"Yritin tappaa vaimoni"

Siinähän sanottiin ihan suoraan, että hän on ollut yksilöterapiassa ja pariterapiassa ja syö lääkkeitä.



Nyt on alkamassa ryhmäterapia.



Se, ettei hän arjessaan huomaa eroa lääkityksen syömisestä, on täysin ymmärrettävää. Eihän hän OLE aiemmin reagoinut aggressiivisesti, kerta oli ainoa. Joten miten hän nyt sen aggressiivisuuden vähenemisen huomaisikaan, kun ei normaalisti ole aggressiivinen ikinä ollutkaan.



Minusta hän hakee apua, ja potee syyllisyyttä. Siksi hänen vaimonsakin häntä tukee. Vankilassa hän ei saisi mitään apua, vankimielisairaalaan tuskin komennetaan ketään yksittäisestä pimahtamisesta, koska siinä tapauksessa siellä istuisivat kaikki väkivaltarikolliset.



Joten kaikin puolin parempi, että hän on vapaana ja saa hoitoa.



SE sen sijaan ei minusta kuulosta hyvältä, että hän tuntui kovin hakevan syytä vaimostaan pimahtamiselleen. Myönsi sentään toimittajan kysyessä, että hän hakee syntipukkia vaimostaan.



Tuollainen läheisten syyttäminen on hyvin tyypillistä monille mielisairaille. "En minä muuten, mutta kun vaimo on niin vittumainen ja sanoi mulle viisi vuotta sitten ilkeästi."



En osaa sanoa, mikä olisi paras ratkaisu. Ymmärrän hyvin, että vaimo ei ole antanut miehelleen anteeksi, miten surmaamisyritystä edes voisi "antaa anteeksi"? Mutta ymmärrän senkin, miksi vaimo edelleen yrittää pitää perheen koossa, kun mieskin sitä yrittää.



Älkää olko noin kamalan jyrkkiä kommenteissanne. Ymmärrän, että puolison yllättävä käyttäytyminen on teistä pelottava mahdollisuus, se on sitä minustakin.



Mutta ette voi ulkoistaa sitä pelkoa loitolle sillä, että moititte sitä vaimoa tyhmäksi ja julistatte, että TE NYT AINAKIN OSAISITTE TOIMIA VIISAAMMIN...



Tuo on juuri sitä samaa pahan olemassaolon kieltämistä kuin av-palstan reaktiot onnettomuuksiin, joissa joku lapsi on kuollut tapaturmaisesti. On liian kipeää tunnustaa, että kenelle tahansa voisi huonolla tuurilla tapahtua samaa, joten osa naisista mieluummin syyllistää lapsen vanhempia huolimattomiksi ja ajattelee, ettei itse koskaan toimisi niin tyhmästi, että samanlainen onnettomuus olisi mahdollinen.



Let's face it, siskot. Kenelle tahansa meistä voisi tapahtua samaa. Ihmisen psyyke on hauras ja arvaamaton.

Liian pitkä tarina kerrottavaksi. Mutta lyhyesti sanottuna. Mies oli 100% varma että olen pettänyt häntä jo pidemmän aikaa. Joi ja valvoi ja vatvoi mielessään tätä yhtälöä ja sitten haki eroa tuosta noin vain mitään minulle ilmoittamatta. Yksi päivä kaatoi kaiken niskaani ja oli heittämässä pihalle minut omasta kodistani. Jonkinlaisen juomisen tiesin mutta en sitä että valvoi öisin ja päässänsä pyöritteli ihan sekopäisiä viritelmiä siitä että miten olen häntä pettänyt. Aina kun hän on ollut töissä, olen pettänyt. Mielikuvitus otti totaalisesti vallan hänen päässänsä.



Rakkaudesta olen palaamassa takaisin ja lapsien takia. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme todella kauan aikaa eikä ennen ole vastaavaa tapahtunut. Ja kun olemme asuneet erossa kohta kaksi vuotta ja terapioissa ravanneet niin näen valoa tunnelin päässä.

asioista jotka oli vielä 30 vuotta sitten ihan normaaleja?



Mummoni kertoi juosseensa ukkiani useasti pakoon, talvellakin juosseensa yöllä lumihankeen paljasjalkaisena ja yöpaidassaan kun ukki menetti malttinsa ja uhkasi tappaa. Joskus ukki oli humalassa mutta useimmiten selvinpäin.



Silti kumpikaan ei kuollut toisen tappamana vaan olivat yhdessä melkein 60 vuotta ja naimisissa koko ajan, eroa ei siihen aikaan edes väkivaltaperustein harkittu. Ennen oli normaalia ottaa välillä yhteen ja miehet vitsailivat kuinka laittavat vaimoja "ojennukseen". Nykyään varmaan häkki heilahtaa vitsailustakin.

mies on työjuhta naiselleen. Se on surullista ettei työtön tai sairaseläkeläinen mies kelpaa vaimolleen. Jää vain muutama keino miehelle. Joko ero, koska mies ei täytä kriteereitä tai kaiken tuho.

Onneksi on alkoholi. Niin moni mies valitsee lievemmän ratkaisun ja ottaa alkoholin, kun paineet ovat liian suuria. Alkoholi on järkevin rakaisu, kuin surma tappo ja murha.

Miesten pitäisi relata enemmän. Niin moni nainen saa täydellisten naisten elämän ja sen mitä vaativat miesten mielenterveyden kustannuksella.

Osa miehistä (pieni osa) selvityy järjissään kaikista vaatimuksista, mutta suurin osa jää alkoholin tielle. Sääli miten raskas yhteiskunta meillä on. Voisi verrata Japaniin. Japanissahan näitä ratkaisuja on. Moni menee metsään ja hirttää itsensä istsemurhametsiin, koska vaatimukset ovat liian rajuja. Elämästä on tullut helvetti ja taivas yhtä aikaa.

Sinkut ovat ehkä tämän pelin voittajia. Sinkut tai lapsettomat.

Otetaan perhe Virtanen. Äiti ja isä käyvät töissä, ja vapaa-ajalla isä käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan, äiti 0. Äiti hoitaa myös suurimman osan lastenhoidosta, mutta pyytää - joskus jopa vaatii - miestäkin osallistumaan koska tämä ei sitä vapaaehtoisesti tee. Kotitöitäkin vaimo pyytää miestä tekemään, koska he tosiaan molemmat ovat kokopäivätöissä.

Tässä kuviossa - hyvin yleinen suomalaisperheessä - mielestäsi siis MIEHEEN kohdistuu niin kauheita vaatimuksia että hänen ainoa vaihtoehtonsa on surmata tai ryhtyä ryyppäämään?

Voi v***u tuota miesten logiikkaa?

asioista jotka oli vielä 30 vuotta sitten ihan normaaleja?

Mummoni kertoi juosseensa ukkiani useasti pakoon, talvellakin juosseensa yöllä lumihankeen paljasjalkaisena ja yöpaidassaan kun ukki menetti malttinsa ja uhkasi tappaa. Joskus ukki oli humalassa mutta useimmiten selvinpäin.

Silti kumpikaan ei kuollut toisen tappamana vaan olivat yhdessä melkein 60 vuotta ja naimisissa koko ajan, eroa ei siihen aikaan edes väkivaltaperustein harkittu. Ennen oli normaalia ottaa välillä yhteen ja miehet vitsailivat kuinka laittavat vaimoja "ojennukseen". Nykyään varmaan häkki heilahtaa vitsailustakin.

asioista jotka oli vielä 30 vuotta sitten ihan normaaleja?

Mummoni kertoi juosseensa ukkiani useasti pakoon, talvellakin juosseensa yöllä lumihankeen paljasjalkaisena ja yöpaidassaan kun ukki menetti malttinsa ja uhkasi tappaa. Joskus ukki oli humalassa mutta useimmiten selvinpäin.

Silti kumpikaan ei kuollut toisen tappamana vaan olivat yhdessä melkein 60 vuotta ja naimisissa koko ajan, eroa ei siihen aikaan edes väkivaltaperustein harkittu. Ennen oli normaalia ottaa välillä yhteen ja miehet vitsailivat kuinka laittavat vaimoja "ojennukseen". Nykyään varmaan häkki heilahtaa vitsailustakin.

asioista jotka oli vielä 30 vuotta sitten ihan normaaleja?

Mummoni kertoi juosseensa ukkiani useasti pakoon, talvellakin juosseensa yöllä lumihankeen paljasjalkaisena ja yöpaidassaan kun ukki menetti malttinsa ja uhkasi tappaa. Joskus ukki oli humalassa mutta useimmiten selvinpäin.

Silti kumpikaan ei kuollut toisen tappamana vaan olivat yhdessä melkein 60 vuotta ja naimisissa koko ajan, eroa ei siihen aikaan edes väkivaltaperustein harkittu. Ennen oli normaalia ottaa välillä yhteen ja miehet vitsailivat kuinka laittavat vaimoja "ojennukseen". Nykyään varmaan häkki heilahtaa vitsailustakin.

Siis mummosi pelkäsi henkensä edestä ja oli varmasti avioliitossaan syvästi onneton. Ja sinä vain pidät sitä "normaalina". Tiedoksi vain, että jo "ennen vanhaan" oli monia hyviäkin avioliittoja tuon avioliiton irvikuvan ohella, joka sinun isovanhemmillasi on ollut.

Tämä on juuri se juttu; se ei voi käydä kenelle vain. Siitä syystä, että tuon kaltainen toiminta ei ole normitoimimtaa. Väsynyt, pettynyt, vihainen yms. mies häipyy, tai tuo ongelmat esiin toisella tavalla. Ei pimahda siten, että kuristaa nukkuvan vaimonsa. Eli ei huolta, teitä ei kurista kuka tahansa mies, ainoastaan sellainen, jolla ei ole asiat vakavalla tasolla kunnossa.

Kaikki voi pimahtaa, joo niin voi. Voi heittää astioita, voi jopa huitaista. Murhayritys ei ole edellisten kanssa samantasoista pimahtamista ja tästä syystä siihen syyllistyvät kyllä nimenomaan suljetaan vankilaan, eikö se nyt näin mene?

Ei me täällä voida arvioida tekoa ymmärrettävämmäksi vain siksi, ettei koskaan mennyt tutkintaan, ei onnistunut ja kaiken lisäksi on nyt kerrottu julkisuuteen.

Kyllä teko on rinnastettavissa jopa niihin surmiin, joissa mies on onnistunut. Tässähän teko jäi toteutumatta ilmeisesti ainoastaan siitä syystä, että vaimo kykeni puolustautumaan.

mies on työjuhta naiselleen. Se on surullista ettei työtön tai sairaseläkeläinen mies kelpaa vaimolleen. Jää vain muutama keino miehelle. Joko ero, koska mies ei täytä kriteereitä tai kaiken tuho.

Onneksi on alkoholi. Niin moni mies valitsee lievemmän ratkaisun ja ottaa alkoholin, kun paineet ovat liian suuria. Alkoholi on järkevin rakaisu, kuin surma tappo ja murha.

Miesten pitäisi relata enemmän. Niin moni nainen saa täydellisten naisten elämän ja sen mitä vaativat miesten mielenterveyden kustannuksella.

Osa miehistä (pieni osa) selvityy järjissään kaikista vaatimuksista, mutta suurin osa jää alkoholin tielle. Sääli miten raskas yhteiskunta meillä on. Voisi verrata Japaniin. Japanissahan näitä ratkaisuja on. Moni menee metsään ja hirttää itsensä istsemurhametsiin, koska vaatimukset ovat liian rajuja. Elämästä on tullut helvetti ja taivas yhtä aikaa.

Sinkut ovat ehkä tämän pelin voittajia. Sinkut tai lapsettomat.

Otetaan perhe Virtanen. Äiti ja isä käyvät töissä, ja vapaa-ajalla isä käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan, äiti 0. Äiti hoitaa myös suurimman osan lastenhoidosta, mutta pyytää - joskus jopa vaatii - miestäkin osallistumaan koska tämä ei sitä vapaaehtoisesti tee. Kotitöitäkin vaimo pyytää miestä tekemään, koska he tosiaan molemmat ovat kokopäivätöissä.

Tässä kuviossa - hyvin yleinen suomalaisperheessä - mielestäsi siis MIEHEEN kohdistuu niin kauheita vaatimuksia että hänen ainoa vaihtoehtonsa on surmata tai ryhtyä ryyppäämään?

Voi v***u tuota miesten logiikkaa?

Voi sanoa että kaikki on mennyt. Minust miehen logiikkaa tulisi myös kuunnella. Miesten logiikkaa dissataan tänä päivänä vähän liikaa.

Ehkä tälläinen hektinen elämä sopii naisille paremmin. Heidän hermonsa pysyvät paremmin kasassa kaiken keskellä. Tulee nyt mieleen lähinnä joulu ja joulun aikainen helvetti. Kaikki ne paineet ja odotukset. Mies on kuitenkin joulupukki ja lahjojen ostaja ja ties mitä muuta vielä. Se jouluvalojenkin ripustaja. Kyllä siinä tekisi mieli ripustaa itsensä sinne jouluvalojen sijaan!

Otetaan perhe Virtanen. Äiti ja isä käyvät töissä, ja vapaa-ajalla isä käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan, äiti 0. Äiti hoitaa myös suurimman osan lastenhoidosta, mutta pyytää - joskus jopa vaatii - miestäkin osallistumaan koska tämä ei sitä vapaaehtoisesti tee. Kotitöitäkin vaimo pyytää miestä tekemään, koska he tosiaan molemmat ovat kokopäivätöissä.

Tässä kuviossa - hyvin yleinen suomalaisperheessä - mielestäsi siis MIEHEEN kohdistuu niin kauheita vaatimuksia että hänen ainoa vaihtoehtonsa on surmata tai ryhtyä ryyppäämään?

Voi v***u tuota miesten logiikkaa?

Mieshän ei vertaa työkuormaansa, harrastuksiaan, kotitöitään, lastenhoitoaan, tai mitään siihen mikä on vaimon tilanne. Vaan hän vertaa siihen, miten hän haluaisi asioiden olevan ( eli miehen päässä miten asioiden pitäisi olla eli mihin hänellä oikeastaan on oikeus). Ja on NIIN kuormittunutta kun saa käydä vain pari kertaa viikossa harrastamassa ja viime viikonloppuna vei lapset puistoon.

Vertaus: Henkilöllä on varaa 10 000 euron autoon, mutta hän haluaisi 200 000 euron auton. Hän ostaa 60 000 euron auton, ja kokee tehneensä merkittävän uhrauksen ja säästäneensä 140 000. Siksi hän pitää itseään tosi järkevänä ja säästäväisenä henkilönä. Todellisuudessa hän on elänyt 50 000 euroa yli varojensa.

Tämä on juuri se juttu; se ei voi käydä kenelle vain. Siitä syystä, että tuon kaltainen toiminta ei ole normitoimimtaa. Väsynyt, pettynyt, vihainen yms. mies häipyy, tai tuo ongelmat esiin toisella tavalla. Ei pimahda siten, että kuristaa nukkuvan vaimonsa. Eli ei huolta, teitä ei kurista kuka tahansa mies, ainoastaan sellainen, jolla ei ole asiat vakavalla tasolla kunnossa.

Kaikki voi pimahtaa, joo niin voi. Voi heittää astioita, voi jopa huitaista. Murhayritys ei ole edellisten kanssa samantasoista pimahtamista ja tästä syystä siihen syyllistyvät kyllä nimenomaan suljetaan vankilaan, eikö se nyt näin mene?

Ei me täällä voida arvioida tekoa ymmärrettävämmäksi vain siksi, ettei koskaan mennyt tutkintaan, ei onnistunut ja kaiken lisäksi on nyt kerrottu julkisuuteen.

Kyllä teko on rinnastettavissa jopa niihin surmiin, joissa mies on onnistunut. Tässähän teko jäi toteutumatta ilmeisesti ainoastaan siitä syystä, että vaimo kykeni puolustautumaan.

Hän ei koskaan aiemmin ollut reagoinut väkivaltaisesti, se ei ollut hänelle tyypillinen reaktiotapa edes lapsena!

Sitä ei voinut tietää tulevaksi, ja ei voi väittää, että hän sitä koskaan toistaisi. Tai sitten toistaa, ja sen epävarmuuden kanssahan he nyt tietysti joutuvat elämään.

Hän ei myöskään oirehtinut ennen tekoaan, paitsi väsymyksellä - mikä on kuten hyvin tiedämme, pienten lasten vuorotyötä tekevillä vanhemmilla erittäin yleistä...

Olen siitä kyllä samaa mieltä, että se ei ole sen vähäisempi asia kuin jos tappo olisi onnistunut. Samanlaisia miehiä istuu varmasti parhaillaan linnassa vaimonsa taposta.

Mutta sitä emme myöskään voi sanoa, että ko. mies on kylmäverinen ja väkivaltainen.

Pelottavaksi sen tekee se, että hän oli ennen ja jälkeen kuin kuka tahansa meistä.

Sen seikan kanssa sinunkin pitää opetella elämään, että sinulla tai kenellä tahansa läheiselläsi VOI katketa pinna samalla lailla. Tuo kertomuksen mies ei tehnyt tekoaan tietoisesti, ei halunnut tappaa, mutta silti yritti sitä ja oli tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla.

-86-

Voi sanoa että kaikki on mennyt. Minust miehen logiikkaa tulisi myös kuunnella. Miesten logiikkaa dissataan tänä päivänä vähän liikaa.

Ehkä tälläinen hektinen elämä sopii naisille paremmin. Heidän hermonsa pysyvät paremmin kasassa kaiken keskellä. Tulee nyt mieleen lähinnä joulu ja joulun aikainen helvetti. Kaikki ne paineet ja odotukset. Mies on kuitenkin joulupukki ja lahjojen ostaja ja ties mitä muuta vielä. Se jouluvalojenkin ripustaja. Kyllä siinä tekisi mieli ripustaa itsensä sinne jouluvalojen sijaan!

Se yksi edellinen kommentoija oli oikeassa: miehet on ihan järkyttävän heikkoa tekoa. Jumankauta, jos minun osuuteni vuoden suurimpaan juhlaan olisi lahjojen osto, jouluvalojen ripustus ja 15 min. pukkina esiintyminen niin olisin taivaissa! Noin leppoisaa joulua minulla ei ole ollut sitten teini-iän.

En oikeastaan enää ihmettele miksi täällä saa lukea ketjuja "jättäisitkö lapsen isälle 15 min. lenkin ajaksi" tai "saako äiti mennä kaverin polttareihin kun lapsi on vasta 3-vuotias", on ilmeisesti enemmänkin miehiä jotka särkyy kuin posliininukke jos heiltä odottaa aikuisen, vastuullisen ihmisen käytöstä. Juttu nyt on kuitenkin niin että lähes aina se on äiti jonka harrastukset jää, joka on ainakin aluksi sidottuna neljän seinän sisään, joka kärsii kuukausien univelasta jne. Ja jos hän joskus erehtyy tätä haurasta puolisoaan vaivaamaan sillä oletuksella että tämä on lapsen toinen vanhempi ja myös kelvollinen kantamaan kortensa kekoon, seurauksena on tapon yritys.

Mieshän ei vertaa työkuormaansa, harrastuksiaan, kotitöitään, lastenhoitoaan, tai mitään siihen mikä on vaimon tilanne. Vaan hän vertaa siihen, miten hän haluaisi asioiden olevan ( eli miehen päässä miten asioiden pitäisi olla eli mihin hänellä oikeastaan on oikeus). Ja on NIIN kuormittunutta kun saa käydä vain pari kertaa viikossa harrastamassa ja viime viikonloppuna vei lapset puistoon.

Vertaus: Henkilöllä on varaa 10 000 euron autoon, mutta hän haluaisi 200 000 euron auton. Hän ostaa 60 000 euron auton, ja kokee tehneensä merkittävän uhrauksen ja säästäneensä 140 000. Siksi hän pitää itseään tosi järkevänä ja säästäväisenä henkilönä. Todellisuudessa hän on elänyt 50 000 euroa yli varojensa.

Muistan ajan kun lapsemme olivat pieniä, silloin miehen oma aika oli kahden viikon ulkomaanmatka poikaporukalla (+ kaikki normaalit treenit ja harrastukset normaaliarjessa useamman kerran viikossa), ja jos joskus sain irtauduttua 45 min. lenkille lähimaastoon sain kuulla pitkään kuinka miehiltä vaaditaan nykyään niin paljon ja tasa-arvon on mennyt liian pitkälle. Ihania nuo miehet!

en kai sanonut että tuo väkivalta oli kyseiselle miehelle normitoimintaa? Sanoin, että tuollainen teko ei ole ymmärrettävissä pimahtamisena.

Ja edelleen; noin ei tapahdu kenen tahansa päässä. Piste.

joku saattaa todella istua vankilassa esim. siksi, että on kiivastuksissaan lyönyt riitatilanteessa veitsellä. aivan eri psykologia tämän tapahtuman taustalla. Mutta jos ensin lyö nukuksissa olevaa vaimoaan ja hetken päästä pyrkii viimeistelemään tekonsa kuristamalla ja JATKAA yrittämistään puoli tuntia niin älä väitä sen olevan kenelle tahansa mahdollista. Demonisoit sillä turhaan muita ihmisiä ja lisäksi ilmeisesti selittelet itsellesi jotain?

siis miksi nainen sysää jouluna miehelleen liikaa vastuuta. Mies voisi oikeasti olla lasten kanssa sen tuoppinsa kanssa ja pelata leppoisasti lautapelejä, vaan ei. Ei kelpaa vaimolle eikä suvulle. Vaimo vaatii lisää ja lisää. pitää olla ajokunnossa jne... Eikö miehet saisi jo vihdoin ottaa rennommin. Miehet ovat pyörittäneet tätä maailmaa jo niin pitkään ja mielenterveytensä uhalla.



Jos naiset kuvittelevat ja ovat henkisesti vahvempia niin pukekaa se vitun joulupukin kolttu yllenne ja tehkee ylitöitä!

Meillä on vain tuon "Petrin" henkilökohtainen arvio siitä, ettei hän ole lapsena ollut väkivaltainen. Tämän hän perusti jostain syystä siihen, että hän on joskus itsekin kadulla pelännyt joutuvansa väkivallan kohteeksi ja joutunutkin. Paitsi sen hän tunnusti, että oli joskus kymmenvuotiaana saanut äkkinäisiä raivareita, yrittänyt heittää siskoaan halolla ja lyöneensä kätensä lasista läpi.

Se yksi edellinen kommentoija oli oikeassa: miehet on ihan järkyttävän heikkoa tekoa.

Mun ex-mies jäi vanhempainvapaalle hoitamaan 7 kk ikäistä lastamme. Sitä ennen oli ollut selvää, että se, joka on kotona, hoitaa yöheräilyt (aina, myös viikonloppuisin), koska työssäkäyvän pitää saada levätä. Tämä siis työssäkäyvän miehen vaatimus. No joo, ylläri sitten kun minä kävin töissä ja mies oli kotona, niin tämä ajatus jotenkin kokonaan poistui miehen päästä. Hän valitti että on hirveän väsynyt, ja on kohtuutonta, jos hänen pitää hoitaa lasta yöllä, kun hän on muutenkin niin väsynyt raskaasta lapsenhoitopäivästä.

No, ette varmaan ihmettele, miksi ex on ex.

kun alkua katsoin, ei kiinnosta enempää



jos mies kokee vaimonsa ja lastensa äidin rasittavaksi, niin on ihan ymmärrettävää, että mies yrittää tappaa vaimonsa??



päteekö myös toisin päin?

En oikeastaan enää ihmettele miksi täällä saa lukea ketjuja "jättäisitkö lapsen isälle 15 min. lenkin ajaksi" tai "saako äiti mennä kaverin polttareihin kun lapsi on vasta 3-vuotias", on ilmeisesti enemmänkin miehiä jotka särkyy kuin posliininukke jos heiltä odottaa aikuisen, vastuullisen ihmisen käytöstä. Juttu nyt on kuitenkin niin että lähes aina se on äiti jonka harrastukset jää, joka on ainakin aluksi sidottuna neljän seinän sisään, joka kärsii kuukausien univelasta jne. Ja jos hän joskus erehtyy tätä haurasta puolisoaan vaivaamaan sillä oletuksella että tämä on lapsen toinen vanhempi ja myös kelvollinen kantamaan kortensa kekoon, seurauksena on tapon yritys.

Itsellä kysymys oli siitä että ex-vaimo ei yksinkertaisesti luottanut siihen että minäkin osaan hoitaa hommat. Johtui todennäköisesti siitä että hän on kaikkien asioiden maestro ja päällepäsmäri. Puheita kyllä oli mutta kun olisi pitänyt lapset jättää niin ei luotto riittänyt. Kaiken huipuksi vielä mennään haukkumaan "Sä et ota mitään vastuuta!!!" Sekös minua otti päähän ja homma päätyi lopulta eroon. Nyt ex on varmaan vihdoin tajunnut että kyllä mieskin osaa kun annetaan aikuisten oikeasti sitä vastuuta.

Naisten harrastukset ei jää jos hommaa hoidetaan tasavertaisina kumppaneina.

Liian pitkä tarina kerrottavaksi. Mutta lyhyesti sanottuna. Mies oli 100% varma että olen pettänyt häntä jo pidemmän aikaa. Joi ja valvoi ja vatvoi mielessään tätä yhtälöä ja sitten haki eroa tuosta noin vain mitään minulle ilmoittamatta. Yksi päivä kaatoi kaiken niskaani ja oli heittämässä pihalle minut omasta kodistani. Jonkinlaisen juomisen tiesin mutta en sitä että valvoi öisin ja päässänsä pyöritteli ihan sekopäisiä viritelmiä siitä että miten olen häntä pettänyt. Aina kun hän on ollut töissä, olen pettänyt. Mielikuvitus otti totaalisesti vallan hänen päässänsä.

Toi kuulostaa ihan mun ex-mieheltä. Hän kanssa keksi mitä uskomattomimpia tarinoita, mitä kaikkee mä oon tehny ja kenen kanssa. Ja laittoi sanoja suuhuni, et oon sanonu niin ja näin, vaikken edes ollu. Viimeset vuodet, kun oltiin yhdessä, hän hoki mulle päivät pitkät, et tunnusta, tunnusta, kerro totuus. Ja ne jutut, kuka keksii noin hyvin tarinoita? Oikein todella yksityiskohtaisia juttuja, mitä kaikkee oon tehny. Sairas ihminen! Onneks pääsin eroon siitä. Monta vuotta meni pilalle mun elämästä ton miehen takia.

Sinuna en kyllä menisi takaisin. Se tulee olemaan yhtä kyttäämistä ja vahtimista.

Naisten harrastukset ei jää jos hommaa hoidetaan tasavertaisina kumppaneina.

Niin, ilmeisesti valtaosalta naisista puuttuu se tasavertainen kumppani. Nimim. lapset gynekologikäynnillä mukana, kun mies ei "jaksanut" hoitaa