Lue keskustelun säännöt.
Miksi et lue aloitusta kunnolla mutta vastaat silti (asian vierestä)?
14.01.2013 |
Se kun tuntuu olevan hirveän yleistä, että joko ei lueta kuin otsikko tai sitten luetaan viesti niin huolimattomasti kuin mahdollista. Tämän minimaalisen paneutumisen jälkeen sitten kuitenkin tehdään valtavan vahvoja tulkintoja ja niistä taas päätelmiä. Lopputulos on usein se, että vastaaja on vain kuvitellut aloittajan olleen jotakin mieltä ja vastaa jopa aggressiivisesti aloitukseen, tai siis siihen mitä kuvitteli laiskuuksissaan aloituksessa lukeneen.
Täällä törmää hirveän usein siihen, että samat asiat jotka aloituksessa on jo sanottu, pitäisi sanoa toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran (jopa samalle ihmiselle), kun jostakin syystä ihmiset eivät vaan osaa lukea tai jotain.
Kommentit (62)
valtaosa palstalaisista on yksinkertaisia.
Yksinkertaisia ja ikävä kyllä lukihärösiä. Kuten Isoilla Kirjaimilla Kirjoittavat Blogistit.
Osa kiroilee reippaasti, vaikka puhuisi pienestä vauvasta. Tympeää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
höpötän paljon ilman asiaa.
Yritän parantaa tapani.
Kun otsikko on asiasta, eikä ole tehty liian arvoitukselliseksi (lyhyeksi), siis näkee mistä on kyse, niin kyllähän se riittää.
Eikä tietenkään viestiä tai vastausta pidä laittaa otsikkoon, koska sitten ei ole mitään, mitä lainata. Eikä linkkejä, koska vain viestissä olevat linkit toimivat.
Solja on myös kiva nimi ja aika harvinainenkin. Tunnetteko ketään Soljaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun otsikko on asiasta, eikä ole tehty liian arvoitukselliseksi (lyhyeksi), siis näkee mistä on kyse, niin kyllähän se riittää.
No ei se kyllä riitä :D Toki on joitakin, jotka höpöttävät pitkästi jotakin sekavaa joka ei kerro mitään uutta tai selkiyttävää pystyväsi näkemään aloituksen ytimen lukemalla pelkän otsikon niin ei se nyt vaan niin mene, ja sen näkee kyllä vastausten tasostakin täällä, että vastata pitää saada mutta aloituksen lukeminen on liikaa vaadittu.
Tosi usein ihmiset vastaavat juuri jotenkin "oudosti ohi" aiheesta. Eli aihepiiri on kyllä sama, mutta tarkemmin ottaen vastataan kuitenkin johonkin ihan muuhun kuin missä aloituksessa on puhuttu (jopa pitkästi ja paneutuen). Olen aina ihmetellyt näitä vastauksia ja ihmisten todella vajavaista luetun ymmärtämistä, mutta tämä tosiaan ilmeisesti selittyykin sillä että vastaaja on lukenut pelkän otsikon ja kuvittelee sen perusteella tietävänsä mistä puhutaan. Mä vielä jotenkin ymmärtäisin, jos joku lukee pelkän otsikon ja heittää pikaisesti parin sanan vastauksen. Mutta se, että vastaus voi kuitenkin olla pitkä ja paneutunutkin, ihmetyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se kyllä riitä :D Toki on joitakin, jotka höpöttävät pitkästi jotakin sekavaa joka ei kerro mitään uutta tai selkiyttävää pystyväsi näkemään aloituksen ytimen lukemalla pelkän otsikon niin ei se nyt vaan niin mene, ja sen näkee kyllä vastausten tasostakin täällä, että vastata pitää saada mutta aloituksen lukeminen on liikaa vaadittu.
Nyt kyllä oli pari kirjoittamaani riviä hävinnyt välistä..
Yritys oli siis sanoa, että toki on joitakin, jotka höpöttävät pitkästi jotakin sekavaa joka ei kerro mitään uutta tai selkiyttävää, mutta yleensä pitkä viesti on pitkä ihan syystä. Ja vaikka sinä kuvittelet pystyväsi näkemään aloituksen ytimen lukemalla pelkän otsikon niin ei se nyt vaan niin mene, ja sen kyllä huomaa vastausten tasosta täälläkin.
ja nyrkkeilyhanskat kädessä. Täällä saa odottaa aggressioita ja tappeluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asiaan liittyy tosi oleellisesti myös kyky (tai kyvyttömyys) erottaa omat tulkinnat siitä, mitä on oikeasti sanottu. Tätä jo vähän tuossa aiemmin sivuttiinkin, mutta esimerkiksi jos aloitat keskustelun jostakin aiheesta ilmiötasolla, niin ei mene kauaa kun ensimmäinen mamma tulee viisaana kertomaan mitä aloittajan pitäisi tehdä, että pääsisi tästä ongelmastaan. Vaikkei siis mitään ongelmaa edes käsiteltäisi vaan jotakin ilmiötä. Jotkut eivät vaan pysty käsittää, että asioista voi keskustella ilmiötasollakin ilman mitään henkilökohtaista kriisiä tai ongelmaa.
Tuo toisen kirjoittajan koiraesimerkki on hyvä kuvaus. Eli vastaajilla on jo lähtökohtaisesti päässään ne aika vahvasti vääristävät lasit joiden kautta he kaiken tulkitsevat. He eivät tietenkään ymmärrä pitävänsä näitä laseja päässään, mikä tekee keskustelusta ihan absurdia ja mahdotonta. Ja samaa näkee täälläkin, luetaan ehkä se otsikko tai maksimissaan otsikko ja kaksi lausetta, kuvitellaan tietävänsä mistä puhutaan ja aletaan tärkeänä vastata aloitukseen. Tässä vaiheessa ollaan jo niin sisällä siinä omassa kuvitelmassa, että ei auta vaikka aloittaja korjaisi että asia ei ole näin kuin sanot, sehän lukee tuossa aloituksessakin selvästi. Mutta ei auta, kun ei sitä aloitusta jakseta lukea mutta keskustella on silti pakko.
ap
Niin ja joku kaipasi esimerkkiä.
Tämä nyt voisi toimia esimerkkinä. Aloitin tuon galluphenkisen ketjun siitä, mikä ihmisillä vastaa käsitystä normaalista siisteystasosta. Se ei ole ehkä paras mahdollinen esimerkki koska se on pitkä (kuvaavampia olisivat ne tapaukset joissa aloituksessa on 5 lausetta mutta niitäkään ei olla kyetty lukemaan). Se on huonohko esimerkki siksikin kun ehdottomasti valtaosa tajusi aloituksen aivan oikein ja vieläpä vastasi paneutuneesti jne, mistä kiitos ja kumarrus :D Ja sitten pari vastaajaa selvästikään eivät joko lukeneet aloitusta tai tulkitsivat sen hyvin vääristävät lasit päässään. Toisaalta esimerkki on just hyvä siinä mielessä, kun valtaosa näytti tajunneen aloituksen juuri niin kuin sen tarkoitinkin, niin aloituksessa ei varmaankaan ole mitään merkittävää vikaa tai puutetta josta virhetulkinnat voisivat johtua.
Pistin siis aloitukseen pitkän listan erilaisista siivoustoimenpiteistä tai siisteyttä ylläpitävistä toiminnoista ja pyysin ihmisiä kommentoimaan, mikä niistä on heidän mielestään normaalia toimintaa ja mikä menee nipotuksen puolelle.
Kuten sanottu niin valtaosa vastasi suorastaan mallikkaasti ja hoksasi pointin. Mutta sitten tuli mm. vastaus jossa sanottiin näin
"parisuhteessa toiselta aikuiselta ihmiseltä toinen voi vaatia mitäään 'tasoa'? Jos siivous on toiselle tärkeää, ja jotkut jutut pakkomielteitä, miksi toisen pitäisi muuttaa tottumuksiaan ja normaalia elämäänsä? En tarkoita, että missään saastassa pitäisi elää, mutta joku vaatteiden nostelu tai viikottainen lakanoiden vaihto..
Jos nuo jutut tekevät ap:n onnelliseksi, niin ap voi tehdä niitä, mutta minusta on väärin vaatia toista puolisoa osallistumaan toisen neurooseihin."
Erityisen mielenkiintoisia päätelmiä ovat puheet pakkoneuroosista ja pakkomielteistä, oletus siitä että kyseinen lista on jokin minun vaatimuslistani ja loppukaneetti "minusta on väärin vaatia toista puolisoa osallistumaan toisen neurooseihin" :D Tämä on erityisen hyvä esimerkki siitä, miten omasta mielikuvituksesta syntynyt tulkinta kuvitellaan asiaksi joka on sanottu tekstissä.
Joko kyseinen kirjoittaja ei edes lukenut aloitusta vaan pelkän otsikon (ja ehkä vilkaisi että onpas pitkä lista, huhuhuh kylläpä tuo on vaativa tyyppi! -ja tässä jo lähti kuvittelemaan omiaan?) tai sitten luetun ymmärtämisessä on vaikeuksia. Todennäköisimmin eniten vaikeuksia on kuitenkin sen erottamisessa mikä on omaa tulkintaa ja mitä todella on sanottu.
Tuossa se alkuperäinen ketju jos jotakuta kiinnostaa
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1762886/mielipiteita…
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä nimittäin kyllä hait siinä tukea omalle siisteyskannallesi suhteessa miehesi siisteyskäsitykseen. Ja kun sinulle siitä huomautettiin, että eikös tuollaisen palsta-pönkityksen hankkiminen ole vähän huono ajatus parisuhteen ja työnjaon ongelman ratkaisun kannalta, aloit syyttää kommentoijia psykologisoijiksi.
Hassua... oikeasti, tuossa esimerkkiketjussasi SINÄ itse tunnuit olevan se, joka ei osaa tarkastella aihepiiriä syvemmin ja analyyttisemmin.
Joka on usein asian vierestä, jos lukee tekstisi.
Sunkin jutustelun oisi voinut jättää pois, sillä asia oli jo otsikossa.
Minusta sinä nimittäin kyllä hait siinä tukea omalle siisteyskannallesi suhteessa miehesi siisteyskäsitykseen. Ja kun sinulle siitä huomautettiin, että eikös tuollaisen palsta-pönkityksen hankkiminen ole vähän huono ajatus parisuhteen ja työnjaon ongelman ratkaisun kannalta, aloit syyttää kommentoijia psykologisoijiksi.
Hassua... oikeasti, tuossa esimerkkiketjussasi SINÄ itse tunnuit olevan se, joka ei osaa tarkastella aihepiiriä syvemmin ja analyyttisemmin.
Taas näkee ettei sitä itse juttua ja keskustelua ole luettu. Toki ymmärrän ettei koko keskustelua nyt välttämättä jaksakaan lukea, mutta sitten tämä on juuri tällaista hatarien tulkintojen pohjalta pelaamista.
Esimerkkini pointtihan oli osoittaa, miten jotkut tekevät ihan ihmeellisiä tulkintoja. Tässä tapauksessa siis liittyen siihen, että minä esim. nalkuttaisin, olisin neuroottinen ja vaatisin miestä osallistumaan neurooseihini. Nämä kaikki olivat ihan sen tulkitsijan päästä syntyneitä "faktoja". Tämän asian sivuutit täysin vaikka se oli koko esimerkkini idea ja se oli se asia, joka liittyi nimenomaan tähän ketjuun jossa nyt olemme. Mutta kommentoidaan nyt sitten sitä, mikä sinua kiinnosti enemmän:
Kyse ei ole "pönkityksen" hakemisesta vaan siitä, kuten itse sanoin, että minulla ei ole neuroottisen siistin kotitaustani vuoksi _minkäänlaista_ maalaisjärkistä käsitystä siitä, miten ihmiset noin yleensä kokevat siisteyden ja sotkuisuuden. Aloitukseni oli siis ihan normaalia tarvetta ajatuksenvaihtoon asiassa, jossa ei voi tietää onko itse miten "häiriintyntyt" vai ei. Kun tosiaan kotona se siisteyskäsitys oli niin häiriintynyt ettei normaalista ole käsitystä.
Kai sitä voi halutessaan sitten "pönkitykseksikin" kutsua. Siinä tapauksessa ihmiset tosin pönkittävät kaikkea ja koko ajan kun vaihtavat kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten suhtautua asioihin elämässään.
Aina toki voidaan filosofoida, että mitään "normaalia" ei ole olemassa ja on vain erilaisuutta, mutta kyllä se kokemusten peilaaminen nyt vaan on täysin luonnollinen asia. Vähän niin kuin jos minä olisin kotona kokenut jatkuvaa mitätöintiä niin, etten enää hahmottaisi mikä on vaikkapa ihan normaalia "kiukuttelua" ja mikä taas alistavaa käytöstä, niin voisin avata esimerkein varustellun keskustelun siitä, miten te kokisitte nämä asiat. Silloin saisin tavallaan peilausta sille, mitä ihmiset noin yleensä pitävät normaalina ja osaisin suhteuttaa omia tuntemuksianikin vähän sen mukaan. Samankaltaisesta omien ajatusten peilaamisesta oli tuossa siivousjutussakin kyse. Jotenkin huvittavaa selostaa tätä nyt näin viimeisen päälle perusteellisesti, mutta selostetaan nyt kun kerran keskustelu lähti käyntiin.
Niin totta ja niin _itsestään selvää_ kuin se onkin, että asiassa ratkaisee se suhteen kompromissi eikä mikään yleinen mielipide oikeasta siisteystasosta, niin se ei kaikessa itsestäänselvyydessään ole minun mielenkiintoni kohteena juuri nyt. Minun mielenkiintoni kohteena oli ja on juuri nyt peilata niitä omia aivan konkreettisia siisteyskäsityksiäni muiden käsityksiin. Se mitä suhteen työnjaossa tapahtuu on aivan toinen juttunsa eikä se ole missään suorassa kausaalisuhteessa tuohon kyseiseen aloitukseen.
Ja mitä siihen syvyyteen ja analyyttisuuteen tulee, niin on kyllä ensimmäinen kerta kun minulle sellaisen puutteesta kommentoidaan, yleensä asia on toisin päin :D Kuten aloituksesta näkyy niin esimerkit ovat erittäin konkreettisia. Se kertoo siitä, että mielenkiintoni oli tässä kohtaa konkreettisissa asioissa eikä tilanteen filosofisessa tai sosiaalisessa tasossa.
ap
Joka on usein asian vierestä, jos lukee tekstisi.
Sunkin jutustelun oisi voinut jättää pois, sillä asia oli jo otsikossa.
Otsikointi ei ole helppo tehtävä, usein se kai kannattaisikin tehdä vasta kun on kirjoittanut itse viestin. Ehkä teen jatkossa sitten niin, että otsikko varmasti kuvaa ideaalisen hyvin sitä viestiä. Siitäkään huolimatta koko asiaa ei saa mahtumaan otsikkoon, etenkään tässä tapauksessa jossa koko aloituksen idea oli käsitellä konkreettisia tilanteita. Aika vaikea niitä konkreettisia tilanteita olisi yhteen otsikkoon saada mahtumaan.
Mun tarvehan oli siis nimenomaan peilata niitä konkreettisia asioita eikä keskustella itsestäänselvistä yleisen tason asioista (kuten siitä että toinen ei voi sanella toiselle mitään tai kyse on kompromisseista; asiat jotka ovat ihan päivänselviä). Se, että mä kirjoitan pitkän listan konkreettisia tilanteita kertonee kiinnostuksesta juuri niitä konkreettisia tilanteita kohtaan? Eikä mitään pelkän otsikon perusteella vetäistyjä tulkintoja tai neuvoja kohtaan joita en ole kysynyt. Käytännön ideat kompromissien tekemiseen ovat sitten eri juttu, niissä voi olla jotakin ihan ideaakin. Sen sijaan mihinkään faktaan perustumattomat "et sä voi pakkoneuroosiesi perusteella toiselle sanella miten pitää olla" -viisaudet ovat varmaan sanojansa mielestä tosi oivaltavia, mutta keskustelun kannalta ensinnäkin aiheen ohi meneviä ja toisaalta aivan turhia.
Koko aloituksen pointti oli nimenomaan vertailla niitä konkreettisia tilanteita. Toki sä varmaan kaikessa viisaudessasi tiedät mun aloituksen motiivit paremmin kuin minä ja voit kertoa, että "jutustelun" olisi voinut jättää pois ;)
ap
Musta tuntuu että vastaajat kuvittelevat automaattisesti ketjun aloittajan tyhmemmäksi kuin he itse. Kai sitä samaa kuin se tarve ajatella että alottaja on kateellinen jollekin tai jossain ongelmissa.
Miksi laitat sitten otsikkoon kysymyksen?
Mulle ei nyt ihan auennu... Miksi siis otsikossa ei sais olla kysymystä?
jos ei ensimmäisistä lauseista saa tolkkua mistä on kyse. En lue pitkiä viestejä ollenkaan loppuun asti.