Miten taipuu nimi Aappo?
Kommentit (12)
ja hän taivuttaa nimen kaikissa sijamuodoissa kahdella p:llä.
Seppo? Jos ajatellaan loogisesti. "Ongelma" on vaan se, että kahdelle nimelle tulee samannäköinen genetiivimuoto. Mitä se haittaa?
Aappo -> Aapon vrt. Tuukka ->Tuukan tai Riitta -> Riitan. Nimien kohdalla sääntö tosin ei ole ehdoton, siillä nimen kantaja saa taivuttaa ja pyytää taivuttamaan nimeään kieliopin vastaisesti. Voi siis danoa myös aappon, mutta suurimmalle osalle suomalaisista tuo kalskahtaisi ikävästi kielikorvaan.
ei ole minkäänlaista kielikorvaa :)
klusiilit k, p ja t muuttuvat astevaihtelun vuoksi geminaatasta yksittäiskonsonanttiin. sama pätee ihan jokaisessa nimessä, vaikka kuinka haluttaisiin eri lailla tehdä.
Heikki - Heikin, Miikka - Miikan
Hilppa - Hilpan, Aappo - Aapon
Matti - Matin, Hetta - Hetan
Aappo -> Aapon vrt. Tuukka ->Tuukan tai Riitta -> Riitan. Nimien kohdalla sääntö tosin ei ole ehdoton, siillä nimen kantaja saa taivuttaa ja pyytää taivuttamaan nimeään kieliopin vastaisesti. Voi siis danoa myös aappon, mutta suurimmalle osalle suomalaisista tuo kalskahtaisi ikävästi kielikorvaan.
Mäkin taivutan nimeäni Henriikka, Henriikkan ja mieheni omaansa Johannes, Johannesn. Lastemme nimet taipuvat Laura, Lauren ja Sara, Sarahin.
Kuten Anitta Anitan, Maritta Maritan.
Joskus halutaan, että esimerkiksi Markko-nimeä taivutettaisiin Markko : Markkon, jotta se eroaisi Marko-nimestä. Tämä on kuitenkin aika lailla suomen kielen järjestelmän vastaista, sillä kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa kaikissa yleiskielen sanoissa.
Vieraskielisiä nimiä taivutetaan kuten vieraita sanoja yleensä, vaikka henkilö olisi suomenkielinen. Joskus on tulkinnanvaraista, onko nimi ”suomenkielinen”, etenkin jos kyse on sepitetystä nimestä tai jos nimi esiintyy samassa kirjoitusasussa eri kielissä; ks. kohtaa Sovinnaisnimet astevaihtelussa.
Brigitte : Brigitten
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html
on parasta valita sama tapa, jota nimenhaltija itse käyttää, jos se on tiedossa. Toisaalta on syytä muistaa, että yleiskielen mukainen taivutus on moitteeton, vaikka nimenhaltija itse ei sitä käyttäisikään.”
Nimien kohdalla sääntö tosin ei ole ehdoton, siillä nimen kantaja saa taivuttaa ja pyytää taivuttamaan nimeään kieliopin vastaisesti. Voi siis danoa myös aappon, mutta suurimmalle osalle suomalaisista tuo kalskahtaisi ikävästi kielikorvaan.
Kolmas periaate, jota kuulee puollettavan, on se, että nimen haltija itse saisi määrätä, miten hänen nimeään taivutetaan. Niinpä on tunnettua, että presidentti Ryti aikoinaan halusi nimensä taivutettavaksi astevaihteluttomana: Ryti : Rytin. Tämänkin periaatteen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin, koska saman nimen haltijoita tavallisesti on useita. Tultaisiin siihen, että samaa nimeä olisi taivutettava eri tavoilla sen mukaan, ketä nimen haltijoista tarkoitetaan. Ehkäpä pitäisi nimen taivutus ilmoittaa jo virkatodistuksessa. Jokaisen on näin ollen tyydyttävä siihen tosiasiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka taivutettaessa seuraa kielen sääntöjä; nämä säännöt eivät kuitenkaan ole joka kohdassa samat kuin ne, jotka koskevat appellatiivien taivutusta.
Sirkka Paikkala kirjoittaa Kielikellossa 2/2010:
Ohjeet ovat kaikille samat ja kohtelevat kaikkia nimenkantajia tasapuolisesti. Siksi yksittäisen nimenkantajan mieltymystä, joka poikkeaa yleisen sukunimen vakiintuneesta taivutustavasta, ei julkisessa viestinnässä ole tarvis eikä syytäkään noudattaa.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html
http://fi.wiktionary.org/wiki/Aappo