Kasvatustieteen proffa ja arvostettu lahjakkuustutkija lähettää palsta mammoille terveisiä!

toimittu eri tavoilla.



Omassa suvussani ainakin on ollut näin: kun olin vauva, niin vaikka asuimme kaupungissa, samassa huoneistossa äitini ja isäni kanssa asuivat ensin myös äidinäiti ja äidinisä. Sen vuoksi äidinäiti oli minulle oikeastaan yhtä läheinen kuin äitikin.



Olin ainoa lapsi ja hoitajia minulla oli paljon. Äidin äitiysloma päättyi, kun olin 2 kk vanha, joten sen jälkeen minusta huolehtivat mummot ja naapurit ja naapurin mummot.



Olin vielä aika pieni, kun mummo ja vaari sitten kuitenkin muuttivat meiltä erilliseen asuntoon, tosin vain parin korttelin päähän. Mummo yhä huolehti minusta silloinkin päivisin, kun äiti oli töissä.



Vanhemmillani ei ole ollut kovin paljon hoitovastuuta muista sukulaisista kuin minusta. Isän vanhemmat asuivat kaukana. Äiti oli jonkin aikaa huolissaan omien vanhempiensa terveydestä, mutta he kuolivat itse asiassa melko äkillisesti, kun olin juuri päässyt kouluun.



Joten kyllä mun vanhemmillani ainakin omasta mielestäni oli helpompaa hoitohommien kanssa kuin monella semmoisella vanhemmalla, jolla ei ole mitään sukulaisapuja lähellä ja jotka joutuvat vain puolison kanssa kahdestaan sumplimaan noita hoitoasioita.

Sen vuoksi en lähde sitä edes kommentoimaan tämän kummemmin.

Heh, tästä ketjusta näkee että koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

lahjakkaiden oikeutta saada hyvää opetusta, mutta ei ymmärrä armeijasta mitään. Ne peruskoulussa kiusaamista vastustamaan opetetut nuoret miehet ei hyväksy kiusaamista armeijassakaan.



Puhuuko Uusikylä itsensä nyt siis pussiin?

Kyllä sen näkee kun lapsi viedään tarhaan ja lapsi itkee ettei tahdo. Kun itku loppuu alle 5 minuutissa kun äiti lopettaisi sen lässyttämisen ja vaan sanoo että äiti tulee hakemaan, nähdään kohta. Kivat leikit odottaa ja hoitaja ottaa lapsen hoitoon.



Koulusta voi lapsi pinnata. Ihan pienetkin lapset heiluu kartsalla katselemassa isompien esimerkkiä huudella tyhmiä mummoille. Niitä kuvataan kameralle ja ladataan nettiin.



Kotona vanhemmat ei ole läsnä vaikka olisivat kotona. Lapsille ei järjestetä harrastuksia, valvotaan kymppiin ja katsellaan väkivaltaleffaa kun vanhemmat on jossain parilla.

Aikuiset ei katso mitä lapsi tekee läksynä (tekee jos tekee) ja asiat vaan lipuu vuodesta toiseen välittämättä mitä se lapsi osaa tai pitäisi osata.



Kyllä tuo armeijapuolikin piti kutinsa. Ja kyllä se hävettää niitä lopettaneitakin nuoria sisimmässä. Mutta heitä kun ei kukaan käskytä. Tunnen eräänkin joka lopetti juuri siksi armeijan että kotona saa nukkua päivät ja heilua baareissa yöt kun armeijassa olisi ihan erilainen meno. Ei siihen vaan pysty. Sanoo että sotii jos tulee tiukka paikka mutta mihin oikeasti meinaa pystyvänsä jos ei ole mitään pohjaosaamista? Ja siihen ei rauhanaikanakaan pystynyt.



Ainoa onni on että venäjällä sama reppanoiden armeijakin kukostaa?

puhuttiin kaavamaisesta syöttämisestä. Itsekin noudatan aika tiukkaa syöttämisaikataulua. Mieheni on siinä asiassa "rennompi". Hän ei ota paineita sen enempää ruokailuajoista kuin ruoan määrästä ja laadustakaan. Tosin syöttäminen ei olekaan hänen vastuullaan, vaikka syöttää joskus ylimääräisiä makupaloja taaperolle.



Jutusta ei oikein selvinnyt, mikä tuon miehen suurin ongelma oli. Sekö, että vaimolla oli tiukka päiväohjelma, jota hän noudatti tarkasti? Eikö mies saanut vaimoltaan tarpeeksi huomiota? Ei selvinnyt myöskään se, mikä miehen osuus oli lapsen hoidossa. Oliko miehellä kotona mitään muuta virkaa paitsi maata sohvalla, tuijottaa televisiota ja valittaa tylsyyttä? Voin kuvitella, että vaimo oli aika väsynyt, jos ei ollut edes ulkopuolista apua. Miehestä ei selvästikään ollut apua.



Itsekin mietin kotiäitinä, että kai se on niin, että miehillä on niin rankkaa käydä normitöissä. Mitä siihen menee työaikaa päivittäin (2 tuntia työmatkoihin, 8 tuntia työaikaa...?) ja saa ainakin 2 lakisääteistä taukoa. Luultavasti on muutama työkaveri, joiden kanssa voi jauhaa paskaa tauoilla ja muutenkin? Äiti sen sijaan tekee yksin ilman työtovereita vähintään 12 tunnin työvuoron joka ikinen päivä. Huolehtii siitä, että lapsi saa joka päivä tietyt ateriat säännöllisinä aikoina. Äidin "lakisääteiset" tauot työpäivän aikana riippuu täysin siitä, milloin vauva tai taapero päättää nukkua. Tai oikeastaan jos äiti on fiksu, niin ei vauva tai taapero päätä sitä. Äiti noudattaa tiukkaa päivärytmiä myös päikkäreiden ja yöunien suhteen, koska hänen omat taukonsa riippuvat lapsen tauoista.



Ei ne miehet vaan tajua sitä, mikä on "rentouden" hinta, jos lähtee sille linjalle, että syöttää lasta ja nukuttaa lasta milloin itsestä tuntuu parhaalle. Puoli tuntia tai tunti sinne tänne. Eihän se haittaa? Ei haittaa, jos menee lapsen kanssa ylimääräisille päiväunille silloin kun itseä laiskottaa eikä huvittaisi hoitaa ja viihdyttää lasta? Ihan oikeasti. Jos nämä miehet olisivat itse 24/7 vastuussa lastensa hoidosta edes muutaman viikon ajan, niin ymmärtäisivät, miksi tietyissä asioissa noudatetaan tiukkoja aikatauluja. Sen takia, että äitikin voi odottaa ja olettaa, että hänen oma taukonsa tulee todennäköisesti tietyllä kellonlyömällä. Ainakaan minua ei kiinnosta enää 12 tunnin työrupeaman jälkeen illalla houkutella lasta yöunille ja arvuutella, että suostuuko nukahtamaan vai ei. Juuri tuollaisten "rentojen" vanhempien takia lapset kukkuvat yöllä vielä puolen yön aikaan, koska ovat oppineet, että aikatauluilla ei ole niin väliä ja niistä voi aina joustaa. Tietyistä asioista ei jousteta, ei ainakaan loputtomiin.

Proffa valitsi aika helpon ja turvallisen kohdan. Turvalliset valkoihoiset nössömiehet joilla ei ole mitään poliittisia etujärjestöjä.



Tappoyritysten ja armeijan lopettamisen vertailu on muutenkin vähän kyseenalaista. Silloin kun armeija ei ole simputusta se on palkatonta pakkotyötä seksistiseen tapaan.



Titteleillä rehvastelu ei muuta tosiasioita miksikään.

Toki kirjoittaa hieman kärjistäen ja provosoiden, varmasti aivan tarkoituksella. Eihän sitä mitään keskustelua saada aikaiseksi harmailla ja mitäänsanomattomilla mielipiteillä. Eilisessä Opettaja-lehdessä on muuten Uusikylän kolumni, jossa hän tosi hyvin ruotii vanhempien halua laittaa omat "multisuperlahjakkaat" lapsensa eliittikouluihin.



Nykyajan aikuisvauvat on loistava termi! Sellaisia tulee lapsista, jotka jäävät kotiin mamman hoiviin potemaan viikoksi "pientä nuhaa ja yskää", kuten muutamat oppilaani. Miten nämä lellipennut ikinä ymmärtävät sitä, että työelämässä ei voi jäädä pois, kun vähän on nenä tukossa?

puhuttiin kaavamaisesta syöttämisestä. Itsekin noudatan aika tiukkaa syöttämisaikataulua. Mieheni on siinä asiassa "rennompi". Hän ei ota paineita sen enempää ruokailuajoista kuin ruoan määrästä ja laadustakaan. Tosin syöttäminen ei olekaan hänen vastuullaan, vaikka syöttää joskus ylimääräisiä makupaloja taaperolle.

Jutusta ei oikein selvinnyt, mikä tuon miehen suurin ongelma oli. Sekö, että vaimolla oli tiukka päiväohjelma, jota hän noudatti tarkasti? Eikö mies saanut vaimoltaan tarpeeksi huomiota? Ei selvinnyt myöskään se, mikä miehen osuus oli lapsen hoidossa. Oliko miehellä kotona mitään muuta virkaa paitsi maata sohvalla, tuijottaa televisiota ja valittaa tylsyyttä? Voin kuvitella, että vaimo oli aika väsynyt, jos ei ollut edes ulkopuolista apua. Miehestä ei selvästikään ollut apua.

Itsekin mietin kotiäitinä, että kai se on niin, että miehillä on niin rankkaa käydä normitöissä. Mitä siihen menee työaikaa päivittäin (2 tuntia työmatkoihin, 8 tuntia työaikaa...?) ja saa ainakin 2 lakisääteistä taukoa. Luultavasti on muutama työkaveri, joiden kanssa voi jauhaa paskaa tauoilla ja muutenkin? Äiti sen sijaan tekee yksin ilman työtovereita vähintään 12 tunnin työvuoron joka ikinen päivä. Huolehtii siitä, että lapsi saa joka päivä tietyt ateriat säännöllisinä aikoina. Äidin "lakisääteiset" tauot työpäivän aikana riippuu täysin siitä, milloin vauva tai taapero päättää nukkua. Tai oikeastaan jos äiti on fiksu, niin ei vauva tai taapero päätä sitä. Äiti noudattaa tiukkaa päivärytmiä myös päikkäreiden ja yöunien suhteen, koska hänen omat taukonsa riippuvat lapsen tauoista.

Ei ne miehet vaan tajua sitä, mikä on "rentouden" hinta, jos lähtee sille linjalle, että syöttää lasta ja nukuttaa lasta milloin itsestä tuntuu parhaalle. Puoli tuntia tai tunti sinne tänne. Eihän se haittaa? Ei haittaa, jos menee lapsen kanssa ylimääräisille päiväunille silloin kun itseä laiskottaa eikä huvittaisi hoitaa ja viihdyttää lasta? Ihan oikeasti. Jos nämä miehet olisivat itse 24/7 vastuussa lastensa hoidosta edes muutaman viikon ajan, niin ymmärtäisivät, miksi tietyissä asioissa noudatetaan tiukkoja aikatauluja. Sen takia, että äitikin voi odottaa ja olettaa, että hänen oma taukonsa tulee todennäköisesti tietyllä kellonlyömällä. Ainakaan minua ei kiinnosta enää 12 tunnin työrupeaman jälkeen illalla houkutella lasta yöunille ja arvuutella, että suostuuko nukahtamaan vai ei. Juuri tuollaisten "rentojen" vanhempien takia lapset kukkuvat yöllä vielä puolen yön aikaan, koska ovat oppineet, että aikatauluilla ei ole niin väliä ja niistä voi aina joustaa. Tietyistä asioista ei jousteta, ei ainakaan loputtomiin.

kun MIES on puhunut, vieläpä PROFESSORISmies.





Konservatiivista pappalätinää.



Mutta juntti av-mamma ostaa minkä tahansa ideologian, kunhan tulee tunne, että tässä on nyt ylennetty mamma jalustalle.

kun MIES on puhunut, vieläpä PROFESSORISmies.

Konservatiivista pappalätinää.

Mutta juntti av-mamma ostaa minkä tahansa ideologian, kunhan tulee tunne, että tässä on nyt ylennetty mamma jalustalle.

Tiedätkö, että juuri ne armeijan käyneet sitten 10-20 vuotta myöhemmin osaavat käyttää asetta juuri siihen, mihin pitääkin eli perheen lopettamiseen. Sen he oppivat armeijassa tehdessään asioita, joilla ei ole mitää tekemistä maanpuolustuksen kanssa vaan käskijän sairaan egon pönkittämisen.

Armeijan tulisi muuttua yhteiskunnan mukana, ei jämähtää 50-luvulle. Ensimmäinen asia voisi olla inhimillinen kohtelu.

Armeijan tarkoitus on juurikin opettaa miehiä kestämään odotusta ja kuria. Mitä muuta joku asemasota 40-luvulla oli? Siellä oli siedettävä väsymystä, odottelua ja sitä, että joku asemansa perusteella kertoo miten tehdä ja se suoritetaan kyseenalaistamatta.

Tiedätkö, että juuri ne armeijan käyneet sitten 10-20 vuotta myöhemmin osaavat käyttää asetta juuri siihen, mihin pitääkin eli perheen lopettamiseen. Sen he oppivat armeijassa tehdessään asioita, joilla ei ole mitää tekemistä maanpuolustuksen kanssa vaan käskijän sairaan egon pönkittämisen.

Armeijan tulisi muuttua yhteiskunnan mukana, ei jämähtää 50-luvulle. Ensimmäinen asia voisi olla inhimillinen kohtelu.

Armeijan tarkoitus on juurikin opettaa miehiä kestämään odotusta ja kuria. Mitä muuta joku asemasota 40-luvulla oli? Siellä oli siedettävä väsymystä, odottelua ja sitä, että joku asemansa perusteella kertoo miten tehdä ja se suoritetaan kyseenalaistamatta.

Armeijan suurin tehtävä ei ole opettaa tappamaan, tai ottamana leppoisasti. Tehtävä on opettaa kestämään paineita, odottamista, ei minkään tekemistä jne. Sitä se sota on/oli.

Hyvä Uusikylä!