Lue keskustelun säännöt.
Ystävästäni tuli kyvytön saatuaan toisen lapsensa
13.01.2013 |
Olen monta kuukautta nyt myötäillyt ja mennyt heidän mukaansa, tietenkin, kun se on minulle helpompaa yhden lapsen kanssa.
Mutta luulisi sen rutiinin tulleen jo nyt niin hyväksi, ettei pitäisi kaiken olla niin vaikeaa kuin alussa uudessa tilanteessa.
Minä kuljen aina heidän suuntaansa leikkimään ja ollaan kahviteltu aina hänen luonaan siitä asti, kun toinen lapsi syntyi. Eikä siinä mitään ongelmaa, matka on suht lyhyt ja taapero jaksaa usein sen suuntaansa kävelläkkin ja saa siinä samalla hyvää liikuntaa ja opetusta liikenteessä kulkemisesta.
Nyt kun olen muutamia kertoja jättänyt menemättä, kun hän on meitä kutsunut leikkipuistoon, niin sain kiukkuista viestiä vastaukseksi siitä, kun ei enää ollenkaan käydä.
Olen tässä myös suunnitellut pitäväni kahvikutsuja, siis ihan päiväsaikaan viikonloppuna, vanhalle tyttöporukalle, mutta ystäväni ilmoitti, että hän ei viitsi tulla niin pitkää matkaa vauvan ja taaperon kanssa, kun eivät ehdi olla kuin hetki aikaa, kun pitää päästä takaisin kotiin ennenkuin vauva herää.
Muutenkin kaikki on suurta tuskaa kauppareissuista lähtien nykyään, ainakin juttujen perusteella.
Kuinka kauan tässä nyt pitää vielä myötäillä ja myötäelää hänen perhe-elämänsä rankkuutta (luonnollisesti minun ongelmani vähätellään aina, kun ei ole "kuin tuo yksi"). Olisi kiva saada vanha ystävä takaisin.
Kommentit (36)
tunnen tällaisen, kontrollifriikki hänkin.
Nykyään aina valittaa, miten ei ehdi mitään ja on niin rankkaa. Yritän sanoa, ettei mitään tarvitsekaan ehtiä tai aina olla suorittamassa. Mutta minkäpä hän itselleen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja herrajumala sentään kun yhden ison taaperon kotiäidiltä menee ihan puoli tuntia siirtyä...
tarkoittaako isompi lapsimäärä automaattisesti sitä, että muiden, joilla on vähemmän lapsia, pitäisi toimia tämän monilapsisemman aikataulujen mukaan? Eikö toisen tarvi koskaan joustaa?
Itse tunnen perheitä joissa on 4+ lasta eikä heillä ole ollut koskaan vaikeuksia esimerkiksi käydä meillä kylässä. Vuoroin vieraissa...
Ja kyllä minusta yhden ison lapsen kotiäiti voi joustaa vauvaperheen tarpeiden mukaan.
14 siitä että toisella on oikea perhe. Ja kyllä minusta yhden ison lapsen kotiäiti voi joustaa vauvaperheen tarpeiden mukaan.
ja mistä luit että ap:llä olisi väärä perhe?
16, sillä on vain yksi lapsi.
et taida olla ihan penaalin terävin kynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä en voi ku ihmetellä miten olenkaan aina pärjännyt hyvin 4 lapsen kanssa. Eikä nuokaan mitään helppoja ole olleet. Pienin ikäero 1v4kk.
Nyt nuorin jo 3 ja 2 ensimmäistä jo koulussa.
Tsiisus mitä uus avuttomuutta.
Niin ja mies on yrittäjä ja minäkin olen lapsien välilläkin käynyt töissä. Mies ei ole edes isyyslomia/kesälomia pidelly. Ett koettakaa ny herrajee sen yhden/kahden kanssa pärjätä...
ihan turha syytellä ja haukkua kateelliseksi.
Ihmiset on niin erilaisia, mulla on 4 pientä lasta, koskaan en ole kokenut että olis mitään ongelmaa liikkua heidän kanssaan. Meillä ei ole edes autoa, ja matkaa keskustaan on noin 8km, ihan hyvin pystyn bussilla tai kävellen käymään kaupassa tai kylässä tai missä tahansa neljänkin kanssa.
Vaikka ap on joustava ja reipas ja mutkattoman oloinen tyyppi, niin ei kaveri voi _vaatia_ häntä sopeutumaan heidän rytmiinsä ja ongelmiinsa. Kaverin pitäisi voida vierailla myös ap:n luona, ja jos ei pysty jostain syystä, niin ei ainakaan sitten pitäisi _valittaa_ ap:lle siitä, ettei tämä käy tarpeeksi usein tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka huutaa heti, jos kaikki ei tapahdu kellontarkalla aikataululla. Tai on herkkä yksilö, joka reagoi kaikenlaisiin asioihin tavallista voimakkaammin. Tai on huonosti rytmittyvä tai muuten vain yleistyytymätön.
Sellaisen kanssa kaikki asiat on vähän hankalia. Pitää vain odottaa, että lapsi kasvaa isommaksi, niin sekin oppii joustavammaksi. Siinä voi tosin mennä kouluikään asti. Mutta minkäs teet, jos lapsi on sellaisella jäykällä luonteella syntynyt.
Pari kk on kuiteski lyhyt aika, voihan kyse olla esim imetysongelmasta, jos imetys onnistuu esim vain makuullaan ja rintakumin kanssa niin ei kobin mielellään ehkä lähde mihinkään. Voihan tautalla olla joku muukin syy, mikä ei vaan oo sulle tullu ilmi. Pidä vähän etäisyyttä ja katsele josko tuo alkais tulla käymään kun vauva vähän kasvaa.
Sitä en ymmärrä että vähätellään toista 'eihän sinulla ole kuin tuo yksi' varsinkin kun meillä se toinen meni siinä missä ensimmäinenkin, mikään ei suorastaan vaikeutunut tai muuttunut mahdottomaksi, aikaa vaan piti varata puolet enempi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuu vähän siitä, millaisia lapset ovat. Ainakin meillä pienen alkutotuttelun jälkeen kahden kanssa liikkuminen on ollut ihan yhtä helppoa/vaikeaa kuin yhdenkin kanssa, ensin vaan pitää löytää uudet rutiinit. Vähemmän ehditään nykyään kahvittelemaan, mutta se johtuu ihan täysin siitä, että nykyään käymme enemmän harrastuksissa ja kerhoissa.
Sanoisin, että jos lapset eivät ole erityisen hankalia, kaverisi luultavasti liioittelee tai sitten rutiinit ovat ihan hukassa. Ja miksi kotiin pitäisi ehtiä ennen kuin vauva herää? Kai sen vauvan voi syöttää ja leikittää jonkun hetken kylässäkin, ja mennä vaikka seuraavien päikkäreiden aikana kotiin. Meillä ainakin vauva tykkää sitä paitsi katsella maisemia, joten ei haittaa yhtään vaikka olisi vaunuissakin hereillä. Toinen vaihtoehto on, että kaverisi ei vaan uskalla lähteä (juuri niiden rutiinien puutteen takia), mutta siihen ei auta mikään muu kuin harjoittelu.
Minulla on kaksi lasta reilulla vuoden ikäerolla, ja kyllä minusta ainakin tuntui että kahden kanssa oli todella, todella työlästä lähteä oikein minnekään sen ensimmäiset kaksi vuotta. Lapset saattavat olla eri rytmissä jos nuorempi on vielä alle vuoden ikäinen, ja se että vauva opetetaan isomman rytmiin - ei varmasti aina onnistu. Joskus on vain helpompi jättää lähtemättä. Vaikka kahvit ja leivokset olisikin toisessa päässä tarjolla, itse en ainakaan saanut oikein nautittua kahvihetkistä lasten ollessa alle 3v. Jäin mielummin kotiin.
Vaipparumba syöttöineen on kahden kanssa aika raskasta, jos mies ei kulje kaverina auttamassa (kuten yleensä ei kulje). Se on noin 8 vaipan vaihtoa ja 8 syttökertaa sekä kaksien päiväunien nukuttamista, kun molemmat lapset alle 3v. :)
Minä ainakin yritän ymmärtää ja käyn mielummin itse kahden lapseni kanssa ystäväni luona kylässä, jolla on 3 lasta ja nuorin 1v. Kaikkeen ei vain pysty, ja ei tarvitsekaan. Muut voi antaa tilaa pienen lasten äideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisikin ollut suhteellisen iisiä vauva-aikana, voi toinen lapsi yllättää. Kaverillasi voi nyt vaan olla vielä hankalaa, ja hän voi olla sen verran väsynyt/alakuloinen että kaikki hankaluudet oikein korostuvat hänen mielessään.
Minä menin ja tulin yhden lapsen kanssa ilman mitään hankaluuksia. Toinen lapsi oli niin hirveä parkulainen, ettei tosiaankaan huvittanut lähteä yhtään minnekään. Tulin niin hirveän vihaiseksi siitä, että odotin innolla että pääsen jonnekin, ja sitten koko reissu, pienikin, oli itkevän vauvan hyssyttelyä, enkä ehtinyt juuri edes istahtaa kyläilyreissun aikana, saati jutella. Oli parempi olla kotona (jossa vauva oli paljon rauhallisempi) tai sopia leikkejä lähipuistoon vauvan päiväunille.
Kun lapsi oppi kävelemään, kaikki helpottui ja minäkin aloin kyläilemään enemmän. Joten malttia vaan ap, aika nopeasti tuo aika on ohi kuitenkin ja kaverisi pääsee liikkumaan paremmin.
äiti ei ole väsynyt. Vauva nukkuu aina koko ulkoilun ajan kun ollaan esimerkiksi leikkipuistossa. Autossa kuulemma ei viihdy ja huutaa sen 10minuuttia autossa, minkä ajavat kauppaan.
Kertaakaan vauva ei ole mitään kunnon raivokilareita vetänyt kun ollaan kylällä oltu. Aika rauhallinen hymyilevä ja jokelteleva tapaus. Ja käydään siis USEIN kylässä, ja monena eri vuorokauden aikana.
Joten ei pitäisi vauvan vaikeudesta olla kiinni.
Vauvakin alkaa olla jo lähemmäs puolivuotias.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aivan katki vaativan vauvan kanssa. Helpon esikoisen kanssa asiat menivät todella eri rataa... Vauvan päiväunihetki oli minulle kultaa kalliimpi, en rikkonut rutiinejamme mistään hinnasta. Onneksi ystävämme ymmärsivät eikä ystävyys katkennut mihinkään suuntaan.
Edelliselle tiedoksi, että kaikki vauvat eivät nauti vaunuissa maisemista, eikä kyläpaikokkejen leikityshetkistä.
Ensimmäisen lapsemme jälkeen olisin kyllä heitellyt ihan samantyylisiä kommentteja :D
pelko siitä, että hereillä ollessaan vauva alkaisi huutaa kotiinmeno matkalla.
Vaipparumbaa ei ole, kun vanhempi osaa käydä jo potalla. Toiseksi minä autan aina, kun joku on kylässä useamman lapsen kanssa. Puen esimerkiksi heitä, kun ovat lähdössä kotiin tai juotan, syötän, ihan mitä vaan.
No tämä ystäväni on hieman kontrollifriikki ja saattaa ehkä olla kyse siitä, että hän pelkää suunnitelmiensa menevän pieleen, jos poikkeaa normaalista vähänkin.
Ei tässä auta kuin odotella, että heillä lapset kasvaa vähän vielä lisää :)
Toivoisin vaan, että hän ottaisi huomioon senkin, että minuakin voi joskus väsyttää, vaikka onkin vain se yksi lapsi. Meiltä menee myöskin aikaa se puolisen tuntia päivästä siirtymiseen heille ja takaisin ja joskus on ihan kiva ottaa se aika itselle ja käydä vaan tässä meidän omassa pihassa leikkimässä.
Ap
ja ihan hyviltä selityksiltä tuohon käytökseen kuulostavat. Mutta, itselle tuli mieleen, voisiko kaverisi olla hieman masentunut? Itselleni tuli synnytyksen jälkeen outoja pelkoja, jännitti kaikki vierailut ja kodin ulkopuolinen toiminta vieraassa ympäristössä tai jopa kavereiden luona, tuntui että kaikki arvosteli mun äitiyttä ja lapsenhoitotaitoja yms. Tästä ajasta on jo muutama vuosi ja nyt itseänikin ihmetyttää, miksi minusta tuli vajaaksi vuodeksi outo.
bongasin avaukseni etusivulta.
En tiedä onko kaverini masentunut. Vaikuttaa ainakin pirteältä ja touhukkaalta.
Olen monesti sanonut, että voi tuoda tai voin hakea vanhempaa lasta meille kylään, jos hänellä on joskus siihen tarvetta, että haluaisi saada vähän helpotusta arkeen.
Perheen isä on todella osallistuva. Tosin olen huomannut, että ystäväni tahtoo aina mennä väliin tai "motkottaa" jos isä tekee jotain "väärin" ts. ei tee niinkuin hän on neuvonut.
Voi olla, että ystäväni on väsynyt ylisuorittamisensa takia. Ollaan kyllä juteltu paljon ja olen hänelle sanonutkin, että ei tarvitse kaiken olla aina vimpan päälle, että joskus voi mennä ihan siitä mistä aita on matalin.
Ap
Ei kai ulos lähteminen ole pelkästään lapsimäärästä kiinni. Jotkut vaan on sellaisia, että odottavat aina muiden käyvän kylässä heidän luonaan, mutta itse eivät viitsi tulla vastavierailulle. Epäilen, että se on pelkästään motivaatiosta kiinni.
Jotkut ihmiset ja paikat vaan tuntuvat rasittavammilta kuin toiset eikä viitsi nähdä lähtemisen vaivaa, jos siitä saatu vastine ei ole tarpeeksi hyvä. Siis jos joku ihan kiva, mutta ei niin mahtava kaveri, jonka perässä viitsisi juosta, haluaa nähdä, niin tulkoon itse kylään, kun siinä ei tarvitse nähdä muuta vaivaa paitsi, että keittää kahvit. Jos vierailu ei anna mitään niin ei se otakaan. Kiva kun kävit ja kiva kun lähdit.
Oletko sekundäärisesti lapseton vai mistä moinen kateus kumpuaa?
Ja herrajumala sentään kun yhden ison taaperon kotiäidiltä menee ihan puoli tuntia siirtyä...