Kertoisitko minulle miten teidän parisuhteessa toimitaan kun lähdette johonkin

sanotaan (mieluusti jo edellisenä iltana tai aiemmin) että olis asioita hoidettavana kaupungilla, voisin mennä huomenna/päivänä x hoitamaan. Jos on pikkujuttu, niin aikaa ei sen kummemmin sovita, jos paljon asioita niin sanoo että menee pitkään. Yleensä ihan vapaaehtoisesti (!) kerrotaan esim. "meen ettimään farkkuja ja aattelin käydä levykaupassa samalla reissulla" tms.



Minusta kuuluu ihan perukäytöstapoihin kertoa PUOLISOLLE menoista, ja vähän aikojakin. Ei se tarkoita vahtaamista tai kontrollia, vaan toisen huomioonottamista ihan käytännönkin syistä: jos kummallakin on menoja niin pitääkö hommata esim. lapsenvahti vai limitetäänkö menot, miten ruokailu (yhdessä vai erikseen, mihin aikaan, kumpi käy ruokakaupassa), ei sovita menoja päällekäin, muuta käytännön juttua (voitko käydä samalla apteekissa tms).



Ymmärrän ahdistuksen jos toinen tiukkaa esim. tarkkaa listaa kaupoista joissa aikoo käydä tai jotain minuuttiaikataulua ja närkästyy muutoksista, mutta muutoin kyllä hämmentää. Jos ei halua puolisolle kertoa mitään omista menoistaan, miksi ylipäänsä on sellaisen ihmisen kanssa yhdessä?

Vaikka kyllä me yleensä mainitaan minne ollaan menossa, ja se on ihan ilmoitusasia nykyään, kun ei ole pieniä lapsia, joiden kuljettamisista pitäisi huolehtia.



Emmekä myöskään aseta esteitä toisen menemisille tai tulemisille.

Kertooko puolisosi itse minuutin ja metrin tarkkuudella omat kulkemisensa?

koet sen kyttäämiseksi ja mustasukkaiseksi vahtimiseksi.



SANO se suoraan ja kieltäydy antamasta minuuttitarkkaa toimintasuunnitelmaa, kukapa sellaista nyt edes etukäteen voikaan antaa!



Minusta riittää hyvin, että kertoo minne menee ja koska - suunnilleen - palaa.



Eli että esim. "lähden ostoksille Itikseen, palaan kuuden aikoihin."



Tuollaisen tiedon saaminen on sen takia hyvä asia, että toinen osaa järjestää elämänsä kotona sillä välin: koska tekee ruuan, milloin pääsee itse vaikkapa nyt lenkille, koska komentaa lapset kotiin syömään jne. Lisäksi on yhteisen elämän kannalta hyvä tietää, jos toinen menee ostoksille, että voi vaikkapa pyytää siippaa tuomaan tullessaan jotain kaupasta : "ai menet ostoksille Itikseen, viitsisitkö hakea samalla d-vitamiinia lapsille apteekista/hakea ne mun kengät sieltä XXX:n suutarista?"



Käytännön syitä siis tuolle, ei ole kyttäämistä.



Mutta sitten se, että pitäisi etukäteen kertoa, missä kaupassa käy ekana ja sitten tokana ja keitä mahdollisesti näkee sen reissun aikana jne.... se on jo sitten eri asia ja menee minusta kyttäämisen piikkiin. Vastaisin sellaisiin kyselyihin jotain tyyliin "en ole suunnitellut etukäteen, saa nähdä sitten"

Pitääkö sinun raportoida jo etukäteen, missä AIOT käydä? Se on kyllä todella ahdistavaa, jos sitten jostakin syystä poikkeaakin alkuperäisestä suunnitelmasta ja pitää alkaa uusi selitys.



Jälkikäteenkin pitää riittää, jos kertoo "kävin vaatekaupoissa katselemassa takkia" tai muuta yhtä suurpiirteistä.



Luepa tarkemmin nämä vastaukset. Huomaat varmaan, että paljon yleisempää on kertoa suurpiirteisesti matkan tarkoitus tyyliin "käyn vaatekaupoissa, pari tuntia menee", mutta tuskin kukaan hyvin tarkkaa ja yksityiskohtaista suunnitelmaa tekee.

Tai "menen käymään kaupungilla, tulen sitten laittamaan ruokaa".



Ainoan poikkeuksen teen silloin, jos aion käydä jossakin erikoiskaupassa, esim. urheiluliikkeessä ja kerron miehelle siksi, jos hänellekin pitäisi katsoa sieltä jotain.



Miten miehesi perustelee sen,että haluaa tietää kaikki niin tarkkaan.



Ja toinen kysymys, johon et ole vielä vastannut: kertooko miehesi omat menonsa yhtä tarkkaan kuin mitä vaatii sinulta.

Riippuu siitä miten tarkkaan tiedän menoni. Voin esimerkiksi sanoa "käyn Liisan kanssa ostoksilla Halosella ja syömässä", jos tiedän niin tarkkaan. Tai sanoa vain, että "menen keskustaan etsimään joululahjoja". Yleensä en tiedä kauanko aikaa menee mutta annan siitäkin jotain arviota esimerkiksi ruokailujen suhteen.



Minulle tuo on ihan normaalia ja mies ei vaadi sitä. Tietysti, jos sanon vaan meneväni kaupungille, hän kysyy miksi, koska on tottunut, että kerron tarkemmin. Samoin itse kysyn syytä, jos mies on lähdössä kaupungille, koska hänellä ei ole tapana mennä sinne huvikseen. Minusta on kiva tietää missä toinen on, koska hänen menonsa vaikuttaa myös omiin suunnitelmiini. Tarkempien aikataulujen osalta riittää myös, että ilmoittaa, kun lähtee tulemaan kotiin päin, koska tiedän silloin alkaa tekemään esimerkiksi ruokaa.

Joskus luulen sen menevän ulos hommiin ja tuleekin sitten kauppakassin kanssa kotiin. Joskus sanonkin että olisit sanonut, niin olisit saanut tuoda sitä ja sitä... Joskus kyllä kysyy, että onko kaupasta jotain.



Itse sanon aina jos johonkin menen, että on edes joku suunta mistä lähteä etsimään jos ei kuulu.

Meillä on se tilanne että mies ei juurikaan ilmoittele että missä liikkuu. Saattaa esim. lähteä ovesta ulos, luulen että on pihalla taikka tallissa hommissa. Kun olisi asiaa ja alan etsimään häntä niin huomaankin että auto taikka pyörä on hävinnyt ja ukkoa ei näy missään... Tämmöstä tekee välillä. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni noin. Aina kysyn etukäteen ja varmistan että voinko lähteä sillon ja sillon, että oletko lapsen kanssa, eihän sulla ole mitään menoa samaan aikaan jne.



Mutta, niin se vain on että minä en monesti tiedä missä mieheni on, ei aina edes vastaa puhelimeen kun soitan perään. Ilmestyy sitten vain kotiin ja on ihan ihmeissään kun olen naama väärinpäin. Ei muka tajua että miksi olen ärsyyntynyt? Mies lähtee siis ilmoittamatta käymään kaupassa, asioilla taikka lenkillä.



Ja miksi sitten mieheni haluaa tietää minun menemiseni. Siksi että hän on "huolissaan" että mulle voisi sattua jotain? Ja että pitäähän puolison tietää missä toinen kulkee, sehän on ihan normaalia! Tivaa minulta että Miksi olen niin hankala enkä jaksa aina selittää jokaista menoani. Onko mulla joku syy tehdä näin? Nämä on ne ikuiset aiheet josta jaksetaan vääntää. Ainii, meinas vielä unohtua. Ja mies monesti soittaa perään kun lähden. Jos en kuule taikka tajua vahtia puhelintani niin soittaa sitten vaikka 10 kertaa uudestaan ja on sitten tosi äkänen kun en ole vastannut hänelle. Hyvä ettei hän ole omien sanojensa mukaan jo soittanut poliisille?!



Mä en vaan tajuu tämmöstä. Onneksi mulle ei ole mitään kamalaa koskaan tapahtunut, en ole koskaan pettänyt tms. Mutta siltikään mun ei anneta olla vaan rauhassa... Ja mitenköhän tuo mies voisi muka estää sen että mulle ei mitään pahaa vaan pääsisi tapahtumaan sillä että vahtaa menemisiäni? Ei puhettakaan että voisin lähteä ilman perhettäni mihinkään reissuun, siis kavereiden kanssa laivalle, mökille tms. Mies kylläkin on reissuissa käynyt.



Että mua kyrsii tää tilanne. Ja vaikka tästä on kuinka puhuttu niin mitään muutosta parempaan ei vaan näy :(

oonkohan mä ärsyttävä, kun selostan tosi tarkkaan, milloin olen tulossa takaisin.. ja jos menen esim. jumppaan, koetan ohjeistaa että ois kiva jos ois ruoka valmiina (eikä se sitten koskaan ole).



Kun taas mies on töissä (epäsäännöllinen työaika) alan kuitenkin odotella häntä normiaikaan ja sen jälkeen kyselen, missä viipyy ja monelta olisi kotona.. ja sitten säädän omaa ruoka-aikaani siten, että mies olisi kotona (eikä sitten kuitenkaan ole).



Miten pääsisin tästä tavasta? Rasittaa itseänikin.

ja miestä ei varmaan edes kiinnosta :D Kunhan puhelen ja siitä että jos sanon menenväni pariin kauppakeskukseen ja sitten lounaalle ja sitten vielä ruokakauppaan niin mies tietää että monta tuntia menee.



Jos sanon taas vaikka että H&M:llä oli kiva paita, menen ostamaan se, niin mie tietää että menen sinne ja sitten ehkä kuitenkin käyn siinä sivussa jossain muussa kaupassa mutta kauaa ei mene.¨



Samoin mies ilmoittaa aina mihin menee, kenen kanssa ja koska tulee. Niinkuin minäkin.

Jos sovitusta ajasta myöhästyy, silloin soitetaan ettei tarvitse ihmetellä onko jotain sattunut.



Mieti ap miski sua ahdistaa kertoa miehelle missä olet ja mihin menet? Onko mies muutenkin mustasukkainen? Tivaamalla tilaa asioita vai mikä sut saa ahdistuneeksi? Et jostain syystä halua kertoa missä olet ja mihin menet? Mikset?



Meillä toi tilitys ei tuo ahdistuneisuutta millään lailla.

Mies on poikkeuksetta töissä, kun lähden kaupungille, ja ehdin takaisin ennen kuin hän tulee kotiin. Ei selityksiä, ei tilityksiä. Samoin minä olen töissä, kun mies kulkee kaupungilla. Työajat menevät meillä niin limittäin, että emme juuri tapaa arkisin ja lauantaisin. Emme kumpikaan kerro, mitä olemme puuhanneet ja missä käyneet, kerromme vain jos jotain erityistä on tapahtunut.



Miehellä on viikonloppuisin enemmän menoja kuin minulla. Jos hän sanoo lauantaina lähtevänsä vaikka Motonetissä käymään, oletan, ettei hän tule takaisin kuin aikaisintaan 3 tunnin päästä tehtyään jotain muuta samalla. MInulle on ihan sama, missä hän on ollut - on minulla omaakin tekemistä. Osaan myös laittaa lusikan suuhun ilman, että mies katsoo vierestä. Eli en tarvitse miestä kotiin ruoka-ajaksikaan.

milloin tulee ja kuka on lasten kanssa. Ja kun toinen on se paras ystävä, niin toki sitten sille toiselle kertoo mitä kuuluu. Mutta onhan se outoa, jos itse ei halua omia juttujaan jakaa, mutta toisen silti pitäisi.

kulloinkin kuljen ja mitä tarkalleen ottaen teen silloin kun en ole kotona. Ei se ihan normaalilta kyllä tunnu tuollainen tilinteon tarve.