Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämänne on sitten, kun kaikki lapset ovat muuttaneet pois?
15.01.2013 |
Olettekin puolison kanssa kaksin.
Mikä muuttuu?
Itse olen nyt ollut lapsettomassa kodissa parin vuoden ajan. Olemme saaneet puolison kanssa aivan toisenlaista vapautta.
Matkustamme paljon. Yhteisiä uusia ja erilaisia harrastuksia.
Seksiä elämä vilkastunut huimasti. Aina se on toki ollut vilkasta, mutta nyt entistä vilkkaampi.
Ei tarvitse enää ajatella, että lapsia kotona yms.
Aikaa olla ja mennä omien halujen ja mieltymysten mukaan.
Toisaalta tuntuu, kuin uusi teini-ikä olisi alkanut.
t. 2 x 44v
Kommentit (27)
Mutta, enköhän voisi kokeilla jotain uutta elämääni? Nuorin on nyt vasta 11v, joten vielä tässä vuosia menee, ellei tuota huostaanoteta jossain kohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella mahtavaa. Rauhalllista. Ei ramppaa teinit rappusissa eikä koti löyhkää dödölle ja hiuslakalle. Tilaan muuttoauton pihaan kun 18v tulee täyteen.
Muutamme metsän keskelle jossa mieheni tutkii perhosia ja minä teen etätyötä ja kasvatan kanoja
Mies totesi, ettei hänellä ole enää mitään tehtävää elämässään, vaan voisi yhtä hyvin kuolla pois. Lopetti seksielämän kuin seinään. Suri viimeisenä muuttanutta tytärtä kuin nuori poika tyttöystävän menetystä. Ei halunnut tehdä enää yhtään mitään minun kanssani, vaan odotti lapsia käymään ja kehitti tekemistä heidän kanssaan.
Tästä on nyt kaksi vuotta, ja mies alkaa hiukan tasaantua ja masennus hellittää. Ei suostunut lääkäriin tietenkään.
Kävimme ihan lähellä avioeroa. Ymmärrän nyt täysin puheet tyhjän pesän kriisistä, vaikka minäkin kuvittelin, että nyt voisimme toteuttaa kaikki kahdenkeskiset haaveet ja vain kuherrella keskenämme rajattomasti. Toisin kävi.
tuo nuorinkin lähtee kotoa. Jos yhtä hyvin menee kuin nytkin niin nautitaan toisistamme, matkustellaan - todennäköisesti jopa muutetaan pois Suomesta ja nautitaan lastenlapsista. Yritän päästä töistä pois jo 60v ja mies voi tehdä loput vuodet töitä vaikka Ranskan rannoilta käsin:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luulisin, että tulee aikoja,jolloin kotona ei koko ajan ole lapsia. Sellaisina viikkoina varmaan matkustamme johonkin, käymme harrastuksissa, nukumme.
Seksi on kivaa joka tapauksessa, aina vaan paranee näin nelikymppisenä! Taiteellinen luovuus lisääntyy myös iän myötä, se on nautittavaa!
Onko se mies huomioinut sinua koskaan? Vai onko lapset menneet aina edelle. Montako lasta teillä on? Tuntuu kyllä tosi oudolta, että miehen kriisi johtui vain lasten pois lähdöstä. Ei kai sillä vain ollut jotain suhdetta meneillään silloin, jos kerran seksikin loppui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuolloin neljäkymppinen. Siihen mennessä on myös koira kuollut ja mies häipynyt (nyt kolmikymppisinä ollaan eroamaisillaan) Minulla ei ole työtä, ei ystäviä eikä harrastuksia, mistään näistä eikä uudesta miehestä ei ole mitään toivoa koska olen asperger. Ei minua yksin huvita matkustella tai käydä missään muuallakaan.
Siinä sitten varmaan vaan odottelen kuolemaa seuraavat 30-40 vuotta. Toivon etten ole niin tyhmä että tekaisisin iltatähden täyttämään tota tyhjiötä.
Avioliittomme oli mielestäni poikkeuksellisen onnellinen tuohon kriisiin asti, mies on huomioinut minut hyvin, kehunut kauniiksi lähes päivittäin lastenkin kuullen yms. Ajankäytössä lapset ovat kuitenkin miehelläni aina menneet parisuhteen edelle, mutta minusta niin on kuulunutkin olla. Lapsia kaksi.
Suhdetta ei ollut meneillään, siitä olen aika varma. Ihastunut ja rakastunut ei olisi niin synkkä ja toivoton kuin mieheni. Toinen juttu, mikä tapahtui samoihin aikoihin, oli hänen isänsä kuolema, jota mies ei osannut surra ollenkaan millään näkyvällä tavalla. Hänen surunsa ehkä ilmeni tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapset ovat 28v, 26v ja 24v.
Useita vuosia ollaan asuttu kahden muttei todellakaan oltu yksin.
Harrastetaan yhdessä ja erikseen, pötkötellään ja matkustellaan mutta monta kertaa viikossa tupa on täynnä noita lapsia perheineen.
Lapsenlapset ovat usein yökylässä.
iäkkäämpänä eli viimeinen lapsista lähtee tod.näk. vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Olen silloin 57. En osaa yhtään kuvitella, millaista elämä on silloin.
Meillä on kolme lasta, joista vanhin on viimeistä vuotta lukiossa. Hänkin asuu vielä kotona, mutta selvästi on tekemässä pesäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäisen taivas aukenee, kun vanhemmat lähtevät kesäperjantaina mökille. Keski-ikäisen taivas aukenee, kun se isoksi kasvanut teini lähtee omilleen. Eikä palaa sunnuntaina illalla kiukuttelemaan, että miksi ei ole pesty astioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtarina.
Hiljaista ja työorientoitunutta tämä elämä on. Mökillä käymme aina kun mahdollista.
Mies totesi, ettei hänellä ole enää mitään tehtävää elämässään, vaan voisi yhtä hyvin kuolla pois. Lopetti seksielämän kuin seinään. Suri viimeisenä muuttanutta tytärtä kuin nuori poika tyttöystävän menetystä. Ei halunnut tehdä enää yhtään mitään minun kanssani, vaan odotti lapsia käymään ja kehitti tekemistä heidän kanssaan.
Tästä on nyt kaksi vuotta, ja mies alkaa hiukan tasaantua ja masennus hellittää. Ei suostunut lääkäriin tietenkään.
Kävimme ihan lähellä avioeroa. Ymmärrän nyt täysin puheet tyhjän pesän kriisistä, vaikka minäkin kuvittelin, että nyt voisimme toteuttaa kaikki kahdenkeskiset haaveet ja vain kuherrella keskenämme rajattomasti. Toisin kävi.
Mies varmaan on odottanut jotain muuta, mutta en voi tälle bluessille mitään. Hulluinta asiassa on, että olen aina ollut työorientoitunut ihminen ja nyt tämä uuslapsettomuus ottaakin näin koville. :(
Vanhin mulla jo 18v ja kunnes nuorin on saman, olen silloin 47v..aion kyllä heittää silloin itsekkään vaihteen päälle. Olen toki puolisoni kanssa ja luulen että matkustellaan paljon, minä harrastan...vihdoinkin. Teen töitä ja nautin, todennäköisesti olen silloin jo myös mummo :D
Kyllä se varmaan on omalla tavallaan elämän parasta aikaa!!!
Tulee ero. Jääköön mies tähän, minä olen jo aloittanut suunnitelman laatimisen oman kiinteisön hankkimiseksi. Vielä on 15 ja puoli vuotta "elinkautista" jäljellä.
mutta eletään ihan normaalisti, matkustellaan ja paneskellaan. sitten kun nuorin lähtee, tulee varmaan orpo olo.
älkääkä odottako, että sitten kun ... voi olla, että sitä päivää ei tulekaan koskaan.
miettinyt tuota paljon, koska olen itse kotona ja olen ajatellut, että hajoaako liittomme, kun lapset lentävät pesästä.
Toisaalta haaveilen juuri tuosta, että miehelle on aikaa, seksiä voi harrastaa missä vain ja kuinka kovaa vain ja voidaan keskittyä toisiimme ja odotella sitä aikaa, kun saadaan lapsenlapsia hoitoon.