On ihanaa olla vain yhden lapsen äiti
Kaikki on niin helppoa ja on varaa harrastaa mitä haluaa,käydään usein ulkona syömässä,lapsi harrastaa musiikkiopiston muskaria maksaa 240€ vuosi ja alkaa pelaamaan jalkapalloa.Käydään huvipuistoissa,maksullisissa lasten tapahtumissa,tivoileissa yms on todella ihanaa olla yhden lapsen äiti.
Kommentit (85)
en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen sanovan "onneksi olin ainut lapsi" oletko käsi sydämmellä sinä kuullut? Että joku olisi sanonut sen ilman naurahdusta ja aivan tosissaan?
en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen sanovan "onneksi olin ainut lapsi" oletko käsi sydämmellä sinä kuullut? Että joku olisi sanonut sen ilman naurahdusta ja aivan tosissaan?
en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen sanovan "onneksi olin ainut lapsi" oletko käsi sydämmellä sinä kuullut? Että joku olisi sanonut sen ilman naurahdusta ja aivan tosissaan?
Kerskutaanko täällä nyt paljon lasten harrastukset maksaa :D
Noh, on sitä maailmassa kauheampiakin kohtaloita kuin olla ainoa lapsi :D että tuskinpa meidän tarvitsee niitä ainokaisia sääliä.
Minä olen ollut monesti onnellinen siitä, että olen ainut lapsi. Muista lapsena katselleeni hämmästyneenä ja pelästyneenä kavereiden rajujakin riitoja sisarustensa kanssa. Myöhemmin olen seurannut lähipiirissä sisarusten perintöriitaa, sekä hyvän ystäväni välien menetystä siskoonsa. Kaikki ovat olleet ikävää sivusta seurattavaa ja voin vain kuvitella kuinka kamalaa osallisille.
Veikkaan, että Suomessa on aika monta perhettä, joiden ensimmäisestä olisi tullut onnellisempi, kun olisi jäänyt ainokaiseksi..jos vanhemmilla olisi ollut aikaa, kiinnostusta ja välittämistä..on niitäkin, joiden ei todellakaan kannattaisi oman jaksamisensa takia hankkia kahta tai kolmea.
Minä olen ainoa lapsi. Ja siksi halusin kolme lasta.
Minustakin se oli ihanaa sen 5v kun oli vain yksi. Tiesin kuitenkin koko ajan haluavani lisää lapsia. Iso ikäero helpottaa elämää, nyt haaveilen kolmannesta. Minusta pikkulapsivaihe oli/on mun elämäni parasta aikaa (tiedän, että näin ei olisi ollut, jos olisin tehnyt lapset alle 3v ikäerolla), enkä olisi halunnut tyytyä kokemaan vain yhtä sellaista. Me pystymme myös tarjoamaan molemmille lapsille haluamansa harrastukset. Matkusteluun ei ole kyllä rajattomasti rahaa, mutta todennäköisesti kun lapset ovat isompia ja molemmat taas töissä niin ihan riittävästi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia ja arvostavat tietty eri asioita.
Se vasta ihanaa on kun ei ole ainuttakaan kakaraa kitisemässä. Saa elää vielä vapaammin kuin sen yhden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 12:32"]
Veikkaan, että Suomessa on aika monta perhettä, joiden ensimmäisestä olisi tullut onnellisempi, kun olisi jäänyt ainokaiseksi..jos vanhemmilla olisi ollut aikaa, kiinnostusta ja välittämistä..on niitäkin, joiden ei todellakaan kannattaisi oman jaksamisensa takia hankkia kahta tai kolmea.
[/quote]
Täällä yksi, viisi sisarusta ja varma olen että olisin ollut onnellisempi jos olisin ollut ainut lapsi.
Minä en oo ikinä ajatellut muiden mielipiteitä siitä että mulla on vaan yksi lapsi ja oon tuonut sen aiheen esille ihan normaalisti että tämä riittää mulle , tuo on ehkä se mitä minä en sitten ymmärrä että ei varmaan sais sanoa.
Sosiaalinen media ja äitiys niin ei kuulu yhteen. Ollaan äitejä omille lapsille ei niillä ulkopuolisilla ole mitään tekemistä oman äitiyden kanssa. Jokainen tyylillään sanoisin jos se sopii omaan elämään.
Jaksaminen kait se on mitä hirvittelen varsinkin kun tulee lapsia vuoden välein mutta se on jokaisen oma elämä ja omat päätökset.
Meillä kun käy toinen serkkutyttö kylässä niin se melu on jo itselle liikaa nämät on ihan luonne kysymyksiä. Minusta ei ole semmoseen pelkkään arjen pyöritykseen, tarvin paljon omaa tilaa ja rakastan rauhaa.
Tarvin aikaa parisuhteelleni ja haluan myös edetä työelämässä ja saada erilaisia työkokemuksia. Ja täysillä keskittyä kasvattamaan ja opettamaan lastani. Tämä onnistuu yhden kanssa enkä ole ikinä haaveillut toisesta. Vauvat on ihania mutta en oo sen tyylinen ihminen en esim ole imettänyt.
Vierailija kirjoitti:
vuoden ikäerolla :) Tosin lapset vielä vajaa 2-vuotiaita, mutta tulevaisuudessa on kokoajan leikkikaveri :)
Leikkikaveri joopa joo. Mua ainakin isommat sisarukset myllytti ihan huolella. Joskus leikittiinkin.
Kivaa sulle mutta ikävää lapselle, vaan eihän se sinua kiinnosta.
Eikä täällä tarvi mitään esittää että kaikki on täydellistä kellään ei ole mutta oikean onnellisuuden tunnistaa kyllä. Sillon kun on pieni vauva se on aina väsyttävää toki!
Minä oon aina sanonu että ymmärrän niitä jotka ei halua lapsia ja jos joku haluaa 6 lasta niin se on sen elämää.
Tällä meinaan että ollaan rehellisiä ja jos on onnellinen niin muidenkin valinnat on vaan niiden valintoja ei ole tarvetta olla ilkeä. Se johtuu siitä että ollaan erilaisia että on vaikea ymmärtää toisiamme
Vierailija kirjoitti:
Kivaa sulle mutta ikävää lapselle, vaan eihän se sinua kiinnosta.
Ei se mitään ikävää ole lapselle. Huomio sivusta. Kokemuksen ääni.
Ja jos joku oikeasti ajattelee että lapselle on huonoksi että ei ole sisaruksia niin niitä leikkikavereita on päikyssä ja koulussa ja naapurissa.
Lapselle on hyväksi kun on onnelliset kasvattajat ja hyvä päivärytmi ja saa kaiken huomion vanhemmilta.
Kiva että tykkäät. On tärkeää että omat valinnat tuntuvat hyvältä.
Minusta on ihanaa kun on suurperhe. On ihanaa nähdä sisarusten välinen rakkaus ja tietää, että sitten kun minun aikani on lopussa niin heillä on toisensa.
On kiva kun lapsilla on ystäviä omassa kodissaan, eikä lomamatkoille tarvitse raahata kavereita mukana.
On mukava ajatella että kun vanhenen niin minun muistaminen ei ole kenenkään lapsen harteilla yksin, vaan heitä on monta jotka voivat jakaa aikaansa ja apua meille vanhemmille.
On kivaa tietää, että saa aika todennäköisesti myös lapsenlapsia, tässä maailmassa missä harva enää lapsia tekee.
Vierailija kirjoitti:
aivan samaa mieltä! en siksi että rahaa menee vähemmän vaan siksi että aikaa riittää niin paljon muuhun!
Mä en ihan ymmärrä tätä, minulla on neljä lasta ja ihan samanlailla vietän vapaa-aikaa kuin yhden lapsen äiditkin
en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen sanovan "onneksi olin ainut lapsi" oletko käsi sydämmellä sinä kuullut? Että joku olisi sanonut sen ilman naurahdusta ja aivan tosissaan?