Kertoisitko minulle miten teidän parisuhteessa toimitaan kun lähdette johonkin

mutta on täysin luonnollista kertoa mihin lähdetään. Yleensä nuo jutut tarkoittaa meillä joko omien ystävien tai biz tuttujen kanssa illastamista, muita menoja ei ole.



Esim ravintolasta ja seurasta jutellaan usein ennen ja jälkeen reissun, suunnilleen arvioidaan kotiintuloaika jne. Jos lipsuu niin aina lähetän sms kotiin viivästyksestä ettei toinen huolestu. Ja mieheni samoin.



Jos lähden vaikka Tallinnaan kavereiden kanssa soitellaan normaalit aamu- ja iltapuhelut, samoin mies soittaa työmatkoiltaan.



Emme koe sitä ahdistavaksi koska ei ole pakko tehdä vaan teemme sen automaattisesti koska arvostamme toisiamme.

että lähen käymään kaupassa / kaupungilla / tietyssa kauppakeskuksessa / kirppiksellä tms. Varmistan ensin, ettei miehellä ole samaan aikaan menoa (eli otanko koululaisen mukaan / pystyykö koululainen olemaan yksinään hetken tms.)

ja missä siellä suurinpiirtein aion käydä ("Katselen talvikenkiä, ja pari paitaakin pitäisi saada ja lapselle talvihaalari. Pari kolme tuntia varmaan menee, pitäiskö sulle ostaa jotain?") jotta mies tietää, kauanko olen poissa. Jos lähden kaverin kanssa, kerron miehelle myös, minne mennään ("keskustaan shoppailemaan ja varmaan kahvillekin tai lounaalle, joten menee ehkä nelisen tuntia"). Mies raportoi samaan tyyliin.

Ihan riittää, että lähden käymään kaupungilla, tai kaverin luona, tai pubissa.

Suurinpiirtein kerrotaan milloin tullaan takaisin. Esim. "tuun sitten kun ehdin" tai "menee ehkä myöhään" tmv.



Äitini on semmoinen, että vaatii tarkkaa selvitystä kaikista liikkeistä jos hänelle joskus vahingossa kertoo käyneensä esim. vaatteita ostamassa. Hän vaatii raportointia kaikista kaupoista missä on käynyt, kenen kanssa on liikkunut ja ketä nähnyt, mistä on puhuttu (ihan sanatarkan raportin siitä haluaa)...

Yleensä en hänelle kerro mitään asioitani, ihan vaan siksi että en jaksa niitä kuulusteluita.

Poliisikin voisi hänestä ottaa oppia.



Äitini kyllä itsekin raportoi kaikki asiat hirveän tarkkaan. Hän käy toisinaan iltapäiväisin meillä, haluaa olla koululaisten seurana.

Niinä päivinä puhelin soi ahkeraan, kun äiti ilmoittaa mitä lapset ovat syöneet, ihan tarkat määrät kuinka monta lusikallista meni soppaa tai monestiko haukkasi leivästä. Ilmoittaa myös kaikki asiat mistä ovat jutelleet. Sitten kun lapsille tulee kavereita kylään niin ilmoittaa näiden tekemiset ja puhumiset, kertoo jopa ilmeet. "Sillä oli semmoinen ilme kun se tuli ovelle ja sitten kun leikkivät niin sillä oli toisenlainen ilme". Myös naapureiden tapahtumia raportoi niin paljon kuin saa niitä selville. Semmoisetkin kertoo kuka (pihan lapsista) on leikkinyt kenenkin kanssa ja millaisia leikkejä.



Äiti tulisi kyllä joka päivä meille kululaisten seuraksi jos päästettäisiin, mutta ollaan saatu sovittua että käy vain kerran viikossa. Kokonaan jos kietäisimme niin loukkaantuisi, enkä häntä halua loukata vaikka hän hankala onkin.

Säännöllisin väliajoin pitää vääntää tuosta yhdesta päivästäkin. Kun äiti 'unohtaa' ettei joka päivä tarvitse tulla. Esim. tällä viikolla on käynyt joka päivä :/



Äitini on aina ollut tuommoinen. Vaativa persoona. Ja iän myötä nämä piirteet ovat alkaneet korostumaan :(

Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi isälläni on alkoholiongelma. En minäkään äitiä selvinpäin yhtään nykyistä enempää jaksaisi sietää.



Kenellekään en voi suositella jäämistä parisuhteeseen kontrolloivan puolison kanssa.

Jos olen näkemässä kaveriani keskustassa, niin kerron menemisistäni todennäöisesti näin: "lähden Minnan kanssa syömään ja sit ehkä parille. Tuun varmaan kymmeneltä (kahdelta tms.)" Aika on arvio ja jos arvio menee paljon pieleen, niin laitan viestiä. Tai jos miehenilähtee työkavereiden kanssa ulos, sanoo hän näin: " Lähden työkavereiden (muutamien nimet) ulos. Menee ehkä myöhään. Mennään ehkä kallioon" Eli meillä on tapana kertoa kenen kanssa, minnepäin ja arvioitu kotiintuloaika. Kotiintullessa voi sitten kerrotaan yleensä tarkemmin missä oltiinja oliko kivaa/paljon ihmisiä/muuta mainitsemisen arvoista.

ilmoitan yleensä edellisenä iltana että "menen kaupungille töiden jälkeen" tai "Jään salille töistä suoraan, tulen klo.xx"

En nyt ihan tarkkaan kerro että missä milloinkin olen tai käyn...

aikatauluraamit. Se on ihan pakko, kun lapsia on neljä ja päineen ei voi katrasta jättää. Jos multa mies kyselisi jonkun tarkemman kauppareitin (ei kyllä ikinä kysyisi, ei kiinnosta häntä pätkääkään), niin en varmasti osaisi edes vastata. Mutta saatetaan olla kyllä ihan tiheästikin yhteydessä toisiimme menojemme aikana. Minä varsinkin soitan herkästi miehelle väliaikatietoja ja saatan kysyä mielipidettä joskus vähäpätöisistäkin ostoksista.

On yleisin raportointi. Kyllä se näkee mahdollista ostoskasseista ja vastaavista, missä on käyty. En usko, että miestäni niin kovin kiinnostaa, että mitä teen kavereideni kanssa. Erittäin harvoin soittelee perään.

Aika monet kertovat melko tarkasti että mitä tekevät millonkin. Mua lähinnä ärsyttää ja käy hermoille jos ja kun joudun selittää mitä teen. Siis, kyllähän mä sanon että meneekö mulla kuinka kauan aikaa, noin. Ja kerron että käyn jossain kaupassa mutta en millään haluaisi alkaa selittää että kuinka monessa paikassa käyn, en aina itsekään tiedä etukäteen. Minusta siinä ei ole vaan mitään järkeä? Mitä sillä tiedolla on merkitystä? Käynkö kahdessa vaiko viidessä paikassa. Jos kuitenkin kerron kuinka kauan aikaa olen poissa kotoa. Kyllä mulle tulee olo että mua kytätään :( Eikä luoteta siihen mitä mä sanon... ap

monessako paikassa tulen käymään kun lähden asioille. Jos lähden kaupungille, niin se tarkoittaa keskustaa, ja siellä olevia liikkeitä. Sama koskee kauppakeskusta. En luettele, että käyn varmaan H&M:llä ja Stockmannilla ja siellä ja täällä ja tuolla. Yleensä en edes ilmoittele, milloin tulen, mutta en yleensä paria tuntia pidempia kaupunkireissuja / kauppareissuja teekään. Jos tiedän, että menee yli ruoka-ajan, sanon että syökää jotain tai ruokaa on jääkaapissa tms.

Pikkuisen ahdistaisi, jos alettaisiin tarkasti tivata missä kaikkialla aion käydä. Kyllä se jo kuulostaa lähinnä kyttäykseltä. Mutta jollain tasolla raportoidaan, jotta toinen tietää missä ollaan. Samoin mieskin kertoo, jos vaikka töitten jälkeen menee käymään jossain eikä tulekaan suoraan kotiin.

Ei loppupeleissä paljoa erossa olla.

Mutta kun ollaan,niin tottakai kerrotaan että minne menemmä,kenen kanssa, monelta lähdemme ja monelta tulemma. Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan.

Mieheni on aika mustasukkainen,mutta se ei ole koskaan koitunut ongelmaksi.

...että on ihan eri asia raportoida menemisistään sen takia kun mies asiaa vaatii kontrollimielessä. Kyllä minäkin saatan selostaa paikoin yksityiskohtasestikin, missä olen käynyt, mutta se nyt on vain normaali tapa - aivan kuten mieskin kertoo omista reissuistaan tai työpäivän asioista. Mutta mitään kyttäysulottuvuutta siinä ei ole. Jos jätän mainitsematta, että kävin Stokkan lisäksi Kampissa, sittenpähän jätän.

tai siis mun pitää sanoa, koska meillä on lapset niin pieniä että jonkun täytyy niitä aina vahtia. Miehellä on vuorotyö jossa on pitkät vuorot, ja käy joka ilta kävelyllä ja useimpina iltoina vielä vanhan äitinsä luona. Minä olen lasten kanssa suurimman osan aikaa, ja se ärsyttää kun useimmiten mies sanoo että käy kävelyllä, mutta on koko illan pois kun vielä kävelyn jälkeen "piipahtaa" äidillään. Joskus minä tyhmä sitten odottelen että mies käy nyt vaan kävelyllä ja on poissa vajaan tunnin. Joskus mies sanoo kun lähtee että piipahdan samalla äitillä.

Eli kun minä lähden pitää huolehtia lapsille hoitaja, miehen ei tarvi siitä huolehtia.

Kun käyn kaupassa, mies voi kysyä missä kaupassa käyn, jos hänelle pitää tuoda jotain erityistä tietystä kaupasta. Jos olen menossa muualle kuin ruokakauppaan, sanon sen että nyt menee pitempään.

"Mä meen käymään Motonetissa ja sitten käyn Prismassa. Pari tuntia menee."

Jos mä lähden:

"Meen käymään sisustuskaupassa ja kiertelen vähän kauppakeskuksessa, oon kotona siihen ja siihen mennessä."

Eli aina tiedetään:

a. suunnilleen minne mennään

ja

b. koska kotona.

Ei mielestäni mitään kyttäystä, vaan iha normaalia. Kun tuun kotiin, kerron kaikki missä kävin, vaikka en tiedä jaksaako mies kuunnella :DDD

Suhteen ekoina vuosina kerrottiin tarkemmin mitä suunnitelmissa jne. Mut nyt kun ollaan oltu yhdessä 15v niin lähinnä kerron että ollaan lähdössä baariin kaverin kanssa (nimen kerron ihan siltäkin varalta jos käy jotain) ja suurinpiirtein mihin suuntaan. Mut kai se on lähinnä kyse siitä mitä toinen haluaa tietää? Jos kyselee tarkemmin niin toki kerron jos on jotain tarkempia suunnitelmia tehty.

mä haluaisin että meillä ilmoitellaan menoista sillä tasolla et mihin ollaan menossa, mielellään kenen kanssa ja arvio kuin kauan menee. Ja toive olis et niistä menoista ilmoitellaan siinä vaiheessa kun ne on tiedossa.



Mut puoliso ei siedä useinkaan tällaista raportointia vaan jos lähtee kotoa sanoo et menee asioille eikä muuta. Jos menee suoraan töistä ni saattaa laittaa viestin vaik kasin aikaa illalla et tulee noin tunnin päästä. Harvoin kertoo tulessaan sen enempää missä on ollut. Paitsi jos kysyn niin kertoo mutta sillä asenteella et vittu mitä utelet.



Mä oon kertonut menoista aiemmin kuten itse haluaisin niistä mulle kerrottavan mut en enää. Ja kärsin siitä. En tiedä olenko liian kontrolloiva mut tää nykytila ei vastaa mun käsitystä hyvästä parisuhteesta. Musta on kiva jos toinen on kiinnostunut mun menemisistä ja tekemisistä ja mua kiinnostaa toisen menemiset ja tekemiset. Ja sit tähän liittyy viel se et mulla on usein pulaa yhteisestä ajasta ja haluaisin tietää siksikin aikatauluista ettei mee kaikki menot ristiin niin ettei nähdä ollenkaan. Mut puoliso taas tuntuu tätä oikein toivovan.



Mut meilläpä on toki ongelmia muutenkin joka lähtöön.

asioille esim. työpäivän jälkeen. Samoin kertoo mies. Ei mitään tarkkoja "kotiintuloaikoja" välttämättä.



Kaikkea ei todellakaan tarvitse raportoida.

Meillä ei odota kumpikaan tarkkaa selvitystä, sanotaan "menen kaupungille ja viivyn noin neljä tuntia" tmv. Soitellaan tarkemmin jos on asiaa.

Pointti on se että miestäSI se vaivaa!



Jos menee vaikka kahteen kauppaan ja tietää mitä hakee niin kyllähän se eroaa huomattavasti siitä että menetkin viiteen vaan katselemaan ja ihastelemaan.



Tai sitten meidän kaupassa käymiset eroaa toisistaan paljon.



Miksi se sun mies hermostuu? Ehkä tulee töistä kotiin ja lähdet heti. Se joutuu työpäivän päätteeksi tekemään ruuan, ulkoilut ja tulee kotiin niin et ole vieläkään kotona vaan siirryt vasta kolmanteen kauppaan ja edessä olisi vielä pari paikkaa ja olet kotona kun mies hoitanut iltapalan ja pesut ja nukuttaa juuri lapsia?



On sillä väliä miten arki rakennetaan.



Eri juttu taas jos menet lähikauppaan ja se ei saa kestää 30 minuuttia pidemmälle ja mies soittaa jo perään että tulisit nyt. Mies on mustasukkainen tai väsynyt jolloin tavallinen arki ei toimi ja tarvitsette apua!



Mutta te elätte yhteistä arkea eikä siinä minusta ole kenelläkään varaa sooloilla. Varsinkin jos se on enempi sääntö tai poikkeus ettei sinun kotiintulosi pidä paikkaansa mitä kerrot tai olet usein vaan katselemassa ja ihmettelemässä kun mies hoitaa arjen niin väärin teet.



Sama se on jos jonkun ukko tulee kotiin töistä, syö ja menee pelaan biljardia kaverille tai autotalliin iltapäiväksi JOS siitä kumppani voi huonosti niin ei kotona silloin kaikki ole hyvin ja ero voisi olla parempi koska tehdotte elämältä eri asioita.



17

saatan myös mainita tiettyjä kauppoja tai ravintoloita missä ajattelin käydä.

Jos kuitenkin käy niin, että keksinkin jotain aivan uutta, niin en todellakaan ala soittamaan miehelleni, että en mennytkään sinne ja sinne, vaan meninkin tänne jne.

Viime kerralla kun lähdin iltaravintolaan, niin se tapahtui aivan ex-tempore, en edes kysynyt mieheltäni mitään, se oli vain ilmoitusasia. Toki tiesin ettei miehelläni ole silloin mitään menoa.

Koko iltana ei soiteltu eikä tekstailtu. Yleensä ilmoitellaan toisillemme missä ollaan, mutta mulla oli niin hauskaa etten kerinnyt ajattelemaan miestäni.

Yöllä hän tuli kiltisti hakemaan mua ja kyseli oliko ollut hauskaa. Ei mitään kuulusteluja ja ahdisteluja.

Aamulla vielä antoi mun nukkua pitkään ja helli mua kaikin tavoin, koska olin tajuttomassa krapulassa.

kuunnella jos rupeaisin kovin tarkkaan raportoimaan. Kuulostaa minusta jonkinlaiselta kontrolloinnin halulta tai mustasukkaisuudelta.



Ei ihme että sua(?) ahdistaa.