Häpeän sitä, että häpeän lastani :( Hän on

keltä on saanut geenit?

Miten voi olla, ettet näe omaa lastasi ihanana? Jokainen vanhempi normaalisti näkee omassa lapsessaan kauneutta ja lihavuuskin on vaan "pyöreyttä". Millainen suhde sinulla oli pojan isään? Millainen suhde on nyt?



Sinun täytyy jotenkin saada pääsi kuntoon. Lapsi vaistoaa sen häpeän ja se ei paranna ainakaan tilannetta yhtään. Etkö voi nähdä arkuutta kauneutena? Oma tyttäreni on ujo/arka. Minua on aina ennen ärsyttänyt hiljaiset ja arat ihmiset, koska ihmisessä pitää olla potkua ja ääntä kuten minussakin. Tyttäreni myötä olen alkanut ihailla hiljaisia ihmisiä. Tyttäreni on herkkä, huomaa jo nyt enemmän vivahteita ihmisten suhteista ja osaa vaistota tilanteet paljon paremmin kuin minä. Etkö voisi löytää lapsesi luonteesta ihailtavia piirteitä?

lohtuna voin sanoa, että oma veli oli klassinen lihava pikkupoika -tyyppinen nyhverö ja hänestä kasvoi lyhyt mutta komea ja lihaksikas mies.

Tosin myös vihainen ja katkera, koska häntä kiusattiin pienenä.



sun pojalla on toivoa siitä, että murkkuikä ja varhaisaikuisuus tekee tehtävänsä. sitä ennen sun pitää pitää huoli siitä,että et tuhoa henkistä puolta aiheuttamalla omalta osaltasi lisää katkeruutta.



En halua kuitenkaan hurskastella. tilanne ei ole koskaan näissä asioissa helppo. Mutta koita välittää lapsestasi. Hän tajunnee itsekin tilanteen ainakin alitajuisesti.



Voisiko hänelle hankkia jonkin harrastuksen? en tarkoita liikuntaa vaan jotain mikä häntä kiinnostaa. innostunut lapsi unohtaa syödä niin usein ja se auttaa laihtumaan.

mutta yritä edes.



Todella käy sääliksi lapsesi.

Miten voi olla, ettet näe omaa lastasi ihanana? Jokainen vanhempi normaalisti näkee omassa lapsessaan kauneutta ja lihavuuskin on vaan "pyöreyttä". Millainen suhde sinulla oli pojan isään? Millainen suhde on nyt? Sinun täytyy jotenkin saada pääsi kuntoon. Lapsi vaistoaa sen häpeän ja se ei paranna ainakaan tilannetta yhtään. Etkö voi nähdä arkuutta kauneutena? Oma tyttäreni on ujo/arka. Minua on aina ennen ärsyttänyt hiljaiset ja arat ihmiset, koska ihmisessä pitää olla potkua ja ääntä kuten minussakin. Tyttäreni myötä olen alkanut ihailla hiljaisia ihmisiä. Tyttäreni on herkkä, huomaa jo nyt enemmän vivahteita ihmisten suhteista ja osaa vaistota tilanteet paljon paremmin kuin minä. Etkö voisi löytää lapsesi luonteesta ihailtavia piirteitä?

Itsekin säikähdin ja itkin kun tajusin ihan yhtäkkiä, mitä tunnen nyt - en tiedä, missä vaiheessa muutos on tapahtunut. Pelkään itsekin, että lapsi vaistoaa vaikka kaikkeni teen etten tuntemuksiani näyttäisi. Isänsä kanssa oli vaikea ja lyhyt suhde (väkivaltainen juoppo), nykyään ei ole mikäänlaista suhdetta kun isä ei pidä mitään yhteyttä poikaansa.Eilen itkin kun toinen lapseni(aloitti syksyllä samalla ala-asteella kuin esikoinen) kysyi multa onko hänen pakko sanoa, että on X:n sisko? Kun häntä nolottaa ja pelottaa että muut alkaa kiusata häntäkin. Välttelee siis veljeään koulussa ja koska on iso ala-aste, on onnistunutkin tähän saakka, mut nyt joku oli alkanu yhdistämään. Sisimmässäni raivosin tyttärelleni, mutta ei kai mulla oikeutta ois kun itsekin tunnen näin :(( ap

Kuinka kehtaat puhua noin omasta lapsestasi!? Säälin lastasi todella paljon.

lohtuna voin sanoa, että oma veli oli klassinen lihava pikkupoika -tyyppinen nyhverö ja hänestä kasvoi lyhyt mutta komea ja lihaksikas mies. Tosin myös vihainen ja katkera, koska häntä kiusattiin pienenä. sun pojalla on toivoa siitä, että murkkuikä ja varhaisaikuisuus tekee tehtävänsä. sitä ennen sun pitää pitää huoli siitä,että et tuhoa henkistä puolta aiheuttamalla omalta osaltasi lisää katkeruutta. En halua kuitenkaan hurskastella. tilanne ei ole koskaan näissä asioissa helppo. Mutta koita välittää lapsestasi. Hän tajunnee itsekin tilanteen ainakin alitajuisesti. Voisiko hänelle hankkia jonkin harrastuksen? en tarkoita liikuntaa vaan jotain mikä häntä kiinnostaa. innostunut lapsi unohtaa syödä niin usein ja se auttaa laihtumaan.

Liikunta ei kiinnosta, bändikoulussa kävi hetken mut senkin lopetti kiusaamisen takia. ap

Kuinka kehtaat puhua noin omasta lapsestasi!? Säälin lastasi todella paljon.

säälin lastani ja pidän itseäni huonona äitinä :( ap

Pystyisitkö listaamaan poikasi hyviä puolia?



Ulkonäköseikat pitäisi olla toissijaisia.



Itkuherkkyys ja "nysveryys" johtunevat siitä ettei poikasi saa kokea olevansa hyvä ja rakastettu omana itsenään.



Pilkka on kiusaamista ja vanhempien ei tulisi sallia lastensa joutumista kiusaamisen kohteeksi.





Eli hyvä nainen, menepä itseesi- viat eivät ole pojassasi vaan sinussa äitinä...

ja joskus ihmettelen, miten oikein jaksoin aikuiseksi tappamatta itseäni. 10-20-ikävuoden välillä kehittynyt arkuus ja änkytys vaivasivat kolmikymppiseksi asti. Vanhemmilta ei mitään tukea kiusaamisen ym. kanssa, päin vastoin pilkkasivat lihavuutta ja käskivät lyödä takaisin.



Nyt on elämä hyvin, aivan upea vaimo ja kaksi lasta, joista olen ylpeä sellaisina kuin ovat.



Onneksi jaksoin. Toivottavasti poikasikin jaksaa.

Pystyisitkö listaamaan poikasi hyviä puolia? Ulkonäköseikat pitäisi olla toissijaisia. Itkuherkkyys ja "nysveryys" johtunevat siitä ettei poikasi saa kokea olevansa hyvä ja rakastettu omana itsenään. Pilkka on kiusaamista ja vanhempien ei tulisi sallia lastensa joutumista kiusaamisen kohteeksi. Eli hyvä nainen, menepä itseesi- viat eivät ole pojassasi vaan sinussa äitinä...

Kiusaamiseen olen yrittänyt puuttua ekaluokalta asti jolloin se alkoi, ei ole auttanut. Muut kiusaavat vähintään koulumatkalla, kun opet ei näe. Säälin todellakin lastani ja kärsin siitä että hän kärsii. ap

sen tiimoilta voi löytyä joku harrastus. Nörttipuolta kannattaa kehittää. Nimittäin mitä aiemmin aloittaa, sen paremmin on tietokonehommista kartalla. Siten voi saada myöhemmin töitä alalta, niitä hyväpalkkaisia. RUmakin läski saa vaimon, kunhan rahaa riittää. Koita löytää hänelle harrastus, jossa itsetunto kehittyy. Saattaa löytyä juuri noista tietokonejutuista.



Oletko jutellut poikasi kanssa siitä, miltä tuntuu olla kiusattu? Herkkä aihe, mutta asian purkaminen saattaisi auttaa puolustautumaan... tai sitten ei. Ei käy kateeksi

Kuinka kehtaat puhua noin omasta lapsestasi!? Säälin lastasi todella paljon.

säälin lastani ja pidän itseäni huonona äitinä :( ap

Ensiksi ota yhteys kouluun että kiusaaminen loppuu. Ole pojan tukena ja tee kaikki tarpeellinen.

Sitten aloita pojan kanssa yhteinen tekeminen. Näytä että välität ja pidä häntä arvossaan. Kuuntele häntä ja anna hänelle aikaasi.

Jos kiloista olet huolissasi, niin aloittakaa yhdessä harrastus ja ruokaremontti. Jostain ne poikasi kilotkin tulevat ja siihenkin sinä voit vaikuttaa.

Eli toimi ja tee, äläkä vain sääli.

Pystyisitkö listaamaan poikasi hyviä puolia? Ulkonäköseikat pitäisi olla toissijaisia. Itkuherkkyys ja "nysveryys" johtunevat siitä ettei poikasi saa kokea olevansa hyvä ja rakastettu omana itsenään. Pilkka on kiusaamista ja vanhempien ei tulisi sallia lastensa joutumista kiusaamisen kohteeksi. Eli hyvä nainen, menepä itseesi- viat eivät ole pojassasi vaan sinussa äitinä...

Kiusaamiseen olen yrittänyt puuttua ekaluokalta asti jolloin se alkoi, ei ole auttanut. Muut kiusaavat vähintään koulumatkalla, kun opet ei näe. Säälin todellakin lastani ja kärsin siitä että hän kärsii. ap

Et voi vain luovuttaa että yrityksesi puuttua kiusaamiseen ei auta ja lyödä hanskoja tiskiin.

Oletko ollut kiusaajien vanhemppiin yhteyssä? Oletko vaatinut koulua järjestämään sovitteluja/neuvonpitoja? Oletko kirjannut tapahtumat ylös? Oletko ollut tarvittaessa viranomaisiin yhteydessä? Mitä ihmeessä olet tehnyt asian eteen?

Pystyisitkö listaamaan poikasi hyviä puolia? Ulkonäköseikat pitäisi olla toissijaisia. Itkuherkkyys ja "nysveryys" johtunevat siitä ettei poikasi saa kokea olevansa hyvä ja rakastettu omana itsenään. Pilkka on kiusaamista ja vanhempien ei tulisi sallia lastensa joutumista kiusaamisen kohteeksi. Eli hyvä nainen, menepä itseesi- viat eivät ole pojassasi vaan sinussa äitinä...

Kiusaamiseen olen yrittänyt puuttua ekaluokalta asti jolloin se alkoi, ei ole auttanut. Muut kiusaavat vähintään koulumatkalla, kun opet ei näe. Säälin todellakin lastani ja kärsin siitä että hän kärsii. ap

Et voi vain luovuttaa että yrityksesi puuttua kiusaamiseen ei auta ja lyödä hanskoja tiskiin. Oletko ollut kiusaajien vanhemppiin yhteyssä? Oletko vaatinut koulua järjestämään sovitteluja/neuvonpitoja? Oletko kirjannut tapahtumat ylös? Oletko ollut tarvittaessa viranomaisiin yhteydessä? Mitä ihmeessä olet tehnyt asian eteen?

ovat järjestäneet puhutteluja ja keskusteluja, ei apua. Kiusaajien vanhempien yhteystietoja ei ole kuulemma lupa antaa. ap

itse tunnen melkei samoi ku ap mutten ois ikinä kehdannu kirjottaa tästä avausta. joten kiitos ap.



t: kohtalotoveri

Pystyisitkö listaamaan poikasi hyviä puolia? Ulkonäköseikat pitäisi olla toissijaisia. Itkuherkkyys ja "nysveryys" johtunevat siitä ettei poikasi saa kokea olevansa hyvä ja rakastettu omana itsenään. Pilkka on kiusaamista ja vanhempien ei tulisi sallia lastensa joutumista kiusaamisen kohteeksi. Eli hyvä nainen, menepä itseesi- viat eivät ole pojassasi vaan sinussa äitinä...

Kiusaamiseen olen yrittänyt puuttua ekaluokalta asti jolloin se alkoi, ei ole auttanut. Muut kiusaavat vähintään koulumatkalla, kun opet ei näe. Säälin todellakin lastani ja kärsin siitä että hän kärsii. ap

Et voi vain luovuttaa että yrityksesi puuttua kiusaamiseen ei auta ja lyödä hanskoja tiskiin. Oletko ollut kiusaajien vanhemppiin yhteyssä? Oletko vaatinut koulua järjestämään sovitteluja/neuvonpitoja? Oletko kirjannut tapahtumat ylös? Oletko ollut tarvittaessa viranomaisiin yhteydessä? Mitä ihmeessä olet tehnyt asian eteen?

ovat järjestäneet puhutteluja ja keskusteluja, ei apua. Kiusaajien vanhempien yhteystietoja ei ole kuulemma lupa antaa. ap

Poikasi varmaan osaa kertoa kiusaajat, voit tehdä heistä lastensuojeluilmoituksen. Viranomaisten on pakko reagoida, vaikka koulun ei olisikaan.

ja samanlainen, mutta suosittu ikäistensä keskuudessa, ts. hänellä olisi kavereita eikä häntä kiusattaisi? Luuletko, että häpeäsi voisi johtua enemmän tästä tilanteesta kuin itse lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan? Ehkä häpeäsi on enemmänkin kiukkua omasta "saamattomuudestasi" auttaa lasta hankalassa tilanteessa? Yllä annettiinkin jo hyviä neuvoja siitä, mitä kannattaisi tehdä.

ja samanlainen, mutta suosittu ikäistensä keskuudessa, ts. hänellä olisi kavereita eikä häntä kiusattaisi? Luuletko, että häpeäsi voisi johtua enemmän tästä tilanteesta kuin itse lapsesta ja hänen ominaisuuksistaan? Ehkä häpeäsi on enemmänkin kiukkua omasta "saamattomuudestasi" auttaa lasta hankalassa tilanteessa? Yllä annettiinkin jo hyviä neuvoja siitä, mitä kannattaisi tehdä.

turhautumista, ja lapsen kärsiminen koulussa raivostuttaa mua. Raivostuttaa, ettei se osaa pitää puoliaan itse, ja se, ettei millään mun tekemisillä oo ollu mitään vaikutusta.Esikoisen takia koen itseni jatkuvasti huonoksi äidiksi/ihmiseksi ja se on kauhea tunne. Miten tuollanen rikosilmoitus sitten tehdään? Jos en kiusaajista tiedä kuin etunimet ja luokan. ap

todella lihavan kouluikäisen pojan. Tulee aina mieleen, että se lapsen lihavuus on vanhemman aiheuttamaa. Esimerkiksi jos äiti laihduttaa raskausaikana, saattaa lapsi syntyä hyvin pienenä ja on todettu, että monet pienikokoisena syntyneistä lihoavat myöhemmin elämässään.