Lue keskustelun säännöt.
"Yritin tappaa vaimoni"
06.01.2013 |
Siis herranjumala tuota Hesarin juttua: http://www.hs.fi/sunnuntai/Yritin+tappaa+vaimoni/a1357363896171
Mies kertoo, miten pimahti ja yritti tosiaankin vakavissaan tappaa vaimonsa kuristamalla kesken tämän yöunien. Vaimo ei ole antanut anteeksi, mutta poliisille eivät ilmoittaneet, käyvät terapiassa ja mies on päästetty takaisin kotiin vaimon ja pienten lasten kanssa. Nukkuu vaimonsa kanssa samassa sängyssä. Mies kokee, että juuri lapsiperheen arki on niin kuormittanut, että tuohon ryhtyi.
Siis jos minä olisin tuo nainen, niin vaikka kuinka mies olisi pahoillaan, niin siihen loppuisi avioliitto. Jos saa tuollaisen hulluuskohtauksen, niin mikä takaa, ettei tule vielä toista kertaa päälle. Silmällistäkään en uskaltaisi nukkua tuollaisen vieressä. En vihaisi mutta pelkäisin.
Kommentit (222)
minusta ei ole hyvää journalismia tuollainen yksipuolinen tarina, jossa ei ole mitenkään loogisia johtopäätöksiä edes tehty.
Ja kyllä, ihmettelen, miten mies syyttää edelleen vaimoaan kaikesta, ja lapsiperhearkea. Oma vastuu toisen ihmisen murhayrityksestä jää täysin pois. koska kyllä minusta on jo murhayritys, jos puoli tuntia yrittää toista tappaa. Ihan kamala tilanne. Tosiaan olisi hyvä kuulla myös vaimon näkökulma asioihin.
En ymmärrä myöskään, miksei poliisille ole ilmoitettu. Miksei sieltä sairaalasta tehty rikosilmoitusta?
Mies vaikuttaa kyllä narsistisia piirteitä omaavalta, kun ei näe omaa osuuttaa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomalaisia miehiä moititaan usein siitä, etteivät he mene lääkäriin kirveelläkään, ainakaan millekään kallonkutistajalle. Petri ei lukeudu sellaisiin miehiin. Hän hakeutui terapiaan sekä yksin että yhdessä vaimonsa kanssa."
Onneksi ei ollut kirvestä.
Miten se on ajoissa lääkäriin menemistä, että on ahdistuksessaan yrittänyt tappaa puolisonsa ennen kuin menee mielenterveytensä takia lääkäriin!
Ei pitäisi puhua siitä, että voi kamalaa näitä perhesurmia taas ja miten kuka vaan voi pimahtaa näköjään, vaan pitäisi puhua siitä varhaisesta ahdistuksen tunnistamisesta ja avunsaamisesta!
On ihan sama, miten "ahtaalle" tuntee tulleensa ajetuksi, KUKAAN normaali mies ei yritä tappaa toista, ihan sama mitä vaimo on tehnyt!
Jos arki on niin tappavan vaikeaa, normaalilla ihmisellä tulee ennen tappoyrityksiä mm. seuraavat terveet/epäterveet vaihtoehdot mieleen:
1. Keskustelu
2. Avun hakeminen pariterapiasta
3. Oman ajan ottaminen
4. Ero
5. Pettäminen
jne.
Psyykeltään terve ihminen ei "ajaudu" tapon yritykseen, ei sitten mitenkään. Normaali ihminen etsii ratkaisua ongelmiinsa, joko terveillä tai epäterveemmillä tavoilla, mutta jotenkin kuitenkin. Ei tappamalla. Mies on sairas päästään ja perhe on vaarassa.
"Suomalaisia miehiä moititaan usein siitä, etteivät he mene lääkäriin kirveelläkään, ainakaan millekään kallonkutistajalle. Petri ei lukeudu sellaisiin miehiin. Hän hakeutui terapiaan sekä yksin että yhdessä vaimonsa kanssa."
Onneksi ei ollut kirvestä.
Miten se on ajoissa lääkäriin menemistä, että on ahdistuksessaan yrittänyt tappaa puolisonsa ennen kuin menee mielenterveytensä takia lääkäriin!
Ei pitäisi puhua siitä, että voi kamalaa näitä perhesurmia taas ja miten kuka vaan voi pimahtaa näköjään, vaan pitäisi puhua siitä varhaisesta ahdistuksen tunnistamisesta ja avunsaamisesta!
Missä kohtaa jutussa toimittajaa sanoo, että Petri olisi hakeutunut lääkäriin "ajoissa"?
Eiköhän tuo sana ole nyt ihan av-mamman oma tulkinta.
Petri hakeutui lääkäriin ja piste.
paljon heikompia miehet on kuin naiset. Petri jauhoi siinä aikatauluista ja väsymyksestä mut ei maininnut sanallakaan Liisan mahdollista väsymystä.
Äidin ja naisen pitää kestää kaikki ja valvoa jne. mut miehen pitää saada nukkua?
Miehen pitää saada omaa aikaan ja harrastuksia ja ystävien taloprojeksteja mut naisen pitää olla äiti ja vaimo 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina osuu allekirjoittaneeseen kuin yksi yhteen, paitsi etten ehtinyt pimahtaa ja yrittää teilata. Voin kertoa että elämä on yhtä helvettiä kun nainen ottaa lapsen myötä diktaturian käyttöön ja pistää koko elämän mullin mallin.
Tässä tapauksessa ohjaisin naisen (ja miehen) hoitoon. Nainen pitää selkeästi miestä orjanaan joka uuden lapsen tulemisen myöstä armeliaisuudessaan päästää tekemään orjatöitään taloon sisälle.
Esitän teille kysymyksen: Väitättekö oikeasti että tähän tilanteeseen on vain mies syyllinen ja nainen täysin viaton?
Murhayritykseen on aina yksi syyllinen ja se on tekijä. Tässä tarinassa tekijä oli Petri.
paljon heikompia miehet on kuin naiset. Petri jauhoi siinä aikatauluista ja väsymyksestä mut ei maininnut sanallakaan Liisan mahdollista väsymystä.
Äidin ja naisen pitää kestää kaikki ja valvoa jne. mut miehen pitää saada nukkua?
Miehen pitää saada omaa aikaan ja harrastuksia ja ystävien taloprojeksteja mut naisen pitää olla äiti ja vaimo 24/7?
En ole juttua lukenut, mutta eiköhän se työssäkäyvä osapuoli yleensä saa paremmat yöunet kuin kotona oleva vanhempi. Tarvitseeko aikuinen mies päiväunia kuin pikkulapsi? Jos talossa on taapero, joka menee nukkumaan oletettavasti vaikka klo 21 ja vauva, joka valvoo äidin kanssa, niin miksei mies saa nukuttua?
Monelle miehelle tuntuu tulevan yllätyksenä se, miten vauva muuttaa arkea. Minulla on kertaalleen jo eronnut ja lapsia tehnyt mies, joka silti nyt "oireilee" kun meille syntyi vauva ja arki muuttui. Uskomaton juttu. Olen seurannut häntä ja lapsiaan, mielestäni mies tulee hyvin lasten kanssa toimeen. Silti alkoi taannoin valittaa, miten meillä ei ole yhteistä aikaa jne. Juu haloo, vauva oli silloin 2kk ikäinen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina osuu allekirjoittaneeseen kuin yksi yhteen, paitsi etten ehtinyt pimahtaa ja yrittää teilata. Voin kertoa että elämä on yhtä helvettiä kun nainen ottaa lapsen myötä diktaturian käyttöön ja pistää koko elämän mullin mallin.
Tässä tapauksessa ohjaisin naisen (ja miehen) hoitoon. Nainen pitää selkeästi miestä orjanaan joka uuden lapsen tulemisen myöstä armeliaisuudessaan päästää tekemään orjatöitään taloon sisälle.
Esitän teille kysymyksen: Väitättekö oikeasti että tähän tilanteeseen on vain mies syyllinen ja nainen täysin viaton?
käytännön esimerkkejä tuosta diktatuurista. Kiinnostaa todella. Onko se diktatuuri, että työpäivän jälkeen vaimo olettaa sinun olevan kotona vauvan ja perheen kanssa? Kun et pääsekään ihan joka ilta enää harrastamaan niin, että se vaimollekin sopisi?
paljon heikompia miehet on kuin naiset. Petri jauhoi siinä aikatauluista ja väsymyksestä mut ei maininnut sanallakaan Liisan mahdollista väsymystä.
Äidin ja naisen pitää kestää kaikki ja valvoa jne. mut miehen pitää saada nukkua?
Miehen pitää saada omaa aikaan ja harrastuksia ja ystävien taloprojeksteja mut naisen pitää olla äiti ja vaimo 24/7?
Täsmälleen samaa mieltä. Miehen pitäisi vaan saada käydä kotona lepäämässä ja vaimo hoitaisi kaiken lapsiin liittyvän. Ja kun pieni ihminen tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa niin se on diktaturiaa. Miettikää laiskat miehet miksei naiset pimahda useammin ja yritä tapaa miehiään, miettikään miten väsyneitä he ovat kun tekevät vielä moninkertaiseti enemmän perheen eteen kuin te?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt kulissia tarkoita että lapsille annetaan ehjä perhe. Mutta kun palstan ämmät jättävät miehensä jo suunnilleen yhden baarireissun takia niin ettehän te voi ymmärtää mitä on sitoutuminen ja anteeksianto.
Minusta nimenomaan tuollaisen yksittäisen väkivallanteon voisin yrittää antaa anteeksi. Tottakai mies menisi hoitoon ja minun mieheni haluaisikin mennä. Samoin haluaisin itse hoitoa ja mieheni anteeksiantoa jos pimahduksissani yrittäisin hänet tappaa.
Kuka tahansa teistäkin voi joskus pimahtaa. Riski on jokaisella.
antoi epämiellyttävän vaikutelman. Muuten en syytä naista mutta mikä kulissin tarve laittaa ihmisen jatkamaan asumista hengenvaarallisen ihmisen kanssa. Siksi olisi mielenkiintoista kuulla vaimonkin tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikesta jotenkin vaimoa. Kun vaimo sitä, vaimo tätä...vähän epäilen tuotakin minuuttiaikataulua. Kyse varmaan ihan normaalista päivärytmistä. Meillä on kaksi allekolmivuotiasta lasta ja kyllä säännöllinen päivärytmi on tärkeä. Lapset nukkuvat päiväunensa ja menevät illallakin nukkumaan suht samoihin aikoihin. Näin se vaan toimii ja elämä pyörii tällä hetkellä täysin lasten ja heidän tarpeidensa mukaan. Tuolle isukille on varmasti tullut vauva-arjen raskaus täytenä yllätyksenä.
Ei se nyt kulissia tarkoita että lapsille annetaan ehjä perhe. Mutta kun palstan ämmät jättävät miehensä jo suunnilleen yhden baarireissun takia niin ettehän te voi ymmärtää mitä on sitoutuminen ja anteeksianto. Minusta nimenomaan tuollaisen yksittäisen väkivallanteon voisin yrittää antaa anteeksi. Tottakai mies menisi hoitoon ja minun mieheni haluaisikin mennä. Samoin haluaisin itse hoitoa ja mieheni anteeksiantoa jos pimahduksissani yrittäisin hänet tappaa. Kuka tahansa teistäkin voi joskus pimahtaa. Riski on jokaisella.
on yrittänyt tappaa sinut ja valittaa sitä, että lapset estävät häntä elämästä omaa elämäänsä. Vai otatko riskin, että mies tappaa lapset ja sitten toteat, että ei se mitään, mies katuu ja sitä harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikesta jotenkin vaimoa. Kun vaimo sitä, vaimo tätä...vähän epäilen tuotakin minuuttiaikataulua. Kyse varmaan ihan normaalista päivärytmistä. Meillä on kaksi allekolmivuotiasta lasta ja kyllä säännöllinen päivärytmi on tärkeä. Lapset nukkuvat päiväunensa ja menevät illallakin nukkumaan suht samoihin aikoihin. Näin se vaan toimii ja elämä pyörii tällä hetkellä täysin lasten ja heidän tarpeidensa mukaan. Tuolle isukille on varmasti tullut vauva-arjen raskaus täytenä yllätyksenä.
ja alussa puhuttiin ihan pienestä vauvasta ja onko se niin väliä saako se ruokaa nyt vai puolen tunnin päästä! Haloo! Imetetty vauva itkee nälkäänsä puoli tuntia, ettei vaan isukkia stressaisi lapsiperhe-elämän vaatimukset ja aikataulut!
Toinen juttu, joka kiinnitti huomion oli, kun mies itsesäälissä surkutteli, että hänen piti tinkiä omista harrastuksistaan. Ei siis niin, että omaa aikaa ei enää ollut yhtään, vaan että piti harrastaa vähän vähemmän kuin ennen. Kypsä aikuinen ymmärtää, että vauvan synnyttyä aikaa vain on vähemmän omiin juttuihin. Pitää miettiä paljonko voidaan ottaa omaa aikaa ja JAKAA SE TASAN äidin ja isän välillä. Ei niin, että isän harrastukset jatkuvat ennallaan ja äiti raataa unettomana eikä käy ruokakaupassakaan yksin.
Hurjaa on, että nuo ovat miehillä hyvin yleisiä ajatusmalleja. Kaikki eivät onneksi yritä tappaa vaimoaan, mutta tuo perusitsekkyys ja kyvyttömyys asettua vauvan tai vaimon asemaan ja ajatella myös heidän tarpeitaan on valitettavan yleistä.
Kirjoitan sulle sitten vankilaan, joskus! Kun olet vapaa (vaimostas).
Jo mainittujen asioiden lisäksi huomioni kiinnittyi siihen, että vaimo ei ole antanut miehelle anteeksi, vaikka suhde jatkuukin. Mitäköhän tämä käytännössä tarkoittaa?
On hyvä, että mies on hakeutunut nyt hoitoon. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pystyisi jatkamaan suhdetta sen jälkeen, kun puolisoni olisi tehnyt minulle jotakin vastaavaa. En yksinkertaisesti uskaltaisi. Pelkäisin alttiuden teon uusimiseen säilyvän, vaikka mies saisikin oikeaa hoitoa.
Kun Jarmo Björkqvist surmasi vaimonsa Paulan 69 veitseniskulla, tapausta pidettiin poikkeuksellisena perhetragediana. Tosiasiassa siinä ei ollut mitään poikkeuksellista. Sen oppii, kun vastaa parin vuoden ajan pahoinpideltyjen naisten puheluihin auttavassa puhelimessa. Päivystysvuoroa voi suositella maamme hallituksellekin.
Vitt-tu mikä hul-lu.
Suo anteeksi kiroiluni, mutta mitä muuta voi ajatella, kun lukee oikeudenkäyntipöytäkirjoja Jarmo Björkqvistin toiminnasta heinäkuun 17. päivänä 2006?
Jarmo Björkqvist surmasi vaimonsa, jämsäläisen kaupunginvaltuutetun Paula Björkqvistin 69 veitseniskulla perheen pienen lapsen itkiessä samassa huoneessa pöydän alla ja kirjoitti lopulta omalla verellään seinään Rakasta perhettäsi. Elinkautinen tuomio murhasta lankesi toukokuussa.
Seinähullu. Psykopaatti. Hirviö.
Yksittäistapaus.
Aivan kuten muusikkomies, joka hakkasi avioeroa hakevan vaimonsa heinäkuussa vasaralla ja jätti tämän kymmeneksi tunniksi kuolemaan kellariin. Tai kuten parikymppinen poika, joka tappoi kesäkuussa haulikolla 16-vuotiaan entisen tyttöystävänsä ja sitten itsensä. Tai kuopiolainen mies, joka tappoi elokuussa avovaimonsa nyrkillä mustasukkaisuuden takia.
Pimahduksia, naksahduksia ja mielen sumentaneita kohtalokkaita raivonpuuskia.
Tai niinhän sitä toivoisi. Niin minäkin toivoin, ja ajattelin, kun kuulin tapauksista ensi kerran. Ja niin minä ajattelen yhä, kun luen oikeuden asiakirjoja Björkqvistin tapauksesta.
Mutta samalla papereista nousee esiin jotakin vielä pelottavampaa kuin yksittäisen sekopään raivokohtaus.
Sieltä nousee esiin jotain kovin tuttua.
Ei, minua ei ole pahoinpidelty elämäni aikana. En ole elänyt perhehelvetissä. En tunnista omaa elämääni. Tunnistan lukuisten suomalaisnaisten elämän.
Olen päivystänyt Naisten linjan puhelimessa puolentoista vuoden ajan noin illan kuukaudessa
Olen oppinut esimerkiksi sen, että vaikka jokaisen naisen tuska on omanlaisensa, heidän miestensä teot eivät ole. Perheväkivallalla on kaava. Kaava on havaittu tutkimuksissa, sen tunnistavat ongelmaisten perheiden kanssa työskentelevät ja sen kuulee Naisten linjalla puhelussa toisensa jälkeen.
Kaava ei suinkaan koostu yhtäkkisestä pimahduksesta tai hetken mielenhäiriöstä. Kaava koostuu vuosista ja lukuisista teoista, joista vain osa on fyysistä väkivaltaa.
Kaava selittää, miksi nainen ei lähde, kun ensimmäinen lyönti vihdoin tulee, ja kaava kertoo, että viina ei ole väkivallan syy, vaikka viimeinen isku annettaisiinkin kaatokännissä.
Perheväkivaltaa työkseen torjuvat ihmiset ajattelevat kaavaa usein, kun he lukevat lehdistä tapahtumista, joiden lähestymistä kukaan ei juttujen mukaan olisi voinut aavistaa.
Kaava toimii näin.
Mies ja nainen ryhtyvät yksiin. Aluksi kaikki saattaa olla hyvin.
Sitten, pikkuhiljaa, mies alkaa nakertaa naisen itsetuntoa. Hän nimittelee naista, vähättelee tämän tekemisiä ja haukkuu tätä milloin mistäkin.
Hän eristää naisen. Mies ei lähde sukujuhliin, ärsyyntyy naisen ystävistä ja huomauttelee naisen harrastuksista.
Pian mies alkaa kiristää naista raha-asioilla. Talo on miehen nimissä, nainen saa käyttää autoa vain miehen luvalla, mies ottaa lapsilisät itselleen. Mies uhkailee ehkä satuttavansa kotieläimiä tai vievänsä lapset. Miehen mielialat muuttuvat yhtäkkiä, joten naisen on oltava aina varuillaan.
Kun fyysinen väkivalta sitten vihdoin alkaa, puolet työstä on jo tehty. Naisen itsetunto on mennyt, hänellä ei ole uskottuja miehen lisäksi, hän on tai tuntee olevansa riippuvainen miehestä taloudellisesti ja lapsiakin on ehkä jo kuvioissa.
Väkivalta alkaa sekin pikkuhiljaa: mies tönii, pitää kiinni ranteista, estää naisen liikkumista. Ensimmäinen lyönti ei ole niin kova, etteikö sitä voisi antaa anteeksi.
Koska kaikki tapahtuu vuosien varrella, naisen käsitys normaalista käytöksestä ja parisuhteesta hämärtyy. Pariskunta elää omassa kahden ihmisen universumissaan, ja mies syyttää tapahtumista naista. Naisella ei ole parisuhteen ulkopuolista vertailukohtaa, joten hän ei enää ole edes varma, tekeekö mies väärin vai onko hän itse todella syypää tapahtumiin, kuten mies väittää.
Nainen yrittää kaikin keinoin elää ja toimia niin, että syytä väkivaltaan ei olisi. Mies keksii aina syyn jostakin.
Nainen myös häpeää omaa tilannettaan ja pelkää miehensä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen aseman puolesta, eikä hän halua kertoa asiasta ainakaan viranomaisille.
Vuosien varrella väkivalta lisääntyy ja pahenee. Kun se lopulta etenee niin rankkaan pahoinpitelyyn, että mies joutuu selittämään tekojaan, hän puhuu pimahduksesta. Jokin ”naksahtaa”, eikä mies voi kontrolloida itseään.
Tai sitten hän selittää tekojaan viinalla: känni vie eikä mies voi mitään. Silti ”pimahtaessaankin” mies pystyy usein kontrolloimaan itseään niin paljon, ettei lyö kasvoihin tai jätä muita näkyviä jälkiä.
Kuulostaako tutulta?
Jos ei, kuulostaako seuraava nyt tutulta?
Ennen kuin Jarmo ja Paula Björkqvist menivät naimisiin, Paulalla oli paljon ystäviä. Vähitellen suurin osa katosi. Myöhemmin Paula kertoi sukulaisilleen, että Jarmo ei sietänyt hänen ystäviään.
Ennen häitä Paulalla huomattiin mustelmia, mutta hän sanoi vain saavansa niitä helposti. Paula käytti myös usein peittäviä vaatteita, mutta pariskunta kertoi syyksi ihosairauden.
Kun pariskunta oli naimisissa, Jarmo uhkaili Paulaa avioerolla, jossa Paula jäisi puille paljaille ja jonka jälkeen Jarmo ei pitäisi mitään yhteyttä tyttäreensä. Hän ei sallisi tyttären tavata tämän isovanhempiakaan.
Kun pariskunta riiteli, Jarmo saattoi oman kertomansa mukaan tarttua Paulaa käsistä, mutta näitä tilanteita he eivät Jarmon mukaan kumpikaan luokitelleet väkivallaksi.
Paula kuvasi ystävilleen, että Jarmo saattoi ”pimahtaa” ilman mitään syytä. Kun pariskunta oli automatkalla Ruotsissa, Jarmo käski autoa ajavaa Paulaa laittamaan musiikin pienemmälle. Paula ei löytänyt heti oikeaa nappulaa, jolloin Jarmo kävi Paulan kurkkuun kiinni ja repi Paulan kaulakorun irti.
Kun tuttava kysyi Paulalta, oliko Jarmo väkivaltainen, Paula vastasi, että enimmäkseen juovuksissa. Paula kertoi ystävilleen, että Jarmo oli töninyt häntä ja ”nostellut seinille”.
Vuosien kuluessa väkivalta oli pahentunut. Jarmo syytti tapahtumista Paulaa. Lääkärissä Paula ei käynyt mutta yöpyi välillä sukulaisten luona.
Tuttavien mukaan Paula oli loppuaikoina hyvin väsynyt ja Jarmolla oli hänestä henkinen yliote. Paula uskoi esimerkiksi Jarmon väitteet heidän omaisuutensa jaosta erossa. Välillä hän kyseli ystäviltään, mikä on normaalia käytöstä parisuhteessa.
Lopulta Jarmo Björkqvist surmasi vaimonsa keittiöveitsellä, omien sanojensa mukaan siksi, että pelkäsi Paulan lähtevän.
Jarmo Björkqvist kiistää yhä edellä kuvatut, poliisikuulusteluissa kerrotut tapahtumat tai niiden tulkinnat lukuun ottamatta surmaa. Hän vakuuttaa internetissä avoimessa kirjeessään, ettei heidän perheessään ollut koskaan väkivaltaa ennen viimeistä iltaa. Hänen mielestään tilanteeseen oli vain ”ajauduttu”.
Kuinka paljon Suomessa on parisuhdeväkivaltaa?
Vaikea sanoa.
Koska perheväkivaltaa hävetään, sitä ei yleensä ilmoiteta viranomaisille. Tutkijat arvioivat, että yli 80:aa prosenttia vakavasta, fyysiseen vammaan johtaneesta parisuhdeväkivallasta ei ilmoiteta poliisille.
http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe
Siis jos minä olisin tuo nainen, niin vaikka kuinka mies olisi pahoillaan, niin siihen loppuisi avioliitto.
"Petri" ei Hesarin jutussa puolella lauseellakaan ilmaissut katumustaan tai sitä että olisi tapahtuneesta pahoillaan. Sanaa 'anteeksi' ei miehen suusta kuulunut, eikä myöskään 'olen pahoillani'. Ainoastaan syytä mies teolleen haki. Miksi? Ei tuollaiselle teolle ole mitään järjellistä syytä. Ja vaikka hän olisi osannnut osoittaa jonkun tietyn asian tai tapahtuman laukaisseen sen mihin hän syyllistyi, niin mitä sitten? Sekö olisi lieventänyt asiaa?
Analyysi ja katumus ovat kaksi eri asiaa. "Petri" tuntui olevan lähinnä vain huolissaan siitä, miten olisi selvinnyt lapsen kanssa, jos pahin olisi toteutunut. Hän ja lapsi? Eikö ymmärrys riitä edes siihen, että vankilareissu olisi ollut edessä?
Pari ei ole eronnut, mutta vaimo pelkää edelleen jollain tasolla. Teko on rampauttanut avioliiton, enkä usko että luottamus enää koskaan palaa ennalleen. Aikovat jatkaa vajavaisessa liitossaan, kun eivät ilmeisesti muuhunkaan kykene. :(
On melko samantyyppinen. Perheyrittäjinä miehen kanssa, kova stressi pitkään päällä, ei (nyt ajatellen luojan kiitos sentään) lapsia.
Suhteessamme ja meidän välillämme oli oikeasti kaikki hyvin ja hyvä olla. Sitten tuli pimahdus. Yksi työliitännäinen puhelu, jonka jälkeen hurrikaani. Yritin rauhoittaa ja kysyä mikä on, mies laittaa kaiken - siis aivan KAIKEN - säpäleiksi ympäriltään. Koko olemus muuttuu, hän ei ole "oma itsensä" ollenkaan. Heittää minua painavalla pianotuolilla, väistän ja kokovartalopeili selkäni takana menee säpäleiksi ja tippuu päälleni.
Olin mykkänä tilanteesta, en tosiaan tiennyt mitä tehdä. Rakkain ja turvallisin mies, yhtäkkiä aivan sekaisin, mieli pelkkää tulta ja tappuraa. Kaikki käteen osuvat työkalut ja tavarat sinkoilivat minua päin, kunnes loppujen lopuksi sain jalat alleni ja juoksin sisävaatteissa lumihankeen.
Tämän jälkeen olin aivan shokissa, noin viikon päästä päätin muuttaa pois. Mies ei muista tapahtuneesta mitään, vain työpuhelun ja havahtumisen rikkinäisten tavaroiden keskeltä. Erosimme, mies meni hoitoon. Itse sairastuin paniikkihäiriöön pelättyäni niin paljon.
Hurjaa ajatella näin, mutta tavallaan ymmärrän, että "Petrin" vaimo meni nukkumaan vielä haavan puhdistettuaan. Varmasti oli ihan sekaisin shokista ja toimi rutiininomaisesti.
Mitähän tuo "diktaturia" (sic) mielestäsi mahtaa olla? Sitäkö, että pikkuvauvan kanssa pitää oikeasti noudattaa jonkinlaista rytmiä eikä enää voi mennä ja tulla kuin teini-ikäisenä?