Parisuhde-elämääni usein kadehditaan. Minulla olisi erityisesti kaksi neuvoa...

(ostoksia valitaan mielestäni, ei ihmisiä) on pitkäaikainen prosessi, jossa erilaisia vaiheita.

Toki, mutta jos sitä kumppania käy etsimässä lähinnä baarireissuilla, tulee käytännössä rajanneeksi valintaprosessista heti alussa ulos sellaiset miehet, jotka eivät ole niitä "humalassa houkuttelevia". Siinä on sitten aivan sama, mitä vaiheita prosessiin myöhemmin kuuluu, kun se kännisen arvostelukyvyllä valittu kumppani ei siitä enää toisenlaiseksi kuitenkaan muutu. Ehkä olisi pitänyt puhua kännissä etsimisestä tuon "valitsemisen" sijaan? ap

ulkoistetaan humalan syyksi. Eikö kysymys ole enemmänkin ihmistyypistä (baarissa viihtyvä hakee baarissa viihtyjää) tai elämäntavasta, ikäkin voi vaikuttaa.

baarista tai mistä tahansa muualta.



Mun kokemusteni mukaan näin viereltä seurattuna onnelliset parisuhteet voi tiivistää tähän:



- ole tarpeeksi onnekas, että satut kohtaamaan kanssasi riittävän yhteensopivan kumppanin



Jos sellaista ei kohtaa, niin ei millään yrittämisellä niiden jo alkuunsa epäyhteensopivien kanssa saa oikeasti kadehdittavan onnellista liittoa aikaiseksi. Ihan ok:n ja siedettävän kyllä ehkä, mutta siitä ei ollutkaan nyt puhe.



Jos nyt mietin kaikkien lähesteni kadehdittavan onnellisia liittoja, niin ihan suoraan he kyllä itsekin tunnustavat, että heillä kävi kumppanin löytämisen kanssa helvetinmoinen mäihä. Ja että jos nyt eroaisivat, olisivat ihan pulassa, koska tuskin sitä tapahtuisi enää toista kertaa.

ollessani humalassa. Mies oli myös humalassa. Mutta aamulla emme enää olleet humalassa ja ekoilla treffeillä vasta selvisi miten monta asiaa meitä yhdistää.



Mun mielestä onnellisen suhteen kantavia asioita ovat:



1) yhteneväinen arvomaailma, jolloin todella tärkeistä asioista ei olla eri mieltä



2) sitoutumishalu: eli kun ollaan yhdessä, myös pysytään yhdessä, kasvetaan yhdessä, kohdataan vaikeudet yhdessä



Pitkässä suhteessa tulee kriisejä, joskus isojakin. Kun on yhteinen arvomaailma, ollaan samaa mieltä perusasioista ja kriisistä on helpompi päästä yli yhdessä.



Kun ollaan oikeasti sitoutuneita, jaksetaan kamppailla kriisin yli yhdessä ja kasvaa yhdessä.



Sillä, missä on tavannut puolisonsa ei ole mitään merkitystä. En minä ainakaan jokaisen baaripanon kanssa ole alkanut tosiaankaan seurustella ;-) Eli kyllä niistä kännikumppaneista helposti eroon pääsee. Ei oo pakko mennä naimisiin ;-D (ainakaan kännissä)



Oma suhteeni on kestänyt 12 vuotta. Avioliitossa, lapsia. Meitä pidetään ystäväpiirissä onnellisena ja tasapainoisena parina. Olemmekin, mutta iso kriisikin on ollut (josta kaikki lähimmätkään eivät tiedä).

Niin ja muuten 2 onnellisinta tietämääni "täydellistä paria" löysivät toisensa nimenomaan humalassa.



Toinen näistä pareista oli vielä humalassa ties monennet treffitkin ennenkuin uskalsivat nähdä selvinpäin (nykyään eivät kyllä käytä alkoholia enää käytännössä ollenkaan, mutta edelleen rakkaus kukoistaa kadehdittavan voimakkaana) :D