Lue keskustelun säännöt.
On ihanaa olla vain yhden lapsen äiti
15.01.2013 |
Kaikki on niin helppoa ja on varaa harrastaa mitä haluaa,käydään usein ulkona syömässä,lapsi harrastaa musiikkiopiston muskaria maksaa 240€ vuosi ja alkaa pelaamaan jalkapalloa.Käydään huvipuistoissa,maksullisissa lasten tapahtumissa,tivoileissa yms on todella ihanaa olla yhden lapsen äiti.
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei varsinaisesti. Mutta ei ole paljoa turhia menoja.
Se on ihan tiedostettu meillä että lapsien harrastuksiin laitetaan. Mielummin jätän omasta vaatekaapistani hankintoja.
Me ei polteta tai juoda viikottain. Niistä tulisi jo vuodessa toisessa perheessä n. 4 000 kulut jos ostaa kerran viikossa 15 euron edestä olutta ja polttaa askin päivässä kumpikin vanhemmista.
Sillä 4 000 eurolla saa jo paljon katettua lapsien harrastuksia.
Se kuudennestaan haaveileva
pärjäisimme kyllä vaikka meillä olisi 2 tai 3 lasta emme vain ole halunneet enempää lapsia.Joskus ihmetyttää ihmisten ihmettely ja ihmeellinen suhtautuminen kun lapsia vain yksi.
jokainen harrastaa mitä tahtoo: esikoisella lätkää 180e/kk ja futista 90e/kk ja telinejumppaa 250e/kausi, kesimmäisellä futis 60e/kk ja koris 400e/kausi ja kuopuksella jumppa 240e/kausi. Nyt mietitään, josko keskimäinen aloittaisi vielä soittoharrrastuksen, näytti maksavan 400e/lukukausi. Ja silti käydään kaikki ne tapahtumat reissut mitä halutaan.. että siinä mielessä tuo lasten lukumäärä ei kyllä mun mielestä tuossa ole määräävä tekijä?
lapsessa on juuri nuo hyvät puolet mitä monet ovat jo täällä mainostaneet, mulla oli 1 lapsi melkeen 7 vuotta ennenkuin kuopus syntyi.
Joskus mietin miten helppoa elämä olisi tuon yhden jo ison lapsen kanssa kun tämä kuopus 2-v oikeen uhmaa, mutta totuus on se että en vaihtaisi mun elämääni mistään hinnasta pois.
Kuinka ihanaa on katsoa kun veljekset makaavat vierekkäin sohvalla ja kattovat telkkaria, kuinka pieni menee suuri luottamus silmissä isomman mukaan ja kuinka se haluaa olla juuri samanlainen kuin veikka ja kuinka se haluaa osata kaikki samat asiat. Katsoa sitä veljesten välistä rakkautta (osaavat tietysti riidelläkkin)
Olisi meidän elämä aika paljon köyhempää ilman tätä junioria joka joka päivä ilostuuttaa tempuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt irl yhtään monilapsista äitiä, joka kehuisi kuinka helppoa on kun lapset leikkivät keskenään :) Vain täällä. Mulla on vain yksi lapsi, 2v poika, jonka kanssa elämä on mukavaa. Hän leikkii enenevässä määrin yksin. Oma siskoni on parhaita kavereitani, mutta miehen veljet ovat syöpäläisiä jotka rasittavat mieheni elämää. Serkkuni ei ole veljensä kanssa tekemisissä, edes lapsena eivät viihtyneet yhdessä. Naapurin lapset tappelevat aina, jopa vanhemmat ovat väsyneitä siihen. Ei ne sisarukset aina onnea tuo! Silti, ei ole yhtä oikeaa lapsimäärää. Minulle se on yksi, jollekin toiselle 9. Tsemppiä kaikille!
jokainen harrastaa mitä tahtoo: esikoisella lätkää 180e/kk ja futista 90e/kk ja telinejumppaa 250e/kausi, kesimmäisellä futis 60e/kk ja koris 400e/kausi ja kuopuksella jumppa 240e/kausi. Nyt mietitään, josko keskimäinen aloittaisi vielä soittoharrrastuksen, näytti maksavan 400e/lukukausi. Ja silti käydään kaikki ne tapahtumat reissut mitä halutaan.. että siinä mielessä tuo lasten lukumäärä ei kyllä mun mielestä tuossa ole määräävä tekijä?
jos molemmat käy töissä ja on hyvät palkat niin pystyy tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iahnaa kun lapsi voi valita kaverinsa ja niitä riittää, ei tule riitaa niinkuin sisaruksen kanssa. On varaa näin keskituloisellakin matkustaa ja anataa lapsen harrastaa melkein mitä vain.
On se ihan eri tulevaisuudessakin maksella monen lapsen ajokortteja jne. kuin yhden. Voimme käydä useasti ulkona syömässä, elokuvissa, huvipuistoissa.
Ja keskituloiselle todellakin merkitsee voiko mennä lasten kanssa vaikkapa elokuviin jos on 5 lasta. Jos yhden leffassakäynnin hinta on 100e popcorneineen ja limsoineen niin ei meillä ainakaan käytäisi katsomassa uutuuksia tähän tahtiin kuin nyt.
Sitä ei saa ääneen sanoa mutta lapset vievät rahaa. Ja rahaa ja sen riittävyyttä pitäisi miettiä myös siinä' paljonko lapsia tekee että jokaisella olisi mahdollisuus hyvään laspuuteen ja saada uudet vaatteet tms. eikä aina toisten vanhoja jne.
Jos elämän helppous on määräävin tavoite, niin lapsiahan ei kannata olla yhtään.
Hiukan huolettaa noin yleisellä tasolla tämä suomalainen (ja yleensäkin länsimaalainen) elämän helppouden tavoittelu. Kuka tekee paskahommat? Kuka ylipäänsä tekee kohta yhtään mitään mikä ei ole kivaa?
Sinänsä tämä ei ollut ap:lle suunnattu, yleistä mietintää vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poltatko ja käytätkö alkoholia?
On meinaan itsepetosta sanoa ettei tulot riitä. Lastensuojelukin voi auttaa teitä lapsien harrastuksien maksuissa jos aidosti ei ole rahaa.
Halpojakin seuroja on olemassa, ette valitse edustusseuraa niin heti säästyy useampi satanen. Se saattaa sitten toisaalta tarkoittaa osallistumista mm. myydä hammasharjoja naapureille ja tutuille tai leipoa jotain seuran hyväksi tai auttaa myymään niitä kisoissa mutta kyllähän esim. iso seura Ilves ottaa paljon vanhemmilta apua Tampereella jalkkiksessa. ;)
Iso plussa kääntöpuolella toisaalta on ne kisamatkat ja näkee lapsien ilon.
Se kuudennestaan haaveileva
Ja rahaa ja sen riittävyyttä pitäisi miettiä myös siinä' paljonko lapsia tekee että jokaisella olisi mahdollisuus hyvään laspuuteen ja saada uudet vaatteet tms. eikä aina toisten vanhoja jne.
Tosissasiko väität, että hyvä lapsuus tulee rahasta? Sanattomaksi vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poltatko ja käytätkö alkoholia?
On meinaan itsepetosta sanoa ettei tulot riitä. Lastensuojelukin voi auttaa teitä lapsien harrastuksien maksuissa jos aidosti ei ole rahaa.
Halpojakin seuroja on olemassa, ette valitse edustusseuraa niin heti säästyy useampi satanen. Se saattaa sitten toisaalta tarkoittaa osallistumista mm. myydä hammasharjoja naapureille ja tutuille tai leipoa jotain seuran hyväksi tai auttaa myymään niitä kisoissa mutta kyllähän esim. iso seura Ilves ottaa paljon vanhemmilta apua Tampereella jalkkiksessa. ;)
Iso plussa kääntöpuolella toisaalta on ne kisamatkat ja näkee lapsien ilon.
Se kuudennestaan haaveileva
koskaan tajunnut miksi tarvitsee hankkia sisaruksia sillä perusteella että ompahan sitten leikkikaveri?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla paljon, jopa liikaa. Ei elämä yhden kanssa ole automaattisesti "helppoa".
Jos meillä olisi muksut toisin päin ja ensimmäisenä olisi tullut erityistarpeinen kuopus, meillä olisi yksi lapsi, eikä siltikään helppoa / seesteistä / yltäkylläistä elämää.
Yhden lapsen vanhemmat luulevat keskimääräistä useammin itse jotenkin aiheuttaneensa oman seesteisen ja helpon tilanteensa. Ihan näinhän se ei kuitenkaan ole. Mutta, sallittakoon se heille. Elämä ja iso perhe opettaa yhtä ja toista.
Tuo että sisaruussuhde voi olla vaikea, niinhän se voikin... Mutta vaikeakin sisarussuhde on enemmän kuin ei sisarussuhdetta ollenkaan. (tarkoitan siis elämänkokemusta, ihmissuhdetaitoja jne).
Että uskon ja toivon, että äitinä ja kasvattajana, voin vaikuttaa siihen millaiset välit lapsilla tulee aikuisina keskenään olemaan. Yritän ainakin kasvattaa lapsiani niin, että sisarussuhteet olisivat voimavara ja että erilaisuus, myös sisarusten, on ihan hyväksyttävää.
Itse olen ikionnellinen omista sisaruksistani. He ovat minulle kaikki rakkaita ja tärkeitä. Lapsuuden parhaat muistotkin liittyvät heidän kanssa vietettyihin kesäpäiviin. Toki meillä oli paljon naapureita ja muita kavereita, mutta ei heidän viereensä voinut hiippailla öisin nukkumaan kun pelotti.
voi olla paljon, jopa liikaa. Ei elämä yhden kanssa ole automaattisesti "helppoa".
Jos meillä olisi muksut toisin päin ja ensimmäisenä olisi tullut erityistarpeinen kuopus, meillä olisi yksi lapsi, eikä siltikään helppoa / seesteistä / yltäkylläistä elämää.
Yhden lapsen vanhemmat luulevat keskimääräistä useammin itse jotenkin aiheuttaneensa oman seesteisen ja helpon tilanteensa. Ihan näinhän se ei kuitenkaan ole. Mutta, sallittakoon se heille. Elämä ja iso perhe opettaa yhtä ja toista.
Tuo että sisaruussuhde voi olla vaikea, niinhän se voikin... Mutta vaikeakin sisarussuhde on enemmän kuin ei sisarussuhdetta ollenkaan. (tarkoitan siis elämänkokemusta, ihmissuhdetaitoja jne).
mulla nyt jonkunlaiset välit tuohon vanhimpaan sisareeni.Nähtiin viimeksi 4v sitten kun oli lapseni ristiäisissä.Sen jälkeen olen joka vuosi lähettänyt kutsun lapsen synttäreihin ei halua tulla eikä muutenkaan kyläilemään yms on sentään facebook kaveri.Toinen sisareni häntä en ole nähnyt 22v.Ei halua tavata,ei puhua puhelimessa,ei ole facebookissa yms eikä meillä ole mitään riitaa,mitään pahaa en ole heille sanonut tai tehnyt.
koskaan tajunnut miksi tarvitsee hankkia sisaruksia sillä perusteella että ompahan sitten leikkikaveri?!
kun pitää päästä kaverille yökylään ja kaverin kanssa huvipuistoon ja ties minne. Kun sillä ainoalla lapsella on niin tylsää yksi siellä.
monissa tilanteissa, että olen päässyt helpommalla kuin yhden lapsen ja jopa kahden lapsen äidit kun lapsilla on kaverit kotona.
Hienoa ap, että olet elämässäsi onnellinen. Sitä toivoo jokaiselle. Ja elämä on valintoja, joten kannattaa harkita, miten sen ainokaisen elämänsä elää. Me olemme onnellisia neljän lapsen kanssa ja kohta alamme odotella lapsenlapsiakin perheeseemme.
Olen saanut elää hyvän elämän. Sitä samaa toivon myös muille ihmisille.
En ole nähnyt irl yhtään monilapsista äitiä, joka kehuisi kuinka helppoa on kun lapset leikkivät keskenään :) Vain täällä. Mulla on vain yksi lapsi, 2v poika, jonka kanssa elämä on mukavaa. Hän leikkii enenevässä määrin yksin. Oma siskoni on parhaita kavereitani, mutta miehen veljet ovat syöpäläisiä jotka rasittavat mieheni elämää. Serkkuni ei ole veljensä kanssa tekemisissä, edes lapsena eivät viihtyneet yhdessä. Naapurin lapset tappelevat aina, jopa vanhemmat ovat väsyneitä siihen. Ei ne sisarukset aina onnea tuo! Silti, ei ole yhtä oikeaa lapsimäärää. Minulle se on yksi, jollekin toiselle 9. Tsemppiä kaikille!
voi olla paljon, jopa liikaa. Ei elämä yhden kanssa ole automaattisesti "helppoa". Jos meillä olisi muksut toisin päin ja ensimmäisenä olisi tullut erityistarpeinen kuopus, meillä olisi yksi lapsi, eikä siltikään helppoa / seesteistä / yltäkylläistä elämää. Yhden lapsen vanhemmat luulevat keskimääräistä useammin itse jotenkin aiheuttaneensa oman seesteisen ja helpon tilanteensa. Ihan näinhän se ei kuitenkaan ole. Mutta, sallittakoon se heille. Elämä ja iso perhe opettaa yhtä ja toista. Tuo että sisaruussuhde voi olla vaikea, niinhän se voikin... Mutta vaikeakin sisarussuhde on enemmän kuin ei sisarussuhdetta ollenkaan. (tarkoitan siis elämänkokemusta, ihmissuhdetaitoja jne).
mulla nyt jonkunlaiset välit tuohon vanhimpaan sisareeni.Nähtiin viimeksi 4v sitten kun oli lapseni ristiäisissä.Sen jälkeen olen joka vuosi lähettänyt kutsun lapsen synttäreihin ei halua tulla eikä muutenkaan kyläilemään yms on sentään facebook kaveri.Toinen sisareni häntä en ole nähnyt 22v.Ei halua tavata,ei puhua puhelimessa,ei ole facebookissa yms eikä meillä ole mitään riitaa,mitään pahaa en ole heille sanonut tai tehnyt.
totesin, esimerkiksi elämänkokemusta. Kokemuksen siitä, kuinka kaikki ei aina olekaan niin ihanaa ja antoisaa, ja kokemuksen siitä mitä sitten tehdään, kuinka selvitään. Varmaan olet tuosta oppinut myös jotain läheisten ihmissuhteiden merkityksestä, ehkä vaikuttaa myös siihen kuinka omat lapsesi kasvatat.
Jokin on teidät erottanut. Jokin voi teidät myös yhdistää. Ehkä se asia ei vain vielä ole tapahtunut.
mutta varmasti tykkäisin vaikka niitä olisi enemmänkin.