Voisitko naida oman serkkusi?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 14:46"]Kuulin äskettäin eräs tuttavani on serkkunsa kanssa naimisissa ja lapsiakin jo on. Eivät siitä kyllä yleisesti huutele itsekään.

En arvostele ketään mutta en voinut sille mitään kun ajattelen menisinkö itse oman serkkuni kanssa, ajatuskin on liian ällöttävä. Tulisi vähän outoja sukulaisuussuhteitakin. Voisitko sinä mennä?

[/quote]

En naida, mutta voisin panna häntä. Todella seksikäs pimu.

Mä haluaisin panna mun serkkua aivan saatanasti. En ole nähnyt 15 vuoteen, mutta helvetin hyvännäköinen se on facebookissa.

Vaikka minulla olisi kuinka kuuma ja ihana serkku, niin en kyllä voisi siitä huolimatta mennä naimisiin tai edes harrastaa seksiä. Biologiselta kannalta serkku kuitenkin tuntuu niin läheiseltä sukulaiselta, että ajatus on aika vastenmielinen. En tunne serkkujani kovin hyvin, mutta kyllä se tieto sukulaisuudesta riittää takaamaan sen, ettei ole tullut katseltua sillä silmällä koskaan.

Toisaalta: jos nyt kuvittelisin, että puolisoni paljastuisi serkukseni (mikä on melko mahdotonta mutta anyway), niin en kyllä usko, että eroaisin hänestä sen vuoksi. Eli siinä mielessä voisin kyllä olla serkun kanssa.

Hyi kauhea, EN! Kyllä pitää voida puoliso ja seksikumppanit löytää muualta kuin omasta suvusta. Se joka laittoi serkukset "sukulaisiksi" niin mitä päässäsi liikkuu? Miten voi olla laillista että esim. Siskokset juttelisivat keskenään, että millonkohan nämä meidän lapset tekee lapsia tai menee naimisiin??? HYI, olette päästänne sekaisin. Taitaa löytyä useampi serkuspari suvusta jos tätä kannattaa.

Yksi serkustani on todella pantavan näköinen. Olen haaveillut seksistä hänen kanssa useaan otteeseen. Ainoa ongelma kuitenkin on että serkkuni on parisuhteessa. Jos hän ei olisi, luultavasti oltaisiin pantu ja parisuhteessa

Ruma!

Jotenkin se ajatus että hänen isänsä on minun äitini veli tekee koko ajatuksen täysin mahdottomaksi.



Samalla tavalla mahdottomana pitäisin esim. isäni kaverin kanssa panemisen, ihan riippumatta kaverista. Liian lähellä, yöks.

Itse asiassa isä kertoi jostakin kaukaisesta sukulaisestaan, joka oli mennyt naimisiin serkkunsa kanssa. Heidän molemmille lapsilleen oli tullut sama sairaus, joka oli johtanut nuorena kuolemaan.



Liian iso riski, että lapsille tulisi jokin geneettisesti periytyvä vamma tai sairaus. En menisi, kun lapsia kuitenkin joskus tulevaisuudessa haluan.

Kyllä sisarusten lapset ovat niin läheistä sukua, että en ymmärrä tallaista.

eli pelkästään sisarellisia tunteita.



2. serkkukin on minulle liian läheinen, jos pitemmältä ajalta tunnettaisiin. Mutta jos sukulaissuhteesta tietämättäni tutustuisin ja ihastuisin johonkin joka sitten paljastuisin pikkuserkukseni, se tuskin estäisi suhdetta ehkä avioliittoakaan.

En tiedä, kyllä siinä silti on sellainen nihkeä ällö-fiilis. No, parempi olla sanomatta ei koskaan...

Minulla on ihan herkkuja serkkuja. Mutta käytännössä en.

mutta en harrastaa seksiä :)

lisäksi vanhin miespuolinen serkkuni on minua reilusti nuorempi.

Suvussani ollaan tosi vähän tekemisissä serkusten kanssa, joten he ovat käytännössä kuin vieraita minulle.



Yksi serkuistani on näissä harvoissa aikuisiän tapaamisissa osoittautunut kuitenkin todella ihanaksi ihmiseksi, sellaiseksi sielunkumppaniksi. Vaikka meillä on tosi erilaiset elämät, ikäeroa, emme ole koskaan nuorempina varmaan edes jutelleet, niin nyt aikuisena koen hänet tavatessamme todella läheiseksi. Puolin ja toisin meidän on helppo olla toistemme seurassa, olemme tosi erilaisia, mutta jotenkin samanlaisia (varmaan ne geenit..).



Minulla on mies ja lapset, hänellä vaimo ja lapset. En todellakaan haikaile mitään suhdetta tms. Mutta ajatuksena, että voisinko jossakin tapauksessa mennä naimisiin hänen kanssaan, niin kyllä voisin. Ehkä kyse voisi olla enemmän sellaisesta vanhemmalla iällä solmitusta liitosta, jossa painotus olisi keskusteluilla ja muilla yhteisillä mielenkiinnonkohteilla, matkustelulla, harrastuksilla.



Ehkä tämä yllättävänkin vapaamielinen suhtautumiseni johtuu myös siitä, että lastenhankinta ei enää kuitenkaan tulisi kyseeseen. Lapsia serkusten ei mielestäni pitäisi missään tilanteessa hankkia. Sen verran samoja geenejä kuitenkin.

Äidin puolen serkkujen (tai pikkuserkkujenkaan) kanssa ajatus ällöttää, mutta isän puolella on vieraita (ja sopivan ikäisiäkin) serkkuja. Olen nähnyt heidät viimeksi joskus lapsena, eivätkä he ole tekemisissä isänsä (setäni) tai muunkaan meidän yhteisen suvun kanssa. Ei ole elossa olevia isovanhempiakaan. En varmasti tunnistaisi heitä, jos tapaisin. Ainoa yhteinen asia meillä enää on sama sukunimi.



Tositilanteessa voisi tulla epäluulot vastaan, mutta pelkkänä ajtuksena ei tunnu kummalliselta.

On vähän liian läheisiä sukulaisia!

Aikamoinen riski saada vammaisia lapsiakin.

Toi vammaisten lasten saaminen on todella vahvasti liioiteltu. Serkun kanssa sillä "sukulaisuudella" ei ole enää mitään merkitystä

Suvussani ollaan tosi vähän tekemisissä serkusten kanssa, joten he ovat käytännössä kuin vieraita minulle. Yksi serkuistani on näissä harvoissa aikuisiän tapaamisissa osoittautunut kuitenkin todella ihanaksi ihmiseksi, sellaiseksi sielunkumppaniksi. Vaikka meillä on tosi erilaiset elämät, ikäeroa, emme ole koskaan nuorempina varmaan edes jutelleet, niin nyt aikuisena koen hänet tavatessamme todella läheiseksi. Puolin ja toisin meidän on helppo olla toistemme seurassa, olemme tosi erilaisia, mutta jotenkin samanlaisia (varmaan ne geenit..). Minulla on mies ja lapset, hänellä vaimo ja lapset. En todellakaan haikaile mitään suhdetta tms. Mutta ajatuksena, että voisinko jossakin tapauksessa mennä naimisiin hänen kanssaan, niin kyllä voisin. Ehkä kyse voisi olla enemmän sellaisesta vanhemmalla iällä solmitusta liitosta, jossa painotus olisi keskusteluilla ja muilla yhteisillä mielenkiinnonkohteilla, matkustelulla, harrastuksilla. Ehkä tämä yllättävänkin vapaamielinen suhtautumiseni johtuu myös siitä, että lastenhankinta ei enää kuitenkaan tulisi kyseeseen. Lapsia serkusten ei mielestäni pitäisi missään tilanteessa hankkia. Sen verran samoja geenejä kuitenkin.

mutta lapsia en tekisi serkkuni kanssa.

Joo, voisin

En.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 15:00"]

On vähän liian läheisiä sukulaisia!

Aikamoinen riski saada vammaisia lapsiakin.

[/quote]

Itseasiassa se on aika pieni, unohdatte näet että molemmat serkut ovat saaneet toisen vanhempansa puolelta paljon uusia geenejä. Eivätkä he suinkaan peri sisarusvanhemmiltaan samoja geenejä, ehei, ihmisen geenistö on laaja eikä serkuilla suinkaa ole paljon samoja geenejä. Edes sisaruksilla ei ole, jo siinä ne geenit sekoittuu aika iloisesti, saati serkusten kohdalla. 

Serkukset saa siis ihan yhtä terveitä lapsia kuin kuka tahansa pari. Omassa suvussani on yksi serkuspari, heidän äitinsä olivat sisaruksia. Parilla on 5 lasta ja nyttemmin jo liuta lapsenlapsiakin. Kellään lapsista eikä lapsenlapsista ole mitään vammaa eikä sairautta. Serkusten liittokin on kestänyt jo kohta 50 vuotta :)