Voisitko naida oman serkkusi?
Kuulin äskettäin eräs tuttavani on serkkunsa kanssa naimisissa ja lapsiakin jo on. Eivät siitä kyllä yleisesti huutele itsekään.
En arvostele ketään mutta en voinut sille mitään kun ajattelen menisinkö itse oman serkkuni kanssa, ajatuskin on liian ällöttävä. Tulisi vähän outoja sukulaisuussuhteitakin. Voisitko sinä mennä?
Kommentit (211)
On muitankin kuin Agu-tauti, joihin on suurempi riski, jos vanhemmat ovat sukua. Meillä on Suomessa lukuisa joukko tällaisia ikäviä sairauksia. Niihin voi sairastua huonolla tuurilla, kun molemmilta vanhemmilta tulee sama virheellinen geeni. Jos molemmat vanhemmat kantavat vaikkpa nyt agu-taudin geeniä, on jokaisessa raskaudessa 25% mahdollisuus saada sairas lapsi. Nämä geenit kulkevat suvuittain, joten tietenkin on isompi riski, kun vanhemmat ovat keskenään sukua. Tällainen virheellinen geeni voi olla kenen tahansa suvussa ilman että siitä tiedetään, kun koskaan ei ole sattunut samaa kenenkään puolisolle tai ei ole ainakaan sattunut sitä 25% ikävää osumaa.
syntyvät, kun pienellä alueella asuneet navat keskenään.
Suomessa on maanviljely aloitettu myöhemmin kuin monissa muissa maissa ja jopa virolaiset ja muut baltialaiset ovat enemmän eurooppalaisia/germaaneja kuin me. Tämän huomaa jo ihan ulkonäössä.
Jos lähdetään sille linjalle, että perinnöllisten sairauksien pelossa pitää kumppani valita (esim. MS-tauti Länsi-Suomessa), niin keskustelun otsikkohan pitäisi olla
'Voisitko naida samasta Suomen läänistä kotoisin olevan?'
Tottakai, jos suvussa on jotakin harvinaista ja vakavaa perinnöllistä sairautta, kannattaa etsiä kumppani mahdollisimman kaukaa (ei serkkua, ei pikkuserkkua, ei edes saman kylän poikaa). Mutta muuten riski lienee serkkujen, ja varsinkin pikkuserkkujen, kohdalla lähes sama kuin kenen tahansa muun kantaväestöön kuuluvan naiminen Suomen kokoisessa eristyneessä populaatiossa.
Perinnöllinen sairaus voi tulla lapselle, vaikka ei serkkuja/pikkuserkkuja oltaisikaan..
Lasten hankkiminen serkun kanssa lienee niin marginaalista hommaa, että erityistä suurempaa riskiä nykypäivänä tuskin on. Liikkuvuus on nykyisin suurempaa (ei asuta sukupolvesta toiseen samassa kylässä ja lisäännytä ristiin) ja tosiaan serkut usein koetaan niin läheisiksi sisarustyyliin, ettei heistä pareja muodostu.
Luulisi suuremman riskin olevan, kun pieni sulkeutunut ryhmä (esim. lestadiolaiset) keskenään lisääntyvät.
viallisista geeneistä ei tiedetä. Koska useimmiten puolisto tulee toisesta suvusta, jossa ko geeniä ei ole. Mutta kyllä riski on suuri, jos saman suvun jäsenet hankkivat lapsia. Silloinhan se mahdollinen suvussa kulkeva geeni saattaa putkahtaa ikävin seurauksin esiin. Toki näitä sairaita ja vammaisia lapsia syntyy eisukulaisten lapsille, kun huonolla tuurilla sama viallinen geeni onkin molempien suvuissa. Mutta MS-tauti ei todellakaan kuulu näihin peittyvästi periytyviin sairauksiin, joten sillä ei ole suurta merkitystä, ovatko vanhemmat sukua vai ei.
Miksei, hyvännäköinen, mukava, tiedän ettei ole mikään sekopää stalkkaaja. Itseasiassa serkku olisi paras "vain seksipartneriksi". Mutta ihan naimissiin asti menisin, niin se, mietityttää, ehkä, never say never
Paneminen, naimisissaolo nyt on niin paljon muutakin, että melkein valitsisin sen mieluummin kuin panemisen :D Seksittömän liiton siis :D
Paneminen, naimisissaolo nyt on niin paljon muutakin, että melkein valitsisin sen mieluummin kuin panemisen :D Seksittömän liiton siis :D
Riittää, että tietää toisen olevan sukua niin kiitos ei. Isovanhemmat samasta perheestä tuntuisi ällöttävältä, joten entäpä vanhemmat sitten..
Tuntuu, että monet kuvittelee, että jos ei tunne serkkujaan/pikkuserkkujaan, se jotenkin pyyhkisi geneettisen perimän pois.
Ihan sama vaikka et kadulal tuntisi serkkuasi, ja voisit sen kanssa panna tuosta vaan, riski perinnöllisten sairauksien kohdalla on todellakin kasvanut. Suomessa on muutenkin niin sisäsiittoista porukkaa ollut, että tämä on oikea perinnöllisten tautien tutkijoiden onnela. Täällä on kehittynyt monia ihan omia tauteja juuri tuon sisäsiittoisuuden takia. Eikä sitä ennenkään menty oman veljen kanssa naimisiin, vaan just sen serkun.
voisin kai mutta olen kuulut että s ehäpäisee sukua ja voi tulla vammaisia lapsia
Mulla on joko niin läheisiä serkkuja, ettei jotenkin tulis mieleenkään, tai niin kaukaisia ja vieraita, ettei mitenkään houkuttelisi. Mutta sen sijaan mulla on vasta aikuisiällä löytynyt, tosi namu veli, jonka kanssa tosiaan voisin olla vaikka milleen. Meillä synkkaa erinomaisesti, olemme samanlaisia ja -näköisiä. Kiellettyähän se olisi, mutta entäpä, jos olisimme tavanneet joskus aikaa sitten ilman tietoa sukulaisuudesta??
En oikeastaan. Suurin osa on miehiä ja naiset on monen lapsen äitejä ja minua noi 15 vuotta vanhempia
En itse pystyisi mutta en sitä paheksukaan. Hyvä ystäväni on naimisissa serkkunsa kanssa ja hän sanoi että sitä pidetään heidän kulttuurissa kunnia-asiana. Ja heidän lapsensa ovat ihan terveitä ja hyvinvoivia.
Serkku saa niellä, sillä en halua vammaisia lapsia.
Eihän se edes tarkoita, et niitä lapsia tarvis hommata
En mutta harrastetaan seksiä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Kun tämän tautigeenin kantajat tekevät lapsia keskenään, niin MS:hän siitä syntyy.