"Yritin tappaa vaimoni"

Siis herranjumala tuota Hesarin juttua: <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/Yritin+tappaa+vaimoni/a1357363896171" alt="http://www.hs.fi/sunnuntai/Yritin+tappaa+vaimoni/a1357363896171">http://www.hs.fi/sunnuntai/Yritin+tappaa+vaimoni/a1357363896171</a&gt;

Mies kertoo, miten pimahti ja yritti tosiaankin vakavissaan tappaa vaimonsa kuristamalla kesken tämän yöunien. Vaimo ei ole antanut anteeksi, mutta poliisille eivät ilmoittaneet, käyvät terapiassa ja mies on päästetty takaisin kotiin vaimon ja pienten lasten kanssa. Nukkuu vaimonsa kanssa samassa sängyssä. Mies kokee, että juuri lapsiperheen arki on niin kuormittanut, että tuohon ryhtyi.

Siis jos minä olisin tuo nainen, niin vaikka kuinka mies olisi pahoillaan, niin siihen loppuisi avioliitto. Jos saa tuollaisen hulluuskohtauksen, niin mikä takaa, ettei tule vielä toista kertaa päälle. Silmällistäkään en uskaltaisi nukkua tuollaisen vieressä. En vihaisi mutta pelkäisin.

"Päivisin he viettivät "kulissielämää" eli teeskentelivät kaiken olevan hyvin. Iltaisin Petri vetäytyi telttaan ja Liisa lukitsi ovet.



Kun syksy kylmetti ilmat, Petri siirtyi nukkumaan talon autotalliin. Ja sitten, marraskuussa 2011, se tapahtui. Liisa päästi Petrin takaisin taloon ja makuuhuoneeseen. Yli puolen vuoden evakko päättyi.



Vaimon päätös ei ollut helppo, mutta tehdä se täytyi. Liisalle ja Petrille syntyi toinen lapsi."

että taustalla oli psyykkisesti heikohko mies ja sitten ahdistava, kuormittava, kontroloiva vaimo. Vaimo ikäänkuin ottanut elämänhallinnan kontrollin kautta elämäänsä. Lasten kanssa pitää tietenkin pitää joku rytmi, mutta jos menee sellaiseen nipottamiseksi koko elämä pikkutarkkoine sääntöineen, niin ei sekään tervettä ole. En puolusta miehen tekoa, vaan minulle tuli vain sellainen tunne, että vaimo osaltaa osasyyllinen, koska oli omalla käytöksellään ja kontrollifriikkiydellä kuormittanut miestä aiheettoman paljon. Mikä kumma saa naiset muuttumaan ihan helvetin pirttihirmuiksi lasten synnyttyä??? Siis tällä tarkoitan sellaisia IHAN SAIRAAN kontroloivia ja takakireitä äitejä... Suurin piirtein miehen pitää pyytää lupa käydä vessassa, että voiko nyt mennä... Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Mies ei YKSIN syyllinen omaan psykoottiseen tilaansa. Tekoa ei se tietenkään millääntavalla tee "hyväksyttävämmäksi".

Tuo juttu oli miehen kokemus, josta puuttui kokonaan vaimon oma tarina.

Ei kenelläkään miehellä ole oikeutta syyttää toista omista tunteistaan! Mies koko lapsiperheen arjen liian aikataulutettuna, mutta entä jos se oli vaimolle ainoa tapa pitää kokonaisuus hallinnassa? Että lapsi sai ajallaan ruokaa, unta ja ulkoilua, vaikka mies miten ällitteli vieressä, että hän haluaa elää vapaammin, antaa sen lapsen huutaa, ei se siihen nälkäänsä kuole, jos saa ruokaa tunnin päästä.

Lapsiperheessä on pakko ns. pyörittää arkea, ja helpointa se on siten, että on olemassa jonkinlainen aikataulutus. Pyykit pestään, kun pyykkikori on täynnä, lapsi ruokitaan, kun sillä on nälkä ja sitten lapsi menee nukkumaan eikä päinvastoin. Jos tämä on miehelle liikaa, niin se ei ole vaimon syy.

Ihan yhtä vähän vaimon syytä on miehen oman ajan puute. Mikään ei olisi estänyt tätä istumasta autossa 5 min työpaikan pihassa ennen kotiinlähtöä. Vaimo tuskin olisi edes huomannut sitä. Ja todennäköisesti miehellä oli omia menoja, hän vain ei tullut niistä lehtijutussa kertoneeksi, koska koki, että niitä ei ole. Ja tästä omasta kokemuksestaan hän syytti vaimoaan!

Pahinta Hesarin jutuss on se, että se saa osan meistä käyttäytymään kuin av-mammat eli puolustamaan miestä ja syyttämään naista siitä, että hän omalla käytöksellään ajoi miehen yrittämään tappoaan. Vähän samalla tavalla kuin syytetään raiskauksen uhria siitä, että oli väärään aikaan väärässä paikassa. Moniko mies lukee jutun ja tulee siihen tulokseen, että koska muija on vittumainen, sen saa tappaa! Syyttää vain psykoosinkaltaista tilaa.

elämä kun luin tuon artikkelin, melkein kuin omasta elämästäni. Tosin, minä VIHDOIN olen saanut haettua avioeroa miehestäni ja muutan nyt pois.



Omakin mieheni "pimahteli" ei usein, mutta toistuvasti pahemmin noin vuoden välein (fyysistä väkivaltaa) ja henkinen väkivalta lähes päivittäistä.



En jaksanut lähteä, kun lapset olivat vauvaikäinen ja 1v, nyt muutaman vuoden jälkeen lähden, ja se on varmasti oikea ratkaisu.



Mies suostui ja menikin terapiaan, mutta kun en vaan voi uskoa ettei hän enää pimahda ja että hän muuttaisi kontrolloivan, alistavan käytöksensä. Millä ihmeen konstilla?



Se tunne, kun on koko ajan varuillaan miehen reagointia mihin tahansa asiaan, on aika helvetillinen tunne. Lapset kärsivät kireästä hermorauniosta äidistä jne.



Lähden musertavan syyllisyyden kanssa silti, kulissien rikkojaa ei kuitenkaan arvosteta, ja kukapa näitä asioita lähtee huutelemaan eron yhteydessä jokaiselle. Minustakin ajatellaan, että perheenrikkojahuora, jolla on jo uusi mies.

Kukaan ei tiedä millaisen tekstin nainen olisi kirjoittanut.



Luette miehen version joka voi poiketa naisen versiosta paljonkin! Se onko kertomukset ristiriitaisia ja jos on, kumpi on lähempänä totuutta me emme tiedä!



Älkää nyt olko sokeita taas..voidaan keskustella asiasta vain miehen kokemuksena. Miten te kehtaatte syyttää naista? Ette te tiedä mitään!

Todennköisesti vaimo on joku perus AV palstan lukija. Palstan lukijoiden lapsenkasvatusneuvot ovat kuin natsisaksasta konsanaan. Josa minun riesanani olisi AV:tä lukeva vaimo, ja tämän palstan oppien mukaan pitäisi arkea pyörittää niin kyllä varmasti itsekkin miettisin itsemurhan tai vaimon murhaamisen väliltä vaihtoehtoja.

Symppatisoin tuota mies raukkaa joka epätoivoisesti yrittää itsensä AV:tä lukevalta pirttihirmulta pelastaa. Toivottavasti onnistuu seuraavalla kerralla. Olisihan se lapseillekkin parempi. :)

Jos minun riesanani olisi av:tä lukeva mies, niin pistäisi pihalle. Munatonta touhua.

kirjoitustaitoista miestä ottamaan edes sisälle pitkässä suhteessa.

Älykkäillä miehillä on varaa valita.

Todennköisesti vaimo on joku perus AV palstan lukija. Palstan lukijoiden lapsenkasvatusneuvot ovat kuin natsisaksasta konsanaan. Josa minun riesanani olisi AV:tä lukeva vaimo, ja tämän palstan oppien mukaan pitäisi arkea pyörittää niin kyllä varmasti itsekkin miettisin itsemurhan tai vaimon murhaamisen väliltä vaihtoehtoja.

Symppatisoin tuota mies raukkaa joka epätoivoisesti yrittää itsensä AV:tä lukevalta pirttihirmulta pelastaa. Toivottavasti onnistuu seuraavalla kerralla. Olisihan se lapseillekkin parempi. :)

Joopa joo.

Jos minun riesanani olisi av:tä lukeva mies, niin pistäisi pihalle. Munatonta touhua.

KAKSI tuota miestä sympatiseeraavaa kirjoitusta. Toinen on joku ukko, jonka oma vaimo on joutunut pakenemaan häntä turvakotiin. Kokee myös itsensä uhriksi. Toinen joku aivopesty nainen, joka sössöttää, miten hänkin oli antanut miehensä hoitaa lasta ihan niin kuin tälle sopi.



Siis nythän kyse on vaimonsa murhaamista kuristamalla ja päähän lyömällä kahteen kertaan ja erittäin sinnikkäästi yrittänyt mies. Minkälainen maa tämä on, ettei Hesariin tule yhtään kriittistä kirjoitusta näiden myötäsukaisten mielipidekirjoitusten vastapainoksi? Vai onko nekin sensuroitu lehden toimesta, ettei vain tuo mielenterveyspotilas pahoittaisi mieltään, saisi lisää stressiä ja yrittäisi taas murhata vaimoaan nyt ulkoruokinnasta sisälle päästyään?

KAKSI tuota miestä sympatiseeraavaa kirjoitusta. Toinen on joku ukko, jonka oma vaimo on joutunut pakenemaan häntä turvakotiin. Kokee myös itsensä uhriksi. Toinen joku aivopesty nainen, joka sössöttää, miten hänkin oli antanut miehensä hoitaa lasta ihan niin kuin tälle sopi.

Siis nythän kyse on vaimonsa murhaamista kuristamalla ja päähän lyömällä kahteen kertaan ja erittäin sinnikkäästi yrittänyt mies. Minkälainen maa tämä on, ettei Hesariin tule yhtään kriittistä kirjoitusta näiden myötäsukaisten mielipidekirjoitusten vastapainoksi? Vai onko nekin sensuroitu lehden toimesta, ettei vain tuo mielenterveyspotilas pahoittaisi mieltään, saisi lisää stressiä ja yrittäisi taas murhata vaimoaan nyt ulkoruokinnasta sisälle päästyään?

Viitsitkö siteerata edes vähän noita kirjoituksia tän päivän hesarista. kiitti

kirjoitustaitoista miestä ottamaan edes sisälle pitkässä suhteessa.

Älykkäillä miehillä on varaa valita.

Mieheni on yliopistosta valmistunut ja työelämässä mukana, joten todennäköisesti hän osaa kirjoittaa ja lukea. Älykkäillä naisilla on myös varaa valita. Petrin vaimohan ei ollut älykäs nainen.

Kir­joi­tus "Y­ri­tin tap­paa vai­mo­ni" (HS Sun­nun­tai 6. 1.) he­rät­ti tut­tuu­des­saan pal­jon ki­pei­tä aja­tuk­sia. Toi­sin kuin kir­joi­tuk­sen isä­par­ka Pet­ri, en yrit­tä­nyt tap­paa lap­se­ni äi­tiä, mut­ta muu­ten ti­lan­teen toi­vot­to­muus tun­tui kiu­sal­li­sen tu­tul­ta.

Mi­nun ta­pauk­ses­sa­ni rii­tai­sa pa­ri­suh­de päät­tyi äi­din tur­va­ko­tiin läh­töön sil­loin puo­li­vuo­tiaan lap­sem­me kans­sa. Vas­ta Hel­sin­gin Sa­no­mien kir­joi­tus sai poh­ti­maan kat­ke­ral­ta tun­tu­neen eron kään­tö­puol­ta: tais­tel­tua­ni so­siaa­li­vi­ran­omais­ten en­nak­ko­luu­lo­jen ja oi­keus­jär­jes­tel­män hi­tau­den lä­pi olen sit­tem­min saa­nut elää lap­se­ni kans­sa pal­jon rik­kaam­paa ja tyy­dyt­tä­väm­pää van­hem­muut­ta kuin kos­kaan oli­sin saa­nut mah­dot­to­man kump­pa­nin kans­sa.

Jäin poh­ti­maan, min­kä­lai­nen roo­li Pet­ril­le jäi isä­nä näen­näi­ses­ti eh­jä­nä säi­ly­nees­sä per­hees­sä.

En­nen dra­maat­tis­ta eroam­me sain ilok­se­ni ha­vai­ta, et­tä apua saa, kun ky­syy. Rat­kai­se­mat­to­mien ris­ti­rii­to­jen toi­seen osa­puo­leen ei kui­ten­kaan voi ul­ko­puo­li­sel­la­kaan avul­la vai­kut­taa, jos tah­toa puut­tuu.

Eron jäl­keen äi­ti an­toi mi­nun ta­va­ta las­ta­ni vuo­den ajan joi­ta­kin tun­te­ja ker­ral­laan, mut­ta mää­rä­ai­kai­sek­si so­vi­tun ta­paa­mis­oi­keus­so­pi­muk­sen pää­tyt­tyä jul­kis­ta apua ei sit­ten löy­ty­nyt­kään. Äi­din muu­tet­tua sa­maan ai­kaan toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le uu­den per­heen­sä kans­sa mi­nul­le ker­rot­tiin myö­tä­tun­toi­sen joh­don­mu­kai­ses­ti kai­kis­ta eri vi­ra­no­mais­ta­hois­ta, et­tä ai­noa ta­pa saa­da ta­va­ta las­ta­ni äi­din kiel­täy­dyt­tyä neu­vot­te­le­mas­ta asias­ta las­ten­val­vo­jan luo­na on oi­keus­pro­ses­sin kaut­ta, jon­ka tien tie­sin pit­käk­si, kal­liik­si ja ki­vi­sek­si.

Saan kiit­tää on­nea­ni sii­tä, et­tä vä­li­ai­kais­mää­räys ta­paa­mis­oi­keu­des­ta saa­tiin jo puo­len vuo­den ku­lues­sa ju­tun vi­reil­le tu­los­ta – mut­ta vä­lis­sä ku­lui nel­jä kuu­kaut­ta, jol­loin en saa­nut ta­va­ta las­ta­ni muual­la kuin päi­vä­ko­dis­sa sa­laa pis­täy­tyes­sä­ni.

Lap­sen äi­ti on nyt kaik­ki­nen­sa yli kak­si vuot­ta kes­tä­neen oi­keus­pro­ses­sin ai­ka­na esit­tä­nyt mi­tä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­pia syy­tök­siä mi­nus­ta, mut­ta toi­sin kuin so­siaa­li­vi­ra­no­mai­set, oi­keus on näy­tön puut­tues­sa jät­tä­nyt nä­mä syy­tök­set on­nek­si pää­asias­sa huo­mioi­mat­ta, ja saan pi­tää las­ta luo­na­ni usei­ta öi­tä vii­kos­sa. On kui­ten­kin ol­lut pe­lot­ta­vaa to­dis­taa, mi­ten her­käs­ti so­siaa­li­työn­te­ki­jät aset­tu­vat tu­ke­maan uh­ri­na esiin­ty­vää äi­ti­po­lois­ta.

Vaik­ka lap­se­ni äi­ti on yrit­tä­nyt vaih­taa mi­nut toi­seen isään, suh­de lap­see­ni on säi­ly­nyt tur­val­li­se­na ja va­kaa­na, ei­kä lap­si enää pu­hu kah­des­ta isäs­tä. Su­loi­nen tyt­tä­re­ni ei kos­kaan saa tun­tea pe­rin­tei­sen ydin­per­heen yh­teen­kuu­lu­vuut­ta, mut­ta eron jäl­keen voin ai­na­kin it­se an­taa par­haat puo­le­ni lap­sel­le­ni.

Mah­dot­to­mas­sa pa­ri­suh­tees­sa elä­viä isiä ke­ho­tan läm­pi­mäs­ti ha­ke­maan apua he­ti mut­ta tar­vit­taes­sa eroa­maan pa­ri­suh­tees­ta en­nen kuin on liian myö­häis­tä – ja luot­ta­maan sii­hen, et­tä lap­sen oi­keus säi­lyt­tää vä­lit mo­lem­piin van­hem­piin­sa on vah­va. Hyp­py taus­tal­la ole­vas­ta isäs­tä osa-ai­kai­sek­si yk­sin­huol­ta­ja­isäk­si on suu­ri mut­ta si­tä­kin pal­kit­se­vam­pi.

Eroi­sä

Siinä tuo mies on oikeassa, että ero on paras ratkaisu, mutta kumman äkkiä sivuuttaa tuon turvakotijutun, joka ainakin minun mielestäni on aika tähdellinen osa siitä heidän erokuviostaan. Toisella puolella saattaa hyvinkin olla nainen, joka on pelännyt luovuttaa lasta väkivaltaiselle isälle.

koska hänen mielestään nainen ei tehnyt niin kuin hän tahtoi.



Sehän oli selkeä narsistin tarina: kaikki olisi olut hyvin, jos vain nainen olisi tajunnut tekevänsä väärin ja muuttanut itseään. Hän mies ei vain enää jaksanut sitä, että nainen ei totellut, joten jotenkin vain pimahti, mutta kun se vaimo oli liian voimakas eikä antanut edes tappaa itseään. Hänellä ja lapsella olisi nyt kaikki hyvin ilman sitä lapsen äitiä, jonka mielestä lapsi tarvitsi ruokaa ja unta.



Minusta se oli kamala kertomus! Mieshän olisi kuulunut vankilaan tappoyrityksen takia eikä johonkin kevytterapiaan.

Olemme lukeneet vain miehen version tapahtumista, ja kaikesta päätellen mies on henkisesti sairas. Käyttää mielialalääkkeitä edelleen, mukamas vain vaimon pyynnöstä. Tosiasia on, että lääkäri ei niitä lääkkeitä määräisi, jos ei olisi sitä mieltä, että mies niitä lääkkeitä tarvitsee.



Vaikea uskoa noita puheita esim. minuuttiaikataulusta. Joo, on totta, että lapsi tarvitsee viisi ateriaa päivässä, joten ruoka tarjotaan yleensä 2-3 h tunnin välein. Joku voi kokea tämän ahdistavana ja rajoittavana, etenkin jos lapsi on kova syömään ja tosiaan tarvitsee sen aterian heti. Puoli tuntia odotusaikaa voi olla liian paljon.



Pidän kyllä vaimoakin melko pölvästinä, kun on jäänyt tuohon suhteeseen. Itse en olisi jäänyt. Miehellä on selkeästi ongelmia lapsiperheen arjen kestämisessä.

Joko sä et lukenut juttua, ymmärtänyt lukemaasi tai tiedä, mitä narsismi tarkoittaa.

Sehän oli selkeä narsistin tarina: kaikki olisi olut hyvin, jos vain nainen olisi tajunnut tekevänsä väärin ja muuttanut itseään. Hän mies ei vain enää jaksanut sitä, että nainen ei totellut, joten jotenkin vain pimahti, mutta kun se vaimo oli liian voimakas eikä antanut edes tappaa itseään. Hänellä ja lapsella olisi nyt kaikki hyvin ilman sitä lapsen äitiä, jonka mielestä lapsi tarvitsi ruokaa ja unta.

Joko sä et lukenut juttua, ymmärtänyt lukemaasi tai tiedä, mitä narsismi tarkoittaa.

Sehän oli selkeä narsistin tarina: kaikki olisi olut hyvin, jos vain nainen olisi tajunnut tekevänsä väärin ja muuttanut itseään. Hän mies ei vain enää jaksanut sitä, että nainen ei totellut, joten jotenkin vain pimahti, mutta kun se vaimo oli liian voimakas eikä antanut edes tappaa itseään. Hänellä ja lapsella olisi nyt kaikki hyvin ilman sitä lapsen äitiä, jonka mielestä lapsi tarvitsi ruokaa ja unta.

Sehän yritti alistaa sen naisen, mutta nainen oli niin vahva, että ei suostunut. Narsisti löytää aina syyn muualta kuin itsestään, aivan kuin jutun mies! Nainen vain ei suostunut sille paikalle, jonka hän halusi.

"Suomalaisia miehiä moititaan usein siitä, etteivät he mene lääkäriin kirveelläkään, ainakaan millekään kallonkutistajalle. Petri ei lukeudu sellaisiin miehiin. Hän hakeutui terapiaan sekä yksin että yhdessä vaimonsa kanssa."



Onneksi ei ollut kirvestä.



Miten se on ajoissa lääkäriin menemistä, että on ahdistuksessaan yrittänyt tappaa puolisonsa ennen kuin menee mielenterveytensä takia lääkäriin!



Ei pitäisi puhua siitä, että voi kamalaa näitä perhesurmia taas ja miten kuka vaan voi pimahtaa näköjään, vaan pitäisi puhua siitä varhaisesta ahdistuksen tunnistamisesta ja avunsaamisesta!

Tarina osuu allekirjoittaneeseen kuin yksi yhteen, paitsi etten ehtinyt pimahtaa ja yrittää teilata. Voin kertoa että elämä on yhtä helvettiä kun nainen ottaa lapsen myötä diktaturian käyttöön ja pistää koko elämän mullin mallin.



Tässä tapauksessa ohjaisin naisen (ja miehen) hoitoon. Nainen pitää selkeästi miestä orjanaan joka uuden lapsen tulemisen myöstä armeliaisuudessaan päästää tekemään orjatöitään taloon sisälle.



Esitän teille kysymyksen: Väitättekö oikeasti että tähän tilanteeseen on vain mies syyllinen ja nainen täysin viaton?

Tarina osuu allekirjoittaneeseen kuin yksi yhteen, paitsi etten ehtinyt pimahtaa ja yrittää teilata. Voin kertoa että elämä on yhtä helvettiä kun nainen ottaa lapsen myötä diktaturian käyttöön ja pistää koko elämän mullin mallin. Tässä tapauksessa ohjaisin naisen (ja miehen) hoitoon. Nainen pitää selkeästi miestä orjanaan joka uuden lapsen tulemisen myöstä armeliaisuudessaan päästää tekemään orjatöitään taloon sisälle. Esitän teille kysymyksen: Väitättekö oikeasti että tähän tilanteeseen on vain mies syyllinen ja nainen täysin viaton?

tapon yritykseen. Vain mies on vastuussa omista tunteistaan. Vain mies ihan itse päättää, miten asioihin suhtautuu.

Nainen on syyllinen äitiyteen ja siihen, että hän halusi pitää oman elämänsä koossa ja siinä sivussa koko perheen. Yksi keino siihen oli säännöllinen rytmi eli lapselle oikeaan aikaan lepoa, leikkiä ja ruokaa, niin päivä pysyi järjestyksessä ja sekä äiti että lapsi kykenivät ennakoimaan, mitä on tulossa. Isä ei sitä hyväksynyt vaan halusi, että tehdään kuten tehtiin, kun oltiin villejä ja vapaita.

On vain ja ainoastaan miehen vika, että hän ei ymmärtänyt vauvan muuttavan monia asioita. Itsekkyyden huipuksi hän kuvitteli, että tappamalla vaimon hän saa pitää kaiken hauskan!

Raiskaaja perustee tekoaa sillä, että nainen halusi sitä, vika on siis uhrin. Samanlaisen kuvio on tarinan miehellä. Ei hän halunnut tappaa, mutta kun nainen ei totellut, niin hänen oli pakko tehdä jotain. Vika on siis naisen, joka pakotti!

Jos perhe-elämä ahdistaa on varmasti muitakin keinoja päästä tilanteesta kuin sen perheen tappaminen. Mies oli sairas, ei hakenut apua itselleen. Nainen on hengissä vain hyvän tuurinsa (ja ehkä hyvän fyysisen kuntonsa?) ansiosta.

Esitän teille kysymyksen: Väitättekö oikeasti että tähän tilanteeseen on vain mies syyllinen ja nainen täysin viaton?

että taustalla oli psyykkisesti heikohko mies ja sitten ahdistava, kuormittava, kontroloiva vaimo.

Vaimo ikäänkuin ottanut elämänhallinnan kontrollin kautta elämäänsä. Lasten kanssa pitää tietenkin pitää joku rytmi, mutta jos menee sellaiseen nipottamiseksi koko elämä pikkutarkkoine sääntöineen, niin ei sekään tervettä ole.

En puolusta miehen tekoa, vaan minulle tuli vain sellainen tunne, että vaimo osaltaa osasyyllinen, koska oli omalla käytöksellään ja kontrollifriikkiydellä kuormittanut miestä aiheettoman paljon.

Mikä kumma saa naiset muuttumaan ihan helvetin pirttihirmuiksi lasten synnyttyä??? Siis tällä tarkoitan sellaisia IHAN SAIRAAN kontroloivia ja takakireitä äitejä... Suurin piirtein miehen pitää pyytää lupa käydä vessassa, että voiko nyt mennä...

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Mies ei YKSIN syyllinen omaan psykoottiseen tilaansa. Tekoa ei se tietenkään millääntavalla tee "hyväksyttävämmäksi".

Yhtä hyvin kyseessä voi olla narsismiin taipuvainen mies, joka vaimonsa "kontrollifriikkiyttä" ja "nalkutusta" kuvailemalla yrittää ulkoistaa vastuun teoistaan ja etsiä niille hyväksyttävää syytä, tässä tapauksessa siis vaimoa. Tämä on nimittäin erittäin yleistä perheväkivaltatapauksissa, erityisesti karmeimmissa tapauksissa eli perhesurmissa - tekijä löytää aina syyn muualta kuin itsestään.