Häpeän sitä, että häpeän lastani :( Hän on

SINÄ, LAPSEN OMA ÄITI! Herää ämmä tuosta avuttomuuden suosta ja nouse puolustamaan RAKASTA LASTASI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Se koira voisi myös olla aivan mahtava lemmikki,

sitä se joutuisi ulkoiluttamaan päivittäin monta kertaa.

Kunhan ette ikinä vie sitä häneltä pois.



Anna lapsen syödä niitä herkkuja, mitä muutamalla lisäkilolla on haittaa?

Joillekin vaan lapsena niitä kertyy.



Anna nyt lapsen nauttia lapsuudestaan.

Ei mitään annoskokoja tai muita vastaavia.



Hirvee elämä lapsellasi jos syömisiäkin valvotaan.



Anna lapsen olla mikä haluaa olla.

ja äkkiä ennen kuin tuhoat lapsesi!

Meilla on nelja lasta, joista yhdella vakava mutismi. Han ei puhu vieraille koskaan eika esim. pyyda koulussa lupaa menna vessaan vaan pissaa mieluummin housuihinsa.



Mua havettaa, etta hakiessani lapseni koulusta han haisee virtsalle. Mua havettaa, etta han ei vastaa ihmisten kysymyksiin tai kohteliaisuuksiin. Ei han vastaa mullekaan. Katsoo vain tyhja ilme silmissa, ja mun tekis mieli ravistaa ja sanoa "heraa jo".



Ma vihaan hapeaani, enka ikina kertoisi kellekaan tata.

osaa hävetä jo veljeään...? Ei meilläpäin ainakaan tuossa iässä osata hävetä ketään perheenjäsentä, ellei joku aikuinen vinkkaa häpeämään! Sinä ap olet tartuttanut tyttöösi jonkun häpeäasenteen!



Sinä olet ap kamala ihminen, jos et nyt hae apua noihin tunteisiisi.

ääneen. Käski kysyä, että oletko harkinnut eutanasiaa pojalle...? Varmaan oikeuskin ymmärtäisi, kun selittäisit, että oli lihava, punasteleva, itkuherkkä rillipää. Saahan vääränlaisen kotieläimenkin lopettaa.



Miten joku voi hävetä pientä lastaan???

Ymmärrän hyvin sinua. Et ole mikään hirviö, vaan hyvin inhimillisen tunteen kanssa painiskeleva äiti. Samanlaisia tunteita on monilla, mutta olet ollut rehellinen itsellesi ja tunnustat ne itsellesi.

Lapsellesi on paljon haitallisempaa, mikäli kiellät tunteesi - sillä silloin se johtaa johonkin kompensaatio-käytökseen. Kyllä sinä lastasi rakastat, ymmärrän kyllä sen.

Hei, voisitteko etsiä lapselle jonkin innostavan harrastuksen, jossa hän voisi kokea onnistumista ja hyväksyntää? Olisi tärkeää, että hän voisi saada kavereita, joiden kanssa viettää myös koulun ulkopuolista aikaa. Geokätkentä / partio / kalastuskerho / mediakerho / musiikkiharrastus tms.

N.200 000 suomalaista kärsii kilpirauhasen vaajaatoiminnasta ja he ovat saaneet virhe diagnoosin. Kilpirauhasyhdistys pystyy neuvomaan lääkärin, joka osaa tulkita testit oikein, heitä on jonkin verran. Testit eivät siis toimi. Uskon, että lapsellasi on se.

Odota nyt, niin nähdään millainen ihminen hänestä kasvaa, monet koulukiusatut 'friikit' kasvavat aikuisina täysin normaalkeiksi. Mutta nyt paljon empatiaa kehiin.

Ole lapsellesi äiti ja tue häntä kaikin tavoin. Itsetunto yms. kasvaa välittämisestä ja huolenpidosta ja auta häntä kaikin tavoin. Järjestä kaveriseuraa, kannusta ja iloitse hänen saavutuksistaan, pienistäkin. Ja varaa aika ja juttele asiasta asiantuntijan, psykiatrin tms. kanssa. Mieti mikä teitä yhdistää ja menkää tekemään yhdessä jotain hauskaa. Aikuisena sinun vastuullasi on keskittyä siihen, että vilä voit rakentaa teille hyvän elämän ja suhteen. Tee se lapsesi vuoksi.

hei ap..



me ollaan kaikki erilaisia. Ja vaikka välillä häpeäisitkin poikaasi, niin muista silti, että ihan hyvä äiti olet ja varmasti rakastat poikaasi kovasti. Ja onko kyse häpeästä vai säälistä? Tai siitä, että suututtaa/turhauttaa, kun tahtoisit tarjota hänelle kaikkea parasta ja ihaninta, mutta nyt on kyse asioista, joiden eteen ei paljoa pysty tekemään. Liiaksi ei kannata alkaa häntä pynttäilemään toisen näköiseksi, toisiin vaatteisiin jne ellei hänellä itsellään ole siihen halua tai mielenkiintoa..vielä. Kunhan osoitat, että on sinusta maailman ihanin sellaisena kuin on.



Poikasi on varmasti kiltti ja empaattinen tyyppi. Hävetä kannattaisi vasta sitten, jos hän olisi kiusaaja, itsekäs jne. Hän tuskin ajattelee, ettei tahtoisi kertoa muille ketkä ovat hänen sisaruksiaan sen takia. Enemmän ehkä hävettäisi tuon toisen lapsesi kommentti.



Keskity vain parhaasi mukaan tukemaan poikasi itsetuntoa paremmaksi. Oman kokemuksen pohjalta olen ollut huomaavinani, että "nörteistä" kasvaa varsin haluttuja miehiä myöhemmin.



Ja kun on noin nuoresta kyse, niin en välttämättä vielä lokeroisi häntä minkäänlaiseksi.

hän on siis eläinrakas, pitää tietokonepeleistä. hoitaa hamsterin tunnollisesti. Muuta? Huolehtiiko hän koulutehtävät?



Se, että miehesi on yrittänyt saada poikaa urheilemaan voi tavallaan olla hyvä asia. Mutta jos poika ei selvästi ole liikunnallinen tyyppi, ja kärsii siitä? Jos hän kokee jälleen uutena epäonnistumisena sen, ettei hän jaksa liikkua isäpuolen kanssa?



Lapset vaistoavat aika paljon asioita, vaikkei niitä heille puhuisikaan. Ei poikasi varmaan tyhmä ole. Hän varmaan tietää itsekin, ettei ole ulkoisesti yhtä viehättävä kuin muut. Ja vielä jos koulussa on kiusattu, niin itsetunto on varmaan aika nollissa. Hän voi olla masentunut, minkä vuoksi sitten syö niitä herkkuja, joista saa hetkeksi hyvän olon.



Niin että yritä oikeasti miettiä hyviä puolia, anna positiivista palautetta kaikesta mistä voit. Nouse puolustamaan lastasi, kerro hänelle, ettei häntä saa kukaan kiusata, että hän on yhtä hyvä kuin kaikki muut. Älä yritä keksi hänelle väkisin mitään harrastusta, mutta tehkää yhdessä kivoja asioita, kuulostele mistä hän pitää ja mieti, nousisiko siitä joku oma juttu. Pitääkö hän musiikista?

Meillä päin on ylipainoisia lapsia, jotka ovat isot karkkipussit kädessään kaupan kulmilla lähes joka päivä. Vanhempansa ovat tuolloin töissä. Ei ihme, jos tulee ylipainoa. Voit paljon itse vaikuttaa lapsen ulkonäköön, jos se jotenkin häirtsee. Ap:n aloituksesta huokuu selvästi, että lapsi ymmärtää, että ei ole rakastettu, eikä pidetty, ei isänsä, ei äitinsä, ei siskojensa, eikä kavereiden osalta. Lapsi tarvitsee tukea, jotta epäsuositusta ankanpoikasesta tulisi komea joutsen.

esikoiseni edellisestä suhteesta, lukihäiriöinen, lihava (en tajua miksi, samaa syö kuin me kaikki muutkin, ja me ollaan hoikkia), koulukiusattu itkuherkkä nysverö. Sellanen rillipää punasteleva toppakenkäpoika, jota kaikki pilkkaa, ja joka ei saa ikinä yhtäkään kaveria. Huomaan, että mua HÄVETTÄÄ kulkea hänen kanssaan, käydä vanhempainilloissa etc. Tiedän, etei äiti sais tuntea näin ja ihan hirveä morkkis :(( Kaksi muuta lastani ovat kauniita, sosiaalisia, hoikkia ja suosittuja.

huonosta itsetunnosta, sinun ap. Koet, että poikasi olemus saa sinut näyttämään ja vaikuttamaan huonolta. Et osaa tuntea empatiaa poikaasi kohtaan. Ehkä tilanne on niin vaike, että mielesi on alkanut suojella sinua ja suljet kaiken ikävän tuohon poikaasi.



Suosittelen terapiaa, sinulle ja pojallesi. Poikasi itsetuntoa täytyy kehittää ja sinun täytyy olla hänen tukenaan. Kotona sinun täytyy keskittyä vahvistamaan sisarusten yhteyttä ja heidän välistään empatiaa.



Tarvitsette ajan perheneuvolaan, te kaikki.



Sympatiani ovat täysin isänsä hylkäämän ja äitinsä häpeämän pojan puolella.

siitä joukosta löytää kavereita joita ei kiinnosta toisen ulkonäkö tai läskiys vaan vain se onko velho tietokoneiden kanssa. Itsekin olin hyvin ruma, kiusattu ja epäsuosittu, ja siksi eristäydyinkin kotiin tietokoneita näpräämään. Mutta yläasteella sitten löysin samanhenkistä nörttiseuraa, eli ihan oikeita kavereita, joita ei kiinnostanut yhtään mun rumuus, kömpelyys jne. Niistä oli hienoa että osasin ohjelmoida hienoja juttuja ja olin taitava pelaaja.



Eikä se kiusaaminenkaan sitten enää niin sattunut kun oli vastapainoksi kavereita. Kaverien kanssa vähän naurettiinkin niitä pinnallisia tyyppejä jotka välittää jostain vaatemerkeistä ja muusta tyhmästä. Ne oli juuri niitä meidän nörttien kiusaajia ne.



Mulla vieläpä myös it-alasta tuli ihan ammatti, hyväpalkkaisen ja mieluisan työn löysin. Eli on ihan jees kannustaa lasta syvemmälle nörttiyteen :D eikä väkisin yrittää saada muotiin johon hän ei istu, niiden kiusaajien vaatimuksiin sopeutumaan.

Todella kummallinen asenne sinulla äitinaä. Voi lapsiraukkaa.

esikoiseni edellisestä suhteesta, lukihäiriöinen, lihava (en tajua miksi, samaa syö kuin me kaikki muutkin, ja me ollaan hoikkia), koulukiusattu itkuherkkä nysverö. Sellanen rillipää punasteleva toppakenkäpoika, jota kaikki pilkkaa, ja joka ei saa ikinä yhtäkään kaveria. Huomaan, että mua HÄVETTÄÄ kulkea hänen kanssaan, käydä vanhempainilloissa etc. Tiedän, etei äiti sais tuntea näin ja ihan hirveä morkkis :(( Kaksi muuta lastani ovat kauniita, sosiaalisia, hoikkia ja suosittuja.

Ei kukaan terve äiti tosissaan puhu tuohon sävyyn lapsestaan kuin Ap aloituksessaan.

Jos olet tosissasi niin ongelma on sinussa, ei pojassasi. Näet itsesi kun katsot poikaasi.



Voit olla narsisti tai jopa psykopaatti. Tuollainen puhe omasta lapsesta on niin häiriintyneen ihmisen puhetta, että minua itkettää poikasi puolesta.



Harkitse vakavasti, että annat lapsen pois, kotiin jossa häntä rakastetaan. Ero sinusta voi olla lapsen pelastus. Älä ota tätä päänaukomisena, vaan hyvänä neuvona joka voi pelastaa lapsesi elämän. Hän ei ole aina pikkupoika ja sitä aikuisen miehen vihaa et halua kohdata...

Tunnetko kun kädessä kuumottaa?