Sanokaa mulle, että lopetan haikailun, tyydyn osaani ja jään kotiin työttömäksi
Olen ollut työttömänä nyt 4 kk:ta ja ihan kypsä tähän kotona toimettomana olemiseen. Toki harrastuksia on ja lapsen kanssa mukavakin olla iltaisin, mutta kuitenkin niin kaipaan töihin!
Muutin kesällä takaisin "kotiin". Kävin muutaman vuoden tekemässä töitä muualla, koska täällä ei ollut töitä. Muuton jälkeen sain hetkeksi töitä, mutta se pätkä loppui tosiaan noin 4 kk:ta sitten. Ja sen jälkeen ei mistään mitään.
Aikanaan kävin muutamankin lyhyemmän reissun tekemässä töitä muualla päin Suomea, mutta nyt tänne muuttaessani päätin, että lapsen takia olen ja pysyn paikallani muutaman vuoden.
Mutta nyt olen taas katsellut työpaikkoja ympäri Suomea eikä ole kaukana, ettenkö taas hakisi jonnekin. Yksinhuoltajana nämä kuitenkin aina tarkoittaisi lapsenikin muuttoa ja koulun vaihtoa ym. eikä hänestä enää ole siihen. Ja silti haikailen töiden perään.
Kommentit (6)
Lasta et voi muutatttaa jatkuvasti. Ymmärrän sinua, mulla aikalailla sama tilanne. Yritän päästä opiskelemaan jotain uutta.
Yksinhuoltajana nämä kuitenkin aina tarkoittaisi lapsenikin muuttoa ja koulun vaihtoa ym. eikä hänestä enää ole siihen. Ja silti haikailen töiden perään.
kait se nyt on vähän pakko elannon perässä muuttaa
sellaiselle paikkakunnalle, jossa töitä on todennäköisimmin eniten. Silloin lapsenkaan ei tarvitse muuttaa jatkuvasti.
Et kai nyt tosissaan kuvittele, että sinun työttömyytesi on lapsen etu?
Lapseni on muuttanut minun töiden vuoksi jo 9 kertaa ja muuttaminen kyllä tuntuu haittaavan häntä aika paljon.
varsinkaan,jos on jo kouluikäinen, kaverit alkaa olla tärkeitä ja raskasta se on jatkuvasti hankkia uusia. Jos nyt edes onnistuu siinä.
Mutta eikö sinun ole mahdollista saada työtä jostain sellaiselta paikkakunnalta, jossa olisi tarjolla joko vakituista tai ainakin enemmän määräaikaisia töitä, ettei tarvitsisi muuttaa enää kuin ehkä sen yhden kerran?
Toisaalta ymmärrän senkin, että itseksi ja lapsenkin vuoksi voisi olla kiva asua omalla kotipaikkakunnallsi, siellä varmaan sinulla on kavereita ja sukulaisia. Yksinhuoltajalle varsinkin jonkinlainen verkosto on tarpeen, toki muillekin.
Tietenkin töitä pitää saada, eikä lopettaa työnhakua.