Yrittävätkö sukulaiset ja tuttavat käyttää hyväkseen ammattiasi (ilmaiseksi)?

Tietysti jokaisen pitää auttaa tuttaviaan ilmaseksi. Minulta kysellään paljon ilmaisneuvoja. Yhteiskunnan rahoillahan minut on koulutettukin. Mikä ihme siinä on, ettei muka ilmaiseksi voisi vapaa-ajallaan auttaa. Palkan saan sitten ihan kokopäivätyöstä, jonka teen rakennusliikkeessä. Autan mielelläni ja ilmaseksi tietenkin. Olen rakennusinsinööri.

Mutta kun olettamuksena on, että piirrän jokaisen sukulaisen tuttavan tutulle kesämökin piirrokset euron tuntipalkalla tai tulen vastaavaksi mestariksi "ei tartte kun nimi paperiin, me kyllä hoidetaan ite kaikki" -periaatteella, niin voi helvetti.

Mä olen myös rakennusinsinööri.

Ja aina saisi olla kuvaamassa kaikki suvun juhlat. Ilmaiseksi eivät yritä, vaan muutaman satasen palkkiota vastaan, joka on itse asiassa vielä pahempi. Nimittäin se on todella huono korvaus kahden työpäivän urakasta (vajaa päivä kuvaamiseen siellä juhlissa, päälle pitkä toinen päivä käsittelyyn), ja kuvamäärää ei voi sopia niin pieneksi, että se oikeasti mahtuisi tuollaiseen budjettiin. Moni vielä katsoo voivansa vaatia kuvaajalta ihan mitä tahansa heti jos vähän hommasta maksaakin.



On minun kannaltani ikävää, että jos kuvaan, en voi lainkaan rentoutua juhlissa, joihin minutkin on kuitenkin kutsuttu vieraaksi. Vapaa-ajalla työskentely on aina rasittavaa. Juhlat ovat muutenkin ehkä vaikein mahdollinen kuvauskohde, kun pääosassa ovat ihmiset, kuvausolosuhteet kuten valaistus voivat vaihdella todella paljon, ja kuvat on saatava onnistumaan heti ensimmäisellä otolla, koska tilanteet menevät nopeasti ohitse. Jos vielä on kyseessä isompi juhla kuten häät, asiakkaalla voi olla rima todella korkealla sen suhteen, mitkä kaikki asiat kuviin pitäisi saada ikuistettua.



Olen ottanut linjaksi, että teen joko ilmaiseksi sen kuvamäärän, mikä itselleni sopii ja kuvien toimitus myös siinä aikataulussa mikä minulle sopii. Ja tämä palvelus vain aivan lähipiirille, joilta odotan myös vastaavaa vastapalvelusta jossain vaiheessa. Tai sitten tehdään sopimus hinnaston mukaan, josta voin antaa jonkun pienen sukulaisalennuksen. Itsekkäänä ja nokkavana taitavat minua pitää. :)

Olen kokki ja kondiittori ja teen työkseni pitopalvelussa hommia.

Muutama vuosi sitten ex miehen sisko meni naimisiin ja pyysi "ihan pientä" apua.

Ex anoppini olisi kuulemma kaatelemassa kahvia ja sellaista ja muutenkin apuna mutta jonkun pitäisi luoda hääbuffa :D

He maksaisivat raaka-ainekulut jos suunnittelen ja toteutan ja käyn ostamassa tavarat.

Ensin oli puhe että vaan teen ruuat, he ostavat ja hoitavat kuljetukset ja tiskuaukset ym. muulla porukalla.

Kävi kuitenkin niin että niitä muita ei sitten yhtäkkiä ollutkaan ja häät meinas mennä ihan pilalle joten kukas sen kaiken sitten tekikään?

Tein viikon töitä ennen häitä, jouduin ottamaan töistä vapaatakin.

Aina he muuttivat menua jos jonkun syyn takia ja tein uuden suunnitelman.

Olin aiva puolikuollut tuon juhlan jälkeen, laitoin ruuat, korjasin pois, blokkasin astiat pöydistä, tiskasin, tarjoilin hääkakun, ex anoppi tosiaan kaatoi ne kahvit kuppeihin :)

Siivosin keittiön, roudasin astiat pois(suurin osa mun omia). Jne

Kun aluksi oli puhe pienestä korvauksesta mun pientä apuani vastaan, oletin että nyt se olisi suurempi korvaus, olihan vieraat ja hääpari todella tyytyväisiä ja jotkut jopa kauhistelivat että teetkö sä tämän kaiken yksin??

No, illan lopussa hääpari kutsui mut lavalle ja kiittivät kaikkien kuullen, sain aplodit ja ruusukimpun ja ison tukun rahaa jolle vieraat taputtivat vielä enemmän.

Se raha oli tasan sama summa joka luki siinä raaka-ainekuitissa, eli senttiäkään en saanut palkkaa.

Tuota juttua häpeän niin paljon vieläkin, miten voin olla niin niin tyhmä ja idiootti että annoin mulle käydä noin?? Varmaan naureskelivat pitkään mun hyväuskoisuudelle, olin niin järkyttynyt että en edes osannut sitten nostaa meteliä ja vaatia enemmän.

Olihan se kaunis ruusukimppu :)

Oikeestiko olisitte valmiita käyttämään koko viikonlopun, tutun tilinpäätöksen tekoon? Vielä kun koko paska oli ihan retuperällä ja kiitokseksi sain kestitä vielä tämän sankarin. Kerran tein, sitten kieltäydyin. Neuvominen on eri asia kuin monen tunnin työ ja valtava vastuu.

Sukulaisten asioihin voin ottaa kantaa, samaten parempien kavereiden. Mutta en ala hoitaa mutu-tuntumalla, ilman labroja tai muita tarpeellisia tutkimuksia, vaan ohjaan sitten hakeutumaan sopivalle yksityis/terkkarilääkärille. Jotain pieniä juttuja hoidan itsekin, mutta kolmiolääkkeitä tai psyykenlääkkeitä en kirjoita.



Sen sijaan minua ärsyttävät ne "kaverit", jotka ottavat yhteyttä vain ja ainoastaan silloin, kun heillä on jotain lääketieteellistä kysyttävää. Yksi kaveri soittaessaan sanoo nopeasti "moi, mitä kuuluu, olis ihan kiva tavata joskus mutta hei kuule, mulla olis sulta vähän kysyttävää!" Sitten loppupuhelun ajan selvitellään hänen terveysvaivaansa. Ikinä hän ei ota yhteyttä minuun ihan vaan kyselläkseen kuulumisia tai sopiakseen tapaamisesta. Toinenkin tällainen kaveri on, vanha lapsuudenystävä. Noin kerran kuussa tulee soitto tai tekstari jostain hänen/miehen/lapsen/appiukon terveysvaivasta. Muuten ei ikinä mitään.

mutta jos joku tuttava ottaa yhteyttä vain ja ainoastaa silloin kun tarvitsee jotain, niin ei kyllä tee mieli auttaakaan. Yleensä kun on vaan kyse pihiydesta, ja kyseisnen henkilö haluaa vain saada homman tehdyksi ilmaiseski.

Yleisin väärinkäsitys on se, että olen ompelija ja voin pyöräyttää kaikenlaiset ompelutyöt käden käänteessä yo-juhlamekosta miesten takin mittakorjauksiin. En ole, en voi, enkä aio.

Olen äidinkielen opettaja. Silloin tällöin joku soittaa ja kysyy, miten joku sana tai lause kirjoitetaan. En pidä sitä pahana, mielelläni autan, kun kerran osaan. Harvakseltaan, noin joka toinen vuosi, joku tutun tuttu kysyy, voisinko lukaista jonkun opinnäytetyön ja korjata kielivirheet. No, kyllä voin, aikuisen ihmisen kirjoittama asiateksti on mukavaa vaihtelua yläasteikäisten aineisiin verrattuna. Jos kyseessä on 1-2 illan homma, en ole pyytänyt maksua vaan olen sanonut, että on ollut kivaa vaihtelua, mutta silti minulle on aina haluttu maksaa jotain (ravintolalahjakortti, viinipullo, 100 euroa tms.).

Ja parturi-kampaaja olen....

aina saa olla millon kenellekkin leikkaamassa hiuksia, ja ILMAISEKSI TOTTAKAI! En minäkään kampaajalle ilmaiseksi pääse..