Lasten oppivelvollisuus voi olla haastava vaihe vanhemmille. Miten teillä on mennyt?

Meillä oli haasteena kiusaaminen. Vanhempina sai olla todella skarppina, jotta kiusaajat eivät päässeet lannistamaan lahjakkaita, fiksuja ja kateellisuutta aiheuttavia lapsiamme.  Pidimme matalampaa profiilia ja pyrimme olemaan monessa, varsinkin varallisuuden näkymisessä,  ulospäin enintään keskinkertaisia, mutta  silti jotain paistoi lapsistamme  lävitse, jota saattoi kadehtia. 

Annoimme toisten päteä taidoillaan ja esitellä  mahdollisesti velalla hankittua omaisuuttaan yms jotta meitä ei olisi aihetta kiusata. Vaikeampaa olisi ollut vain jos lapsillamme olisi ollut oppimisvaikeuksia, niinkuin kiusaajista osalla  tahtoo olla. Tai vielä pahempaa, olla vanhempana  vähemmän älykkäälle ja helposti manipuloitavalle kiusaajalapselle, joka olisi joutunut fiksumman kiusaajalapsen otteeseen. Näitä paljon selviteltiin. Jotain kautta kantautui aina tietoa myös lastensuojelun asiakkuuksista. Asuimme melko ongelmaisessa lähiössä.

Sosiaalisesti taitava lapsemmekin sai pitää puolensa. Hänestä tuli opettajien tuki, joka on määrittänyt hänen elämäänsä myöhemminkin. Jos opettajilla on pallo hukassa, hän handlaa tilanteet. Hän antaa paljon itsestään ja samaan aikaan huolehtii vielä omasta opiskelusta niin hyvin, että haluttu jatko-opiskelupaikka tulee.  Vähän arempi lapsemme tarvitsi enemmän vanhempien tukea. Koulun järjestämät avut saattoivat jopa pahentaa tilannetta. Kiusaajien vanhemmat olivat välillä osa ongelmaa. Yksi oli yhteistyöhaluinen. Jos vanhemmat eivät kyenneet, niin saattoi olla joku muu aikuinen, joka edes yritti.

Ajatus joidenkin kohdalla lienee ollut, että heidän lapsi menestyy, kun kiusaa toisen lapsen pois kuvioista. Osalla ei ollut mitään ajatuksia niinkuin ei tuntunut olevan heidän lapsillaankaan. 

Kiusaamista rajoitettiin ja lopulta lapsemme vaihtoivat koulua, jossa eivät tulleet kiusatuiksi. Koko ajan oli ollut harrastuksissa ystäviä ja siellä ei oltu kiusattu. Lapset tarvitsivat koulun vaihdossa myös opastusta meiltä vanhemmilta, jotta eivät joutuisi uudestaan kiusatuiksi. Itsetunto vahveni, taktikoitiin alussa, että saavat ystäviä varmasti (analysoitiin potentiaaliset kiusaajat, kiusaajien johtaja ja luikerreltiin heidän ohi uuteen kouluyhteisöön) ja uusi koulu sujui hyvin. Lapsemme ovat päässeet elämässään eteenpäin aivan niinkuin vanhempina uskoimme fiksujen, sinnikkäiden, ahkerien, itseään puolustamaan kykenevien ja  hyvin käyttäytyvien  pääsevänkin.

Kiusaamisellehan on aina jokin syy ja meillä se oli varmaankin se, että huolehdimme lapsistamme, lapsiamme ei oltu puristettu valmiiksi tiettyyn ahtaaseen muottiin  esim. päiväkodin liukuhihnalla (kävivät kerhot ja esikoulun ennen koulua), jolloin  jotkut lapset alkoivat kiusata kateuden, omien ongelmiensa ja osattomuutensa  vuoksi. Kävivät meillä kotona leikkimässä jo ennen kouluikää ja huomasivat että lapsillamme oli paljon kiinnostavia juttuja, joita he eivät olleet oppineet ja omaksuneet. Käytöstavat puuttuivat ja en katsellutkaan jokaista heistä jatkossa. Osa vanhemmista olisi työntänyt lapsensa meille mm syömään ilman kutsua. Autoin vain perheiden kriisitilanteissa, mutta en alkanut huolehtimaan kenenkään lapsista säännöllisesti ilmaiseksi. Emme olleet ainuita tällaisia vanhempia, mutta olimme pienenä vähemmistönä. Nyt kun lapsemme ovat täysiikäisiä, olen onnellinen, että he ovat selvinneet hyvään elämään.