Onko rivari ollut ikinä paremman väen asumismuoto?

Kotihoidossa työskennellessäni olen kyllä käynyt niin hulpeissa rivareissa, että en miellä rivaria vain köyhien versioksi. Toki itse olen köyhä ja asun rivarissa, joten kyllä niitäkin löytyy :D

Vanhojen omakotitalojen keskimääräinen neliöhinta oli pääkaupunkiseudulla huhti–kesäkuussa 3 047 euroa. Muualla maassa keskimääräinen neliöhinta oli 1 461 euroa.

***

Tämä tuolle kirjoittajalle, jonka mukaan pääkaupunkiseudulta ei saa omakotitaloa alle miljoonalle. Ymmärtääköhän kyseinen av-mamma että ne kiinteistöfirmojen mainosten hinnat on PYYNTIhintoja. Ihan eri asia kuin toteutunut kauppahinta. Niitähän ei koskaan kerrota missään.

Jos tosiaan tyypillinen okt maksaa Hesassa miljoonan, sitten tyypillisessä okt:ssa on 330 neliötä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:23"]

Ei kannata verrata pienen kunnan kirkonkylää, jossa suurin osa väestä asuu omakotitaloissa (nk. rupusakki asuu rivareissa) ja sitten pääkaupunkiseudun rivareita, jotka maksavat moninkertaisesti verrattuna näiden pikkukylien omakotitaloihin.

[/quote]

Niin, ne maksavat moninkertaisesti, mutta siitä huolimatta neliöitä ei ole yhtään sen enempää. Mekin asutaan maalla eli 1,5 h ajomatkan päässä Helsingistä, ja meidän 100-neliöinen omakotitalomme on tullut maksamaan laajennuksineen päivineen (kattoremontti, laajennus yläkertaan, lisäsiipi, kylppäriremontti yms) noin 100 000 euroa. Jos asuisimme omassa kunnassamme 20 km lähempänä palveluita, talomme hinta olisi 160 000 euroa. Jos asuisimme Helsingissä vastaavassa talossa, talomme hinta olisi 460 000 euroa. Mutta asumme maalla, niin eihän täällä mikään mitään maksa.

Se on se tontti ja sijainti mikä siellä Helsingissä maksaa, ne talot eivät ole sen kummoisempia kuin muuallakaan, eivät vanhat eikä uudet..

[quote author="Vierailija" time="13.01.2013 klo 22:49"]

Rivitalo kuitenkin on vähän sellainen köyhän miehen omakotitalo, tuskin kukaan jolla olisi varaa omakotitaloonkin, sellaista hankkii.
[/quote]

Onpa outo käsitys. Miksi me haluaisimme omakotitaloon, kun ei kiinnosta tippaakaan käyttää vapaa-aikaa jatkuvaan kunnossapitoon, pikkukorjauksiin, pihatöihin ja kaiken muut omakotitalon ylläpitoon liittyvän pikkusälän ja byrokratian hoitamiseen.

Rivitalo on paljon huolettomampi. Huoltofirma hoitaa pihatyöt ja kunnossapidon, isännöitsijä paperisodan ja meidän ei tarvitse murehtia kuin oman asuntomme kuntoa.

Omakotitalothan niitä köyhälistökämppiä ovat. Ihmiset ostavat omakotitalon jostain laitakaupungilta ja suhaavat henkilöautolla töihin, kun ei ole varaa rivitalo- tai kerrostaloasuntoon kunnollisten liikenneyhteyksien varrella ja/tai lähellä palveluja.

Siis onko jonkun mielestä ihminen, jolla on varaa ostaa asunto, köyhälistöä?!

Kyllä täytyy olla pahasti vieraantunut todellisuudesta, jos ei tiedä että täytyy osata hoitaa asiansa aika hyvin, että saa esimerkiksi 100 000 euroa lainaa asuntoa varten, on sitten halpa omakotitalo tai tavallinen kerrostaloasunto lähiössä. Ei köyhillä ole varaa tuollaiseen. Oikeasti köyhät eivät omista yhtään mitään.

No on. Tosissasiko, ap, kysyt?

Kyllä mulla yksinhuolatjana olisi ollut avraa omakotitaaloonkin, mutta sekä omakoti- että kerrostalossa asuneena valitsin kuitenkin rivitalon, koska arvostan siinä taloyhtiön tuomaa turvaa; maksan mielelläni siitä että saan yhtiön huoltomiehen paikalle, tiet aurataan jne. Lisäksi tykkään rivitalossa yhteisistä touhuista (tykkäsin kerrostalossakin), mm. haravointitalkoista, grillijuhlista jne. Minä ainakin ajattelen, että kerrostalot ja rivitalot ovat sellaisen vähän sosiaalisemman ihmisen paikkoja, lähinnä erona on vain että toisessa on lisäksi omaa pihaa, toisessa ei.

Up

[quote author="Vierailija" time="13.01.2013 klo 22:54"]

Samoin on ollut Turussa ja Lahdessa. Varmaan muuallakin, mutta näistä tiedän. Isoja rivitalohuoneistoja on aina ollut. hyvin loisteliaitakin. 70-luvulla ne olivat tasakattoisia ja monessa oli uima-altaat.

Meidän taloissa ainakin kaikilla oli kesämökit ja ulkomaanmatkoja tehtiin pitkiäkin lomilla niin rivitalo oli helpompi ja turvallisempi valinta. Siis kun olin lapsi asuin rivitalossa. Kaikki olivat rikkaita, oli professoria, lakimiestä, pankinjohtajaa jne ja kalliita tasokkaita asuntoja hyvällä ja rauhallisella alueella.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 08:33"]

Asuu. Vanhempani asuvat rivitalossa, jossa asuu lähes pelkästään akateemisia. Erityisesti lakimiehiä ja lääkäreitä. Yksi akateemikkokin asui, mutta kuoli. Viereisessä rivitaloyhtiössä asui kuuluisa poliitikko perheineen. 60-luvulla ja 70-luvulla oli näitä suurempia rivitaloasuntoja lähes pelkästään ja rivitaloasuminen oli varakkaille tavallista.

[/quote]Onkohan meidän vanhemmat naapureita, kuulostaa niin tutulta :)

Sitten esimerkiksi pk-seudulla on vanhoissa esikaupungeissa tai muuallakin lähellä keskustaa todella vähän omakotitaloja. Kyllähän rivari vaikka Lauttasaaressa on arvokkaampi kohde kuin omakotitalo vaikka Puistolassa.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 08:43"]

Ilkeää porukkaa niissä ainakin asuu. IKINÄ en enää muuta rivariin. Sen verran on tullut kokeiltua.

[/quote]Tosi kurjaa että sulla on noin ikävä kokemus :( minä muistan ihanina asioina kaikki yhteiset talkoot ja puutarhajuhlat ja pikkujoulut sun muut, naapuriapu toimi aina ja jos mikä iso tai pieni hätä oli niin aina sai luottaa siihen että autetaan. Vaikka ei sen kummempaa olisi ollut kuin kahvi aamulla loppu tai iso suru lapselle kun yksin kotona ja lemmikkigerbiili yhtäkkiä kuolla kupsahtanut.

Olen kyllä pitänyt paritaloa jollain hyvällä alueella, esim.Tapiolassa oikein fiininä ratkaisuna, joka sopii ihmiselle, joilla on muutakin kiinnostuksen kohdetta elämässä kuin pihan hoito (yhtiö hoitaa). Esim. Leif Segerstam. Toki perintörikkaat ovat asia erikseen.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2013 klo 22:43"]

Kerrostaloissahan on joskus loisteliaita herrasväen asuntojakin mutta entäpä rivitaloissa...

[/quote]

Suomen ensimmäiset rivitalot, Munkkiniemessä ja Kulosaaressa 1910-luvulla rakannetut,  olivat nimenomaan varakkaille tarkoitettuja.

Rinnan paremman väen rivitalojen kanssa joita siis rakennettiin Helsigin seudulle, rakennettiin toisaalta teollisuuspaikkakunnille työläisille vuokrarivitaloja, toisaalta aidot rivarit niissä olivat aika harvassa, useimmiten ne oli paritaloja tai 2-kerroksisia pienkerrostaloja.

Rivitalojen kulta-aika osui 1960-80 luvuille. Espoon Tapiolan ririvitalot ovat yhä tänään hauttuja kohteita joista maksetaan ylihintaa.

Ei todellakaan.

Alotushan on todella väsynyt provo, jota ilmeisesti aloittaja pitää omasta mielestään oivallisena, kun sitä jaksaa nostaa ylös vielä parinkin vuoden päästä.

 No joo, kuten täällä on jo moneen kertaan varmaan todettu (en jaksanut kuin muutaman lukasta ekalta sivulta), nii monenlaisella varakkuudella asutaan monenlaisissa asumismuodoissa ja niin vuokralla, kuin omistusasunnoissakin.

Se minkä takia minäkin tätä väsynyttä provoa yhden viestin verran ylläpidän on se, että haluan tuoda vielä yhden tulokulman eri yhteiskuntaluokkien asumismuotoihin. Nimittäin itse olen kotoisin pienestä teollisuuskaupungista ja meillä oli niin päin, että tehtaan herrat asui rivareissa ja kerrostaloissa vuokralla ja duunarit omakotitaloissa.

Tähän oli tietysti syynsä. Nimittäin paikkakunnan ylivoimaisesti suurimman työllistäjän, eli teollisuuskonsernin omistaja myi duunareille 40-60 luvuilla halpoja tontteja yhtiön mailta, koska halusi juurruttaa työvoimapulan aikana duunarit paikkakunnalle ja siten pitää heidät leivissään. Johtajistoa taas vuorineuvos halusi liikutella eri paikkakuntien yksiköissä tarpeen mukaan, niinpä hän ei antanut heidän ostaa omia asuntoja, vaan vuokrasi heille edullisesti tehtaan asuntoja, jotka olivat toki tasokkaita nekin.

Niinpä siis paikkakunnallani herrat asui vuokralla rivareissa ja kerrostaloissa ja duunarit omakotitaloissa :)

Rivitalo-osakkeemme hinnalla saisi täältä pääkaupunkiseudullakin kivan omakotitalon. Meitä sellainen ei ole kuitenkaan koskaan houkutellut juuri siitä syystä, ettei meillä ole halua huolehtia yksin lumitöistä, ruohonleikkuusta ja erilaisista huoltotöistä. On luksusta, kun voi tulla hyvin hoidettuun pihapiiriin, jossa ainakin meillä on riittävä kaistale omaa merenrantaa ja omaa rauhaa.

tunnen muitakin patologsia valehtelijoita, sillä noin asuvat ihmiset yleensä ei surffaile aw-maamojen kaa.

Miksi ihmeessä asiat pitäisi tehdä hankalammin?

Asumme omakotitalossa kaupungin keskustassa merenrantatontilla ja mieheni on luksuksena palkannut henkilökuntaa hoitamaan puutarhan ja keittiötyöt ja lastenhoidon. Emme halua jakaaa seiniä vieraiden ihmisten kanssa. Seinäntakana voivat asentaa kuulolaitteita ja kameroita kyttäämismilessä.

Meillä on tukeva rauta-aitaus suojaamassa yksityisyytemme ja korkeluokkainen valvontajärjestelmä suojaamassa turvallisuutemme.

En halua kertoa hintoja, ettei teille tule kade olo.

edelleen rivitaloasumisen suosion syy on joko mökki saaristossa tai purjehdusharrastus.

Kuka nyt haluaisi kahta työleiriä? Rivarista oh helppo lähteä kohta Paraista/Rymättylää ja mökille, tai hypätä purjeveneeseen ja suunnistaa kohti Nauvoa.

on täällä meidänkin lähellä pk seudulla rivareita jotka alk. 450 000€ 4h+keittiö ja sauna.



Jos puolimilliä on varaa laittaa niin ei ihan rupusakkia ole.



Oletteko te jotakin vajakkeja joille omakotitaloasuminen on jokin pakkomielle? isot kulut siellä vaan on.