G: Miksi olet ilkeä/pahansuopa tuntemallesi ystävälliselle henkilölle?
Mitä syitä teillä jotka inhoatte/dissaatte jotakin naapuria/työkaveria/puistotuttua on sille inhollenne?
Miksi inhoatte ihmistä joka on teille mukava/ystävällinen??
Jäi vain kaivamaan, kun puistossa yksi äiti aina piikittelee yhtä toista äitiä, joka kuitenkin aina vaan ystävällinen tälle toiselle... Että mitä syitä ihmisellä voi olla käytökseensä/inhoamiseensa??
Sama juttu joidenkin blogistien kanssa! Kirjoittavat ihan kivasti, tsemppaavat lukijoitaan, jakavat anteliaasti vinkkejä ja ideoitaan, mutta silti vaan jotkut jaksaa suorastaan vihata heitä? Ja siis eivät leveile koskaan tai kehuskele, tai millään tavalla ole ylimielisiä teksteissään, päinvastoin; ystävällisisä ja mukavia.
Mitä syitä voi olla vihata ystävällistä ihmistä, joka ei koskaan ole toiselle tehnyt pahaa?
Valottakaa nyt vähän sitä taustaa, miksi inhoatte tai miksi ilkeilette!
Kun ei vaan tajua sitä käytöstä, ja haluaisin ymmärtää myös sitä "ilkeää", motiiveja ja taustoja. En usko, että kukaan on ihan huvikseen ilkeä!
Kommentit (12)
joka piikittelee ja vittuilee (ei vitsillä, vaan todella ikävästi) ystävilleen silloin, kun hän on sinkku. Ei siis todellakaan liity sinkkuuteen mitenkään (itsekin olin ekat 26v. sinkku eikä siinä ollut mitään ongelmaa), mutta huomaan että sinkkuus on hänelle ongelma: Hän on teini-iästä lähtien seurustellut lähes koko ajan, suhteiden välissä on ollut vain muutamia kuukausia taukoa. Ilmeisesti hän on sinkkuna niin epävarma ja voi huonosti, mikä purkautuu sitten juuri esim. piikittelynä. Eli jollain tavalla sitä omaa epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa yritetään peitellä tai parantaa tuolla tavalla, ehkä saamalla muut epävarmaksi myös. Uskoisin että se on enimmäkseen ihan tiedostamatonta, ainakin tällä ystävälläni on. Luulen että suurin osa esim. blogikiusaamisesta on juuri tuollaista, ei välttämättä kateutta, mutta huonoa itsetuntoa, epävarmuutta ja ehkä harmitustakin siitä jos oma elämä ei näyttäydy yhtä kivana kuin blogistin, niin sitten ilkeillään.
Tietysti yksittäistapauksissa saattaa olla kyse ihan jostain muustakin, esim. sillä puiston äidillä on joku todella ärsyttävä piirre josta toinen ei tykkää tai heidän välillään on tapahtunut jotain josta et tiedä.
(thank god olin siinä työpaikassa vain vuoden) oli todella superilkeä ja piikittelevä heti kun tuli pienikin haaste tai kiire töissä. Pahoitteli kyllä kun menin sinne töihin ja sanoi että tällainen hän on, mutta mielestäni se ei silti oikeuta moista käytöstä.
Vaikea siis sanoa, osa on oppinut varmaan ilkeilyn myös kasvaessaan esim. vanhemmiltaan ja pitää sitä ihan normaalina käytösmallina eikä tajua kuinka ikävää se on. Uskon että iso osa ilkeilystä johtuu siitä että sillä ilkeilijällä on joku asia huonosti.
Mä ehkä näen sellaisen ulkokultaisen mielistelyn läpi ja saatan piikittää jos koen, ettei käytös ole aitoa.
On ihmisiä joita ei omatunnon kolkuttelu juurikaan rajoita, syystä että se on olematon kuten on myös kykynsä empatiaan.
En usko, että kukaan on ihan huvikseen ilkeä
Kunhan kasvat aikuiseksi, opit että jotkut ihmiset ovat huvikseen ilkeitä. Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä, meitä ilkeiksi luokiteltavia ihmisiä on olemassa ja paljon.Olen kyllä oppinut hillitsemään itseni ja useimmiten olen hiljaa jos joku mielestäni ärsyttävä ihminen kertoilee vaaleanpunaisista pilvilinnoistaan, mutta joskus on aivan pakko vastata piilovittuillen tai sarkastisesti takaisin.
Ei, ei mulla ole muita syitä tuohon kuin se, että se henkilö on yleensä todella ärsyttävä luonteeltaan.
(Jag vet, olen itsekin ärsyttävä, muuta en väitäkään)
Lapsethan tunnetusti ovat psykopaatteja, koska empatiakyky ei ole vielä täysin kehittynyt.
Mä ehkä näen sellaisen ulkokultaisen mielistelyn läpi ja saatan piikittää jos koen, ettei käytös ole aitoa.
Sä taidatkin olla keskimääräistä älykkäämpi yksilö.
On ihmisiä joita ei omatunnon kolkuttelu juurikaan rajoita, syystä että se on olematon kuten on myös kykynsä empatiaan.
useimmat ihmiset on niin onnettomia itse, etta on vaan pakko olla ilkea muille.
kaikilla heillä on jokin vitsaus: yksi kärsii lapsettomuudesta, yksi on ikuinen sinkku ja yksi on todella epäviehättävä.
että ne ilkeät ja "ärsyyntyvät" ihmiset ovat itse keksenkasvuisia henkisesti.
Kaikki, siis ihan kaikki ilkeät/vittuilevat/ärsyyntyvät ihmiset ovat itse olleet aika itsekkäitä, joustamattomia, ja henkisesti teini-ikäisen asteella.
Kypsä ja tasapainoinen ihminen ei ärsyynny pikkuasioista, pystyy mukautumaan jonkin verran, ja sietämään erilaisuutta kohtuudella. Nämä ilkeilijät eivät pysty sietämään mitään, mikä on heidän kokemusmaailmana/ajattelutapansa/tunnemaailmansa ulkopuolella.
Ilkeilijät kahdetivat helposti. Eivät pysty myöntämään tai näkemään, että esim. menestyneiden ihmisten elämän takana on usein ahkeruutta, sinnikkyyttä, paljon työtä ja paljon uhrauksia.
Kaikki menestyneet ovat heille automaattisesti "kermaperseitä, tai hienopieruja" kuten täälä AV:lla tapaa lukea.
Ilkeilijät eivät jaksa ihmisiä, jotka ovat: positiivisia, elämäniloisia, onnellisia, tyytyväisiä, sinisilmäisiä, viattomia, menestyneitä, kunnianhimoisia, rikkaita, onnekkaita, kilttejä.
Mitä tämä kertoo ilkeilijöistä?
Sitä, että he itse ovat onnettomia, negatiivisia, epäluuloisia, katkeria, kaunaisia, kateellisia, alemmuudentuntoisia.
Siksi ilkeilijä nousee toista ihmistä vastaan, vaikka tämä toinen ihminen ei olisi tehnytkään mitään väärää/pahaa ilkeilijälle.
Ystävällisyys ei ole merkittävää ilkeilijälle, vaan muut asiat.
Kunhan kasvat aikuiseksi, opit että jotkut ihmiset ovat huvikseen ilkeitä. Ei me kaikki olla samasta puusta veistettyjä, meitä ilkeiksi luokiteltavia ihmisiä on olemassa ja paljon.
Olen kyllä oppinut hillitsemään itseni ja useimmiten olen hiljaa jos joku mielestäni ärsyttävä ihminen kertoilee vaaleanpunaisista pilvilinnoistaan, mutta joskus on aivan pakko vastata piilovittuillen tai sarkastisesti takaisin.
Ei, ei mulla ole muita syitä tuohon kuin se, että se henkilö on yleensä todella ärsyttävä luonteeltaan.
(Jag vet, olen itsekin ärsyttävä, muuta en väitäkään)