Lue keskustelun säännöt.
Kun olet 50, onko kaikki lapsesi kerenneet täyttää 18?
21.01.2013 |
Meillä esikoinen täyttää tänä vuonna, joten ikää 48v.
Kuopus parin vuoden päästä ja olemme juuri silloin 50v.
Ihanaa kun on sitten kaikki lapset kasvatettu täysi-ikäisiksi ja saa alkaa nauttimaan omasta ajasta! :)
Kommentit (220)
No empä usko että on noloja. Vanha kuin vanha ja nuori kuin nuori. Ja jos tietosesti, teillä siellä stadissakin, lasten hankintaa venytetään päälle neljänkympin niin voi sanoa että on aika huono valinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennetään nyt siis vielä.
Ajattelen että tuon ikäinen on jo kyllin iäkäs pienen lapsen äidiksi. Mummous on tietty eriasia taas, kun se ei ole koko päivä työtä normaalisti. Mutta kyllä mä tiedän paljon meilläkin töissä sellaisia naisia, kun ollaan joskus puhuttu, että no oisko sitä valmis vielä yli nelikymppisenä lähteä lasta tekemään...
Niin on sitä moni todennu ettei siihen rumbaan enää lähtis.
Nuorena/nuorempana sitä paremmin jaksaa!
Se on väistämätön totuus että keho vanhenee, eikä päälle nelikymppinen jaksa enää niin kuin parikymppinen.
Kyse on vain siitä että paras ikä niitä lapsia ei ole enää siis tuossa iässä hankkia, se on väistämätön totuus, vaikka kuinka jotakin potuttaisi se
Ja no mitäs minä... ajattelin ainakin lomailla. Lähdetään miehen kanssa ulkomaille jne. :) on meillä vaikka mitä kivoja kahden keskisiä suunnitelmia!
Voi sinua raukkaa.
Tämänkö sinä koet vittuiluksi?
Voin vaan ajatella miten rasittava ihminen olet tämän ketjun perusteella.
Tuo on kuule pohtimista, eikä vittuilua
Minä lähden nyt kauppaan.
" Lasta voi ehkä haitata... "
Ja aktiivisia lomia harrastamme, ei rannalla makaamista. Ja käymme kalassa, retkeilemme yms. Meillä on niin fiksu ja mukava lapsi, ei mikään taakka, vaan hänen kanssaan on kiva viettää aikaa. Ja lapsellla on fiksuja kavereitakin, joten pelkkää hyvää tuo lapsi mun elämään:-)
Ja nelikymppinen joka sairastuu vakavasti tai miksei parikymppinenkin ja ei jaksa hoitaa lasta, niin tottakai voi antaa lapsen sijaiskotiin tai adoptioon
Kaikkihan tämä on lapsen parhaaksi. :)
Se on vain minulle tärkeää, että lapset voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun täytän 50 niin vanhin on 27,keskimmäinen 25 ja nuorin 22. Ja siihen menee aikaa neljä vuotta, eli nuorimmaiseni täyttää tänä vuonna 18.
Niin ja tämä on se minun aloitus VITTUILU viesti
Ok.
" Meillä esikoinen täyttää tänä vuonna, joten ikää 48v.
Kuopus parin vuoden päästä ja olemme juuri silloin 50v.
Ihanaa kun on sitten kaikki lapset kasvatettu täysi-ikäisiksi ja saa alkaa nauttimaan omasta ajasta! :) "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennetään nyt siis vielä. Ajattelen että tuon ikäinen on jo kyllin iäkäs pienen lapsen äidiksi. Mummous on tietty eriasia taas, kun se ei ole koko päivä työtä normaalisti. Mutta kyllä mä tiedän paljon meilläkin töissä sellaisia naisia, kun ollaan joskus puhuttu, että no oisko sitä valmis vielä yli nelikymppisenä lähteä lasta tekemään... Niin on sitä moni todennu ettei siihen rumbaan enää lähtis. Nuorena/nuorempana sitä paremmin jaksaa! Se on väistämätön totuus että keho vanhenee, eikä päälle nelikymppinen jaksa enää niin kuin parikymppinen. Kyse on vain siitä että paras ikä niitä lapsia ei ole enää siis tuossa iässä hankkia, se on väistämätön totuus, vaikka kuinka jotakin potuttaisi se Ja no mitäs minä... ajattelin ainakin lomailla. Lähdetään miehen kanssa ulkomaille jne. :) on meillä vaikka mitä kivoja kahden keskisiä suunnitelmia!
itsellänikin on sellainen naapurissa, joka ei alle kolmikymppisenä kykene pahan nivelreuman takia hoitamaan lapsiaan juuri ollenkaan.
Joku taas porskuttaa vielä satavuotiaanakin aika hyvin.
SINÄ saat olla omalta kohdaltasi ihan sitä mieltä mitä haluat, kunhan et julistele muulla lailla päättäneitä itsekkäiksi ja luonnottomiksi kuten toistuvasti tässä ketjussa olet haukkunut.
Väistämätön tosiasia siis on, että jokainen on fysiikaltaan ja jaksamiseltaan yksilö.
Ja katsos - tätä olen sinulle yrittänyt jankuttaa, mutta et ymmärrä selvää suomea - jaksamiseen vaikuttaa niin moni muukin asia.
1) Onko työtilanne vaativa? Moni alle kolmikymppinen nainen on pätkätöissä, eikä voi jäädä hoitamaan lastaan kotiin, työtilanne stressaa.
2) onko parisuhde vakaalla pohjalla, mies sitoutunut lapseen ja sen hoitoon? Avioeroriski on nelikymppisellä ja pitkän parisuhteen omaavalla jo aika pieni ja moni 40+ mies uskaltaa jo paneutua lapseen ihan eri tavalla kuin kiivainta uravaihetta puskeva kolmekymppinen.
3) onko perheen talous sellainen, että vanhemmat voivat panostaa lapseen? Hankkia vaikka siivoojan, että äidillä on mahdollisuus keskittyä kasvatukseen huushollauksen sijasta. Selvä jaksamiskysymys tämäkin.
4) onko nainen henkisesti kypsä astumaan hetkeksi sivuun uranluomisesta ja "itsensä toteuttamisesta"? Aika moni parikymppinen ei vielä malta. Kokee kotonaolon turhauttavaksi ja typeräksi.
Jaksamiseen vaikuttaa siis todella moni MUUKIN asia kuin ikä - ja vaikka tietysti edellä yleistin rankasti, niin totta on, että ikä korreloi usein edellämainittujen tekijöiden kanssa.
Se, mitä sinä ja sinun työkaverisi ajattelette lapsista on yksi asia, ei mikään universaali totuus.
Ja nelikymppinen joka sairastuu vakavasti tai miksei parikymppinenkin ja ei jaksa hoitaa lasta, niin tottakai voi antaa lapsen sijaiskotiin tai adoptioon Kaikkihan tämä on lapsen parhaaksi. :) Se on vain minulle tärkeää, että lapset voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No empä usko että on noloja. Vanha kuin vanha ja nuori kuin nuori. Ja jos tietosesti, teillä siellä stadissakin, lasten hankintaa venytetään päälle neljänkympin niin voi sanoa että on aika huono valinta...
melkoinen sopanhämmennys.
Vaikea uskoa että ap on oikeasti nähnyt niin paljon elämää että vanhin lapsi on täysi-ikäinen... No, ehkä teksti antaa hänestä väärän kuvan.
Itse olin nuori (?) äiti kun sain lapseni. Pienellä ikäerolla kaksi, olin 26/27 kun syntyivät. Siis papereissa luki "nuori" itse ajattelin että olen just sopivan ikäinen.
No, jälkikäteen ajatellen hyvin kokematonhan minä olin. Oli myös taloudellisesti tiukkaa, kun oltiin vasta hankittu ensiasunto. Ei ollut todellakaan varaa antaa lapsille "kaikkea", vaatteet kierrätyksestä, ei omia huoneita jne.
Toisaalta jaksoin kyllä ihan oikeasti fyysisesti paremmin valvomista ja nostelua kuin nyt nelikymppisenä. Toisaalta henkinen jaksaminen nyt vaikkapa taaperohässäkkään olisi tässäkohtaa elämää suurempi, kun on jonkun verran enemmän kokemusta. Toisaalta juuri omien lapsien kautta olen eniten oppinut...
Yhtä oikeaa ikää tulla vanhemmaksi ei tietenkään ole. Ei edes yhtä oikeaa vuosikymmentä. Sitä minkä itse tekisin nyt toisin, yksi asia on että lapsilla olisi enemmän ikäeroa, sitten kuitenkin... Mutta hyvä näinkin :)
Nuorena tsemppi ja energia korvaa puuttuvat taidot ja vanhana taas kokemus auttaa paikkaamaan mahdollisia fyysisiä tai jaksamiseen liittyviä rajoitteita. Taloudellinen puoli on mielestäni kuitenkin sivuseikka.
Voin vaan ajatella miten rasittava ihminen olet tämän ketjun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua raukkaa. Tämänkö sinä koet vittuiluksi? Voin vaan ajatella miten rasittava ihminen olet tämän ketjun perusteella. Tuo on kuule pohtimista, eikä vittuilua Minä lähden nyt kauppaan. " Lasta voi ehkä haitata... "
Et sinä näytä malttavan lähteä kauppaan, kun vielä tuonkin jälkeen intät.
Ja tässä tämä ensimmäinen aloituksen jälkeinen VITTUILU vastaus ketjuun
Juu hyvinkin tämä on vittuilua.....
Positiivisesti kun juttelen. Menkää tekin lääkäriin tutkituttamaan pipipäänne
" Ap
No olen minäkin saanut nauttia nuoruudesta kun sain lapset 30 ja 32-vuotiaana. :)
Mutta me juuri tähtäsimmekin siihen, että kun nuorin lapsistamme täysi-ikäistyy niin olisimme juurikin siinä viidenkympin kieppeillä.
Koen että en ole ollut liian nuori äiti, koska kun lapsemme syntyi niin meillä oli valmiudet tarjota heille kaikki mahdollinen ja koin myöskin olevani kypsynyt tarpeeksi ihmisenä.
Ja nyt koen etten ole liian vanhakaan 17 ja 15-vuotiaiden lasten äidiksi. Vaan juuri sitä keskiluokkaa.
Ja kun molemmat lapset ovat tulleet täysi-ikäisiksi siinä vaiheessa kun olen viisikymppinen, sitten onkin mukavaa aikaa odotella että millon alkaa niitä lapsen lapsia tulemaan. :)
Ettekö te joilla on juuri kouluun menevä lapsi viiskymppisenä tai 3-vuotias, niin koe alkavanne olemaan hieman mummo ja ukki vanhempia verrattuna muiden sen ikäisten vanhempiin? "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tämä on se minun aloitus VITTUILU viesti Ok. " Meillä esikoinen täyttää tänä vuonna, joten ikää 48v. Kuopus parin vuoden päästä ja olemme juuri silloin 50v. Ihanaa kun on sitten kaikki lapset kasvatettu täysi-ikäisiksi ja saa alkaa nauttimaan omasta ajasta! :) "
siinäkin kuultaa läpi se, että sinusta on tärkeää saada lapsen nuorena.
Kun olisit malttanut pitää mölyt mahassasi, tästä olisi voinut tulla ihan ok ketju.
Mutta mulle tämä inttäminen riitti, sinähän et oikeasti tajua olevasi loukkaava, jopa tällaisenkin kommentoijan mielestä, joka on saanut lapsensa kolmikymppisenä.
Tätä ei voi mitenkään kokea muuksi kuin vittuiluksi:
Ettekö te joilla on juuri kouluun menevä lapsi viiskymppisenä tai 3-vuotias, niin koe alkavanne olemaan hieman mummo ja ukki vanhempia verrattuna muiden sen ikäisten vanhempiin? "
muuten täällä vielä teet, sunhan piti lähteä kauppaan!
Ap onko sulla noin pahat vaihdevuosivaivat jo? Ikävää yleistämistä. Ethän sä halua kuulla eri mieltä olevia vastauksia, kun sulla on niin kiire tuomita kaikki jotka on synnyttänyt eri ikäisenä kuin sä itse
ja täytän samana vuonna 50v., kun kuopus täyttää 18v. Mies on minua 4v.
ja täytän samana vuonna 50v., kun kuopus täyttää 18v. Mies on minua 4v.
Eli mies on minua 4v. vanhempi
En kokenut itseäni ollenkaan vanhaksi, kun saatoin hänet eka päivänä kouluun. Olin silloin 49. Nyt tyttö on 4. luokalla ja minä 52-v. enkä vieläkään tunne olevani mummo enkä oikeasti edes ole mummo, vaikka vanhin lapsi on jo 24-v. En yhtään tiedä, minkä ikäisiä kuopuksen kavereitten vanhemmat on. En ole tullut kysyneeksi eikä se mua edes kiinnosta.
sairastuu niin, ettei jaksa lasta hoitaa voi antaa häntä adoptioon tai sijaiskotiin?