Torka aldrig tårar utan handskar

Ajatuskin siitä että jo noin nuorena kaikki ystävät kuolee pois...

kävi ilmi myös Benjaminin saaneen tartunnan. Hän vain kuului siihen onnekkaaseen ryhmään jonka tauti eteni hitaammin. Sai ajoissa estolääkitystä ja selvisi hengissä. Tosin kävi myös ilmi ettei pitänyt sitä pelkästään onnellisena asiana. Ymmärrettävää kun rakas ja lähes kaikki ystävät menehtyneet. Lisäksi oli jo hyväksynyt sen tosiasian että itsekin tulee menehtymään.



Ystäväni joka on ensimmäisen kirjan lukenut sanoi että ehdottomasti kannattaa kirjaan tutustua jos sarjasta piti. Minä odotan suomennosta kun itseltäni ei ruotsi riittävän hyvin taivu.

on vain niin söpö... Jotenkin se miten hän oli niin yksinäinen ja kiusattu pienenä poikana, ja miten tärkeä hän oli vanhemmilleen vain lisää sitä hänen viehätysvoimaansa, kun vihdoinkin saa/uskaltaa olla oma itsensä...

Mutta mullekin kieltämättä tuli mieleen, että aika holtittomina paneskelijoina homot esitetään tässä. Toki, mikäli se todella kirjailijan mukaan oli 1980-luvun alun Tukholmassa noin, niin silloin tietysti niin pitää esittä sarjassakin.

Onhan niinkin, että joskus todellisuus vaan oikeasti on stereotypioiden kaltainen.

Aivan samanlaista käytöstä saataisiin jos heteromiehet saisivat yksin päättää kuinka paljon seksiä on. Homojen kohdalla kuviosta puuttuu naiset jotka vähentävät seksin helppoa saatavuutta. Tai onhan osa naisista helppoja mutta silloin saa kerkeästi vähintään lutkan leiman. Nykyäänkin. Miehillä tuota ongelmaan ei ole koskaan ollut. Jos vielä otetaan parikymppiset heteromiehet niin nehän panisivat kuin kanit jos saisivat.

Olihan tuossa sarjassa Benjamin joka edusti toista suuntaa. Hän ei paneskellut kaikkia.

Se joka soitti Benjaminille, että Rasmuksen vanhemmat ovat menehtyneet? Näytettiin, kuinka tyyppi oli kattanut kotiinsa lautasen oletettavasti myös Benjaminille ja laittoi sen takaisin kaappiin, kun Benjamin ei tullutkaan hänen luokseen yöksi.



Ootin koko ajan, että Benjamin ja se heppu rakastuvat toisiinsa, koska Benjaminillakaan ei ollut ollut ketään Rasmuksen jälkeen.

Multa meni kokonaan ohi, jos jaksossa edes mainittiin, kuka se tyyppi oli.



Lopussa Benjaminilla oli joku mies, mutta se ei ollut se sama lautasheppu.

Se joka soitti Benjaminille, että Rasmuksen vanhemmat ovat menehtyneet? Näytettiin, kuinka tyyppi oli kattanut kotiinsa lautasen oletettavasti myös Benjaminille ja laittoi sen takaisin kaappiin, kun Benjamin ei tullutkaan hänen luokseen yöksi.

Ootin koko ajan, että Benjamin ja se heppu rakastuvat toisiinsa, koska Benjaminillakaan ei ollut ollut ketään Rasmuksen jälkeen.

Multa meni kokonaan ohi, jos jaksossa edes mainittiin, kuka se tyyppi oli.

Lopussa Benjaminilla oli joku mies, mutta se ei ollut se sama lautasheppu.

Se mies oli Holger, Rasmuksen vanhempien naapuri. Esiintyi myös ensimmäissä osassa pariin otteeseen. Jonas Gardell kertoi jossain epäilevänsä Holgerin olevan homo.

jäin ihan koukkuun myös minä. Yle fem tuottaa hyviä ohjelmia, sitä oli myös Lillemorin tarina, joka tuli kolmena edellisenä keskiviikkona.

Kauheaa, miten koko elämänsä itseään hävenneet nuoret ihmiset löysivät viimein rakkauden ja yhteisön hyväksynnän, ja sitten kävi niin kuin kävi. ;( Symppaan todella tuon aikakauden kokeneita homoja.

Häh?



Miten sinä sitten luulet että ne asiat meni?

Ja mitkä asiat sinusta on kuvattu "väärällä" tavalla?



Kai tiesit että tuo oli todellisuutta Jonas Gardellille, ja että häneltä kuoli monta ystävää ja tuttua?

Hahmot perustuvat ihmisiin joita kirjailija tunsi.

Onpa hyvä että ko sarja nyt näytetään Suomessakin!



Täällä se tuli tv:stä viime vuoden puolella, loppusyksystä muistaakseni, ja ravistutti kyllä koko maata. Ei täälläkään moni ollut tietoinen homojen todellisuudesta 1980-luvulla ja kuinka kauheaksi kaikki muuttui ilman että kukaan tiesi pitkään aikaan miksi ja miten tauti tarttuu. Lisäksi tietysti ympäröivän yhteiskunnan reaktiot, ennakkoluulot ja pelot. Aiheesta on nyt puhuttu todella paljon mikä on mm johtanut siihen että ennätysmäärä ihmisiä on lyhyen ajan sisällä käynyt hiv-testeissä. - Gardell on saanut todella paljon suitsutusta osakseen tv-sarjan ja romaanitrilogiansa ansiosta, ja valittiin myös vuoden ruotsalaiseksi viime vuonna.



Itse katsoin nenä telkkariin liimautuneena kaikki neljä jaksoa, enkä parempaa ruotsalaista tv-draamaa muista nähneeni pitkään aikaan (ja täällä taso kuitenkin on aika korkea.) Katsokaa ihmeessä!