Ihmettelen tuota "Paljonko lasten harrastuksiin rahaa"-ketjua. Ei meillä...

maailma muuttuu.



Kyllä mun lapsuudessa ja nuoruudessa useimmat harrasti jotain, mäkin oon ollut kuorossa, ratsastanut, lasketellut ja myöhemmin lumilautaillut.



VM 1980

Haluan antaa myös omille lapsilleni mahdollisuuden vaikkapa soittotaitoon.

Itse tanssin aikoinani balettia ja vanhemmat kuskasivat 5 krt/vko. Lisäksi harrastin partiota, laskettelua, uintia jne. Sisaruksillakin oli useampia harrastuksia. Ikää minulla on sen verran, että omista lapsistani vanhin on yläasteella.

kyllä vanhemmat tukivat harrastuksia omassa lapsuudessa, synnyin 70-luvulla. ainakin sitten koululaisena kun tiesi mitä halusi.

Muistan lapsuudesta, että kyllä niitä oli jotka ei saaneet harrastaa. Maalla asuttiin, niin esteenä olinkyytictai raha. Tai asenne. Mä kävin silti uunissa, partiossa, teatterikerhossa, tanssinkin pari vuotta.

että ei tajua maailman muuttuvan koko ajan? Totta helvetissä maailma on muuttunut siitä, kun nykyiset aikuiset olivat lapsia. Ja älä nyt järkyty, mutta edelleenkin maailma muuttuu, ja kun me olemme vanhuksia eletään ihan eri mailmassa kuin nyt.

lapsuudessa/nuoruuuudessa laitettu lanttiakaan harrastuksiin. Itsellä ei siis vielä ole lapsia. Onko ajat näin muuttuneet?

vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla, heidän nuoruudessaan ei harrastuksiin ollut varaa tai rahareikiä oli muitakin. Siitä syystä lapsensa ovat saaneet harrastaa 70-ja 80-luvulla, niista kuluista ei ole meidän perheessä säästelty ja tänä päivänä voin sanoa olevani aika moniosaaja. En paras missään, mutta osaan monia asioita. Aion siis kannustaa lapsianikin kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Lopulta löytyy se mistä ehkä tykkäävätkin ja josta on heille hyötyä myöhemmin elämässä.



Kaikilla ei ehkä ole varaa laittaa useita tonneja useamman lapsen harrastuksiin, mutta vaikea uskoa että tänä päivänä löytyisi täysin ilmaisia harrastuksia.

Mullakin yksi kroonisesti persuakinen kaveri alkoi maalailla, että käyttäisivät lasten harrastuksiin tonnin kuussa, ja oli hyvin hämmästynyt, kun minusta se oli todella suuri summa.



Meillä olisi siihen varaa, mutta heillä ei ole.



Onneksi saa pikavippejä ja kulutusluottoja! Niitä ihan oikeasti otetaan nykyään siihen, että lapsi voi harrastaa harrastusta, mihin perheellä oikeasti ei ole varaa.

vanhemmat maksoivat siitä ihan merkittäviä summia. Lisäksi piti maksaa matkat, 30 km suuntaansa, 2 kertaa viikossa. Itse olen käynyt tanssikoulussa 70-luvulla ja sekin maksoi. Veljen jääkiekkoharrastuksen hintaa en halua edes ajatella.



Eli ainakin 1960-1990 -luvuilla lasten harrastuksista on maksettu satoja markkoja vuodessa.

Itse olin silti jääkiekosta paljon maksava äiti.

ettei osata arvostaa rauhallista lapsuutta, ilman jatkuvaa järjestettyä ohjelmaa.

mä olen kokeillut montaa eri urheilulajia, eli harrastuksena oli urheilupiiri, jossa kokeiltiin miekkailua, uimista, squashia, laskettelua, hiihtoa, luistelua, soutua, tennistä ja ainakin ratsastusta. Lisäksi soitin pianoa ja huilua.



On ihan kiva, kun ei ole väliä minne menee liikuntapäivillä talon puolesta, aina osaa mitä näytetään.



Ja ei tarvi olla heti ryhmän huonoin.

ettei osata arvostaa rauhallista lapsuutta, ilman jatkuvaa järjestettyä ohjelmaa.

ettei ymmärretä lastenkin olevan yksilöitä...

about vuonna 1979. Ei silloin mikään harrastaminen edes maksanut paljon mitään. Ratsastustunti maksoi 8 markkaa ja oli tosiaan täysi tunti, ei mitään 45-minuuttista ja vartilla saivartelua. Jalkapalloa pelasin monta vuotta eikä kukaan maksanut mitään mistään. Valmentaja hankki rahat ja bussin kun mentiin päiväseltään jonnekin turnaukseen ja jonkun isän ajamaan. Äidit teki eväät.

No, tokikaan valmentajat ei varmaan olleet mitään koulutettuja hemmoja ja kentät oli vähän sitä sun tätä, mutta ei silloin tosiaan juuri mitään mistään maksettu. Sen muistan että kun jalkapallojoukkue nousi liiton sarjaan, joutui maksamaan vakuutuksen omavastuuta muistaakseni 40 markkaa koko vuodelta niin äitini piti sitä pöyristyttävänä kiskontana. :=)

Muistan lapsuudesta, että kyllä niitä oli jotka ei saaneet harrastaa. Maalla asuttiin, niin esteenä olinkyytictai raha. Tai asenne. Mä kävin silti uunissa, partiossa, teatterikerhossa, tanssinkin pari vuotta.

Mitä ihmettä?

about vuonna 1979. Ei silloin mikään harrastaminen edes maksanut paljon mitään. Ratsastustunti maksoi 8 markkaa ja oli tosiaan täysi tunti, ei mitään 45-minuuttista ja vartilla saivartelua. Jalkapalloa pelasin monta vuotta eikä kukaan maksanut mitään mistään. Valmentaja hankki rahat ja bussin kun mentiin päiväseltään jonnekin turnaukseen ja jonkun isän ajamaan. Äidit teki eväät.

No, tokikaan valmentajat ei varmaan olleet mitään koulutettuja hemmoja ja kentät oli vähän sitä sun tätä, mutta ei silloin tosiaan juuri mitään mistään maksettu. Sen muistan että kun jalkapallojoukkue nousi liiton sarjaan, joutui maksamaan vakuutuksen omavastuuta muistaakseni 40 markkaa koko vuodelta niin äitini piti sitä pöyristyttävänä kiskontana. :=)

Halvalla päästi ratsastamaan, mun tunti maksoi 33 mk vuonna 1983... Äiti piti lajia kalliina, mutta sain viikottain käydä ja leireillekin pääsin, varmaankin siksi kun olin ainoa lapsi.

Asuin pikkukaupungissa, ja kyllä mulla oli luokkakavereita jotka ei harrastanut mitään.

että ei tajua maailman muuttuvan koko ajan? Totta helvetissä maailma on muuttunut siitä, kun nykyiset aikuiset olivat lapsia. Ja älä nyt järkyty, mutta edelleenkin maailma muuttuu, ja kun me olemme vanhuksia eletään ihan eri mailmassa kuin nyt.

lapsuudessa/nuoruuuudessa laitettu lanttiakaan harrastuksiin. Itsellä ei siis vielä ole lapsia. Onko ajat näin muuttuneet?

Suomen ja Euroopan hyvät ajat on ohi.

Suomella eikä suomalaisilla ole varaa tälläiseen elintasoon.

Mutta tämä palsta kertoo jo kaiken. Kun keskipalkkainen tai jopa pienipalkkainen haluaa asua Helsingissä, haluaa käydä kaiken maailman paikoissa (ulkomailla, baareissa jne) ja lapsille pitää kustantaa kaiken maailman harrastuksia.

Mullakin yksi kroonisesti persuakinen kaveri alkoi maalailla, että käyttäisivät lasten harrastuksiin tonnin kuussa, ja oli hyvin hämmästynyt, kun minusta se oli todella suuri summa.

Meillä olisi siihen varaa, mutta heillä ei ole.

Onneksi saa pikavippejä ja kulutusluottoja! Niitä ihan oikeasti otetaan nykyään siihen, että lapsi voi harrastaa harrastusta, mihin perheellä oikeasti ei ole varaa.

Helpoiten rahaa saa kun vetoaa siihen että ilman harrastusta lapsi on syrjäytymisvaarassa. Esimerkiksi kausimaksut sossu maksaa lähes aina, jos sellaiseen tilanteeseen tullaan.

Ilmeisesti tässä on sitten alueellisia(kulttuurisia) eroja, sillä olen syntynyt 1990.

t.ap

kävin kuorossa (maksuton) ja musiikkiopistoa. Muistan. kuinka sain itse 80-luvun alkupuolella valita, ostetaanko meille piano vai VHS-nauhuri. Ja onneksi valitsin pianon... Soitin myös toista soitinta, joka maksoi tuohon aikaan 7000 markkaa eli oli todella kallis ja vaati duunariperheeltäni paljon. Lisäksi leirit yms...