt äitini oli ja miten väärin oli etten noudattanut hänen pyyntöjään siivota jälkiäni, enkä auttanut siivoamisessa.



Hävetti kovasti ja muutin muutenkin käytöstäni parempaan suuntaan tuon jälkeen. Ja aihetta olikin.



Traumaa ei jäänyt, paitsi omasta typeryydestäni. Onneksi ei jatkunut aikuisiälle asti, kiitos äitini.

Voi jeesus sentään. Itsekin olen saanut lapsena mm. luunappeja, kun en ole totellut. Tukkapöllyä en muista, voi olla että olen saanut tai sitten en. Nämä ovat tulleet AIHEESTA. Itse uskon, että lasta vahingoittava fyysinen kuritus on yllättävää ja tilanteeseen liittymätöntä, ns. puun takaa tulevaa väkivaltaa. Rangaistusmielessä annettu luunappi tai tukistus ei vahingoita ketään. Sietäisi nykyajan kurittomien penskojen saada enemmänkin niitä, pysyisi meno vähän ruodussa. Nykyään mukulat käyttävät häikäilemättä hyväkseen sitä tietoa, että kaikki fyysinen kuritus on laitonta. terv. 22v

eli olisiko kuitenkin niin, että lapsi kannattaa kasvattaa eikä kurittaa?

Luunappi ei kerro mitään muuta kuin sen, että aikuinen ei ole aikuinen eikä kykene hallitsemaan tilannetta.

Oletettavasti olet niitä, joiden mielestä nakkikioskiväkivalta on OK, koska sekään ei tule puskista.

että koskaan ei tosiaan tämä tukkapölly yleistynyt, eikä myöskään äitini alkanut hakkaamaan minua tulevina vuosina, että se siitä "porttiteoriasta". ;)

suurinpiirtein saman ikäisenä, kaksitoistavuotiaana. Äitini siivosi otsa hiessä asuntoa ja minä lojuin sohvalla jotain lehteä lukien. Äiti pyysi minua siirtymään siivoamisen tieltä jolloin ärtyneenä avauduin jotain, en muista tarkalleen mitä sanoin mutta kritisoin sitä että arvokasta oleskeluani häiritään. Yhtäkkiä äiti tarttui otsatukasta ja tukisti! Herrajjesta. Oli kyllä niin yllättävä tapaus että jäin suu auki. Saman tien tilanne valkeni minulle, se miten ylimielinen ja suorastaan törkeä olin ollut, se miten väsynyt äitini oli ja miten väärin oli etten noudattanut hänen pyyntöjään siivota jälkiäni, enkä auttanut siivoamisessa. Hävetti kovasti ja muutin muutenkin käytöstäni parempaan suuntaan tuon jälkeen. Ja aihetta olikin. Traumaa ei jäänyt, paitsi omasta typeryydestäni. Onneksi ei jatkunut aikuisiälle asti, kiitos äitini.

ja opettanut sinusta laiskan paskan, niin tukistus oli aiheellinen? Eikö parempi tulos olisi saavutettu ihan perinteisillä kasvatuskeinoilla väkivallan sijaan?

Voi vitja, että harmittaa, että tilanne riistäytyi niin pahasti... Olen joskus tukistanut tätä lasta, kun oli ehkä kolmen vanha, silloin tajusin, että tein väärin ja lupasin lapselle että itselleni, etten ikinä uudestaan näin tee...

Mutta tänään sitten tukistin, kun lapsi n 10 min ennen kouluun lähtöä halus vaan pelata, eikä suostunut pukemaan... Raivarini siis lähti lapasesta.

Miten selvitän tämän asian illalla lapseni kanssa? Petin lupaukseni, ja hän on varsin tietoinen, että rikoin samalla lakia...

Kivittäkää!

Tajuatko mitä tuo voi tehdä lapsen psyykkeelle ja kasvamiselle? Se ei opi luottamaan ihmisiin! Uskomatonta että tällä vuosituhannella joku on vielä noin hullu!

Ilmoitin viestisi ylläpidolle ja pyysin että ottavat ip osoitteesi ja soittavat poliisit. Lapseen kohdistuva väkivalta on rikos. Tunnistit rikoksen, jota äitinä en voi hyväksyä. Poliisilla on siis kaikki velvollisuudet saada sinut kiinni ja ottaa lapsesi huostaan. Sinä et voi kasvattaa lapsia, jos sinulla on taipumusta kontrolloimattomaan väkivaltaan.

mitä rajummin, sen tehokkaampaa! Sama pätee parisuhteissa eli mitä enemmän mustelmia, sitä parempi liitto.

Ja oletat nyt, että koska äitisi oli kyvytön kasvattaja

ja opettanut sinusta laiskan paskan, niin tukistus oli aiheellinen? Eikö parempi tulos olisi saavutettu ihan perinteisillä kasvatuskeinoilla väkivallan sijaan?

Tätä ennen oli kyllä käytetty puhetta, neuvottelua, selitystä, hellyyttä, rajoja, uudestaan ja uudestaan asioista keskustelua jne. jne. mutta eivätpä nuo olleet herättäneet esipuberteettista ääliötä omanapaisuudestaan. Tavallaan kai koettelinkin että missä menee rajat. Ja siinähän se meni.

Väkivaltana en tuota osaa pitää. Ei tuottanut varsinaisesti kipua, mutta herätti. Ja tosiaan oleellista oli se että tapaus oli harvinaisuus.

Yksittäisenä tapauksena siis mielestäni joku kevyt tukistus ei traumatisoi lasta. Okei, siinä petti äidiltä hermo ja kontrolli karkasi, mutta hei, ehkä se oli ihan hyvä opetus että toisilta voi mennä kontrolli jos ihan loputtomiin jatkan perseilyä.

Voi jösses, että täällä on tekopyhiä "tukkapölly on rikos" tyyppejä.



Yrittäkää idiootit ymmärtää, että jotkut lapset nyt vaan ovat kovanahkaisempia, kuin toiset ja tarvitsevat välillä kunnon pöllytyksen, ennenkuin alkavat oppimaan käytöstapoja. Tukkapölly EI todellakaan ole väkivaltaa!!!



Näistä mamman lellipennuista, joille on koko ikä lässytetty, vasta tuleekin näitä mummonhakkaajia ja koulukiusaajia. Nähty on!!