Lue keskustelun säännöt.
Inhotaanko minua siksi, kun olen niin jaksava ja reipas?
23.01.2013 |
Vien lapseni kerhoon kävellen, kolme kilometriä suunta. Kolme kertaa viikossa. Mitään virikehoitoa en ole ajatellutkaan vaan minusta omat lapsensa pitää normaalin ihmisen hoitaa itse, jos on itsekin kotona. Muut tuovat lapsensa autolla, aina.
Teen ruoat itse niin paljon kuin jaksan/osaan.
Liikun paljon, olen energinen muutenkin. Vien lapsia ulos joka päivä, käyn lenkillä kolme kertaa viikossa, uimassa kerran ja jumpassa kerran viikossa.
Pidän itsestäni huolen, kuljen puhtaissa, aika muodikkaissa vaatteissa (oli ne sitten ulkovaatteet tai baarivaatteet niin nuhjuinen en ole koskaan). Käyn kampaajalla, kosmetologilla ja syön terveellisesti.
Tuntuu, että minua katsotaan kieroon usein ja minulle jutellaan vähemmän kuin muille äideille. En ole nokka pystyssä, olen positiivinen ihminen joka mielellään kuuntelee muita. Autan myös jos osaan, mutta osaan myös sanoa ei. En koskaan hauku ketään enkä juoruile.
Huoh, olen aika yksin.
Kommentit (32)
kun sinä olet jumpassa, uimassa, kampaajalla, kosmetologilla ja missä vielä.
En minä ole sinulle kateellinen siitä, että olet reipas, vaan siitä, että sinulla on noin paljon aikaa hoitaa itseäsi. Jos vielä luettelet noita harrastuksia muiden seurassa, niin minä välttelisin seuraasi, etten turhaan ruokkisi kateutta tai katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jaksamisessa.. yhtä vähän kuin laiskuudessakaan.
Mun ystäväpiirissäni on hyvinkin jaksavia ihmisiä, jotka tekevät koko ajan jotain, monta uutta projektia meneillään töiden ja kotihommien ja harrastusten lisäksi.
Ja sitten on niitä, jotka ovat kaikkea muuta.
Kuitenkin, se miksi näistä ihmisistä tykkään, tulee jostain ihan muusta. Yhteistä heille on se, että heidän kanssaan voi keskustella ihan mistä vaan, jostain hömppäsarjan juonesta lähtien syvällisiin keskusteluihin, jotka koskevat nekin ihan mitä tahansa, avaruutta ja tähtitiedettä, filosofiaa ja eettisiä kysymyksiä, tai sitten vaikkapa uskontoa tai _mitä vaan_. Heillä on tietoa, mielipiteitä, ja tunneälyä.
He ovat myös ystävällisiä, huomaavaisia, hauskoja ja rentoja. Ja sellainen luulen itsekin olevani.
"hänellä on sellainen meno koko ajan päällä ettei keskusteluista tule mitään. Hänellä on aina vain lyhyt hetki aikaa ja ohimennen hoitelee lapsia, kotitöitä tai jotain muuta. Hänen seurassaan tuntuu että jutut pirstaloituu ja ettei hän kunnolla keskity toiseen ihmiseen."
Jos ollaan meillä, puuhailen samalla jotain pientä: tyhjennän pöytää, niistän lapsen nenää. Mutta jos ollaan kylässä, istun kyllä sohvalla juttelemassa.
Minusta tapaamiset on aika hösäämistä, jos tavataan niin, että lapset on mukana, ei sille vaan voi mitään.
Mutta ap vaikuttaa aika ärsyttävältä. Itsekin olen tehokas ja aikaansaapa, mutten koe tarpeelliseksi päteä sillä. Ja ylipäätään en pyri pätemään kotiäitiydellä.
kun sinä olet jumpassa, uimassa, kampaajalla, kosmetologilla ja missä vielä.
En minä ole sinulle kateellinen siitä, että olet reipas, vaan siitä, että sinulla on noin paljon aikaa hoitaa itseäsi. Jos vielä luettelet noita harrastuksia muiden seurassa, niin minä välttelisin seuraasi, etten turhaan ruokkisi kateutta tai katkeruutta.
Jotenkin arvasin että tämä ketju menee näin. Mutta jos selitän: en luettele harrasteitani muille. En ole koko ajan menossa. Ehdin jutella ja kuunnella, osaan olla paikallani.
Kun olen jumpassa (kerran viikossa), niin lapset ovat isänsä kanssa kotona. Kun olen kampaajalla (kerran kahdessa kuussa!), lapset ovat isänsä kanssa. Kun olen kosmetologilla (kerran kolmessa kuussa max) niin lapset ovat.... isänsä kanssa! Uimassa käydään koko perhe niin, että mies on lasten kanssa lastenaltaalla ja minä uin ja sitten vaihdetaan. Joskus olen jumppaan ottanut isomman lapsen mukaan sinne lapsiparkkiin kun sinne on sattunut tuttu hoitaja, lapsi on tykännyt mahdottoman paljon.
Mutta en ole leuhka. Olen vain miettinyt pääni puhki mistä yksinäisyyteni johtuu.
En ihoa tai katso kieroon siksi että tekee sitä kaikkea mitä tekee, mutta hänellä on sellainen meno koko ajan päällä ettei keskusteluista tule mitään. Hänellä on aina vain lyhyt hetki aikaa ja ohimennen hoitelee lapsia, kotitöitä tai jotain muuta. Hänen seurassaan tuntuu että jutut pirstaloituu ja ettei hän kunnolla keskity toiseen ihmiseen.
Just tän takia en itse oikein viihdy tuntemieni reippaiden ja aikaansaavien ihmisten kanssa. Itse haen ihmissuhteilta juuri sitä syvällisyyttä ja toisen ihmisen kohtaamista, keskusteluun uppoutumista. Ei sitä, että vietetään välillä aikaa samassa huonetilassa kun toinen kimpoilee samalla suorittamassa jotain muuta. Tosi aktiivisten ihmisten kanssa tuntuu, että sitä aitoa kohtaamista harvoin pääsee syntymään.
Osa sen lisäksi pitää itseään vähän parempina ihmisinä vain siksi, että heille on energiaa ja jaksamista suotu pikkaisen keskivertoa enemmän. Luonnollisesti tämmöisten ihmisten seurassa ei ole kenenkään heistä erilaisen kovin hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tavalliselta. Ei tuo sinusta kadehdittavaa tee. Mäkin teen aktiivisesti asioita ja silti ystäviä ja kavereita on pilvin pimein.
Oot vaan ärsyttävä. Teennäinen? Tekopirteä? Sulla on tylsät jutut?
Jutteletko muille? Ehdotatko yhteistä tekemistä? Teetkö itse aloitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä omahyvää. Sori, niin se vaan on. Mutta hyvä, että olet tyytyväinen. Et taida töissä käydä? Itse en jaksa ns. tekopirteitä ihmisiä, rasittavaa seuraa.
mistä aiheista ap juttelet ihmisten kanssa? Jos jätetään pois se vaihtoehto, että sinua kadehdittaisiin, niin keksitkö muita syitä miksi sinun/sinuun on vaikea tutustua? Siis voi joku kadehtiakin ja siten jopa inhota, mutta ei varmasti kaikki ne keihin olet yrittänyt tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-5kertaa viikossa kävelin lasten kanssa kerhoon, 3.5km. Tein itse ruoat, leivoin. Joka päivä ulkoilua. NYt olen pph, käyn joka ilta lenkillä ja myös pukeudun hyvin.
Ennen tosiaan kans kävelin kerhoihin, liikuin, pukeuduin hyvin, tein tise ruoat, eikä mua kukaan inhonnu
3-5kertaa viikossa kävelin lasten kanssa kerhoon, 3.5km. Tein itse ruoat, leivoin. Joka päivä ulkoilua. NYt olen pph, käyn joka ilta lenkillä ja myös pukeudun hyvin.
Ennen tosiaan kans kävelin kerhoihin, liikuin, pukeuduin hyvin, tein tise ruoat, eikä mua kukaan inhonnu
jonka avulla sitten löydät tasoistasi seuraa?