Komensin ystäväni lasta ja...

Ihmettelin vaan lapsen reaktiota ja sitä, että eikö saa oikeasti korottaa ääntään tai kieltää, jos lapsi tekee jotain typerää. Ehkä oli tyhmää tänne nettiin laittaa mitään, myönnän ja toivottavasti tämä keskustelu hukkuu järkevämpiin juttuihin. Olen vaan tosi ymmällään ja halusin johonkin purkautua... Ja kyllä asia on selvitetty ja keskusteltu ystävän kanssa.

harvoin suutun, saati huudan.



Voi kultapieni kun sitä tapettia ei nyt kannattaisi repiä, saattaisin sanoa. Lapsihan se on vasta, ei ne oikeesti ilman sanomista ymmärrä välttämättä edes sitä, että repsottavaa tapettia ei saa repiä.



Lapsettomana olin vielä pehmompi, oisin varmaan mennyt mukaan repimään tapettia, kiitellyt, että hyvä kun huomasin, aletaas heti tehdä vähän remonttia. :-) Nyt itsekin äitinä ymärrän, että kaikkea ei tartte hyväksyä, mutta ääntä ei kannata ihan joka asiassa korottaa.



Mutta siis, ap, ei sun nyt tarvitse huonoa omaatuntoa potea, sun koti ja sun tapetit. Sun vieraat kuitenkin enemmän yliragoi, näillä tiedoilla siis.

Pane heti välit poikki kaveriisi ja älä pidä siihen mitään yhteyttä. Saat huonoja vaikutteita ja tuleva lapsesi kärsii kaverisi kakarasta.

Hienoa, että panit kaverisi pennun kuriin. Tuollaisia jämäkköjä äitejä saisi olla muutkin.

huudan kyllä jos joku tapettia repii seinästä. Tässä kyllä jonkun muun pitää pyytää anteeksi. Revitty tapettiseinä on ruma.

sukulaisen lapsi repi pihalta isot liuskat nurmikkoa mullalle. Oli vain niin leikin tiimellyksellä, että ei tajunnut, että teki väärin.



Sanoin ihan asiallisesti lapselle, että hei huomaatko, että olet repinyt maan mustalle mullalle, että sitä ei kannata tehdä, koska siihen joutuu kylvämään uuden nurmikon. Lapsi siitä jo säikähti kun tajusi, mitä oli tehnyt. Mutta juteltiin siitä ihan asiallisesti ja uskon, että ei tule tekemään tuollaista hömppää toiste.



Mutta toki saat huutaa lapsille, jos haluat. Meillä kaikilla on erilainen tempperamentti. Mutta onhan päivänselvää jos vieras ihminen huutaa 5v lapselle ja lapsi siinä tajuaa tehneensä jonkin ison virheen, säikähtää lapsi tietenkin ja alkaa parkumaan.



Mutta jokainen tavallaan. Jatka sinä huutamista lapsille, minä asiallisesti keskustelemista.



Ps. en huuda omille lapsillenikaan

huudan kyllä jos joku tapettia repii seinästä. Tässä kyllä jonkun muun pitää pyytää anteeksi. Revitty tapettiseinä on ruma.

jotka huutavat. Ovat jotenkin epämiellyttäviä.

Onko huutaminen ja äänen korottaminen sama asia? Ei. Jos ihminen puhuu muuten tosi hiljaa, niin vähäinenkin äänen korotus voi pistää yllättämään muut. Ja kyllähän siinä varmaan jokainen ihminen pelästyy, jos toinen hajottaa jotakin ja pelästyneenä voi myös ääni korostua.

normaalilta äidiltä. En minä tiedä missä pumpulissa äidit nykyään lapsensa kasvattaa, kun edes ääntä ei voi korottaa, ilman että lapsi saa hepulin.



Mitenhän mahtavat pärjätä päiväkodissa, sielläkin tädit joutuvat komentamaan välillä kuuluvalla äänellä.

Varmaan nämä pahimmat raivoojat ja räyhääjät täällä yrittävät jeesustella kuinka ääntä ei saa korottaa, jos lapsi tekee jotain väärää. Huuto ja äänen korotus on kaksi eri asiaa. Kyllä minä vaan korotan ääntäni, jos lapseni tekevät jotain kiellettyä, uskovat heti eivätkä ala heti parkua, jos joku vieras korottaa ääntä, jos yrittäisivät tuhota toisen omaisuutta (ei onneksi ole sellaisia riiviöitä).

että siskoni lapsi pelästyisi ja alkaisi itkemään, jos vieras aikuinen komentaisi, koska kotona ei ikinä kielletä mitään (ja jos joskus kielletään, niin lapsi pahoittaa mielensä ja sisko on heti pyytelemässä lapselta anteeksi). Meillä taas lasta kyllä kielletään välillä tiukastikin, joten tuskin kauheasti säikähtäisi. Tosin jos oma lapseni käyttäytyisi kylässä noin, laittaisin lapsen pyytämään anteeksi isäntäväeltä, en toisin päin...

Jotkut lapset voi myös olla herkempiä kuin muut. Riittää kun joku vähän vieraampi tai tutumpikin komentaa, niin itku tulee. Vaikka ihan kauniisti olisi komennettu.

Kyllä minua ainakin ärsyttää lapset, jotka ovat heti itkemässä ja traumatisoitumassa, kun joku vähän komentaa. Tai oikeastaan ärsyttää näiden lasten vanhemmat. Tyttäreni hoitopaikassa on yksi TODELLA kuriton lapsi, joka ei tottele MITÄÄN ja kerran hoitotäti sanoi tiukasti, mutta asiallisesti, että "nyt keräät ne paperit siitä lattialta ja viet ne nätisti tuonne askarteluhuoneeseen, kiitos" ja voi hyvänen aika mikä itku siitä syntyi... Lapsi heitteli toisten piirrustuksia ja papereita ympäri eteistä ihan muuten vaan. Tämän lapsen äiti on sellainen hissukka ja kaiken periksi antava, joka varmasti torui hoitotätiä, kun niin oli mennyt mussukalle sanomaan, hyi hyi... Uskomatonta!

menipä maku tästäkin ketjusta

Jos hän on ollut tekemässä jotain, mitä ei ole tajunnut kielletyksi, ja hänen puuhansa huomataan ja keskeytetään, hän saattaa nolostua ihan kamalasti ja pelkästään nolostuksestaan suuttua tai ruveta itkemään.

Aika outoa, että olet itse saamassa lapsen, mutta sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, että lasta ei jätetä kyläpaikassa yksin. Hän oli sinulla vieraana ja vieraan kanssa ollaan, ei unohdeta jonnekin makkariin ja sitten mennä huutamaan.



Korotatko ääntäsi aina miehellesikin vai joko hän tajusi jättää sinut?

Hyvä ap kun panit lellityn kakaran kuriin. Toivottavasti eivät tule teille enää koskaan.

Jos hän on ollut tekemässä jotain, mitä ei ole tajunnut kielletyksi, ja hänen puuhansa huomataan ja keskeytetään, hän saattaa nolostua ihan kamalasti ja pelkästään nolostuksestaan suuttua tai ruveta itkemään.

tämä kyseinen tapaus on selvää pässinlihaa, eli lapsi itki varmasti omaa hölmöyttään ja oli ilmeisen tottumaton kieltämiseen, on niitä muunkinlaisia tilanteita.



Itse muistan esim. että omat vanhemmat harrastivat henkistä hyväksikäyttöä. Ryhdyin jo pienenä mahdollisimman näkymättömäksi sen nöyryyttämisen pelossa, ja otin todella pelokkaasti vastaan vieraiden ihmisten komentamiset. Olin tosin niin kiltti että harvoin komennettiin, mutta syytä en missään nimessä halunnut antaa.



Kannattaa siis tarkkailla läheisten lapsia, aina ei kyseessä ole ylikiltti äiti.

Joo on taas puurot ja vellit, huutamiset ja äänen korottamiset iloisesti sekaisin. Mä kyllä epäilisin sen av-mamman olevan jossain mömmöissä ja tarkistaisin sen pupillit, joka seesteisenä ja hymyilevänä kujertaa melkein kuiskaten jollekin vieraalle mukulalle, että "vooooi kullannuppuseni, älähän nyt viitsi sitä tapettia repiä jookos kookos pikku enkeli..."



Kyllä lapsille saa aiheesta sanoa, ja tapetti jos mikä on sellainen jota kukaan ei halua tuhottavan. Ei ole mikään pikkujuttu alkaa sitä korjaamaan, ja vuokrakämpässä voi joutua korvaamaan myöhemmin.



Itse muuten muistan yhden naapurin kauhukakaran, jota olin vahtimassa joskus ylä-asteikäisenä. Kaverini oli ollut usein siellä lapsenlikkana, ja varoitti että se on sitten ihan pimeä lapsi. Enpä osannut silti odottaa sellaista käytöstä 6-vuotiaalta; kielsin kiipeämästä pöydälle, jolloin alkoi ulvoa kuin syötävä, syöksyi kylppäriin ja lukittautui sinne puoleksi tunniksi karjumaan teatraalisesti. Pari vuotta vanhempi isoveljensä katseli telkkaria ja pyöritteli vähän silmiään sen näköisenä, että TAAS tätä... Kyllä siinä oli kasvatus mennyt jo vuosia aiemmin päin helvettiä, kun eskarilainen edelleen sai tuommoisia raivareita siitä, että häntä kielletään.

Miksi äitinsä ei ottanut sitä vessaan matkaan. Ei sun tehtävä ole katsoa vieraan kakaran perään.

Jos äiti tulee vessasta ja kakara huutaa ja itkee hysteerisenä, pitäisi tommosen mamman kiltisti pyytää sulta anteeksi ja äkkiä kerätä kakaransa kasaan ja häipyä. Jos mun pentu hysteerisenä itkis kun olen poissa ja kaveri sitä komentaa hiukan huutaen, antaisin kunnon tukkapöllyn.

... Tämä alkoi hysteerisesti itkemään ja meni ihan pois tolaltaan. Hieman vain korotin ääntäni ja kielsin ettei niin saa tehdä (repiä makkarin seinästä tapettia, kun se on alkanut vähän repsottaa). Ystäväni oli silloin itse vessassa ja tuli ihan hysteerisenä, että "mitä täällä oikein tapahtuu!?" ja lapsi ei saanut sanaa suustaan, kun itki niin paljon. Teinkö jotain väärin mukamas?? Ystäväni oli vähän loukkaantunut ja pyysi meitä sopimaan keskenämme!? Minä ja 5v. lapsi!? Itselläni esikoinen vielä masussa. Olen tyrmistynyt ja poden vähän huonoa omatuntoakin vaikka mielestäni komensin ihan aiheesta!

Moni lapsi purskahtaa itkuun mistä tahansa syystä tai ilman syytä, jos on väsynyt tai vaikka flunssa iskemässä. Tuli vaan mieleen.