Tuosta töihin nalkittamisesta tuli mieleen...auttaisitteko te vanhempaani jos,

Jos nyt otetaan vaikka minun äiti, sillä on paha reuma, vaikka se asuisi ihan kaupan vieressä, ei se auttaisi mitään, ei se saisi kauppakassia niillä käsillä kannettua kotiin kuitenkaan.

Sama se on monella vanhuksella, toki nuoremmallakin, ei ne kauppakassit kovin helposti sieltä kaupasta ilman autoa tule, vaikka matkaa ei ole kuin 500 m.

Ei se muuttaminen kaupan viereen auta mitään, silti saatetaan se auto tarvita.

jäädä asumaan paikkaan, josta ei itse kykene käymään edes kaupassa. Nyt on omat vanhemmat ja kavereiden vanhemmat 70-80-vuotiaita. Osa osaa suunnitella elämäänsä muutama vuosi eteenpäin ja he ovat myyneet omakotitalonsa ja ostaneet keskustasta kerrostalo-osakkeen. Heillä on vielä kykyä ja halua liikkua, joten sopeutuminen kyllä onnistuu.

Sitten on heitä, kuten omat vanhempani, jotka eivät lähde talostaan millään. Vielä pärjäävät, mutta muutaman vuoden kuluttua tilanne on toinen.

Enoni asuu vaimonsa kanssa monen kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Eno vielä pärjää joten kuten, mutta vaimollaan on dementia jo edennyt. Sitten he soittavat joka risauksesta pojalleen, joka joutuu joka päivä töiden jälkeen käymään vanhempiensa luona. Ja ei, kotoahan ei voi muuttaa palvelujen ääreen.

niin eiköhän siinä ostosten kantamisen lisäksi ole moni muukin asia vaikeaa. Silloin pitää hankkia jotain muutakin kotiapua.

Enoni tapauksessa kotiapua ei saa millään noin syrjään ja jos saakin, pitkän matkan vuoksi se on tuhottoman kallista. Keskustassa asuessaan he olisivat kotiavun piirissä, joko kunnallisen tai yksityisen.

tarvittaessa luoksenne asumaan? Tai lastenlasten jos ovat tuolloin aikuisia?

periaatteessa voisin auttaa, mutta käytännössä menisi hankalammaksi. Meillä, kuten monella muullakin, on kiireinen arki, joten takapenkille pääsee ilomielin, jos kulkemiset sopivat yhteen ja ei aiheuta merkittävää lisävaivaa.



Mutta käytännössä:

- Käymme n 60 % kauppareissuistamme työmatkojen tms yhteydessä.

- 30 % käymme kävellen.

- n 8 % käymme samalla vaateostoksilla, kylässä, mummolla tms.

- n 2% käymme kaupassa autolla siten, että lähdemme ja tulemme kotoa, emmekä tee pidempää muuta reissua samalla ja nämäkin reissut tiedämme usein vasta max vartin ennen lähtöä.



Ja sitten on viikkoja, jolloin hyvä jos käymme kaupassa ollenkaan, enintään sitä maitoa hakemassa. Lomamatkoja, työmatkoja, paljon menoja = ulkona tai kylässä syömistä jne.



Eli jos tuohon rytmiin sattuu osumaan, niin toki kyytiin saa tulla, mutta käytännössä tuskin tuon varaan kukaan voi laskea vanhuksen ruokahuoltoa.

eikä se mummo siitä nuorennu.

asioista kannattaa sen äidim kanssa jutella jo ennenkuin tilanne on päällä.

Kannattaisko jo nyt alkaa miettiä sinne palveluitten ääreen muuttoa?

Olen aika yllättynyt, mutta tietty kun asutaan Suomessa, sen ei olisi pitänyt yllättää.

Olen onnekas kun vanhempani ovat pystyneet elämään itsenäisesti kotona, ei ole tarvittu yhteiskunnan "apua" se pelottaa kaikkein eniten. ap.

Monella on lapsia, lasten harrastukset, lasten kavereita kylässä ja toisinpäin, oma työ, omia harrastuksia, ja parisuhde hoidettavana. Itse en pystyisi sitoutumaan sellaiseen, että jonkun vieras mummo kävisi meidän kanssa kaupassa, kun hädin tuskin löydän aikaa käydä siellä itsekään. Saati että löytäisin aikaa omille vanhemmille tai miehen vanhemmille. Tai sisaruksilleni.

Onkohän tää nyt se Suomen tulevaisuus? Ihmiset kilpaa tuppaa omia vanhempiaan toisille riesaksi?

ihan itse sen kiireen luotte.

Ja 500 kuukaudessa kaupasta ja morjestamisesta!

Kenellä on pokkaa ottaa rahoja vastaan?

Ja samasta puusta on maksajakin: Rahaa voi antaa mut ei itse ehdi käydä.

Uskomatonta soopaa.

Naapuriapu on kuitenkin aina vapaaehtoista. Siihen ei tarvitse kenenkään sitoutua millään tavoin.



Esimerkiksi aurataan naapureiden pihateitä, jos ehditään. Naapuri ei oleta näin tapahtuvan, eikä soittele perään, ellei ole hätä. Silloinkin voi kieltäytyä, jos itselle ei sovi.... Sen sijaan naapuri saa nähdä itse isomman vaivan kolan kanssa tai soittaa suoraan jollekin joka kyseisestä työstä elannokseen laskuttaa.



Meidän aikatauluihin ei sovi minkäänlainen sitoutuminen. Ei edes kerran per viikko tasolla. Silti autellaan naapureita viikottain.



Jos joku alkaa yhtään vinkumaan tai vaatimaan, loppuu naapuriapu kyseiselle henkilölle heti kokonaan.

entäpä pankkiasiat, apteekissa käynti, lääkärissä käynti, kampaajallakin varmaan käy joskus, ostaa etkä muutakin kuin ruokaa jne.

Taksi on se kaikille sopiva ratkaisu, eikä sido tuntemattomia.

Jos siihen ei ole varaa, pitää muuttaa lähemmäs palveluja, vaikka sitten vuokralle ja myydä se talo.

Autatko sinä ap naapurimummoja, tai lapsiperheitä tai vaikeavammaisia?

Asuvatko lähempänä?

Mitä mieltä he ovat asiasta?

Jo tilannetta kuvitellessaan rähjää täällä ihmisille, jotka eivät innostu tästä loistoideasta.



Minun mummoni asui myös kaukana, taksimatka kauppaan maksoi hänelle kaksi euroa muistaakseni sellaisella taksisetelilä. Mitä jos vapaaehtoinen kuski lomailee, sairastaa flunssaa, aloittaa uuden harrastuksen, kuskaa lastakin uuteen harrastukseen jne. Aivan järkyttävän sitovaa luvata hoitaa jonkun kaupassakäyttämisen niin kauan kuin asuu asunnossa tai kunnes autettava kuolee. Autettavan kuntokin vain hiipuu. Kaupassakäynnin lisäksi tulee aina lyhyemmän hetken vaativia, mutta akuutimpia avuntarpeita.

Aika hilpeä esimerkki siitä yhteiskuntaluokasta, joilla on vain oikeuksia muttei velvollisuuksia.



Tuntemattomien ihmisten pitäisi ottaa ap:n äiti huollettavakseen täysin ilman mitään korvausta! Ja sen päälle täytyy vielä arvostella ihmisiä, jotka eivät suostu toivomuksiin, toteuttavat niitä väärin jne.



Ja entä vaatija itse? Ei tietenkään itse voi osallistua. Ei voi laittaa aikaa, ei rahaa, ei vaivaa. Luonnollisesti kaikki syyt ovat täysin itsestä riippumattomia maidon happanemisnopeudesta maantieteellisen etäisyyden kautta liian pieneen äitiyspäivärahaan...



Sun äitisihän oli juuri nyt sua paremmassa fyysisessä kunnossa, joten eihän sun tämänhetkinen pienituloisuutesi mitenkään ole este taksirahan annolle tulevaisuudessa. Sillä ethän sinä koko elämääsi aio minimituilla elää, ethän? Ja kotona ollessasihan sinulla ei olekaan muuta kuin aikaa. Voisit vaikka käydä leipomassa pakastimen täyteen, pesemässä ikkunat, poimimassa marjat jne.



Aikuisuushan on aika pitkälle sitä, että tekee itse asioita sen sijaan, että vaatisi muita passaamaan. Näinhän sun vanhempasikin elävät. :)

meillä naapurissa, asun rivitalossa, asuu tosi kiva mummo ja oikeastaan ystävystyin hänen kanssaan reilu 3 v sitten.

Meillä on oikeesti tosi mukavaa yhdessä ja teen mielellään pieniä palveluksia hänelle.

Hänelle on maksettu palvelu, mutta se on vaan tunti, 2, ei oikein riitä mihinkään, joten mä itse kerran ehdotin että voin samalla käydä kaupassa, kun itse käyn.

Ongelma tuli hänen taustasta. Itse olen vähävarainen ja suosin Lidliä, hänen on pakko käyttää keskoa. Joten päätin antaa olla ja matkalla poikkean aina City-markettiin ja teen hänen ostokset. Tein niin kerran viikossa n vuoden ajan. Palkkaahan sain, tietenkin, yhdessä sovittiin asia, seuraavaan euroon pyöritetään + 1 euro. Eli jos laskun loppusumma on 18.20, sain hakupalkkiota 1,80, ja sehän oli jo yli 10 mk.

Vähän huvitti, kun mummo tätä ehdotti, mutta päätin menköön. Noin vuoden verran tätä teinkin, mutta sitten hänen poikansa erehtyi katsomaan kuittia ja vertailemaan. Olin käyttänyt aina omaa plussakorttiani. Jouduin tilivelvolliseksi kuinka monta plussaseteliä olin hänen äidin ostoksilla saanut ja kun en osannut sanoa, siis niitä tuli peräti 2 vuodessa, mutta olihan siinä joku oma juttukin, en voinut sanoa kuuluuko peräti 10 euroa vai vain 5 euroa mummolle. MInulle ei oltu ikinä mummon plussakorttia annettu.

Siinä vaiheessa kun poika tuli ja antoi oman plussakorttinsa ja sanoi minun pitää tätä käyttää seuraavaksi, sanoin ei kiitos. Voit hoitaa tästä lähtien ihan itse oman äitisi ruokaostokset ja ilmoitin mummolle että erimielisyyksien vuoksi en niitä enää voi hoitaa.



Meillä on ex.n kanssa viikko-viikko, eli kävin kaupassa vain silloin kun lapset olivat isällään ja silloinkin kerran viikossa, eli paha rasti se ei todellakaan ollut ja ostokset olivat aina hyvin pieniä, alle 20 euroa aina.



Nykyään meillä on vahtiminen olemassa. Eli mummo Pitää keittiön rullaverhoa joko auki tai kiinni, on ok, mutta jos on puolessa välissä, menen käymään ja lisäksi hänelle tulee hesari ja hän sen aina minulle lukemisensa jälkeen kiikuttaa. Eli jos hesaria ei ole kun tulen töistä, menen moikkaamaan varmuuden vuoksi. Tästäkin poika sai vihiä ja oli tulossa rahaa pyytämään. Kysyin säilytänkö vanhat lehdet vai paljonko aikoo puoli päivää vanhasta lehdestä veloittaa.



Mummo siis on kova lukemaan ja esim kk-liite tulee meille aina monta viikkoa ilmestymisen jälkeen. Hesarin kerkee lukemaan ennen kuin tulen töistä, koska ehdotin joskus että tuo päivän vanhan, se ei käynyt mummolle.



Nyt sitten marraskuussa mummolle vaihdettiin joku lääkitys ja hän tarvitsi valvontaa 24 h. Kunnalta sai jotain, mutta iltaisinhan minä olin hyvä hoitamaan. Me ei hirveesti tehdä mitään erikoista kun lapset ovat mulla, nautitaan yhteisolosta ja se että joku muuttaa meille ei todellakaan vaikuttanut loistoidealta. Lisäksi minulla on liukumaa, kun lapset ovat minulla, lähden ajoissa töistä ja teen tunnit sisään kun olen yksin.

Lisäksi viikonloppuisin meillä on omia menoja kivasti.

Kuitenkaan en viitsinyt jättää mummoa pulaan, joten päästiin kompromissiin että kun tulen kotiin lasten kanssa, haen samalla mummon meille. Hän on siinä arjessa koko ajan mukana ja nukkui minun sängyssäni, nukuin tyttäreni huoneen lattialla ja aamulla sitten saatoin kotiin ja heti kohta tulikin jo kotiapulainen tai mikä apu olikaan. Suostuin tekemään tämän vain ma - pe silloin kun lapset olivat minulla. Esim jouduin nakittamaan poikani jalkapallokaverin äidin ottamaan poikani kyytiin 4 krt treeneihin mentäessä ja tietenkin hänelle siitä myös maksoin. En voinut ottaa sekä tytärtäni että mummoa mukaan katsomoon.



Mummo asui meillä 15 yötä ja sain siitä, pojat mielestä ainakin kelpo korvauksen 150 euroa.

Josta annoin 50 euroa kyytipalkkiota harrastuskuskailusta.



No, naapuriapu on naapuriapu. Välillä voi auttaa auttamisen riemusta mutta oikeesti viikottainen forever juttu, se ei oikeesti sovi kenellekään.



Koska pääsen aikaisemmin töistä lasten ollessa minulla, minulla on aikaa olla heidän kanssaa 4 h arkipäivänä. Kauppareissulla menee aikaa vähintään 1,5 h. Aika kova uhraus on siitä ettei mummo viitsi käyttää taksia. Vai ?



Olisi kiva tietää kuinka paljon ap auttaa naapurinmummoja

Jo tilannetta kuvitellessaan rähjää täällä ihmisille, jotka eivät innostu tästä loistoideasta.

Minun mummoni asui myös kaukana, taksimatka kauppaan maksoi hänelle kaksi euroa muistaakseni sellaisella taksisetelilä. Mitä jos vapaaehtoinen kuski lomailee, sairastaa flunssaa, aloittaa uuden harrastuksen, kuskaa lastakin uuteen harrastukseen jne. Aivan järkyttävän sitovaa luvata hoitaa jonkun kaupassakäyttämisen niin kauan kuin asuu asunnossa tai kunnes autettava kuolee. Autettavan kuntokin vain hiipuu. Kaupassakäynnin lisäksi tulee aina lyhyemmän hetken vaativia, mutta akuutimpia avuntarpeita.

jos kuski sairastuu flunssaan, niin maksaa sitten mummolla taksin. Se on kohtuullista, sillä ap:lla on itsellään minimiäitiyspäiväraha, eikä hän voi taksia maksaa.

Ja juu. Ihanaa suunnitella lesken elämänkulku, kun ei siitä leskeytymisestään ole mitään tietoa. Jotenkin karmivan kuuloista. ;(

Olisi kiva tietää kuinka paljon ap auttaa naapurinmummoja

Ap taatusti auttaisi vaikka ja kuinka kovasti, jos ei olisi näitä ympäristön asettamia rajoitteita:

A) Hänellä on pieni lapsi, joka tulee vaatimaan ympärivuorokautista hoitoa noin seuraavat 12 vuotta.

B) Hänellä on niin pienet tulot ja

C) Hän on kahdeksankymppisiä huonommassa fyysisessä kunnossa.

Varmasti auttaisi, mutta ymmärräthän, että juuri nyt ei voi.

Ei tule mieleen, että vanhan ihmisen kunto menee alaspäin, ei parane. Hän tavitsee aluksi vain hieman apua, mutta avun tarve lisääntyy koko ajan. Ei voi olettaa, että naapurit sitoutuvat auttamaan.



Olen itse auttanut anoppiani siihen asti kun hän oli laitoskunnossa (alkoi paskoa pitkin asuntoaan ja käveli päältä ja istui ulosteessa). Kukaan naapuri ei olisi tehnyt vastaavaa, se on selvää, eikä sellaista olisi voinut edellyttää.



Kussakin kunnassa asiat hoidetaan hiukan eri tavalla, mutta kyllä joka kunnassa on mietitty, miten vanhus pääsee kauppaan ja miten hänen tarpeensa sitten hoidetaan, kun hänen kuntonsa vielä siitä heikkenee. Palveluita on kyllä, niitä pitää vain pyytää.



Järkevintä on, että ikääntyvä muuttaa lastensa lähelle hyvissä ajoin. Niin teki anoppinikin, kun hänen kuntonsa alkoi heiketä. Ei hän sitä meille sanonut, muutti vain. Emme tienneet, että hänelle oli jo tehty muistitutkimuksia ennen muuttoa. Luulimme, että kaikki on hyvin. Mutta heti muuton jälkeen avuntarve alkoi kasvaa. Olipa hyvä, että muutti!



Nyt anoppi siis asuu jo laitoksessa. Avuntarvetta kesti noin 3-4 vuotta ja sen kesti kyllä.

tuollainen kaunis pyyntö ei ole kohtuuton, varsinkin jos pyytäjä ymmärtää mitä tarkoittaa sana ei. Jos jollakin ei ole voimia vaikka omien pienten lasten tai muun syyn vuoksi kuskata ylimääräisiä, ainahan siitä vaivaa on, niin kysyjä ei ala solvata muille tai häiriköidä.vaan pyytää jotain toista. itse kyllä voisin ottaa kyytiin jos itse olisin lähdössä.



toisessa ketjussa oli kyse siitä että röyhkeä ihminen, yleensä varakkaampi ja vanhempi kuin uhrinsa, nakittaa toisen täysin kysymättä orjatöihin koko päiväksi, ei kyydistä kauppaan samalla kun itse menee.



jos tuosta tulee oletus että jonkun kuuluu päästä kauppaan samalla ja alkaa tulla vaatimuksia ja tehtäviä lisää, niin tottakai se alkaa myös vähitellen olla ylivoimaista.

ihminen on sillä tavalla rakennettu että yleensä yksi pyyntö johtaa seuaravaan. ja kohtelu on tälle "orjalle " yleensä huonompaa kuin sille seuramiehelle, joka tulee vaikka kahville, häntä palvotaan,joka ei tee mitään.

Ihan ok suunnitella tällaista apua vanhemmalle, joka on sua paremmassa kunnossa ja jonka puolisokin on paitsi hengissä myös ok kunnossa?



Jos on, niin onko vastavuoroisesti ok, että äitisi suunnittelisi vastaavaa huonokuntoiseen tyttärensä terveyden mahdollisesti heikentyessä edelleen? Vaikka huolehtisi teille sellaista remonttia, että pystyisit pyörätuolilla kulkemaan vessaankin? Ja mistä teille kotiapua, jos et pysty lasta itse hoitamaan?



Vai kannattaisiko näitä alkaa pohtia vasta sitten, kun joku on kuollut tai pyörätuolissa? (Ja onhan sulla hyvät välit naapureihisi, jotta miehesi ei joudu tekemään kokonaan itse sitä vessaremonttia?)

ja peittoaa nuoremmatkin fyysisesti.

Sinä et tainnut huomata tuota 2 h illassa omien lasteni kanssa, mikä on meidän arkea nykyään. Niinä päiinä, kun omat vanhemmat eivät tarvitse apua. Silloin ehdin ehkä peittelemään ja hammaspesulle. Missä vaiheessa ehdotat, että hoitaisin naapurin Mummon ostokset? Käyn itse kaupassa ajan säästämiseksi lähes aina työmatkalla tai joskus ryntään myös siinä vaiheessa, kun lapset ovat pedeissä, käytännössä siis olen kaupassa 20.30 ja tämä on ex tempore juttu, jos en olekaan ehtinyt/halunnut käydä työmatkalla. Mahtaisiko naapurin mummo lähteä 5 min varoitusajalla kyytiin. Mistään vakkariaikataulusta ei voitaisi sopia, joten olisi iso riski, etä mummelin jääkaappi ammottaisi tyhjyyttään, jos hän ei tule bussilla työmatkani varrella olevaan kauppaan tai singahda mukaan juuri ennen sulkemisaikaa.

Kastelen naapurin kukat ja tyhjenän postilaatikon aina kun he ovat matkoilla, mikä on usein, etenkin kun tekevät reissutyötä. Saan kuitenkin käydä silloin kun haluan enkä joudu sitoutumaan mihinkään tiettyyn aikatauluun. Lisäksi apu on molemminpuolista, he tekevät meille palveluksia ja saamme esim. käyttää heidän työkalujaan yms.mitä emme ole hankkineet. Tämä järjestely ei rasita minua lainkaan, koska se ei syö perheeltä aikaa lainkaan. Voin käydä kastelemassa kukat kun lapset nukkuvat sinä päivänä kun haluan.

Täysin pyyteetön, pitkäaikainen ja suunnitelmallinen naapuriapu on harvinaista ja helposti tulee hyväksikäytön maku. Olet saanut paljon vastauksia ja perusteluita, miksi harva olisi valmis sitoutumaan mummon ruuissa pitämisee, mutta kovin ylimielisesti vastailet...

Nyt ei olisi kyse kuin kyydistä, ei hidastuksesta, ei muusta avusta, vain takapenkin paikasta. Hän jätättää minut taakseen kun kuljetaan kaupungilla.

Jos tilanne muuttuisi, silloin apua haettaisiin muualta. En ymmärrä miksi aletaan heti muuttamaan äitiäni toisenlaiseksi, kyselin kuitenkin vain kyytiapua. Olen kertonut hänen olevan jopa parempikuintoinen kuin minä. Tekee pihan raskaat lumityöt itse.

Jos kyse olisi jostakin muusta, en kyselisi naapureilta apua. ap.

mutta käytännössä arki on sellaista, että ainakaan arkena en ehtisi ja pystyisi sitoutumaan. Mulla on aikaa arkisin olla 2 h illalla lasten kanssa ennen iltatouhuja, ja kauppareissu hitaan vanhuksen kanssa veisi käyännössä tuon ajan. Viikonloppuisin olemme usein reissussa tai jos ei ole mitään, haluamme joskus levätä. Lisäksi omat vanhemmat ovat vanhenemassa ja tarvitsevat usein apua. Lisäksi vierailemme heidän luonaan, mikä vie vähäistä vapaa-aikaa. Hankkisin kotiapua äidillesi siis, jos olisin sinä. Jotkut kaupat toimittavat ostoksia myös suoraan koriin.

Meillä on pienet lapset ja molemmat käymme kokopäivätöissä. Arki on jo muutenkin tosi kiireistä, illalla kun olen kotona viiden jälkeen, äkkiä päivällistä porukalle, sitten pitää jo seitsemältä alkaa laittaa lapsille iltapuuroa. Ei siinä jää paljoa aikaa tehdä ostoksia tai kotitöitä. Ylimääräinen mummeli viikottain mukaan kiireiselle illan kauppareissulle olisi aikamoinen arjen hankaloitus. Silloin tällöin voisin auttaa, mutta en joka viikko.

juu, jos säännöllisesti on vailla apua ja sitoutumilsta, niin yleensä siitä maksetaan.



ei lapsiperheillekään mitään apua ole ollut, me kaikki olemme ihan itse pää kainalossa lapsemme hoitaneet (joilla ei näitä mummoja ole vieressä asunut).

jotka asuvat itsenäisesti järjestetty kerran viikossa taksikyyditys kauppaan ja pankkiin jne. Taksi kerää muutaman vanhemman ihmisen jotka ovat oikeutettuja palveluun, kyytiinsä ja kuljettaa mm. terveyskeskukseen, pankkiin, kauppaan jne. minne nyt asioita heillä on.