Lue keskustelun säännöt.
Kun olet 50, onko kaikki lapsesi kerenneet täyttää 18?
21.01.2013 |
Meillä esikoinen täyttää tänä vuonna, joten ikää 48v.
Kuopus parin vuoden päästä ja olemme juuri silloin 50v.
Ihanaa kun on sitten kaikki lapset kasvatettu täysi-ikäisiksi ja saa alkaa nauttimaan omasta ajasta! :)
Kommentit (220)
Nautin kaiken aikaa myös omasta ajasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka nuorena lapseni sainkin, olen saanut aivan kylliksi viipottaa ennen lapsien syntymistä. On hyvä koulutus, asuntolainaa ei ole ja niitä reissuja on tullut tehtyä lapsienkin kanssa. Mikäs sen mukavampaa, kun voi jo nyt 40 v matkustella ilman lapsiakin aivan kahdestaan miehen kanssa. Vaikka lapsia onkin 5 ( nyt 22, 20, 19, 15 ja 7v) Kaksi viikkoa ja lämmin ranta kutsuu lomailemaan :)
kun itse olen 38, nuorimmat on nyt vasta 4, joten ovat vähän alle täysi-ikäisiä kun täytän 50, mutta luulisin että saan jo omaa aikaa silloin. Vaikka nuorimmat ovat poikia, en todellakaan enää passaa sellaisia jotka pääsee jo peruskoulusta pois, paras kun muuttavat jo sitten pois kotoa, 18v tulee viimeistään kalossin kuva takapuoleen :)
Ettekö te joilla on juuri kouluun menevä lapsi viiskymppisenä tai 3-vuotias, niin koe alkavanne olemaan hieman mummo ja ukki vanhempia verrattuna muiden sen ikäisten vanhempiin?
Kuopus menee kouluun, niin olen 49v, esikoiseni on silloin jo 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti sai mut 41. v, joten omani sain pari vuotta aiemmin. Monilla ystävistäni on myös tai on ollut suhteellisen vanhat vanhemmat. En ole pitänyt sitä outona. En tiedä miten teidän tuntemanne ihmiset ovat "mummoutuneet", tuntemani ihmiset ovat pysyneet ihan normaaleina, vaikka ovatkin vanhempia/isovanhempia yms. Ei ole estänyt nauttimasta elämästä ja elämästä nykyhetkessä.
ja se on kyllä ihanaa.
Kun olen 50v, esikoinen on 31-vuotias, keskimmäinen 28v ja nuorimmainen 26v. Eli oikeastaan olen jo viisikymppisenä voinut elää 8 vuotta elämää ilman vastuuta alaikäisistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan keskustelu tästä asiasta joskus lasten kanssa ja meillä lapset on sanoneet että ollaan just hyvässä iässä saatu heidät.
Ei liian nuorina, eikä liian vanhoina kuten tuolla sanoin.
Ja ulkonäöistämmekin suht huolehtivia olemme, minullakin 47-vuotiaana naisena vielä kaunis, pitkä ja paksu tukka joten en ole sitä lyhyeksi pistänyt kuten moni muu minun ikäinen nainen...
Oon tehny joskus hiukan vertailuakin että minkä ikäisiä vanhempia kaveripiiristä löytyy kun kuopukset on täysikäsiä, tässä tuloksia:
- 50 (Me)
- 59
- 42
- 49
- 58
- 50
- 57
- 42
Niin kyllä tuollaset lähempänä kuuttakymppiä olevat on auttamattomasti niin vanhoja...
Siinä pitää omien lasten olla hyvin nopeesti tekemässä lapsenlapset jotta kerkeää viettämään pitkän iän isovanhempienkin kanssa.
Ja jos puhutaan nyt tuosta minun esikoisesta joka on tyttö ja täyttää tänä vuonna 18, niin empä usko että äitiään häpee kun meillä oli suunitelmat lähteä yhdessä sitten siiderillekkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhee ajatus, että sais alkaa nauttia elämästä vasta sitten, kun kuopuskin on täysi-ikäinen. mä ainakin olen nauttinut ja elänyt joka päivä.
tehkää tekin niin, ei tartte sitten myöhemmin katkeroitua.
Tuli tuossa muutama vanhempi vielä mieleen:
- 45
- 58
- 44
- 51
- 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta voi ehkä haitata...
mikä poikkeaa muiden tilanteesta. Mutta esim. täällä stadissa yli nelikymppiset ensisynnyttäjät (siis tosiaan ENSIsynnyttäjät) ovat jo yleisempiä kuin alle 20-vuotiaat. Toisin sanoen iäkkäät vanhemmat ovat enemmänkin normi kuin poikkeama. Silloin ne parikymppiset vanhemmat voivat olla enemmän noloja lapsen kannalta.
Me molemmat ehdimme täyttää 50, kun kuopus on vielä 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai sitä nyttenkin elellään ja nautitaan :)
Mutta on se aika sitten erillaista kun lapset muuttaa kotoa pois.
Voi sanoa, että ah, mikä hiljaisuus ja rauha laskeutui maahan!
No empä usko että on noloja.
Vanha kuin vanha ja nuori kuin nuori.
Ja jos tietosesti, teillä siellä stadissakin, lasten hankintaa venytetään päälle neljänkympin niin voi sanoa että on aika huono valinta...
No empä usko että on noloja. Vanha kuin vanha ja nuori kuin nuori. Ja jos tietosesti, teillä siellä stadissakin, lasten hankintaa venytetään päälle neljänkympin niin voi sanoa että on aika huono valinta...
Eikä esimerkiksi se, että vanhemmat ovat nuhjaisen ja yli-ikäisen teinin näköisiä, ilman uraa ja vakinaista työtä - ja aina persaukisia?
Kyllä: kaikki parikymppiset vanhemmat eivät ole tuollaisia, mutta eivät ole kaikki nelikymppisetkään vanhan ja mummomaisen oloisia. Ei todellakaan.
Ihan yhtä huono tai hyvä valinta on mikä synnyttämisikä tahansa, jos sikseen ottaa. Kaikissa ikäluokissa on omat hyvät ja huonot puolensa vanhemmuuden suhteen. Siinä missä raskauskomplikaatioiden riski kasvaa, riski taloudellisiin vaikeuksiin ja parisuhteen purkautumiseen laskee.
Sinulle sanoisin taas noiden kamalien kielioppivirheittesi vuoksi, että myös äidin alhainen koulutustaso tuppaa vaikuttamaan lapsen koulutus- ja uravalintoihin...
Mutta vanhemmat lapset ovat jo varmaan kyllä omillaan.
Ja mistähän sinä minun koulutustasonkin tiedät?
t. 50 v
ikä todellakin on vaan numeroita. tiedän monta alle 40 v, jotka on mummoutuneet jo ajat sitten
No olen minäkin saanut nauttia nuoruudesta kun sain lapset 30 ja 32-vuotiaana. :)
Mutta me juuri tähtäsimmekin siihen, että kun nuorin lapsistamme täysi-ikäistyy niin olisimme juurikin siinä viidenkympin kieppeillä.
Koen että en ole ollut liian nuori äiti, koska kun lapsemme syntyi niin meillä oli valmiudet tarjota heille kaikki mahdollinen ja koin myöskin olevani kypsynyt tarpeeksi ihmisenä.
Ja nyt koen etten ole liian vanhakaan 17 ja 15-vuotiaiden lasten äidiksi. Vaan juuri sitä keskiluokkaa.
Ja kun molemmat lapset ovat tulleet täysi-ikäisiksi siinä vaiheessa kun olen viisikymppinen, sitten onkin mukavaa aikaa odotella että millon alkaa niitä lapsen lapsia tulemaan. :)
Ettekö te joilla on juuri kouluun menevä lapsi viiskymppisenä tai 3-vuotias, niin koe alkavanne olemaan hieman mummo ja ukki vanhempia verrattuna muiden sen ikäisten vanhempiin?