*~*~*~HEINÄSIRKKOJEN ~keskiviikko*~*~*

Sinda, kerrothan kuulumisesi vaikka ne olisivatkin millaisia. Toivottavasti hyviä!



Huomenna eka neuvola. Jännittää hirmuisesti, sillä edellisessä raskaudessa pikkuinen menehtyi kohtuun juuri näihin aikoihin. Alkuraskauden ultraan en raaski mennä, joten tammikuulle menee se näkeminen ja sydänäänten kuuleminen. Täytyy vaan huomenna purkaa tätä ahdistusta neuvolatädille (joka on vaihtunut viimekerrasta, toivon, että olisi yhtä mukava).



Turvonnut olo on koko ajan. Kuten edellinen kirjoitti, niin täälläkin tuntuu aina pitkään ruokailun jälkeen kuin olisi vetänyt itsensä ihan ähkyyn. Ja sitten taas nälkää ei ole tuntunut viimeiseen kuukauteen vaan hillitön pahaolo siinä vaiheessa, kun pitäisi taas syödä. Painoa on tullut ainakin kilo lisää, mutta uskoisin, että osa on tuota hienoa turvotusta.



Ilmavaivat tuntuvat olevan yleinen riesa. Lisänä ummetus, jipii. Toivottavasti kaikki oireet tietävät vain hyvää :)



Miten teidän muiden mies suhtautuu raskauteen? Tuli mieleen kysyä, kun itse aina loukkaannun, kun kysyn esim, että ajatteletko usein vauvaa, ja vastaus on " No en oikeastaan" . Joo, pitää kai ymmärtää, ettei tämä hänelle ole niin konkreettista vielä kuin itselle... Eilen illalla sentään halusi antaa vauvalle unisuukon, söpöä. Ja maanantaina kun komensin häntä tekemään jotain juttua, niin vastaus oli " En kyllä suvaitsisi tuollaista, ellet olisi raskaana" :)



Eli tämmöistä täällä. Toivottavasti muut jakselevat hyvin eikä kenenkään tarvitsisi kulkea pelko mielessä!



T: Suippo ja vaavi (8+?, kai)