Ihmettelen tuota "Paljonko lasten harrastuksiin rahaa"-ketjua. Ei meillä...

Olen pienten lasten yh. Ainoa asia, mihin satsaan tosissani, on lasten hyvinvointi ja harrastukset. Vanha äitini jaksaa aina kannustaa sanomalla, että lapset ovat ainoa asia, mihin kannattaa panostaa, itsellänikin oli lapsena pari kivaa harrastusta. Lapsilla on jokaisella musiikki- ja liikuntaharrastuksia, joissa en odota kilpauraa, vaan sitä, että nauttii harrastuksesta ja tekee parhaansa oppiakseen uutta. Pari kertaa on vaihdettu seuraa, kun harrastaminen ei ole ollut kivaa. Rahaa kuluu suhteessa tulotasoon paljon, koska elämme köyhyysrajan alapuolella. Sossusta emme silti mitään saa, koska tulomme ylittävät toimeentulotuen rajan. Eikä sossukaan maksa kaikkia harrastuksia, kuten joku väitti, vaan vain tietyn pienen summan vuodessa per lapsi, eikä se raha kata edes yhden harrastuksen kuluja pääkaupunkiseudulla. Joudun budjetoimaan menomme tarkkaan, jotta kaikki harrastukset saadaan maksettua ajallaan. Tarvittaessa syödään enemmän kaurapuuroa ja paikataan toppahousuja useaankin kertaan. Lapset tykkäävät harrastaa, eikä kukaan ole vielä halunnut vaihtaa harrastustaan aamiaismuroihin ja uusiin ulkovaatteisiin ;)

Lukemista harrastavan lapsen kirjastokulut ovat mitättömän pienet, ja siitä sitten on saanut aiheen valittaa, että "kun maksatte noille muille niin paljon".



Entä hiihto, uinti, juoksu ym. sellainen, johon ei liity kilpaurheilua ja lisenssimaksuja?



Toisaalta esim. soitto- ja muut kurssit voivat olla myös sijoitus tulevaan taide- tai taitoalan ammattiin. Eli enemmän kuin pelkkä harrastus.



Mutta kyllä, kirjanpidossamme (jos sellainen olisi) nimenomaan "harrastus"-sarakkeeseen olisi kirjattu vain jäsenmaksut, lisenssit ja välineet, sekä matkat.

Ei kovinkaan monta satasta vuodesssa / lapsi.

Muut kulut, esim. sukset ja luistimet olisivat urheiluvälineitä, ja ilman kilpaurheilua se olisi meillä enemmän terveyden ylläpitoa kuin harrastus.

Tietyt lajit ovat maksaneet paljon jo 80-luvulla, kuten muiden muassa jääkiekko, ratsastus ja soittoharrastus.

Hyvin harvalla lapsiperheellä on mahdollisuutta laittaa tuhansia euroja kuukaudessa mihinkään muuhun kuin välttämättömään.

Mutta totta on, että lasten harrastuksia pitäisi jollakin tavalla tukea. Esimerkiksi kansalaisopistoissa on yleensä joku vuosimaksu, jolla voi opiskella millä kurssilla tahansa.

Urheilussakin pitäisi olla joku lasten lisenssi, joka kattaisi kaikki urheilulajit.

Menee nimittäin aika mahdottoman hintaiseksi, jos innokkaalla kilpaurheilijalla on erikseen talvilaji ja kesälaji, ja lisäksi vielä joku sellainen ympäri vuoden harrastettava erikoislaji, johon menee rahaa.

Jo pelkät välineet ja matkat maksavat, mutta kun vielä pitää maksaa monen seuran jäsenmaksu ja monen lajiliiton lisenssi.

Tähän rahastukseen kaatuu monen lahjakkaan ja innostuneen kilpaurheilijan, tulevaisuuden olympiavoittajan ura jo alkumetreillä.

Sekin on nähty, että joulun jälkeen vuoden viimeisiin harjoitukseen tutustumaan menneen lapsen olisi pitänyt maksaa koko vuoden maksu, että olisi päässyt mukaan. Toista kertaa ei sitten koskaan enää tullutkaan. Asian olisi varmaan voinut hoitaa jollakin muullakin tavalla, vaikka sopimalla seuraava harjoituskerta ja antamalla pankkisiirto seuraavalle vuodelle, jos kyse oli vakuutusjutusta tai muusta vastaavasta.

mutta mikään ei maksanut, ratsastin (mitä vastaan siivosin pilttuut), urheilin ainakin neljää eri lajia. Ei tullut muuten koskaan mieleenkään että vanhemmat ois kuskanneet, matkaa oli 3-8 km öihin harrastepaikkoihin. Onneksi kaikki oli ilmaista.



Meillä alle kouluikäiset ei harrasta mut kouluikäiset harrastaa. 4 h kerho on 30€, urheilukerho 0 e, kuviskerho 60 e, kilpauinti 130€. ei nuo summat tunnu missään ja kuskataan lasta koska täällä ainakin liikkuu kyytiin pyytelijöitä.

Mutta totta on, että lasten harrastuksia pitäisi jollakin tavalla tukea. Esimerkiksi kansalaisopistoissa on yleensä joku vuosimaksu, jolla voi opiskella millä kurssilla tahansa.

opistoissa, joiden kurssitarjontaan olen tutustunut jokainen kurssi maksaa erikseen ja niihin myös ilmoittaudutaan erikseen.

Ei minunkaan harrastuksiin mitään isoja rahoja laitettu kun olin lapsi. Itselläni oli kyllä tavalliset harrastusvälineet kuten pyörä, sukset, luistimet, kalasttusvälineitä yms. mutta en koskaan käynyt missään maksullisessa tai ylipäätään edes säännöllisesti ohjatussa harrastuksessa.



Ei omilla vanhemmillani olisi ollut mahdollisuuttaa tarjota meille lapsille sellaisia harrastusmahdollisuuksia kuin mihin minulla on mahdollisuus.



Itselläni on kolme lasta ja kyllä heillä on kaikilla ollut säännöllisiä harrastuksia, jotka ovat maksaneet enemmän tai vähemmän. Satubaletista ratsastukseen. Esteratsastus alkoi käydä liian kalliiksi siinä vaiheessa kun siitä tuli vakavaa aluetason kilpailua.

Yhdistystenkin pitäisi ruveta maksamaan veroja. Vasta sitten kun yhdistyksiä kohdellaan yrityksinä on asiat oikein. On väärin että yhdistys saa pyörittää verottomasti toimintaansa ja palkata ihmisiä palkkalistoilleen.

Toimikoot rehellisesti ja pitkööt hinnat joilla pysyy pystyssä ilman apuja

Joopa joo... Nytkin ihmiset pitää monia harrastuksia liian kalliina vaikka ne pyörii hyvin pitkälti vapaaetois- ja talkoovoimin. Jos joku urheiluseura alkaisi toimia puhtaasti kaupallisilla perusteilla, niin maksu olisi saman tien niin kalllis että harrastajat katoaisi.

Kyllä 40-50-luvullakin vanhemmat satsasivat lapsiinsa, jos se vain mahdollista oli. Äitini kävi myös etelässä lomilla, kun se tuli rahalla saavutettavaksi, lentää Kreikkaan, kiertää autolla Eurooppaa.

Nykyään vain yhä useammalla perheellä on varaa tarjota asioita lapsille, ilmiönä tämä vain ei ole uusi. Syy miksi ennen ei tehty asioita oli varattomuus, ei hyveellisyys.

Hän soitti pianoa, kävi naisvoimistelussa ja opiskeli kieliä (esim. ranskaa) vanhempien kustantamana.

Minun äitini joutui tekemään kahta työtä että pystyi edes olemaan kansakoulussa.

mutta mikään ei maksanut, ratsastin (mitä vastaan siivosin pilttuut), urheilin ainakin neljää eri lajia. Ei tullut muuten koskaan mieleenkään että vanhemmat ois kuskanneet, matkaa oli 3-8 km öihin harrastepaikkoihin. Onneksi kaikki oli ilmaista.

Ei mikään ole koskaan ollut ilmaista. Ennen vaan tuli valtiolta ja kunnilta enemmän apuja, jotta lapsille voitiin järjestää maksutonta toimintaa. Anoppi oli aivan ihmeissään kun kuuli että nykyisin ei ole enää puistoissa tätejä joille voi vain jättää lapisensa kun pitää mennä käymään asioilla. Näin oli kuulmea 70-luvulla, kun me olimme lapsia.

Entä hiihto, uinti, juoksu ym. sellainen, johon ei liity kilpaurheilua ja lisenssimaksuja?

Kilpatasolle vietynä hiihto on kallis harratus, yhtä kallis kuin jääkiekko.

Uiminenkin on kallista jos maksaa pari kolme hallikäyntiä omasta pussista joka viikko. Uiminen tulee halvemmaksi jos ui paljon, kun alkaa kilpailla ja pääsee harjoittelemaan seuran jäsenmaksulla.

Ei mikään harrastus ole kovin kallis, jos sen pitää harrastelutasolla. Mutta kaikista harrastuksista tulee kalliita jos haluaa kehittyä ja tähtää huipulle.

Aika harvalla lapsella riittää into sihen että kävisi lenkkeilemässä säännöllisesti ihan vain oman kunnon kohottamiseksi.

Juu, sossu tai lastensuojelu maksaa harrastuksista mutta ei kaikki edes saa sossusta rahaa. Jos asuu omassa niin ei sossu myönnä tukia.



Mutta yleensä se pointti on että vähempivaraiset ei rahoistaan lapsiinsa laita vaan sillä ostetaan tupakkaa. Jos ostaa vitosen askin päivässä, se tekee 35 euroa viikossa ja kuussa se on n. 140 ja vuodessa 1 680 euroa ja jos on pariskunta niin rahaa palaa tupakointiin 3 360 euroa. Ja sillä rahalla ei lasta saa harrastukseen?



On puhe priorisoinnista. Yksinkertaisesti vaan nauttii vetää raskasmetalleja keuhkoihinsa kuin siihen että lapsella olisi hyvä harrastus. Ja silloin on aivan turhaa muistella miten lapsena olisi tahtonut jalista pelata. :(



Olen itse lopettanut tupakoinnin. Ja maksan lapsien harrastukset, mielummin siihen "turhuuteen" kuin lapsi räkii Siwan nurkilla.



Montako askia palaa viikossa ja montako saunakaljaa kittaatte? Kyllä sen rahan saa jostain LAPSELLENSA että voi harrastaa. On käytettyjen urheilutarvikkeiden kauppaa, netistä voi ostaa helvemmalla jos ei ole varaa uusiin mutta kyllä se on vanhemman pään sisäinen asia jos lapsi ei mitään saa tehdä.



Meilläpäin on myös kaupunginosilla pientä harrastetoimintaa, yleisurheilua, satujumppaa jne joka maksaa 10 euroa lukukausi!



Puhutaan siitä ettei vanhempaa kiinnosta, kuin "se maksaa". Koska se jälkimmäinen on vaan tekosyy.

Silloin hankitaan sponsoreita!



Ja jossain vaiheessa alkaa tilanne kääntymään siihen että junnut sponsaa niitä jotka alkaa olemaan lähellä preikkaamista.

Ilmeisesti tässä on sitten alueellisia(kulttuurisia) eroja, sillä olen syntynyt 1990.

t.ap

Missä ihmeessä ap on asunut, jos ei vielä 90-luvulla saati sitten tällä vuosituhannella ole kukaan harrastanut mitään? On tietenkin mahdollista, että perhe on ollut niin köyhä laman takia ja kaikki tuttavat ovat olleet samassa tilanteessa, mutta pidän kummallisena. Olen 15 vuotta ap:ta vanhempi ja kyllä mun lapsuudessa harrastettiin ihan maksullisia juttuja, joo ja mun äidin ikäluokassakin on jo pelattu jääkiekkoa, käyty partiossa jne.

Pienellä paikkakunnalla asuin eteläisessä Suomessa. Vanhemmat paikkakunnan varakkaimmasta päästä ja ehkä korkeasti kouluttautuneimpia. Mulla on myös neljä vanhempaa sisarusta, joista vanhin 35v eikä kukaan ole harrastanut maksullisia juttuja. Siskot luki oli kavereiden kanssa ja katsoi tv:tä, veli "harrasti" tietokoneita. Ja ollaan ihan tapakristittyjäkin.

t.ap