Yrittävätkö sukulaiset ja tuttavat käyttää hyväkseen ammattiasi (ilmaiseksi)?

todellakin yrittävät. Puolitutuillekin pitäis olla tekemässä kirjanpitoa..

"Saan auttaa" koulutehtävien teossa aikuisopiskelijoiksi alkaneita kavereitani. Tähän liittyy sekin, että tietämystäni alasta kuin alasta yliarvostetaan ja kaverit heittäytyvät tietämättömiksi kansankynttilän edessä. Heidänhän pitäisi tietää, esim mistä essee kirjoitetaan, ei minun. Pilkkuvirheitä ym voin tsekata kyllä, vastahakoisesti.

Rakennusarkkitehti.



Veljellä löytyy aina pientä remppaa ja sisustusta mitä pitäisi suunnitella ja jostain syystä ammattini ilmeisesti tekee minusta myös ylettömän pätevän muuttomiehen.



Kerran on luvannut töistä (pienen remontin suunnittelu ja piirustukset rakennusvalvontaa varten) ihan palkkion: Parinkympin hintaisen suihkupään jolle meillä olisi ollutkin käyttöä, ei siinä mitään. Rempan jälkeen kuitenkin totesi että nääh, pidänkin tän itse kun tää on ihan ok meillekin.

Olen lastenhoitaja/kokki/myyjä

Rakennusarkkitehti.

Veljellä löytyy aina pientä remppaa ja sisustusta mitä pitäisi suunnitella ja jostain syystä ammattini ilmeisesti tekee minusta myös ylettömän pätevän muuttomiehen.

Kerran on luvannut töistä (pienen remontin suunnittelu ja piirustukset rakennusvalvontaa varten) ihan palkkion: Parinkympin hintaisen suihkupään jolle meillä olisi ollutkin käyttöä, ei siinä mitään. Rempan jälkeen kuitenkin totesi että nääh, pidänkin tän itse kun tää on ihan ok meillekin.

Olen toimintaterapeutti, ja neuvoja pyytävät ammattinsa puolesta esim opettajat ja päiväkodin työntekijät. Pyytävät neuvoa esim. kynänkäytön tukemiseen ja aistimushakuisuuden lieventämiseen. Mielelläni autan, suunnitellaan yhdessä juttuja joita molemmat voi käyttää. Täytyy vaan olla varovainen salassapitovelvollisuuden kanssa kun nämä kavereiden oppilaat ei oo mun asiakkaita.



Kerran kaveri pyysi mua arvioimaan omaa lastaan, mitä en suostunut tekemään. Kerroin kyllä millaisia asioita kannattaa ottaa neuvolassa esiin että lähettävät sieltä tutkimuksiin.

Vähän väliä on jotain yhdistystä tai seuraa jossa tuttu/sukulainen puuhaa ja tarvitaan tiedotetta sun muuta. Mikäs niitä olisi kirjoitellessa kun saisi palkkaa, freenä tulee sitäkin tehtyä varsinaisen toimittajan työn ohessa.

Kysellään ohimennen "mulla on näitä ja näitä oireita, mitähän vois olla?", pyydetään hoito-ohjeita, kysellään lääkityksistä yms. Useimmiten kyllä ihan hyväntahtoisesti eikä hyväksikäyttö mielessä, ymmärtävät myös jos/kun en halua ottaa kantaa asioihin joihin en voi mitään sanoa tuntematta koko casea.

Kirjanpitoja, veroilmoituksia, tiedotteita ja nettisivuja pyydetän, välillä myös oikolukupalvelua suomeksi ja englanniksi sekä tiedonhakuja. Olen ekonomi, opiskellut myös viestintää (sekä "tavallista" että www).



Enää en tee näitä kun työ palkitaan vain lisätöillä.

Olen myös sairaanhoitaja ja aika paljon minulta kysellään kaikenlaista. Huvittavinta tässä on se että monet kysymyksistä koskevat jotain erikoisalaa, joista itsellä ei juuri ole kokemusta. Sitten kysyjät ihmettelee, kun en täydellistä diagnoosia tai hoito-ohjetta osaa antaa...

It-alalla kun olen niin kyllähän kaikenlaista koneisiin ja verkkoihin, tai vaikkapa sähköpostin virittämiseen liittyvää kysellään. Koko it-alan kehityksestä kysytään mielipidettä jne. Normaalina ja sallittuna tätä pidän ja joskus jotakin pientä teenkin.

ja pyytedään ties mitä asennusjuttuja ja virustsekkausksia tms. En tee näitä töissäkään, meillä on mikrotukihenkilöt erikseen.

Tutut ja tutuntutut pyytävät jatkuvasti tekemään erilaisia käännöstöitä (ilmaiseksi siis), kun "sulta se käy niin näppärästi". Käy kai, kun olen ammatiltani kääntäjä.



Sukulaiset eivät tällaista tee, kun ovat monet itsekin ammateissa, joissa törmäävät tuohon ilmiöön. Kerran yksi serkkupoika pyysi apua pikkufirmansa tarjouspyynnön laatimiseen, ja sen tein mielelläni. Tarjosi hommasta kyllä rahaakin, mutta en huolinut. Äitinsä (tätini siis) auttoi minua opiskelijatyttönä, joten tämä oli pientä takaisinmaksua. Perhe ja suku ovat minusta asia erikseen, siinä autellaan puolin ja toisin.

Eivät tajua, että pystyisin auttamaan. Olen toimittaja ja tietokirjailija.

Olen tehnyt työkseni monipuolisia taloushallinnon hommia ja multa pyydetään kirjanpitoapua, tilintarkastuksia, laskelmia ja liiketoimintasuunnitelmia... Tilintarkastuksissa on se persiistä, että siinä on aika kova vastuu, mutta sitten kun tarkastusta tekee ja pyytää pöytäkirjoja yms., onkin niuho ja ärsyttävä. Siksi olen ilmoittanut, että en enää tee.



Kerran tein yhdelle sukulaiselle laskelmat yrityksen perustamiseen, kirjanpitopohjat exceliin yms. mitä hän tarvitsi. Edes kiitosta en saanut tästä kaikesta.



Onneksi pyynnöt ovat harventuneet.

KTM olen koulutukseltani ja sukulaisten kirjanpitoja ym. hallinnollisia asioita "saan" vapaa-ajallani hoidella. Aina mulle kyllä lupaillaan, että ensi kerralla ko. henkilöt hoitavat hommansa itse, jos vaan (vielä kerran) opetan/ näytän mallia. Sitä odottelen.

Kyllä tietenkin hoidan perheenjäsenten vaivat ja reseptit ihan mielelläni, mutta sitten on näitä hyvän päivän tuttuja, jotka eivät soita ikinä muuten kuin silloin kun on tarve reseptille. Pahin on yksi äärimmäisen varakkaan perheen kotirouva, joka soittaa kerran vuodessa mulle, kun hänen astmareseptinsä pitäisi uusia. Viimeksi sanoin, että en kirjoita reseptejä enää kenellekään, koska olen suppealla erikoisalalla YO-sairaalassa.



Mutta oikeasti, ÄLKÄÄ pyytäkö lääkärituttaviltanne ammatillista apua. Sen lisäksi, että se on ärsyttävää niin kaikki vastuukysymykset arveluttaa myös.

Olen ammattimuusikko ja aina sukulaisten/tuttavien synttäreiden, häiden tjms. juhlien lähestyessä automaattisesti odotetaan, että hoidan juhliin bändin, soittimet, äänentoistot ym.

Lisäksi, kun teattereissakin työskentelen, niin pokkana ehdotellaan, että

"sää kun niitä esiintyjiä tunnet niin voisko joku tulla vähän viihdyttämään"?



No, itse en ole yli kymmeneen vuoteen hankkinut yhtäkään häälahjaa (koska katson, että "lahjavelvollisuus" tulee kuitattua juhlia varten tehdyllä ilmaisella työllä) mutta vielä jaksetaan ihmetellä, että esim. bändikollegani (joilla ei ole mitään suhdetta juhlakaluihin) kehtaavat vaatia esiintymisistään palkkaa :)



No, nää on näitä. Eipä tarvitse sukujuhlissakaan kuunnella sukulaisten lässytystä vaan hyvällä omallatunnolla voi litkiä kaljaa bäkkärillä soittajakaverien kera.

pyytääkin apua, esim. soittaa ja kysyä neuvoa. Mieheni neuvoo mielellään tuttavien lapsia vaikka kitaransoitossa kun kerran osaa sen homman ja on opettaja. Mutta sitten ne, jotka edellyttää tuntien työtä ilmaiseksi. Se on törkeää. Kyllä mä saatan soittaa hammaslääkärikaverilleni ja kysyä mitä pitää tehdä kun lapsi on kaatunut ja ikenistä tulee verta. En kuitenkaan edellytä, että hän tulisi meille ja hoitaisi homman ilmaiseksi.

Olen agrologi (eli maatalouspuolen ammattikorkeakoulu tutkinnon suorittanut)



Neuvoja kasvinsuojekusta ja lannoituksesta kysellään silloin tällöin ja vastaan mielelläni osaamiseni rajoissa, vaikka kotipuutarhan jutut eroaakin jonkin verran maatalouden vastaavista.